Skip to main content

Full text of "Kalevalankysymyksiä; opas Suomen kansan vanhojen runojen tilaajille ja käyttäjille ynnä suomalaisen kansanrunouden opiskelijoille ja harrastajille"

See other formats 


TY    OF    TORONTO 

IIII      1 
01426855 

UNIVERSI 

lllll 
761 

=== 

CO 

^ 


s-  SUOMALAIS-UGRTLAISEN  SEURAN 


AIKAKAUSKIRJA 


JOURNAL 


SOCIETE  FINNO-OUGRIENNE 


s:x:x:vx 


HELSINKI  1918 
SUOMALAIS-UGRILAINEN  SEURA 


Purchased  for  the 

LIBRARY  of  the 

UNIVERSITY  OF  TORONTO 

from  the 

KATHLEEN  MADILL  BEQUEST 


n 


KAARLE  KROHN 


KÄLEYÄLÄNKYSYMYKSIÄ 


OPAS 

SUOMEN  KANSAN  VANHOJEN  RUNOJEN 

TILAAJILLE  JA  KÄYTTÄJILLE 

YNNÄ 

SUOMALAISEN  KANSANRUNOUDEN 
OPISKELIJOILLE  JA  HARRASTAJILLE 


II 


■S 


'^^> 


HELSINKI  1918 

SUOMALAIS-UGRILAINEN   SeURA. 


^:-. 


Hx. 


17.   Onko   suomalainen  Luomisruno 
kehittynyt  virolaisesta? 

Valitessani  näytteitä  edellisessä  osassa  esitetyn  tutkimustavan 
käytäntöön  sovelluttamisesta,  tarjoutui  tietysti  ensinnä  runo  Maail- 
man luomisesta,  jonka  Lönnrot  Uudessa  Kalevalassa  on  sijoittanut 
keskelle  ensimäistä  runoa  (UK  1:  117 — 244):  Tämän  runon  alku- 
perästä on  tuotu  esiin  mitä  vastakkaisimpia  mielipiteitä.  Sitä  on 
toiselta  puolen  pidetty  suomalais-ugrilaiselta  yhteisajalta  periyty- 
neenä muinaistaruna.  Toiselta  puolen  on  oletettu  sen  verrattain 
uudella  ajalla  muodostuneen  virolaisen  laulaja-neidon  mielikuvi- 
tuksessa ja  Virosta  vaeltaneen  Inkerin  ynnä  Karjalan  kannaksen 
kautta  Suomen  ja  Vienan  Karjalaan.  Kuten  olemme  nähneet,  on 
sitä  käytetty  esimerkkinä  ja  todistuskappaleena  sekä  runojemme 
ikää  että  niiden  kehitysmahdollisuutta  koskevia  kysymyksiä  käsi- 
teltäessä (ks.  I  osaa  s.  167,  182  ja  128).  Metodiselta  kannalta  on 
jälkimäinen  kysymys  kaikista  tärkeimpiä. 

»Suomen  kansan  vanhojen  runojen»  I  osassa  on  julkaistuna  71 
vienanpuolista  Luomisrunon  toisintoa  (p  1,  4,  4  a, 7,  9,  9  a,  11, 13 — 8, 
20—1,  24,  26,  27,  30,  30  b,  36—8,  38  a,  43,  45,  49,  58,  58  a,  60—3, 
64,  66,  68,  71,  74—6,  76  a,  79,  79  a,  83  a,  b,  84,  84  b,  86—8,  91—2, 
95,  97,  100,  102,  105—7,  111,  114,  114  a,  119—23,  125,127,130—1). 
»Kalevalan  toisintoihin»  II  on  painettu  1  Pohjanmaalta  saatu  kap- 
pale (m  2),  Suomen  pohjois-Karjalasta  10  (j  13—6,  17,  19—21,  26, 
30,  13  b)  ja  itä-Karjalasta  20  (i  29,  32,  34,  37—47,  49—54)  ^ 


^  Topeliuksen  julkaisusta  (I  s.  25  =  p  63)  opittuja  ovat  KT  II  7—9,  vr. 
56,  jossa  sotkan  sijainen  pääsky  johtuu  joko  ampujan  nuolen  sulittamisesta 
pääskyn  sulilla  Topeliuksen  kappaleessa  tai  toisesta  kirjallisesta  lähteestä 
(ks.  seur.  muist.).  Säetutkimuksia  tästä  Luomisrunosta  ovat  kansanrunous- 
seminarissa  kirjoittaneet  Iida  Nummela  ja  Oskari  Reino. 


4 


y 


6  Onko  suomalainen  Luomisruuö  XXX VI,  i 

Näillä  n.  s.  pohjoisilla  runoalueilla  lauletussa  Luomisrunossa 
kerrotaan,  miten  merellä  lentävä  vesilintu  munii  hakona  ajelehtivan 
Väinämöisen  polvelle  sekä  miten  Väinämöisen  polveaan  liikauttaessa 
muna  vierähtää  veteen  ja  särkyy,  jolloin  sen  kuoresta  j;i  ><i«iik>^ftsta 
muodostuvat  maa  ja  taivas  ynnä  taivaan  valot. 

Vienan  läänissä  on  Luomisrunoa  esitetty  osana  n.  s.  Sampo- 
jaksoa.  Paitsi  että  sen  edellä  käy  Väinämöisen  veteenammunta, 
seuraa  sitä  vedessä  edelleen  ajelehtivan  Väinämöisen  joutuminen 
Pohjolaan,  jossa  hänen  on  luvattava  toimittaa  Ilmarinen  Sammon 
takojaksi.  Ettei  Luomisruno  kuitenkaan  ole  alkuansa  kuulunut 
tähän  yhteyteen,  osoittaa  sen  vaihteleva  paikka: 

1)  Väinämöisen    mereen    sortumisen  ja  merellä  ajelehtimistii    vä- 

lissä (p  60); 

2)  merellä  ajelehtimisen   ja   merenpohjan   muodostamisen   välissä 

(P  4  ym); 

3)  merenpohjan   muodostamisen  ja  tuulen  nousemisen  välissä  (p 

64  ym); 

4)  tuulen  kuljettamisen  ja  Väinämöisen  itkun    välissä    (p  75    ym); 

5)  Väinämöisen  itkun  ja  Pohjolan  emännän  aamuaskareitton  välissä 

(P49). 

Vielä  vaihtelee  Luomisrunon  paikka  sen  kautta,  että  mainit- 
tujen Sampo  jakson  piirteiden  keskinäistä  järjestystä  on  muuteltu 
ja  että  linnun  pesänctsinnällä  alkavan  Luomisrunon  edelle  on 
usein  vielä  sovitettu  »eksyneen»  Väinämöisen  etsintä  erilaisin  kulku- 
neuvoin. 

Sitävastoin  Suomen  itä-  ja  pohjois-Karjalassa  ynnä  Polijan- 
maalla  Luomisruno  liittyy  säännöllisesti  Väinämöisen  ajelehtimi- 
seen, jota  pitemmälle  ei  Sampojaksoa  esitetäkään:  Milloin  se  yhtyy 
ajelehtimista  edeltävään  mereen  sortumiseen  tai  vielä  tämän  edellä 
käyvään  ampumiseen  (esim.  i  40,  j  20),  on  säkeitä  jätetty  pois  väliltä. 
Poisjättämisestä  riippuu  nähtävästi  sekin,  että  muutamista  toisin- 
noista puuttuu  Väinämöisen  ammuntaa  esittävä  johdanto  koko- 
naan (j  13,  13  b,  14,  i  44—45,  49). 

Mutta  Suomen  itä- Karjalassa  tavataan  toinenkin  runo  merellä 
lentävästä  ja  pesänsijaa  etsivästä  linnusta,  jonka  muna  sitten 
pesänsijalta  vierii  veteen.  Lintu  on  pääskynen,  sen  pesimispaikkana 
on  laiva,  munan  veteen  vierittäjänä  on  luuli  ja  munasta  syntyy 
saari.  Tämä  runo  on  siksi  erilainen,  ettei  sitä  voisi  edelliseen  yhdis- 
tääkään,  ellei  etelämpänä  Karjalan  kannaksella  ja  Inkerissä  esiin- 


XXXVI. I  kehittynyt  virolaisesta? 


tyisi  myös  läheisempi  muodostus,  jossa  pesimispaikkana  on  7n.ätäs, 
mikä  on  verrattava  Väinämöisen  polven  nostamiseen  mättääksi, 
ja  jossa  särkyneen  munan  aineksista  syntyvät  taivaanvalot.  ^ 

Tulemme  vihdoin  Viroon,  jossa  lauletaan,  mitenkä  pääsky- 
nen lentää  laidunhakaan  ja  kolmesta  pensaasta:  punaisesta,  smi- 
sestä  ja  kultaisesta,  valitsee  viimemainitun  pesäpä ikakseen,  munii 
siihen  kolme  munaa,  ja  hautoo  poikasiksi,  jotk;i  sitten  panee  päi- 
väksi, kuuksi  ja  tähdeksi  taivaalle. 

Virolainen  runo  on  siinä  määrin  eteläisemmän  suomalaisen 
kaltainen,  ettei  niiden  yhteenkuulumisesta  saata  olla  epäilystä. 
Yhteisiä  piirteitä  sille  ja  lähimmälle  länsi-Inkerin  muodostukselle 
ovat.  paitsi  pääskylintua:  valinta  kolmen  erivärisen  pesäpaikan, 
välillä,  munain  kolmiluku,  joskus  vielä  hautominen  poikasiksi.  Koska 
mninitut  piirteet  edempänä  vähitellen  katoovat,  on  eteläisempi 
suomalainen  runo  ilmeisesti  aikaa  ja  paikkaa  myöten  kehittynyt 
virolaisesta. 

Virolaisen  runon  kolmesta  pensaasta  on  aluksi  tullut  kolme 
mätästä  merellä,  sitten  yksi  mätäs  ja  viimein  laiva.  Munien  kolmi- 
luku on  ensin  muuntunut  ylimalkaiseksi  monikolliseksi  ja  lopulta 
supistunut  yhdeksi.  Tähän  muunnokseen  on  vaikuttanut  aikai- 
sempi munain  hautomisen  väistyminen  niiden  veteen  vierimisen  ja 
särkymisen  tieltä,  jolloin  taivaanvalot  eivät  enää  synny  linnun- 
poikasista, vaan  munanaineksista. 

Aikaisemmin  oletin  eteläisemmästä  suomalaisesta  runosta, 
ennenkuin  sen  kehitys  oli  loppuun  suoritettu,  muodostuneen  pohjoi- 
seiniuan.  Ainakin  olisi  tämän  muodostuessa  pitänyt  olla  paikoillaan 
vielä  mättään,  joka  kasvaa  kauvan  ajelehtineen  Väinämöisen  pol- 
velle, ja  mahdollisesti  myös  hautomisen,  joka  niinik;i;iii  «ijoitetaan 


'  Tämän  runon  toisintoja  on  tavattu  Suomen  itä-Karjalasta  7  (i  59, 
71,  127,  137—140);  etelä-KarjaJasta  29  (h  61,  63,  68,  74,  85.  87—8,  102—4, 
106,  109—11,  125—6,  128—9,  136,  152,  155,  171,  175,  177—81  ynnä  146?, 
joka  ei  ole  pohjois- Hämeestä);  itä-  ja  pohjois-Inkeristä  22  (s  60,  69,  75 
134—5,  150—1,  156—9,  163—4,  172—4,  176,  182—5,  181  b);  keski- Inkeristä 
27  (t  62,  95,  118,  153,  162,  165—70,  196—211);  länsi-Inkeristä  20  (u  66—7, 
70,  186—95,  188  b,  195  b,  c;  vr.  myös  97,  120,  160—1,  joissa  on  osittain 
kirjallista  vaikutusta);  lisäksi  vielä  etelä-Savosta  3  (f  72—3,  148)  ynnä  1  (?) 
Pohjanmaalta  (131,  vr.  j  132—3).  —  Kirjallisiksi  epäiltäviä,  etupäässä 
Europaeuksen  Pienestä  runosepästä  opittuja  ovat  KT  II  64 — 5,  78 — 84, 
86,  89—94,  96,  98—101,  105,  107—8,  112—7,  119,  121—4,  130,  141—4,  147, 
149,  88  b,  c,  114  b,  130  b.  Näissäkin  voi  olla  joku  kansanomainen  säe. 
Sanaston  KT  II:n  numeroihin  1 — 221  on  laatinut  A.  E.  Becker. 


Onko  suomalainen  Luomisruno  XXXVI,  i 


Väinämöisen  polvelle.  Ilmaantuupa  pohjoisempana  Vienan  lää- 
nissä uudelleen  myös  munien  kolmiluku. 

Mainitun  muodostuksen  saatoin  osittain  selittää  tapahtuneen 
muiden  runojen  vaikutuksesta  ja  sen  johdonmukaisista  seurauk- 
sista. Suuressa  määrin  täytyi  minun  kuitenkin  olettaa  vapaata 
kehitystä,  ennen  kaikkea  taivaanvalojen  syntymisessä  munan  ainek- 
sista. 

Mutta  ruvettuani  epäilemään  vapaaseen  kehitykseen  perus- 
tuvaa selitystapaa,  olen  ottanut  'pohjoisemman  suomalaisen  Luo- 
misrunon   uudelleen   tarkastettavaksi   yksityiskohtia   myöten. 

Pesijälintuna  on  Suomen  Karjalassa  yleisesti  ja  Vienan  lää- 
nissä useimmin  sotka.  Sekä  itä-  että  pohjois-Karjalassa  on  sillä 
määreenä  suora  lintu    (j  19;  25;  i  29): 

A.     Tuo  oli  sotka  suora  lintu.        B.     Sotkalainen  suora  lintu 
C.     Sotkalintu,  suora  lintu.  lensi  suorana  jokehen.  ^ 

Sotkan  sijalla  lentää  muutamissa  toisinnoissa  sorsa,  joka  yhdessä 
niistä  palautuu  jälleen  sotkaksi  (j  19).  Suistamolla  hio  sotka  eri- 
koistuu olemattomaksi  suosotkaksi  ja  sen  mainesana  suora  vaihtuu 
soreaksi  (i  42  ym).  Ilomantsissa  ilmaantuu  sotka  kerran  suurena 
lintuna  (j  20).  Vienan  läänissä  se  on  säännöllisesti  ilman  lintu, 
mikä  on  liian  ylimalkainen  määre  kuvatakseen  todellista  lintua 
ja  lienee  lainattu  7nehiläiseliä,  joka  joskus  on  tähänkin  runoon  eksy- 
nyt (p  64,  vr.  j  17). 

Ilman  lintu  on  määreenä  myös  hanhella,  joka  joskus  pohjois- 
Karjalassa  (j  13,  13  h)  ja  useammin  Vienan  läänissä,  etenkin  Vuon- 
nisen  alueella,  on  syrjäyttänyt  sotkan.  Samoin  joskus  pohjois- 
Karjalassa  (j  14—5)  ja  useammin  Vienan  läänissä,  etupäässä  Uhtuen 
puolella,  on  munijana  kokko,  jonka  toisintomuoto  kotka  (p  123) 
viittaa  alkuperäisempään  sotkaan.  Kokko  kuvataan,  kuten  ylei- 
sesti loitsuissa,  lentävänä  Turjan  maalta,  josta  sen  vienanpuolinen 
mainesana  kurja  lintu  lienee  aiheutunut  (vr.  p.  74,  111).  Tilapäisiä 
sotkan  sijaisia  ovat  haapana  (m  2)  ja  alli  (p  92). 

Linnun  lentoa  kuvailee  Suomen  itä-Karjalassa  säe,  joka  myös 
Vienan  läänissä  kerran  esiintyy:  lentelevi,  liitelevi  eli  lentelekse, 
liitelekse  (i  29  ym;  p  88).    Pohjois-Karjalassa  on  sillä  muodot:  lente- 

• 
^  Edellisen    säkeen    vaikuttama    väännös     alkuperäistä    sarajahasen 

joka  Setälän  selityksen  mukaan  on  merkinnyt  merta. 


xxx  VL  1  kehittynyt  virolaisesta?  9 

levi,  kitleleii,  tai:  kiileleii,  kaatelekse  (j  19;  14).  Vienan  ]ääjiis;sä  on 
yleinen  nmimnos:  liitelekse,  laatelekse  (p  4  ym.).K 

Suomen  itä-  Ja  pohjois- Karjalassa  ynnä  Vienan  läänissä  len- 
täminen toisinaan  kuvataan  tapahtuvan:  selvällä  meren  selällä  (i 
37 — 8  ym;  j  19;  p  92,  97).  Tähän  liittyy  kertosäkeenä  Suomen  puo- 
lella: lakealla  lainehella  (i  38  ym),  ja  Vienan  läänissä  kerran:  ulapalla 
aukealla  (p  92). 

Suojärvellä  itä-Karjalassa  sotka  lentää  samoinkuin  v<udetta 
hakeva  mehiläinen  (i  50 — 52): 

Yhoksän  meren  ylitse,  puolen  merta  kymmenettä. 

Mehiläisen  luvusta  on  myös  Suistamolla  joskus  otettu  kuvaus 
(i  45.  43:  vr.  Basilier  183): 

\i'<\  lentää  ItpyLtelevi  heinän  päässä  henkeävi. 

1.  lepeämättä,  ruovon  päässä  ruokoavi. 

päivät  ilman  istumatta, 

Parissa  suomenpuolisessa  toisinnossa  kuvataan  linnu]i  Ien 
teleminen  eri  ilmansuuntiin  (j  13  b,  m  2): 

Lensi  iät,  lensi  lännet,  t.  lensi  kaikki  ilman  tuulet, 

lensi  luotehet,  etelät 

Tähän  verrattavan  tähystelemisen  itään,  länteen  ynnä  muihin 
ilmansuuntiin  tulemme  kohtaamaan  Sammon  ryöstö-runossa. 

Yleinen  Suomen  ja  Vienan  Karjalassa  on  säe  etsivi  pesän  sijoa 
(esim.  i  38,  j  19,  m  2,  p  19).  Etsivi  asemella  on  toisinaan  kaisovi 
(i  51—3,  p  7  ym).  Niitä  on  samakin  laulaja  voinut  eri  kerroilla  vaih- 
dellen käyttää  (p  38,  38  a).  Muutamissa  Uhtuen  kappaleissa  ta- 
paamme myös  kertosäkeen:  asuinmaata  olldksehen  t.  arvelevi  (p 
107,  111,  121). 

Sekä  Suomen  että  Vienan  Karjalassa  mainitaan  välistä  vielä, 
että  lintu  ensinnä:  ei  löyä  pesän  tiloa  eli  sijoa  (esim.  i  29,  p  13). 

Linnulle  pesimispaikaksi  Suomen  sekä  itä-  että  pohjois-Kar- 
jalan  toisinnoissa  Väinämöinen  nostaa  merestä  polvensa  ja  lapa- 
luunsa (esim.  i  39,  41,  vr.  j  20,  14,  17): 

*  Viimemainitun  asemalla  tapaa  useasti,  etupäässä  Vuonnisen  aluella, 
luultavasti  Mehiläisen  luvusta  lainatun:  lenteä  lekuttelevi  t.  lepyttelevi.  (p  79, 
9  ym;  ks.  edemp.). 


10  Onko  suomalainen  Luomisriinn  XXXVI, i 


Viisas  vanha  Väinämöinen  vihannaksi  mättähäksi, 

nosti  polvensa  merestä,  tiioreheksi  turpeheksi. 

lapahmnsa  lainehista, 

Polvi  mainitaan  yleisesti  myös  Vienan  Karjalassa.  Lapaluun 
sitävastoin  on  vain  yksi  vienanpuolinen  kappale  tällä  paikalla  säi- 
lyttänyt muodossa:  la/ppo  luunsa  lainehesta  (p  61).  Useammasti 
esiintyy  Vienan  läänissäkin  mätäs  eli  turve,  joksi  polvi  muuttuu 
(p  36,  38,  vr.  79,  84). 

Meri,  josta  polvi  nostetaan,  on  joskus  Suomen  itä- Karjalassa 
lähemmin  määritelty  (i  42;  37): 

A.  Tuoir  on  vanha  Väinämöinen     B.     Keskellä  meren  napoa. 
meren  synkästä  syvästä. 

Luomisrunon  liittyminen  Väinämöisen  ammuntaan  on  vai- 
kuttanut, että  polven  nostaminen  toisinaan  esitetään  ennen  lin- 
nun mainitsemista.  Joskus  kuvaillaan  sen  aiheutuneen  päivän- 
paisteen synnyttämästä  lämpimäntunteesta  (p  1.  vr.  24): 

Kuuli  päivän  paistavaksi,  hempehen  hellittäväksi. 

Tuntemisen  merkityksessä  käytetty  sana  kuuli  osoittaa  tä- 
män aiheen  keksityn  vasta  Vienan  puolella;  kertosäe  on  muodos- 
tettu Luojan  ylösnousentavirteen  kuuluvasta  kehoituksesta  päivälle 
paistamaan  hetken  heltehestä  eli  hempesestä  (I  1103  c,  1120,  vr:  1096 
.hemrne  helkehesti).  ^ 

Useammin  kuitenkin  polven  nostaminen  esitetään  linnun 
lentämisen  jälkeen,  mikä  runoa  erilliseksi  ajatellen  on  epäilemättä 
oikeampi  järjestys. 

Eräässä  suomenkarjalaisessa  kirjaanpano^>a  sotkan  mainitaan 
löytäneen  Väinämöisen  ja  kehoittaneen  häntä  nostamaan  pol- 
veansa, ennenkuin  Väinämöisen  kerrotaan  sen  tehneen  (i  29): 

Löysi  vanhan  Väinämöisen.  nostas  polvea  merestä. 
»Oi  sinä  vanha  Väinämöinen  lapaluuta  lainehesta!» 
väkivanha  Väinämöinen,  Nosti  polvea  jne. 

Tämä  on  kuitenkin  vain  tilapäistä  esityksen  vilkastuttamista  tois- 
tamalla samoja  säkeitä  ennakolta  puhelun  muodossa. 

^  Vr.  myös  hautomiseii  kertosanaa:  hellitteli  (j  19). 


xxx  VJ,  1  kehittynyt  virolaisesta?  11 

Sama  on  laita  liimiin  puhelun  vienanpuolisessa  toisinnossa 
(pl):^ 

Näki  mattahan  merellä:  jos  tuohon  pesäni  laain, 

»olis  tuossa  pesän  sija.  munisin  munoa  kaksi, 

tahi  tuores  turvchut.  koksoaisin  kolmekin.» 

Mätäs  eli  inrvc  ovat  tässä  siirtyneet  Ihmun  näkemykseen. 
Pelkäksi  kuvitteluksi  sen  es  ttää  seuraava  pohjoiskarjalainen  kap- 
pale (j  20): 

Luuli  heinämättäliäksi,  pajupehkon  pantavaksi.* 

Yleinen   sekä   Suomen  että  Vienan  Karjalassa  on  yksinker- 

tainon  ilmoitus,  pttä  liitolovä  lintu  (i  42- — 5;  p  84): 

Jo  löysi  pesän  tilasen  t.  löysi  mattahan  merestä. 

Jälkimäinen  säe  sekaantuu  Vienan  puolella  Väinämöisen 
ammunnassa  yleiseen  säepariin: 

Keksi  mustasfu  mereltä,  sinervöisen  lainehelta. 

Joko  mustasen  tai  sinervöisen  asemalle  on  laulaja  sovittanut  mät- 
iähän eli  mättähäisen  (p  95,  97,  131),  joskus  vielä  keksi  sanan  sijalle 
siirtänyt  löysi  (p  92).  Semmoisenaankin  on  mainittu  säepari  poh- 
joisosassa Vienan  lääniä  monesti  tällä  kohdalla  käytetty  (p  74  ym). 
Tähän  paikkaan  se  soveltuisi  paremminkin  kuin  Väinämöisen  am- 
muntaan, jossa  Lappalaisen  nuolen  tuskin  voi  olettaa  kantaneen 
niin  kauas,  että  Väinämöinen  on  vain  mustalta  pilkulta  näyttänyt. 
Mutta  Väinämöisen  ammuntaan,  kuten  saamme  nähflä.  so  on  tul- 
lut toisesta  runosta. 

Väinäniuisfii  p(»lvrllc  iclity  pesä  kuvataan  Suomm  Karja- 
lassa säännöllisesti  vaskiseksi  ja  siihen  munittu  muna  kuUaiseksi 
(rsim.  j  17): 

Valoi  vaskisen  pesäsen  muni  kultaisen  munasen  — 

päähän  polven  Väinämöisen,  vaskisen  pesän  sisähän. 

Ensimäinen  säe  on  välistä  säilynyt  Vienan  läänin  pohjoisilla 
alueilla    mii(i(i(Ks;i:   rmtiii  rnakispv   pesnsm  eli   rashisto  pesästä  (TTh 

Linnun  puholun  Kalevalassa  (LK   1:  191—4)  Lönnrot  on  mukaillut 
veteen  joutuneen  Väinämöisen  valituksesta  (UK  7:  39—42.) 
-  Vr.  j  14:  pajupehkoksi  panihen. 


12  Ouko  suomalainen  Luomisruno  XXXVl,i 

119,  121;  Ln  100,  Ph  130).  Siihen  on  toisinaan  liittynyt  kertosäkeinä 
(p  130,  vr.  95;  100,  vr.  74): 

A.     Kulosista  kultaisista,  B.     Kulosista  kutkutteli, 

heinistä  hopeaisista. 

Edellinen  säepari  lie  lainattu  Karjan  luvuista.  Viimeinen 
säe  kuuluu  säepariin,  joka  kuvaa  heinäistä  pesää  ja  on  useammasti 
syrjäyttänyt  vaskisen  (p  63 — 4;  79  ym;  91  15  ym): 

Hieroi  heinästä  peseä,  t.  kanervoista  kutkutteli 

kulon  päästä  t.  kunervoista  t.  kanarvoista  kaaputteli. 

Tähän  pesänteon  kuvauksen  muodostumiseen   ovat  mahdollisesti 
vaikuttaneet  Laulajan  alkusanat  (I  683  a): 

Omat  saamani  sanani,  päistä  heinän  hieroman^ 

omat  teiltä  tempomani,  kanarvoista  katkomani. 

Tavallisimmin  kuitenkin  jää  Vienan  puolella  pesänteko  kokonaan 
kuvaamatta. 

Koska  sotka  oikeastaan  tekee  6 — 8  munaa,  on  tämän  kul- 
tainen muna  eräässä  Ilomantsin  toisinnossa   monistettu   kuudeJcsi 
(j  25):  1 
Muni  kultaiset  munansa,  kuusi  kultaista  munoa. 

Niinikään  Vuonnisen  puolella  sotka  tai  hanhi,  jonka  munien 
luonnollinen  luku  on  Inyös  6 — 8  (Vn  79  ym.  Ph  131): 

Munivi  munasta  kuusi,  seitsemännen  lautamunan. 

Mutta  näiden  molempien  lintujen  muniessa  esiintyy  myös 
sadunomainen  kolmiluku  (p  1,  4  ym).  Tämä  luku  on  säännöllinen 
(vr.  2  ja  3:  j  13),  kun  on  kysymys  merikotkan  munista,  joita  todelli- 
suudessa on  vain  2 — 3.  Kolmiluvunkin  ohella  on  välistä  vielä  säi- 
lynyt munien  hdtaisuus  (p  125,  74): 

A.  Muni  3  kullaista  munaista.      kolnip  knll,-iist;i  nniiKm. 

B.  Muni  hän  kolme  munoa. 

Munien  hautominen  on  Suomen  ja  Vienan  Karjalassa  esi- 
tetty eri  määrein  (esim.  i  37,  j  17;  p  9  a):  * 

A.     Hautelevi,  kääntelevi.  B.     Hautelevi,  hierelevi. 


^  Toisessa  Ilomantsin  kappaleessa  sotkan  sijainen  kokko  (j  14):  muni 
seitsemän  munoa. 

■  i  51—5:  pyörittävi;  i  29:  hiivelevi. 


XXXVI,  1  kehittynyt  virolaisesta?  13 

Suomen  pohjois- Karjalassa  muutamasti  kuvattu  kolmipäi- 
väinen hautominen  (J  13 — 4,  25)  liittyy  kolmipäiväiseen  etsimiseen, 
joka  on  nähtävästi  lainattu  Raudan  synnystä,  kuten  osoittaa  suo- 
paikan  löytäminen  yhdessä  toisinnoista  (j  25). 

Suomen  itä-Karjalassa  on  hautomiseen  sovitettu  vertaus, 
joka  on  aivan  sopimaton  siihen  nähden,  että  verrattu  ja  verrattava 
on  sama  sotka  (i  42 — 5).  ^ 

Niinkuin  sotka  poikiahan,  tavi  taimenuisiahan. 

Tämä  vertauskuva  kuuluukin  runoon   Jaakko  Pontuksesta,  joka 
siten  järjestelee  laivoja  meriretkelle  (Kant.  tutk.  I  s.  183). 

Linnun  hautoessa  Väinämöinen:  luuli  polvensa  palavan  (j 
14,  p  36  ym).  Luuli  sana  on  säilynyt  sekä  Suomen  että  Vienan  Kar- 
jalassa. Mutta  molemmissa  maakunnissa  on  myös  sijalle  asetettu 
puhekielessä  luulemista  merkitsevä  toivoi  (j  13,  19,  p  21  ym).  Luuli 
sanan  alkuperäisemmyyttä  puolustaa  siitä  äänteellisesti  vääntynyt 
kuuli,  s.  o.  tunsi  (i  41,  p  1  ym). 

Kertosäkeenä  on  Vienan  läänissä  yleinen:  jäsenensä  lämpiä- 
vän (p  1  ym).  Suomen  Karjalassa  sitä  vastaavat  muunnokset: 
jäsenensä  raukeavan  tai  järkkyvän  (j  14,  i  41).  Useammin  siellä  il- 
maantuu hipiä  polven  kerto-  tai  pääsanana  (j  19;- i  29,  vr.  42 — 3, 
45):  2 

A.     Toivoi  polvensa  palavan,      B.     Toivoi  hiiltyvän  hipiän, 
hipiänsä  heltiävän.  palastuvan  polvuensa. 

Suomen  ja  Vienan  Karjalalle  yhteinen  on  Väinämöisen  pol- 
ven liikettä  kuvaava  säepari  (esim  i  37,  p  1;  [i  41,  151;  vr.  j  25): 

Lekahutti  [Liik.l  polveahan,       jäsentähän  järkähytti. 

Polven  nostamisesta  on  toisinaan  muodostunut  päinvastai- 
nen takaisin  vetäminen,  josta  myös  voi  nähdä  lapaluun  olleen  nos- 
tetun polven  alkuperäisen  kertosanan  (p  58,  58  a,  61,  60): 

Veti  polvensa  merehen,  t.  lappoi  t.  laski  luunsa 

lapo-luunsa  lainehisin.  lainehesen. 

Vienan  läänissä  mainitaan,  mitenkä  Väinämöisen  liikuttaessa 
polveansa  (esim  p  38,  184]): 

^  1  29:  sotka  nk,  sorsa,  i  39:  sorsa  nk.  sorsa;  vr.  i  16  loppusäkeitä: 
sorsa  itki  poikiahan,  tavi  taimenuisiahan. 

^  Vr.  myös  p  49:  hiivahutti  hivettänsä. 


14  Onko  suomalainen  Luoraisruno  XXXVI,  i 


Niin  munat  vetelien  vieri  karskahti  meren  kariliin, 

[t.  Munat  vierähti  vetehen],  niin  meni  munat  muruiksi. 

Monikollinen  munat  Johtuu  munittuje'n  luvun  monistumi- 
sesta ja  on,  kuten  saamme  nähdä,  alkuansa  ollut  yksiköllinen  muna. 
Suomen  Karjalassa  on  ainoastaan  viimeisellä  säkeellä  vastineensa 
(j  14  ym;  i  39): 

A.     Nuo  munat  muruiksi  lenti.       B.     Muna  kultainen  muruiksi. 

Munan  murenemisen  edellä  kuvataan  välistä  pesänkin  rikkou- 
tuminen: pesä  vasTiinen  paloiksi  (i  37 — 8). 

Munan  murenemiseen  voi  vielä  liittyä  murujen  mainitsemi- 
nen, mikä  myös  ilmaantuu  itsekseen  tällä  paikalla  (i  41;  51,  43,  vr, 
29): 

A.  Muna  kultainen  muruiksi,         kaheksaksi  katkieli. 
muna  kuueksi  muruksi.  t.  seitsemäksi  siemeneksi. 

B.  Muna  kuueksi  mureni. 

Kuusi  ja  kahdeksan  luvut  ovat  runossa  alkuperäisiä.  ^  Seit- 
semät siemenet  on  lainattu  Puun  kylvöstä  (SSL  s.  53).  Murujen 
lukumäärä  6^ — 8  on  epäilemättä  myös  puolestaan  vaikuttanut  mu- 
nien luvun  monistumiseen  kuudeksi,  seitsemäksi.  * 

Vedessä  murenneen  munan  aineksista  syntyy  maailma,  mikä 
seikka  esitetään  joko  kertovaisessa  tai  loitsun  muodossa.  Luomis- 
sanat  lausuu  pari  kertaa  Suomen  Karjalassa  ja  yleisesti  Vienan 
läänissä  Väinämöinen  (i  43,  vr.  40;  p  87  ym): 


^  Aikaisemmin  oletin  tämän  piirteen  kuuluneen  runoon  Ukon  ja  akan 
kirjavasta  kanasta,  jonka  muniman  munasen  särkyminen  aiheuttaa  ukon  ja 
akan  itkun  sekä  kanan  kaakerruksen  (KRH  s.  203).  Yhdessä  inkeriläisessä 
toisinnossa  kuvaillaan  munan  olleen  kultaisen  sekä  murenneen  6  ja  8  kappa- 
leeksi (Europaeus  III  2  370).  Toisessa  inkeriläisessä  kirjaanpanossa  maini- 
taan vain  munan  kultaisuus  ja  kolmannessa  yksistään  kappaleluku  (III  273; 
Strählman  189).  Mutta  tapaamissani  suomen-  ja  vienankarjalaisissa  toi- 
sinnoissa puuttuvat  molemmat  Luomisrunoon  yhdistävät  piirteet,  joten  ne 
täytyy  selittää  Inkerissä  lainatuiksi  Luomisrunosta  Ukon  ja  akan  kanan 
runoon.  Vastaava  lastenloru  tavataan  myös  syrjäneillä  (MSFOu  XXXVIII  s. 
309)  iiman  mainittuja  lisäpiirteitä.  Itäsuomalaisen  ja  syrjäniläisen  muodos- 
tuksen yhteinen  esikuva  on  etsittävä  venäläisistä  lauluista. 

*)  Vienan  läänissä  mainitaan  kerran  munien  murentuneen  kolmeksi 
palaksi  (p  58),  mikä  on  yhdistettävä  munien  kolmilukuun  (p  58  a)  ja  hauin 
iskemiseen  kolmeksi  palaksi  Laivaretkirunossa  (I  579  ym,  KRH  s.  105). 


XXXVI,  1  kehittynyt  virolaisesta?  l.'i 

A.     Virkki  VäiTiäTiiö  s;in(i,j<i.  B.     Vaka  vanha  Väinämöinen 

itse  noin  sanoiksi  virkkoi. 

Tilapäisesti  esiintyy  lausujana  myös  lintu  tai  muna  (p  36;  1;  j  20 — 1):  ^ 

C.     Tiiopa  sotka  ilman  lintu  D.     Sanoi  aina  hanhut  lintu, 

munansa  nimittelevi.  E.     Muna  virkki  kuoltuansa. 

Maailman  muodostumista  kuvailee  paraiten  suistamolainen 
laulutapa  (esim.  39,  37,  [43]): 

»Mi  niunass'  alista  kuorta  päivöseksi  taivoselle; 

[t.  puolta],  mi  munassa  ruskeaista, 

tiliseksi  maaemäksi,  kuutamoksi  taivoselle; 

mi  nmnass'  ylistä  kuorta,  mi  munassa  kirjavaista, 

yliseksi  taivoseksi!  tähtilöiksi  taivoselle!» 
Mi  munassa  valkeaista, 

Vienan  läänissäkin  on  tällä  kohdalla  säännöllisesti  puhe 
munasta  eikä  munista,  mikä  vahvistaa  yksiluvun  alkuperäisyyttä. 
Suomen  Karjalassa  ovat  päivän  ja  kuun  ainekset  harvoin  vaihtu- 
neet (i  43  j  17).  Mutta  Vienan  läänissä  syntyy  useimmiten  ruskuai- 
sesta  päivä  ja  valkuaisesta  kuu  (esim.  p  4): 

»Mi  munassa  ruskeaista,  mi  munassa  valkeaista, 

se  päiväksi  paistamahan;  se  kuuksi  kumoittamahan!» 

Tähtien  aineksina  mainitaan  pohjois-Karjalassa  yleensä  pie- 
net murut  (j  14  ym,  vr.  i  41);  samoin  Vienan  Karjalassa  munan 
pienemmät  muruset  (p  38  a),  tai  tavallisemmin  muut  muruset  (p  38 
ym),  toisinaan  ovat  siitä  muodostuneet  luun  muruset  (p  79  ym). 
Myös  kirjava  tulee  Vienan  läänissä  kerran  esiin  (p  1). 

Tähtien  sijalla  tai  lisänä  ilmaantuvat  joskus  sekä  Suunien  että 
Vienan  Karjalassa  pilvet,  mutta  joka  kerta  erilaisesta  munan 
aineksesta  muodostuneina:  sinisestä  (p  18,  vr.  tähdet  p  120 — 1), 
mustista  (i  50)  tai  kuorista  (i  40)." 

Jos  tähän  pohjoisten  alueitten  Luomisrunoon  vertaamme 
virolaista,  voimme  merkitä  yhteisinä  piirteinä:  linnun,  joka  lentää, 

^  Uhtuen  puolella  joskus  hauki  nielee  munat.  Kokko  taistellessaan 
iskee  hauin  vatsan  halki  ja  tarkastelee,  miksi  munat  ovat  muuttuneet,  lau- 
suen luomissanat  (p  Uh  119,  111,  125,  myös  Vk  74). 

^  Vr.  p  17  muut  murut  tähdiksi  ja  pienimmät  pisarat  pitkin  pilvien 
lomihin.  Vienan  läänissä  saa  säe:  tähtilöiksi  taivahalle,  usein  kertosäkeen: 
pUkat  pilvien  lomahan,  joka  on  mukaillen  lainattu  Tapanin  virrestä  (p  13 
ym;  Kant.  tutk.  II  s.  27,  32). 


16  Onko  suomalainen  Luomisruno  XXXVI,  i 

etsii,  pesii,  munii  ja  hautoo  sekä  taivaanvalojen  syntymisen.  Mutta 
lintu  on  toisaalla  sotka  toisaalla  pääskynen,  pesimispaikkana  toi- 
saalla Väinämöisen  merestä  mättääksi  nostama  polvi  toisaalla  yksi 
kolmesta  pensaasta;  munien  luku  toisaalla  yksi  toisaalla  kolme;  liau- 
tomisen  tuloksena  toisaalla  munan  särkyminen  toisaalla  poikasten 
kehittyminen;  viimeksi  koko  maailman  luominen  munan  aineksista 
toisaalla  ja  toisaalla  linnunpoikien  paneminen  taivaalle  valoiksi. 
Ainoatakaan  yhteistä  säettä  ei  näillä  Luomisrunoilla  ole, 
jollei  semmoisena  tahdo  pitää  lentämistä  kuvaavaa  (s.  8;  KT  II 
216): 

A.     Lentelevi  liitelevi.  B.     Lendelie,  liugelie. 

Tämä  säe  on  kuitenkin  liian  vähän  erikoinen,  että  yksistään  sen 
nojalla  voisi  keskinäistä  yhteyttä  olettaa.  Suomenkielinen  säe  ei 
esiinny  lännemjpänä  kuin  keski-Inkerissä  (t  202).  Lähempänä  Viroa 
on  jo  muita  suomenpuolisen  Luomisrunon  säkeitä  virolaisperäisten 
seassa  havaittavana.  Jos  näet  seuraamme  virolaisen  Luomisrunon 
inkeriläisiä  muodostuksia  siirtyen  lännestä  itään,  nim  kohtaamme 
yhä  useampia  vastineita  suomenpuoliselle  Luomisrunolle. 

Parissa  Narvusin  kappaleessa  pääskyläinen  päivälintu,  se 
ihana  eli  iloisa  «  viron  Uus,  'kaunis')  ilmalintu,  ensin  virolaisen  ru- 
non mukaisesti  (u  66,  [67]):  ^ 

Etsi  maata  maataksehen,  peseä  pesiäksehen. 

muroa  muniaksehen.  Ei  saanut  [t.  Sai  hän]  maata  jne. 

Mutta  sitten  lintu: 

Lensi  meren  selälle,  kolmas  kellankarvallinen. 

lakealle  lainehelle.  [t.  Sai  hän  mätiähän  merestä 

Löysi  mattahan  punaisen,  yhen  mätiähän  sinisen  — 

toisen  mattahan  sinisen,  kolmannen  kullankarvallisen]. 

Mättäitten  kolmiluku  ja  kolmivärisyys  on  vielä  virolaisen  runon 
pensailta  lainattu.  Sitävastoin  meren  olemme  tavanneet  yhtäläi- 
sesti esitettynä  suomenpuolisessa  runossa  ja  myös,  mikä  on  tärkeäm- 
pää, mättään,  joka  toisessa  kirjaanpanoista  mainitaan  löytyneen  ni- 
menomaan merestä. 

Esitetyssä  Narvusin  muodostuksessa  pääskynen  lopuksi  vi- 
rolaiseen tapaan  munii  kolme  munaa,  joita  asettautuu  hautomaan. 


^  Vr.    KT   II  216:  otsis  maad  munedaksena,  piesast  pesä  tehaksena,  ja 
KRH  s.  196:  ei  saand  maad  mune  muneda. 


XXXVI,  1  kehittynyt  virolaisesta.' 


Kun  eivät  poikaset  synny,   liihtee  noidille  Viroon  ja  saa  neuvon 

(u  67): 

»Piiloa  pesäsi  merehen,  laske  poikas  lainehesen!» 

Kiireesti  palattuaan  lintu  näkee  pesänsä  jo  pillautuneena  mereen 
(u  86). 

Muissa    Narvusin    kappaleissa    on  hautomisen  sijalla  kuvaus 
s  u  u  r  e  s  t  a   t  u  u  1  e  s  t  a,  joka  (u  193,  160 — 1): 

VieiTtti  niunat  vetelien,  laski  pesän  lainehesen. 

Tämä  muodostus  on  Soikkolassa  yleinen.  Tuulen  synnyttäjänä 
mainitaan  välistä  Luoja,  mikä  osoittaa  Annikaisen  ja  Kestin  runon 
vaikutusta  (u  189,  vr.  Kant.  tutk.  1  s.  78): 

Pääskiilintu.  päivälintu.  Pesä  vierähti  retehen, 

yölintu,  lepakkolintu.  munat  piiörähit  perästä. 
se  ihala  ilnialintu  Minä  juoksin  seppolalian: 

lenteli  kesäisen  päivän,  »Seppyeni  selvyeni  jne. 

sykysyisen  yön  pimeän.  Tao  rautainen  harava! 

Etsi  maata  maataksehen.  Haravoin  meren  kokohon, 

mätästä  muniaksehen.  mei-en  lainehet  la  kohon.» 
peltoa  pesätäksehen.  Tuo  oli  seppo  aivoin  selvä, 

I^öysi  mätiähän  merestä,  takojainen  aivoin  tarkka, 

valoi  vaskisen  pesäsen,  teki  rautaisen  haravan. 
muni  huitaisen  munasen.  Haravoin  meren  kokohcui. 

Toi  tuo  Luoja  suuren  tuulen     meren  lainehet  lakohon. 

meren  viihkui-an  vihaisen.  Löysin  puolel  ruskeaista, 

mei'i[a]llon  ankaraisen.  toisen  puolen  valkeaista. 

Kesäisen  päivän  ja  syksyisen  yön  lentäminen  on  rnnkaillcii  saatu 
runosta,  joka  alkaa  (KRH  s.  201): 

Kriii-äsin  kesäisen  päivän.  sykysyisen  yösyämeii. 

SuoJueupuulisesta  Luomisrunosta  oii  otettu  paitsi  mätästä,  joka  on 
siirtynyt  etsimisenkin  kuvaukseen,  vaskinen  pesä  ja  kultainen  muna. 
Tämän  munan  yksiluvusta  huolimatta  särkyvät  monikolliset  nnuial. 
Monistuminen  viittaa  virolaisen  runon  vaikutukseen.  Toisessa 
Soikkolan  kappaleessa  tapaamme  vielä  kolme  munaa  munittuna 
kolmeen  eriväriseen  mättääseen  (<  pensaaseen),  vaikka  aluksi  \;\h\ 
yksi  mainitaan  löydetyksi  (u  195  b): 

Länsi  maltahan   nteresiä,  kolmannen  kullankarvallisen. 

ylien  mattahan  sinisen.  Muni  munaista  kolme. 

X'>\<ru    mattahan  punaisen,  kolmen  mattahan  nenähän. 


18  Onko  suomalainen  Luomisruno  XXXVI,  i 


Keski-Inkerissä  on  joskus  vctrcii  vieritettykin  muna  pysynyt 
yksilukuisena  (t  207): 

Muni  kultaisen  munasen.  vieretti  pesän  vetehen, 

Tuli  tuuli  aivan  tuima  —  munasen  laski  lainehesen. 

Pohjois-Inkerissä  tapaamme  säkeenmuodon,  joka  vastaa  vienan- 
puolista  ja  osoittaa  siinäkin  olleen  alkuansa  yksiköllisen  munien  lii- 
vun:    muna  vierähti  vetehen  (s  173). 

Tähän  kohtaan  liittyy  Laivassa  surmatun  veljen  runosta  lai- 
nattu säkeistö,  jossa  esitetään  haravan  teettäminen  ja 
meren  haravoiminen.  Tämä  säkeistö  on  jo  Narvusin  puo- 
lella Luomisrunoon  liittynyt  alkaen  säkeellä:  mie  olin  piika  pikka- 
rainen (u  161).  Ensimäiseltä  personalta  on  toiminta  tavallisesti 
siirretty  kolmannelle,  itselleen  munijalinnulle.  Sovituksen  luonnotto- 
muus käy  ilmi  seuraavasta  Soikkolan  toisinnosta,  jossa  pääskynen 
itkien  juoksee  ja  jossa  laulajaneito  lopulta  tulee  esiin  omassa  perso- 
nassaan  (u  188): 

Pääskö  täytyi  itkemähän,  Haravoin  meren  kokohon  — 

pääskö  juosten  seppolahan:  Sieltä  mie  löysin  pesäsen,  — 

»Seppyeni,  selvyeni»  jne.  min  mie  kannoin  kaiho  piika. 

Pahimmat  ristiriitaisuudet  kuitenkin  vähitellen  poistetardi. 
Itkeminen  katoaa  Soikkolaa  idempänä.  Soikkolassakaan  ei  pääsky- 
nen aina  juokse,  vaan  myös  lentää,  kuten  kolmannessa  Soikkolni 
■kappaleessa  (u  186): 

Tuo  vaan  lensi  sepppolahan,        lensi  seppyen  katolle. 

Mutta  sepälle  osoitettu  pyyntö: 

»Tao  rautainen  harava,  —  mill'  njan  meren  kokohon!» 

vielä  vaikuttaa  siihen,  että  löytäminen  esitetään  ensimäisessä  per- 
sona s^a: 

Löysin  puolet  ruskulaista,  tuon  päiväksi  paistamahan, 

tuon  kuuksi  kumottamahan;  Mii  muut  muruset  löysin, 

toisen  puolen  valkuaista,  ne  tähiksi  taivahasen. 

Neljiinnessä  soikkolanpuolisessa  kirjaanpanossa  näemme  myös  ha- 
rav  imisen  ^  ja  sitä  seuraavan  löytämisen  siirrettynä  kolmannelle 
per^''«n;'lle  (u  192): 

*  Meron  haravoimisesta  on  eroitettava  meren  lakaiseminen,  joka  toi- 
sesta runosta  on  sekaantunut  pohjoiskarjalaiseen  Luomisrunoon  (j  20,  vr. 
SSL  s.  180). 


XJiXVI.i  kehittynyt  virolaisesta?  10 

Haravoi  meron  kokohon.  Ne  pani  päiväksi  paistamahan, 

Sai  puolet  valkidaista,  ja  Imuksi  kumoittamahan, 

toiset  puolet  riiskulaista.  täkiksi  tähystämähän. 

Paneminen  muistuttaa  virolaisen  Luomisrunon  loppua  samoinkuin 
luomistyön  rajoittuminen  taivaanvaloihin.  Mutta  näiden  synty- 
minen munan  eri  aineksista  todistaa  selvimmin,  että  suomenpuoli- 
nen Luomisruno  on  aikoinaan  kulkeutunut  länsi-Inkeriin  ja  siellä 
virolaiseen  sekaantunut. 

Samoista  runoista,  joista  Jumalan  nostama  vihurituuli  ja  me- 
ren liaravoiminen  ovat  lainatut,  Annikaisen  ja  Kestin  ynnä  Lai- 
vassa surmatun  veljen  runoista,  on  idempänä  ja  pohjoisempana  In- 
kerissä vielä  sovitettu:  jälkimäisestä  laivan  näkeminen 
korkealta  vuorelta  ja  sen  luokse  saapuminen 
sekä  edellisestä  laivan  kaataminenkallellensa  (KRH 
s.  204 — 5).  Täten  on  laiva  tullut  mättään  sijalle  pääskysen  munimis- 
paikaksi.  Viimein  on  Inkerissä  loppuun  liitetty  runo  Saaren  syn- 
tymisestä ja  saarelle  kasvaneen  neidon  kosin- 
11  a  s  t  a,  jolloin  tämän  alkuosa:  Kullervon  kuJtamuruje^i  putoami- 
nen mereen,  ja  Luomisrunon  loppuponsi:  taivaanvalojen  syntymi- 
nen munanmuruista,  sulautuvat,  niin  että  saari  muodostuu  veteen 
vierähtäneestä  murusesta  tai  mereen  pudonneesta  munasta  (ks.  i 
137, 140).  Tämä  myöhäisin  muodostus  on  etelästä  Karjalan  kannak- 
sen kautta  saapunut  Suomen  itä-Karjalaan,  jonne  Väinämöisen  am- 
muntaan yhtynyt  suomalainen  Luomisruno  on  todennäköisesti  le- 
vinnyt lännestä  päin,  kuten  muutkin  Väinämöisen  runot. 

Suomalainen  Luomisruno  ei  siis  ole  vähi- 
tellen kehittynyt  virolaisesta,  vaan  on  siitä 
aivan  erikseen  sepitettylänsi-Suomessa,  kuten 
jo  Julius  Krohn  on  oikein  käsittänyt.  ^  Inkeriläinen  muo- 
dostus ei  ole  ollut  niidenvälittäjänä,  vaan 
on  molemmista  ynnä  erilaisista  muista  ainek- 
sista   yhteen  sulatettu. 

Virolainen  runo  on  syntynyt  kiikkulauluna  nuoren  laulajanei- 
tosen  mielikuvituksessa,  joka  päivätyön  päätyttyä  on  keinunut  ikäis- 
tensä seurassa.  OnJ  ollut  auringonlaskun  aika,  jolloin  punainen, 
sininen  ja  keltainen  väri  on  vaihdellut  sekä  taivaalla  että  heijastuk- 
sena maan  pinnalla.    Kiikun  ylitse  on  leposijalleen  lentänyt  pääsky- 

^  »Länsi-Suomessa  mahtoi  ennen  aikaan  olla  pohjoisen  tapainen  toi- 
sinto, jonka  unohduttua  sitten  virolais-inkeriläinen  tunkeutui  Savoon  ja  Poh- 
janmaalle saakka»  (SK H  I  s.  389). 


2(1 


Oliko  suninalainen  Luouiisruno 


XXXVI.  1 


11(11.  j(ik;i  .iltapäiii  k.itsdcii  oii  ii;iytt;iiiyt  iiiinikäfiii  kdlmiväriscltii. 
Vhr.iik.i.i  samJiuiA.iii  aiiiiiition  kci^a  on  li;iäinöit1;iiiiU  k<»h(ioYa  kuu 
ja  pilkoillaiiiit  rlitontälit  i.    Kaikki  t;i!ii;i  viideksi  tunnelmaksi  sulau 
imirciia  (»11  voinut  syuiiytt;i;i  vii^olaiscii  runon,  joka  ei  sen  kumniem 
paa  selitystä  kaipaa. 

alutta  mitenkä  on  su(»nialainen  Luomisruno  käsitettävät 
Sen  perusmiiottt  meille  säilyneistä  toisinnoista  päättäen  on  ollut  seu- 
laavaiilaineii:  kultivoimatta  j;iäneet  kohdat  ovat  enimmän  kysy- 
ni\  kseiialaisia: 


Tuo  0)1  solka  suoni  Imhi. 
lentelevi.  liiteleri 
selvällä  meren  selällä, 
ulapalla  aukealla. 
Etsivi  pesän  sijaa, 
ei  löydä,  pesän  sijaa. 

Tuoir  on  vanha  Väinämöinen 
meren  syiik;iss;i  syvässäi. 
t.  keskelki  meren  iiajMia. 
-lVo.s'//  fxilfcnsa.  niereslä, 
lapahi  n  tisa  lainehisia 
vihan  n  aksi  mätlähäksi, 
tiioreheksi  Ivrpeheksi. 

S()il,-()l(iineii.   lintu  suora 
)i(iki  mäiidhäii  merestä, 
jo  löijsi  jtcsntt  iilasen.    . 
Valoi  vaskisen  pesäsen 
päähän  polven  Väinämöisen. 
muni  kultaisen   )nunasen 
vaskise'!!   pesän  sisähän. 
Hauteler/ .  h  icrclen 
päässä  poKeii  Väinämöisen. 

Siitä  vanha  Väinämöinen 


lauli  polvensa  palaran. 
jäsenensä  lämpiävän . 
Liikahutti  polveah an , 
jäsentähän  järkähytti. 

Vierähti  pesä  vetelien, 
muna  pyörähti  perässii; 
pesä  vaskinen  paloiksi, 
muna  kultainen  muruiksi. 
t.    Vierähti  muna  vetehen, 
kalskahti  meien  karihin. 
Aluna  kuudeksi  mureni, 
kahdeksaksi  katkiel i. 

Virkki  Väinämö  sanoja: 
»Mi  munass'  alista  kuorta, 
ai iseksi  uiaaein äks i : 
ini  iniiiuiss    iih.slii  huoria, 
yliseksi  taivahaksi. 
Mi  munassa  valkuaislo. 
se   päiväksi  paistamahan; 
mi  munassa  ruskuoista, 
se  kuuksi  kumoittamahan : 
mi  munassa  kirjavaista, 
ne  tähdiksi  tai  rahalle!» 


Kuvastuuko  tässä  runossa  suomalaisten  pakanuudenaikuiiien 
kasit  \  s  maailman  luomisesta?  Onhan  Luomisrunoa  toiselta  puolen 
vetrattn  siHiiiiensukiiisilla  kansoill;i  tavattavaan  luomistaruun,  jossa 
kerrotaan,  mitenkä  veden  päällii  uiskentelevalle  Jumalalle  paha 
henki  sukeltamalla,  tavallisesti  vesilinnun  haahmossa.  noutaa  mutaa 
mantereen  miKMldsiamista  varten.  ,Miitta  mainittu  taru  on  bogomi- 
lien  !>()()-|iiviilla  l>ulii:ariassa  sepittämä  ja  vanhanskolaisten  venä- 
l.-iisteii  levitt;imä  lepMida.  j(tssa  raamatulliset  k(M'tomukset  luomi- 
sesta ja  vedenpaisumuksesta  (»v.ii  sekaantuneina  (KHH  s.  190-1). 
Toiselta  puolen  taas  on  suomalaisen  iMinoii  ajatus  maailmanmunasta 


XX>vVI,i  kehittynyt  virolaisesta!'  21 

johdettu  muinaisten  intialaisten,  assyrialaisten,  foinikialaisten  ja 
kreikkalaisten  käsityksistä  (ks.  SKH  I  s.  334 — 9).  Ikivanha  arialai- 
nen  laina  on  kuitenkin  yhtä  vähän  oletettavissa,  kuin  suomalaisugri- 
lainen syntyperä  Luomisi-unollemme.  Kuten  Julius  Krohn  huomaut- 
taa ajatellessaan  sitäkin  mahdollisuutta,  että  taru  olisi  Intiasta  tul- 
lut kauppiaitten  kautta  Volgajoelle,  on  arveluttapa  se  paha  seikka, 
etteivät  Volgan  suomalaiset  tämmöisestä  tarusta  tiedä  mitään. 
Hän  luuleekin  löytäneensä  läheisemmän  alkulähteen  liettualaisilta 
(SKH  I  s.  391),  jotka  tarinoivat  alkuaan  olleen  munan  muotoisen 
suuren  möhkäleen;  vasta  sitten  kun  aurinko  oli  sitä  paistattanut 
monta  vuosisataa,  puhkesi  sen  kuori  ja  maa  tuli  esiin.  ^ 

Liettualainen  tarina,  miten  kansanomainen  lienee,  ei  kuiten- 
kaan ole  ainoassakaan  piirteessään  täysin  yhtäpitävä  suomalaisen 
kanssa:   muna  ei  ole  linnun;  sen  hautojana  ei  ole  lintu,  vaan  aurinko; 
se  ei  säry  vahingossa,  vaan  puhkeaa  lämpimästä;   se  ei  jakaudu  tai 
vaaksi  ja  maaksi,  vaan  sen  sisästä  ilmestyy  pelkästään  maa. 

Enemmän  muistuttaa  suomalaisen  runon  esittämää  maailman 
muodostumista  munan  aineksista  venäläisessä  käsikirjoituksessa 
tavattu  maailman  vertaaminen  munaan,  josta  D.  Comparetti  on  huo- 
mauttanut (Il  Kalevala  s.  132).  Munan  kuorta  vastaisi  taivas,  sen 
kalvoa  pilvet,  valkuaista  vesi  ja  keltuaista  maa. 

Tosin  ei  tämä  kreikkalaiskatolinen  mietelmä,-  enempää  kuin 
mainittu  vanhauskolaisten  legenda  ole  voinut  suoranaisesti  vaikuttaa 
suomalaiseen  runoon,  joka  on  nähtävästi  muodostunut  lännempänä 
Suomessa.  Mutta  molemmat  valaisevat  keskiajan  mielikuvituksen 
kudelmia,  jotka  ovat  ylidenkaltaisia  kreikkalaisessa  ja  roomalaisessa 
katolisuudessa  ja  joilla  on  loimina  yhteiset  raamatulliset  ynnä  mui- 
naisklassillisot  aiheet. 

On  siis  lukuun  otettava  se  mahdollisuus,  että  Väinämöinen  suo- 
malaisessa Luomisrunossa.  kuten  useassa  muussa  runossa,  olisi  kris- 
tillisen Jumalan  eli  Luojan  sijaisnimitys.  taikka  myös  siirtynyt  sii- 
hen ikäänkuin  johdannoksi  yhdistetystä  Väinämöisen  ammunnasta. 

Suistaman  Äämäjärven  etevä  naislaulaja  Palaga  Sotikkainen 
lauloi  aloittaen  suoraapäätä  sotkan  pesänetsinnällä,  miten  tämä 
löysi  pesän  tilasen  (i  44): 

'  Vecken-sledt,  Die  Mythen  etc.  der  Zamaiten  I  s.  216.  Kirjan  tie- 
toja oi  kuitenkaan  pidetä  täysin  luotettavina. 

•  Aihe  voitaneen  Gomparettin  mukaan  johtaa  700  luvulla  eläneen 
kirkkoisän  Johannes  Damascolaison  teoksista. 


Onko  suomalainen  Lnomisruno  XXXVI,  i 


Jeesuksen  un  Inpaluilla,  Väinäniöison  polven  päällä. 

Hän  oli  runonsa  oppinut  isoisältään,  Lytsyn  Ontrei  Sotikkaiselta. 
Mutta  muut  tämän  kuuluisan  laulajan  jälkeläiset  eivät  mainitse 
Jeesusta  Väinämöisen  ohella,  ^i  Hänen  poikansa  Fedota  Loimolan  ky- 
lässä esitti  saman  säepärin  muodossa  (i  42): 

Väinämöisen  polven  päähän,       Väinämöisen  lapaluille. 

Muutamissa  vienanpuolisissa  toisinnoissa  sotka  munii  tai  hau- 
too (p.  87,  131):  2 

A.  Päähän  polven  Väinämöisen,      B.  Polvessa  pojan  pätöisen, 
polvelle  pojan  pätöisen.  päässä  polven  Väinämöisen. 

Pätöinen  poika,  joka  tarkoittaa  Jumalalle  kelpaavaa  poikaa  eli 
Kristusta,  on  kuitenkm  voinut  tähän  tilapäisesti  siirtyä  Polvenhaava- 
runosta,  jossa  se  on  pysyvänä  kertosanana  Väinämöisellä  ja  jossa 
Väinämöinen  on  todistettavasti  Jeesuksen  sijainen. 

Tärkeämpi  on  vienanpuolisessa  Kiven  synnyssä  esiintyvä  säe 
(I  L  50  a):  polven  pää  pojan  pätöisen.  Siinä  mainitaan  nimenomaan 
polven  pää,  joten  se  läheisemmin  liittyy  Luomisrunoon  kuin  Pol- 
venhaava-runoon.  Eteläpohjalaisessa  Kiven  puhuttelussa  tapaamme 
säepärin,  jossa  pätöisen  pojan  sijalla  on  Väinämöinen  ja  tämän  vas- 
tineena pääsäkeessä  Jeesus  (SSL  s.  67): 

Jeesuksen  syämen  kerä,  Väinämöisen  polvikyrsä. 

Mainitun  kertosäkeen  kenties,  saisi  ajatella  säilyttäneen  muiston 
Luomisrunosta  länsisuomalaisella  alueella. 

Vielä  olisi  huomattava  munan  ylisestä  kuoresta  syntyneen 
ylisen  taivaan  nimittäminen  eräässä  itäkarjalaisessa  toisinnossa  yhel- 
siksikerroksiksi(i  4,1).  Yhdeksänkerroksinen  taivas  on  suomalaisilla 
katolisaikainen  käsite.  Mutta  tämä  säe  voi  olla  tilapäisesti  muu- 
alta lisätty. 

Viimeksi  on  merkille  pantava  paikaiiinääräys:  selvällä  meren 
selällä,  joka  on  yhteinen  Suomen  ja  Vienan  Karjalan  toisinnoille 
(s  9).  Kertosäkeistä  on  suomenpuolinen:  läkealla  lainehella,  hel- 
pommin syrjäyttänyt  erikoisemman  vienanpuolisen:     nlapallo  av- 


^  Myöskin  on  lukuun  otettava,  että  mainittu  Palaga  on  Väinämöisen 
ja  Joukamoisen  osittämi.sellä  alkavaan  Kilpalaulantaan  koskelle  runoa  ai- 
heettomasti sovittanut  Jeesuksen  Väinämöisen  paikalle,  jonka  taas  on  siir- 
tänyt Joukamoisen  sijalle  (i  364):  sorti  Jeesus   Väinämöisen. 

*  Vr.  myös:  istui  polvelle  poloisen,  jäsenelle   Väinämöisen  \\i    Ib. 


XXXVI,  1  kehittynyt  virolaisesta? 


kealla,  kuin  päinvastoin.  Tosin  jälkimäinen  kertosäe  harvoin  il- 
maantuu itse  Luomisrunon  puitteissa,  mutta  sitä  useammin  se  esiin- 
tyy ympäröivässä  Sampojaksossa .  Väinämöisen  kuvataan  ratsas- 
tavan (p  27  ym)  ja  ammuttavan  ulapalla  (p  36  ym)  eli  ammuttuna 
jäävän  ulapalle  (p  37),  vaikka  tämä,  kuten  mainittu  (s.  11),  on  ai- 
van luonnotonta  nuolen  vähäiseen  kantavuuteen  katsoen.  Joskus 
hän  6 — 7  \Tiotta  merellä  ajelehdittuaan  luopi  luotoja  ulapalla  (p 
92  3.  vr.  99:  222).  Kerran  hänet,  sittenkuin  on  maailman  luonut, 
ulapalla  tuuli  kantelee  Pohjolaan  (p  100).  Sampojaksoon  on 
ulappa  helposti  voinut  siirtyä  siihen  liittyneestii  Luomisrunosta, 
jossa  rajaton  vedenpinta  on  oleellinen  piirre. 

Jos  muistamme,  että  rajattomalla  vedenpinnalla  liikkuva  Väi- 
nämöinen lausuu  maailman  syntysanat,  niin  tulee  ehdottomasti 
mieleen  Raamatun  kertomus  luomisesta,  joka  tapahtuu  Luojan  liik- 
kuessa vetten  päällä.  Siinä  sanotaan  alussa  luodun  taivaan  ja  maan 
sekä  sittemmin  auringon,  kuun  ja  tähdet,  samat,  mitkä  suomalai- 
sessa Luomisrunossa  mainitaan  syntyvän.  Vesilintua,  joka  kauvan 
löytämättä  etsii  pesän  sijaa,  vastaa  vedenpaisumuskertomuksen 
kyyhk\Tien,  joka  ei  löytänyt  paikkaa,  missä  lepuuttaa  jalkaansa, 
koska  koko  maa  oli  vielä  veden  peitossa.  Lisäksi  tarvittiin  vain 
mu inaisa ikäinen  ajatus  maailmanmunasta,  jonka  Comparetti  on 
osoittanut  kirjallisuudessakin  myöhemmälle  ajalle  periytyneen, 
niin  olivat  suomalaisen 'Luomisrunon  piirteet  valmiina  runollisesti 
muodosteltaviksi.  .  • 

Että  Raamatun  kertomukset  luomisesta  ja  vedenpaisumuksesta 
ovat  voineet  yhtyä  kansan  mielikuvituksessa,  osoittaa  ennenmainittu 
suomensukuisille  kansoille  levinnyt  slaavilainen  legenda;  tähän  on 
edellisestä  saatu  rajattomalla  vedenpinnalla  uiskenteleva  Luoja  ja 
jälkimäisestä  maata  hakemaan  lähetetty  lintu.  Vaikka  maanhaku 
legendassa  suoritetaan  sukeltamalla  meren  pohjaan,  esiintyy  su- 
keltavana lintuna  runomitallisessa  vähävenäläisessä  muodostuk- 
sessa kyyhkynen.  Mutta  luonnollisesti  ilmestyy  tälle  paikalle,  milloin 
sukeltaminen  suoritetaan  linnun  haahmossa,  useimmiten  jokin  vesi- 
lintu. 1 

^  Dähnhardt,  Natursagen  I  s,  50.  Yhtäläinen  luomis-  ja  vedenpaisu- 
muskertomuksen yhdistelmä  on  vaikuttanut  myös  pohjois-Amerikan  intia- 
nien  luomistaruun,  jossa  niinikään  maa  haetaan  veden  pohjasta  sukeltamalla. 
Joko  ennen  maan  luomista  (s.  81)  taikka  vedenpaisumuksen  jälkeen  (s.  85) 
maata  uudestaan  haluttaessa  (s.  83)  toimivat  suurelle  lautalle  asettuneet 
(S.  81)  tai  suureen    kanoottiin    (s.  87)  eli  veneeseen  (s.  85)  vanhuksen  kera 


24  Onko  suomalainen  Luomisruno  XXXVI.x 

Runokokouksensa  Väinämöisestä  oli  Lönnrot  alkanut  Yäinä- 
niöisen  ammunnalla  ja  Luomisrunolla.  Vanliassa  KalcYalassa  hän 
niiden  eteen  asetti  runon  Väinämöisen  syntymisestä.  Yöllä  spitynyt 
Väinämöinen  menee  päivällä  pajaan  ja  takoo  olkisen  hevciscn.  jolla 
ratsastaa  pitkin  Väinölän  alK»ja,  Kalevalan  kankaita  ulos  merelle. 
Viikkoista  vihaa  pitänyt  Lappalainen  ampuu  sen  hänen  altaan. 
Vedessä  ajelehtiva  Väinämöinen  muodostaa  meren  ja  mantereen. 
Turjanmaalta  tuleva  kokko  munii  hänen  polvelleen.  Veteen  vieräh- 
täneitten  munien  muruista  Väinämöinen  luo  sanansa  voimalla  maa- 
ilman. 

Tätä  järjestelyä  vastaan  on  jo  Castren  Kalevalanruotsin- 
noksensa  esipuheessa  muistuttanut,  että  Väinämöinen  ennen  synty- 
mistään pyytää  päästäjikseen  taivaanvaloja,  jotka  myöhemmin  itse 
luopi,  ja  että  Lappalaisen  kerrotaan  pitäneen  k  a  u  v  a  n  a  i  k  a  i  st  a 
vihaa,  vaikka  Väinämöinen  heti  syntymisensä  jälkeen  tulee  amnui- 
tuksi.  Niinikään  on  G.  R  e  i  n  ruotsinkielisessä  kokeessaan  muinais- 
suomalaisten mytologian  selvittämiseksi  huomauttanut,  että  ennen 
maailman  luomista  on  esitetty  olemassa  olevina  »ei  ainoastaan  Väi- 
nämöinen ja  hänen  vihamiehensä  Lappalainen  ynnä  Väinölän  alntt. 
Kalevalan  kankaat  sekä  meri  ja  Turjan  kokko,  vaan  myös  rauta  ja 
puu,  joista  jousi  ja  nuolet  valmistetaan,  käärmeen  myrkky,  jolla 
nuolet  voidellaan,  lintujen  sulat,  joilla  nuolet  sulitellaan,  ynnä  Hii- 
den ruuna,  Lemmon  varsa,  jonka  jouhista  saadaan  jousenjänne; 
sitten  vielä  aamu,  keskipäivä  ja  ilta,  joina  aikoina  Lappalainen  Väi- 
nämöistä väijyy;  viimein  taivaskin  ja  ilman  kaaret,  maaemä  ja  Ma- 
nala, koskapa  ensimäuien  Lappalaisen  ampuma  nuoli  oli  halkaista 
taivaan  ja  toinen  oli  puhkaista  maanpinnan  Manalle  asti»  (Suomi 
1844  s.  228). 

Uutta  Kalevalan  laitosta  suunnitellessaan  Lönnrot  irroitti  ja 
siirsi  toiseen  paikkaan  runon  Väinämöisen  ammunnasta.  Siitä  hän 
kuitenkin  jätti  jäljelle  uimisen  merellä  ynnä  meren  ja  mantereen  muo- 
dostamisen Väinämöisen  syntymisen  ja  Maailman  luomisen  väliseksi 

(s.  87)  pelastuneet  (s.  85,  87)  kaikenlajiset  (s.  81,  83,  87)  eläimt-t.  Ensi- 
mäiset  sukeltamalla  hakemaan  lähetetyt  palaavat  mitään  tuomatta  (s. 
81)  taikka  lentää  vesihyön teinen  ensin  yli  veden  pinnan  kiinteätä  koh- 
taa etsien,  ennenkuin  sukeltaa  (s,  84),  taikka  tuo  sukeltajalintu  puuiiok- 
san  merenpohjasta  (s.  87,  vr.  88  kotka  viheriän  oksan  sukeltamatta).  Lo- 
puksi lähetetään  maan  kasvamista  tarkastamaan  korppi,  joka  sen  ympär 
lennettyään  pian  palaa,  koska  se  on  vielä  liian  pieni  (s.  82),  taikka  myös 
susi,  joka  ensi  kerralla  viipyy  lyhyen  ajan,  toisella  kaksi  vuotta  ja  kolman- 
nen kerran  lähetettynä  ei  enää  palaakaan  (s.  84). 


XXXVI,  1  kehittynyt  virolaisesta?  25 

liitteoksi  (KK M  s.  225).  Huiioa  Väinämöisen  syntymisestä  oli  hän 
siianut  toisinnon,  jossa  Väinämöisen  äiti  laskeutuu  alas  aalloille  Ja 
Väinämöinen  siis  heti  synnyttyään  joutuu  veteen  (FUF  IV  s.  12). 
Tähän  hän  snattoi  vnlittöni;isti  yhdistää  Väinämöisen  toimiuuMn  mo- 
i'essä. 

IMtäcn  Väinämöistä  historiallisena  henkilönä  oli  Lönnrot 
kuitenkin  jo  Vanhan  Kalevalan  esipuheessa  (s.  XIV)  lausujiut  epäi- 
levänsä, että  se,  mikä  maailman  luomisesta  Väinämöiselle  omiste- 
taan, »on  vanhastaan  tainnut  jostaan  jumalasta  kerrottaa  ja  sitte 
nimienki  unohettua  Väinämöiselle  mennä».  Mehiläisessä  1839  (s. 
171 — 2)  hän  oli  selittänyt  käsittävänsä  Väinämöisen  merellä  esiin- 
tymisen maailman  alussa  siten,  että  »tässä  olisi  se  luomat  on  alku- 
olento  erounnut  vedeksi  ja  Väinämöiseksi.  Ehkä  koko  tässä  luomis- 
tarinassa alkuansa  ei  lienekään  Väinämöisestä,  vaan  Veiyi  emosesta 
(veden  emosta)  puh(;t  ollut.  Emoksi,  emäksi,  emoseksi  nimitetään 
yhteisesti  sitä,  mistä  kullakin  aineella  on  ylläpitonsa,  lujuutensa, 
vahvuutensa  jne.  Ei  Veinemosella  siis  tarvinnekaan  jotain  erityistä 
n  a  i  s  j  u  m  a  1  a  t  a  vedessä  ymmärtää,  vaan  yhteisesti  v  e  d  e  n 
y  11  ä  p  i  t  ä  j  ä  ä,  V  e  d  e  n  omituista  voimaa  eli  j  u  u  r  t  a. 
Sana  on  selvää  Suomea  ja  selvällä  merkityksellä,  vaan  näyttää  kun 
olisi  likipitävän  äänensä  vuoksi  tullut  Väinämöisen  nimen  kanssa  se- 
kaumaan.» 

Kauvan  epäröityään  Lönnrot  vihdoin  teki  muutoksen,  jonka 
piti  suurimpana  uudessa  laitoksessaan,  korjasi  Väinämöisen  reen 
emoseksi.  Tietysti  oli  hänen  silloin  sovitettava  keskelle  runoa  Väinä- 
möisen syntymisestä  sekä  meren  ja  mantereen  muodostaminen  että 
maailman  luominen.  Että  nämä  vielä  saivat  vaihtaa  paikkaansa, 
oli  yhtä  luonnollista.  Järjestys  Uuden  Kalevalan  ensimäisessä  ru- 
nossa tuli  siten  olemaan:  1)  ilman  impi  laskeutuu  aalloille  veden 
<-moksi;  2)  maailma  luodaan  munanmuruista  veden  emon  kuiten- 
kaan lausumatta  luomissanoja;  3)  veden  emonen  muodostaa  meren 
ja  mantereen;    4)  Väinämöinen  syntyy  (KRH  s.  226—9). 

Ettei  Lönnrotin  muodosteluun  ja  järjestelyyn  saa  perustaa 
Luomisrunon  tutkimusta,  on  itsestään  selvää.  Mutta  selville  on  myös 
käynyt,  ettei  ennakolta  voi  tietää,  mistä  yksityisestä  toisinnosta 
tai  minkä  yksityisen  paikkakunnan  laulutavasta  lähtien  on  runon 
alkumuotoa  etsittävä.  Jos  Luomisruno  kuten  ennen  oletin,  olisi 
vac^ltanut  Virosta  alkaen  Vienan  lääniin  asti  pitkin  matkaa  kehittyen, 
niin  olisi  runon  alkumuotoa  määrättäessä  pääasiallisesti  vh*olainen 
muodostus  otettava  huomioon,  sitä  lähinnä  inkeriläinen,  sitten  suo- 


26  Onko  sitomalaincn  Luomisruno  l<ehitt3'nyt  virolaisesta?     XXXVI.i 

iiienkarjalainen  ja  viimeisenä  vienankarjalainen.  Nyt  olen  koetta- 
nut osoittaa,  että  suomalaisissa  toisinnoissa  on  eroitettava  kaksi 
runoa,  joista  toinen  on  virolaisperäinen,  toinen  alkuperältään  länsi- 
suomalainen. Niiden  sekaantumisen  kautta  on  Inkerissä  syntynyt 
välimuoto,  joka  on  muitten  runojen  vaikutuksesta  edelleen  kehitty- 
nyt. Mutta  kehittyneimmän  muodostuksen  rinnalla  Suomen  Kar- 
jalassa ja  yksinomaisena  Vienan  Karjalassa  esiintyy  sekaantumaton 
suomalainen  Luomisruno.  Niinmuodoin  on  tämän  runon  alkumuo- 
toa määrättäessä  vienan-  ja  suomenkarjalaisilla  toisinnoilla  aivan 
toinen  merkitys  kuin  inkeriläisillä. 

Vasta  sen  jälkeen  kuin  vertaileva  tutkimus  on  suoritettu,  voi 
siis  päättää  itsekussakin  tapauksessa,  minkä  runoalueen  toisinnoilla 
on  suurin  arvo.  Ja  koska  tässä  vertailussa,  niinkuin  olemme  näh- 
neet, helposti  saattaa  kokonaan  erehtyä,  on  kaikkien  alueitten  toi- 
sinteluihin  pantava  riittävästi  ja  tasapuolisesti  huomiota,  ennenkuin 
ryhdytään  ratkaisemaan  kysymystä  runon  lähtökohdasta  ja  alku- 
muodosta, kulkusuunnasta  ja  kehityksestä. 


18.    Onko  Kilpalaulanta  taruUinen  vai 
historiallinen? 

Väinämöisen  ja  Joukahaisen  kilpalaulanta,  Uuden  Kalevalan 
kolmas  runo,  on  useimmin  käsiteltyjä  Kalevalan  runoja  ja  se  onkin 
kaikista  tärkeimpiä  Kalevalan  tutkimukselle.  Käsityksemme  siitä 
määrää  kantamme  monessa  suomalaisten  vanhoja  runoja  ja  mui- 
naista uskontoa  koskevassa  kysymyksessä. 

Kilpalaulannan  vanhin  kirjaanpano  on  Lencqvistin  ja  Ganan- 
derin  julkaisema  (ks.  VKA  239  =  KT  II  389).  Sen  on  myös  Becker 
sovittanut  Väinämöisen  seikkoja  esittävään  kokoonpanoonsa,  jonka 
painatti  Turun  Viikkosanomiin  v.  1820  (ks.  VKA  29,  vr.  KT  II  390). 
Samana  vuonna  ilmestyi  ensimäinen  vienanpuolinen  toisinto  Tope- 
liuksen Vanhoissa  runoissa  (ks.  VKA  241  =  I  158).  Kaikki  kolme 
ovat  kirjasta  levinneet  takaisin  kansansuuhun  ja  tulleet  uudestaan 
muistiinpannuiksi  (KT  II  391—7,  390  b.  393  b— d,  395  d).  Paitsi 
viimemainittuja  runon  tutkimukselle  toisarvoisia  kirjaanpano  ja, 
on  jätettävä  syrjään  muutamia  muitakin,  joiden  kuuluminen  ru- 
noon tai  alkuperä  on  epäiltävä  (I  135,  KT  II  340— 2,  349—51,  356, 


XXXVI,  1  Onko  Kilpalaulanta  tarullinen  vai  historiallinen?  27 

352  b).  .Mainituin  poistoin  on  »Suomen  kansan  vanhoissa  runoissa» 
ynnä  »Kalevalan  toisinnoissa»  kansanomaisia  toisintoja  Vienan 
läänistä  65  (p  144—207,  103),  Aunuksesta  4  (q  343,  379,  401—2), 
Suomen  pohjois- Karjalasta  7  (j  352,  385— 8,  399—400),  Suomen 
itä-Karjalasta  34  (i  344—8.  353,  356—78,  380—3,  345  b),  etelä-Sa- 
vosta 1  (f  398),  etelä-Karjalasta  1  (h  354),  polijois-Inkeristä  7  (s 
384,  403—8),  keski-Inkeristä  12  (t  409—20)  ja  länsi-Inkeristä' 10 
(u  421 — 30)  numeroa  ynnä  Lencqvistin  ja  Gananderin  julkaisema 
toisinto,  joka  on  luultavasti  keski-Pohjanmaalta  (1  389).  ^ 

Kilpalaulannan  edustus  keski-  ja  länsi- 
Inkerissä*  on  länsisuomalaisille  r  u  n  o  a  i  n  e  k- 
s  i  11  e  ominainen.  Keski-Inkerissä  Hevaalla  esitetään  sekä 
kilpailu  että  sen  seuraukset.  Lännempänä  Soikkolassa  on  vain 
edellinen  osa  säilynyt,  enimmiten  muihin  runoihin  sekaantuneena. 
Läntisimmältä  Narvusin  niemekkeeltä  ei  runoa  ole  tiedustelemalla- 
kaan löydetty.   Viron  puolella  se  myös  on  tuntematon. 

Kilpalaulanta  on  alkuansa  erillinen  runo,  jonka  yhdis- 
tyminen toisiin,  etupäässä  Väinämöisen  runoihin,  on  tilapäistä 
tai  hyvin  ahtaalle  alalle  rajoittuvaa.  Näennäisenä  poikkeuksena  on 
sen  liittyminen  Sampojakson  alkuosan,  Väinämöisen  ammunnan  eteen 
ikäänkuin  perusteluksi  ampujan  vihanpidolle  useammassa  sekä 
suomen-  että  vienankai-jalaisessa  toisinnossa  (i  346,  374;  j  352; 
p  Kl  144.  145,  Ak  <  Kl  157;  vr.  Uh  103).  Mutta  suomenpuoliset 
yhdistykset  ovat  niin  hyvin  toisistaan  kuin  vienanpuolisesta  Kello- 
vaaran  laulutavasta  riippumattomia.  Runot,  joissa  paitsi  samaa 
päähenkilöä  on  ollut  yhteistä  myös  vastustaja-aihe,  ovat  helposti 
•'i"i  kertoina  joutuneet  kosketuksiin  laulajan  muistissa. 

Kilpalaulannan  pääpiirteet  ovat  seuraavat:  Väinämöinen  ja 
Joukahainen  ajavat  vastatusten  ja  keskustelevat,  kumpaisen  on 
tieltä  väistyminen.  Joukahainen  ehdoittaa  tietokilpailua  ja  esittää 
omat  tietonsa.  Väinämöinen  antaa  nolaavan  vastauksen  selittäen 
itse  suorittaneensa  sen,  mistä  toisella  on  vain  tieto.  Rangaistukseksi 
hän  laulaa  Joukahaisen  hevosineen  ja  esineineen  pääsemättömiin. 
Joukahainen  alkaa  pyytää  armoa  ja  tarjota  lunnaita:  ensin  venettä 
ja  hevosta.  Väinämöinen  antaa  hylkäävän  vastauksensa  näihin 
tarjouksihi.  Vasta  kun  Joukahainen  lupaa  oman  sisarensa,  hän 
peruuttaa  luotesanansa.     Joukahainen  palaa  alakuloisena  kotiinsa 


^  Kilpalaulannan  eri  osista  ovat  luetteloja  laatineet  M.  Hamniarstrom, 
Lyyli  Salonen,  Hagar  Olsson  ja  V.  Pesola. 


28  ( »nko  Kilpalaulantii  taruUinen  XXXNl.i 

ja  selostaa   tapalituinan  äidillecji,  joka  häntä  lohduttaa  ilmaisten 
jo  kaavan  toivoneensa  vävykseon  suurta  laulajaa. 

Väinämöisen  ja  Joukahaisen  vastatusten  ajoa  esittävät  alku- 
säkeet,  jotka  vähin  vaihteluin  ovat  säilyneet  Inkei-jssä;  Itä-Suomessa 
ja  Aunuksessa  ynnä  Vienan  Karjalassa:^ 

Yks  oli  vanha  Väinämöinen,        ajoit  tiellä  vastatusten, 
toinen  nuori  Joukahainen 

Ensimäinen  ja  toinen  säe  ovat  voineet  vaihtaa  paikkaa  siten, 
(!ttä  vanha  Väinämöinen  mainitaan  jälkimäisenä.  Parissa  länsi- 
Inkerin  kappaleessa  ovat  myös  ikämääräykset  vaihtuneet  (nuori  V.. 
vanha  J.  u  421,  426).  Nimenmuoto  Joukahainen  rajoittuu  Vienan 
lääniin.  Siellä  se  ei  kuitenkaan  ole  voinut  muodostua  vanhemmasta 
muodosta  JoukaJiinen  (>  Joukoinen  m  5),  vaan  on  sen  täytynyt 
tulla  runon  mukana  Pohjanmaalta,  jossa  tämäntapaisia  äänteen- 
muutoksia on  osoitettavissa  (H.  Ojansuun  huomautus).  Pohjan- 
maan toisinnoissa  tapaamme  nimenmuunnokset  JouMvainen.  Jouk- 
kavainen  ja  Jouhkaioinen  (1  389,  340).  Joukaliainen  en  edelh^n 
pohjois-Aunuksessa  muuntunut  J oukahoiseksi  (q  343).  Mutta 
Vienan  ja  Auimksen  rajalla  esiintyy  myös  Joiikamoincn  (p  147). 
joka  on  yleinen  Suomen  Karjalassa,  etelä-Savossa  ynnä  Inkerissä 
ja  nähtävästi  muodostunut  Väinämöisen  mukaan.  -  Joukamoisen 
ohella  ilmaantuvat  länsi-Inkerissä  väännökset:  Jouhamoinen.  Jou- 
hamoinen,  Joutamoinen,  Joutunioinen,  Aulmainen  (u  421.  426, 
422,  430,  424).-  Eräässä  länsi- Inkerin  kappaleessa  ilmaantuu  Väi- 
niimöisestäkin  väännöksiä:  Väinäväinen,  Einemöinen  ja  Oinemoinen 
(p  430). 

Ajoit  jnuoto  on  säilynyt  Inkerissä  (s  407.  u  430).  Laatokan 
pohjoispuolella  ja  Vienan  Karjalassa  on  sen  sijalla  joko  yksikölli- 
nen ajoi  (i  367)  tai  personaton  ajeitih,  jota  puhekielessä  käytetään 
monikon   kolmannen    personan    a.semasta    (esim.   p   183).  ^    Koska 

^  .Niiden  edellä  käyvä  johdanto  Uudessa  Kalevalassa  oii  Lönnrotin 
kokoonpanoa  erilaisten  kansanrunojen  säkeistä  (LTK  3:   1 — 84,  KRH  s.  849). 

^  Välistä  esiintyy  samassa  kappaleessa  useampia  muotoja,  osittain 
johtuen  siitä,  että  kirjaanpanija  on  tiedustellut  joko  (Jananderin  mukaan 
Joukavaista  tai  Kalevalan  mukaan  Joukahaista  (p  185  Joukavainen — Jou- 
kahainen; i  357  Joukkahainen — Joukamoinen;  p  149  Jouhanaini — Jouhamoini 
— Jouhamoini. 

^  Vanhimmassa  Topeliuksen  muistiinpanossa  (p  158)  ajoit  voi  olla  hä- 
nen mukauttamansa  silloiselle  kirjakielelle. 


XXXVT.i  vai  historiallinen!'  29 


jälkimäinen  inu(»t(t  ci  mahdti  runoinittaaii.  «m  säkocstä  ])ftist>'ttu 
sana  tiellä,  esim.  ajellihpa  rastakkaha  (p  144). 

Sananmiiuiinoksisfa  on  huomattava:  tnlit  (1  389)  eli  Hiltih 
(p  194  ym),  joka  on  alkusoinnussa  //e/?Ä  sanan  kanssa,  mntta  ajatuk- 
sen puolesta  huonommin  soveltuu  tilanteeseen.  Länsi- Inkerissä 
on  kertosäkeeksi  lisätty:  ritahi(i[ra\t  rinnatuksin  (t  409,  [416]  ym). 

Keski-Tnkerissä  käy  yleisen  alkusäkeistOn  edellä  erikoinen 
j(.hdant(»  (t  409  ja  410  ym): 

Kallea  kiistahan  ajoivat,  Eipä  jälki  jäästä  tunnu, 

kalien  kiistan  kilpasivat  jalan  isku  iljennästä, 

yksiöisellä  orolla,  kaaron  terä  kankahalta. 
yksiöistä  järven  jäätii. 

Hyvin  harvoin  on  tämän  kappaleen  edelle  tai  keskelle  sovitettu  edes 
Väinämöistä  ja  Joukamoista  esittelevä  säepari  (t  417,  410).  Yk- 
siöisellä orolla  saa  välistä  kerrokseen  kaksiöisellä  konkarolla  tai 
sijaisekseen   kolmiöisellä  arolla  (t  411,  419). 

Tässä  lisäyksessä  kuvattu  kilpa-ajo  ei  saata  kuulua  sa- 
maan i-uno(Ui  kuin  v  a  s  t  a  k  k  a  i  n  -  a  j  (».  Yksiöistä,  jäätä  myöten 
ajaminen  yksi-,  kaksi-  tai  kolmiöisellä  orolla  liittyy  useissa  länsi- 
Inkerin  kappaleissa  vastakkain  ajajain  keskusteluun,  osittain  sen 
yhteyteen  sovitettuna  (u  429—30).  mutta  osittain  vielä  aivan 
eiillisenä  kappaleena  (u  427 — 8): 

Ajoi   yksiöinen   poika  kaksioista  jäätä  myöten, 

yksiöisellä   orolla  Ajoi  kolmiöinen  poika 

yksiöistä  jäätä  myöten.  kolmiöisellä  orolla. 

Ajoi  kaksiöinen  poika  kolmioista  jäätä  myöten, 
kaksiöisellä  orolla 

Yhtäläinen  mielikuva  tavataan  aarteennosto-tarinoissa.  Pohjois- 
Karjalassa  Kuusjärvessä  kuuluu  olevan  aarre,  joka  nousisi,  jos 
ajaisi  pitkin  järveä  yksiöistä  jäätä  myöten  kaksiöinen  poikalapsi 
;ielässä  k(»lmeöisellä  hevosen  varsalla  (Krohn  12173  e).  Keski- 
pohjanmaalla Reisjärven  pitäjässä  on  Lintulampi,  josta  saisi  aar- 
teen ajamalla  yksiöistä  jäätä  myöten  yksiöisellä  varsalla  (Krohn 
16416). 

"  Suonien  itä-Karjalassa  Suisiaiiion  j)ii(»lella  on  vastakkain 
ajon  edelle  toishiaan  sovitettu  kehoitus  ajelemaan  merellä  ja  tämän 
huviajon  toimeenpano  (i  369  ym): 

»Lakkamme  ajelemahan  Ajelemme,  kiitelemme 

meren  selvällä  selällä.  nn-ren   selvällä   selällä 

lakealla  lainehella.  lakea  Ha   lainehella.» 


30  Onko  Kilpalaulanta  tarullinen  XXXVI, i 

Kehoitus  on  joko  Joukamoisen  lausuma  Väinämöiselle  (i  366)  tai 
päinvastoin  (i  367)  taikka  molemmille  lausuttu  (i  371).  Merellii 
ajeleminen  voidaan  myös  esittää  kertomuksen  muodossa  (.i  374. 
vrt.  368): 

Lähetäh   ajelemahan,  Hiirenkarvaiset  hevoset 

ajellahan,  kiiellähän  meren  jäätä  juoksemassa,  ^ 

meren  selvällä  selällä,  nuo  on  oppien  otossa, 
lakealla  lainehella. 

Suojärven  puolella  ilmoitetaan  joskus,  että  Väinämöinen  ja 
Joukamoinen:  ajetah  Joukolan  joelle  (i  381 — 2;  vrt.  377).  Paikan- 
nimi Joukola  on  muodostettu  Joukamoisen  lyhennysmuodosta 
Joukonen  eli  Jouko  (i  381- — 2).  Yhteisajo  on,  samoin  kuin 
kilpa-ajoristiriidassa  vastakkain-ajon  kanssa.  ^ 

Vielä  ovat  huomattavat  muutamat  vienanpuoliset  toisinnot, 
joissa  ajettavalla  tiellä  on  kertona  (VK  175,  179,  182): 

Selvällä  meren  selällä,  ulapalla  aukealla. 

Tämä  Vuokkiniemen  runoalueelle  ominainen  lisäys  on  lähinnä  lai- 
nattu Väinämöisen  ammunnasta.  Myös  ilman  tietä,  johon  se  huo- 
nosti soveltuu,  mainitaan  meren  selkä  monasti  samoilla  tienoin 
(Ak<  Vk  <  Lt  165,  VK  178,  vr.  183);  muulla  alueella  se  ilmaan- 
tuu kerran  yhdessä  suon  selän  ja  kankaan  kanssa  (Kl  144): 

Ajettihin  vastakkahan  vainko  suuren  suon  selällä, 

selvällä  meren  selällä  kaunihilla  kankahalla. ' 

Mielikuva  Väinämöisen  ja  Joukahaisen  ajelemisesta  vet- 
ten päällä  esiintyy  niin  muodoin  sekä  Inkerissä  että  Suomen  ja 
Vienan  Karjalassa,  mutta  kussakin  maakuiiiinssa  eri  tavoin  ja  on 
kaikkialla  myöhempää  lisäystä. 

Väinämöisen  ja  Joukahaisen  yhteentörmäyksessä  mainitaan 
yleisesti  aisat,  vempelet  ja  rahkeet.  Keski-inkeriläistä  laulutapaa, 
joka  on  lähinnä  alkumuotoa,  ((iustaa  paraiten  seuraava  kappale 
(t  414): 


^  Meren  jäätä  juokseva  määrätynlainen  hevonen  tulee  Väinämöisen 
ammunnan  esityksessä  puheeksi. 

2  Toiseen  näistä  kappaleista  liittyvät  Sisaren  turmelusrunosta  mukail- 
lut sukuperän  tiedustelut  vastauksineen,  jotka  synnyttävät  uuden  ristirii- 
dan yhleisajelun  ja  keskinäisen  tuntemattomuuden  välillä  (i  382,  vr.  l^K 
103:  101—2,  111,  113). 


XXXVI,  1  vai  historiallinen?  31 


Kertti  vemmel  ve]n]K'lt'li<n.         veri  kiehui  vempelestä, 
aisa  aisahan  tapasi.  puna  aisasta  putosi, 

rahe    tarttui    rahkolicscji,  rasva  rahkehen  nenästä. 

Huomattavin  muunnos  on  neljännessä  säkeessä  veri  sanan  vaihtu- 
minen vesi  sanaksi,  joka  on  tapahtunut  erikseen  länsi- Inkerissä: 
veri  kiehui  (u  423)  >  vesi  kiehui  (u  421  ym,  vr.  i  363)  tai  tiukkui 
(u  422),  erikseen  Suomen  ynnä  Vienan  Karjalassa:  veri  tippui 
(i  356,  p  144  a  ym)  >  vesi  tippui  (i  362  ym,  p  158  ym);  veri  vuoti 
(p  153  ym)  >  vesi  vuoti  (i  357  ym);  veri  juoksi  (p  145  ym)  >  vesi 
juoksi  (p  163).  Veren  kiehumisen  eli  tippumisen  vastineeksi  sovel- 
tuu hyvin  punan  putoaminen.  Se  tosin  rajoittuu  keski-Inkeriin, 
mutta  laajempialaisia  eivät  ole  tämän  säkeen  pohjoisemmat  vasti- 
neet, jotka  useimmiten  liittyvät  edellä  mainitun  säkeen  t/*est-muotoon 
(i'er?'-muotoon  vain  i  356): 

A.  Aisoista  pilastehet  pakkui  i  (it.)  377,  381, 

B.  Usva  uuen  (!)  aisan  päästä  i  (länt.)  356—9,  362—3,  366. 

C.  Usva  aisasta  usisi  q  379. 

D.  Sima  aisoista  sipersi  p  161. 

Muista  hevosen  valjaista  ilmaantuu  vielä  länsi- Inkerissä 
rinnus,  josta  rikki  ^  tilkkui  tai  kiehui  (u  421, 423  ym).  Rinnus  maini- 
taan myös  kerran  itä-Suomessa  (i  344),  samoin  länget  (i  368),  mutta 
kumpikin  vain  alkuosassa  säkeistöä.  ^ 

Vienan  läänissä  on  vempelestä  tippuva  vesi  edelleen  muun- 
nettu vesaksi,  jonka  kuvaillaan  kasvaneen  vempelestä  tai  vempelehen. 
Tämänmukaisesti  ovat  myös  rinnakkaissäkeet  muunnetut  (esim. 
p  185;  178): 

A.     Sitä  siinä  seisottihin,  B.     Sini  siinä  seisottihin 

vesa  kasvoi  vempelestä,  kuni  vesat  kasvoi  vempelehen, 

haavat  aisoista  yleni,  raiat  rahkehen  nenihin. 
pajupehko  rahkehista. 

Muunnoksen  on  ilmeisesti  aiheuttanut  kuvaus  Vipusen  haudalla 
kasvaneista  puista  (esim.  I  387): 

Haapa  kasvoi  hampahista,  —         pajupehku  alta  parran. 

Eräässä  suomenkarjalaisessa  toisinnossa  on  yhteen  ajamista 

'  Myöhemmässä  Alavan  kjrjaanpanossa  (III  1968):  risa  s.  o.  hylkeen- 
rasva. 

-  Niinikään  luokka  muutamissa  Vienan  läänin  toisinnoissa  joko  samaa 
merkitsevän  vempelen  sijalla  (p  154  ym)  tai  sen  ohella  (p  170  ym). 


32  Onko  Kilpalaulanta  tarullinen  XXXVI, 

kuvaavista  säkeistä  violä  muodostettu  Väinämöisen  lausuma  moite 
(i  374): 

»Oi  sinä  nuori  Joukamoinen,       Vesapuist'  on  vempeleliot, 
miksis  aisan  aisah  asetit.  länget  länkäpuista, 

saatoit  vemmel  vempelehen. —       retukka  remirämään  (!).<  ^ 

Vastatusten    ajoa    seuraa    keskustelu    tieltä    väistymisestä. 

Joskus   sen   edellä   käyvät  molemminpuoliset  kehoitukset   väisty- 
mään (p  144): 

Sanoi  nuori  Joukahainen:  »Siirry  tieltä  Joukahainen! — - 

»Siirry  tieltä  Väinämöinen!»  Mie  olen  ennen  yötä  synty't. 

Sanoi  vanha  Väinämöinen:  sie  olet  päiveä  jälestä.» 

Tässä  ilmaantuvaa  vanhan  Väinämöisen  vetoamista  ikäänsä 
ei  muissa  toisinnoissa  tavata.'  Tässäkin  on  sillämuoto,  joka  parem- 
min soveltuu  yhdenikäisille  kuin  eri-ikäisille.  Yhden  yön  ikä- 
eroitusta  ei  myöskään  käy  yhdistäminen  edellä  mainittuun  inkeri- 
läiseen kuvaukseen  yksiöisestä  pojasta;  molemmat  säkeistöt  (jvat 
toisistaan  riippumattomia  lisäyksiä.  Kysymyksessä  oleva  kohta  on 
lainattu  Laulajan  alkusanoista,  joissa  kehoitetaan  yhteislauluun 
hyvää  toistansa,  parempaa  kumppaliansa  (I  1275): 

»Sie  olet  yöllä  ennen  synty't,      mie  olen  päiveä  jälestä.» 

Välistä  Joukahainen  lausuu  kehoituksen  ■*  ja  Väinämöinen 
vastaa  vältellen  (i  376): 

»Enpä  tieä,  Joukamoinen,  kumman  välttyä  tulevi». 

Toisinaan  taas  Väinämöinen  yksin  lausuu  kehoituksen  tai  kysy- 
myksen (p  174;  i  370  ym,  vr.  t  416): 


^  Lönnrot  on  tätä  säkeistöä  käyttänyt  ensi  vastaavalla  paikalla  ja 
uudelleen  saniria  aihetta  Joukahaisen  kotiintulon  kuvauksessa  (vr.  UK  :^. 
103—8  ja  489—98). 

■^  Välillä  ovat  säkeet:  »Anna  sie  tappuran  ajoa,  töppölangan  töyhö- 
tellä,  siirry  tieltä  silkkilanka!»  Vr.  p  .206:  »Sio  synnyit  syylingässä,  kasvoit 
karvakin tahassa;  mie  synnyin  sysimäellä,  kasvoin  hiilikankahalla». 

'  Vr.  kuitenkin  Joukahaisen  vastausta  Väinämöisen  tietojen  kyselyyn: 
»ain'  on  vanhimpi  vakava,  mäet  mulleroitlamani»,  minkä  oikeastaan  olet- 
taisi Väinämöisen  lausumaksi  (p  189)  Vielä  Joukahainen  vetoo  Väinä 
moisen  vanhemmuuteen  loitsu  taistelun  edellä:  »laula  sie  vanhemman  ollessa!» 
(i  347)  taikka  Väinämöisen  selitettyä  meren  kyntäneensä:  »vanhan  tiellä  seiso- 
minen!» (s  404). 

*  Tunnetun  sananlaskun  mukaan  on  muodosteltu  Joukaiiaisen  kysy- 
mys: »sinä  herra,  minä  herra,  kuka  meistä  tieltä  !;\hlee  \.  tien  pitävi»  (i 
356,  359). 


XXXVI.  1  vai  historiallinen?  ;J3 


A.     Siirry  liciiä,  Juukiiliaineii!»       B.  »Kumman  tästä välttytiiloe?» 

Joukahaisoii  tietokilpailun  ehdoituksesta  pantakoon  näytteiksi 
Latvajärven  Arhipaii  ja  ViKtnniscn  Outrein  toisinnot  (p  170;  185  a, 
185,  vr.  186): 

A.     »Kumpi  tienne  [vi]  enemmän,  B.    »Ken  on  tieolta  parempi, 

scinpi  tiellä  seisokohon;  sen  on  tiellä  seisominen; 

kumpi  tienne[vi]  vähemmän,  ken  on  tieolta  pahempi, 

scnipi  tieltä  välttyköhön!»  sen  on  tieltä  siirtyminen.» 

^[iiodot  seisominen  ja  siirtyminen,  joita  ei  Vienan  Kai'jalan 
puiiekielessä  käytetä,  viittaavat  Suomen  puolelle.  Tienneii  muodon 
asemalla,  jonka  Lönnrot  on  kirjoittanut  tienne  ja  laulaja  luultavasti 
ääntänyt  liennöy,  ilmaantuu  useammm  tieiänöy  (p  151,  154): 

A.   »Kumpanetietänöy  enemmän.»  B.    »Kumpi  enemmän  tietänöy.» 

l^uiiokieleen   {iietmievi)  nämä  säkeenmuodot  eivät  ole  palautetta- 
vissa runomittaa  rikkomatta. 

Sitävastoin  on  runokielen  kannalta  moitteeton,  muunnos: 
kninpi  tieolta  enempi  tai  vähempi  (p  158  ym),  sekä  sen  yleisempi 
toisennus:  kumpi  tieolta  parempi  t.  pahempi,  joka  myös  Suomen  Kar- 
jalassa on  edustettuna  (i  357  ym).  Jälkimäisestä  on  tavallisesti 
jätetty  pois  vastakohtainen  pahemman  mainitseminen,  jonk^  jäl- 
keen alkusäkeessä  on  päässyt  vallalle  yhä  suurempi  vaihtelu  sekä 
kertosäkeellä  koristelu  (esim.  q  343.  p  147;  p  153;  j  385—6): 

A.  »Kumpi  tieolta  parempi,  ('.     »Kumpi    tieolta    syvempi 
muistannalta   tarkempainen.»  t.  jalompi, 

B.  Kumpi  muistolta  parempi,  virsiltähän  laulajempi.» 
tieäunältä  tarkempainen.» 

Pohjois-ja  keski-Inkerissä  on  tienneii  sanan  asemalla  säännöl- 
lisesti muistaneri  eli  muistavi,  mikä  on  voinut  johtua  seuraavassa 
säkeistössä  mainituista  muistamisista.  Länsi-Inkerissä  tämä  kohta 
esitetään  typistettynä  kertovaisessa  muodossa  (u  422  ym): 

Yksi  ei  tieltä  tietä  anna,  toinen  ei  tieltä  pois  pakene. 

Karjalan  Jcannaksella,  on  Kilpalaulantaan  tunkeutunut  al- 
kuansa Kaukamoisen  runoon  kuuluva  m  i  e  k  a  n  m  i  1 1  e  1  y,  ^  jo- 
te]i  riita  tiestä  joutuu  kahdesta  seikasta  riippuvaksi  (h  354,  vr.  s 

384). 

'  Väinämöisf  n  kieltävä  vastaus  Joukahaisen  ehdoituksern  (l'K  3:  263— 
70)  on  Lönnrotin  muodostama. 

:} 


34  Onko  Kilpalaulanta  tarallinen  XXXVF,  i 

Sanoi  nuori  Joukamoinen:  kynttä  mustoa  pitempi, 

»Sen  on  tiellä  seisominen,  olen  kortta  korkeampi.» 
kumman  miekkanen  parempi.»  Sanoi  nuori  -J[oukamoinen]; 

Miteltihin  miekkojansa,  »Sen  on  tiellä  seisominen, 

katseltihin  kalpojansa.  kumman  muisto  muistoisampi.» 
Sanoi  vanha  Väinämöinen:  Muisteltihin  muistojansa. 

»Miilun  on  miekkani  parempi, 

Miekanmittelyn  sekaantuminen  Kilpalaulantaan  ulottuu  Vienan 
läänin  eteläiseen  alueeseen  asti  (p  156).  Yhtäläisen  aiheensa  vuoksi 
on  sen  yhdistyminen  voinut  tapahtua  useamman  kerran  ei-ikseen. 
Hyvin  yleinen  se  on  Suomen  itä-Karjalassa,  josvsa  sen  tieltä  on 
tavallisesti  syrjäytynyt  tietokilpailu  ja  miekan  pitemmyys  tai 
lyhyemmyys  lopulta  tullut  ainoaksi  riidan  ratkaisijaksi. 

Niissä  suomenkarjalaisissa  toisinnoissa,  joissa  Joukahaisen 
tietojen  esittäminen  on  säilynyt,  käy  sen  edellä  Väinämöisen  kysy- 
mys (i  357,  vr.  353;  j  400,  vr.  i  359):  ^ 

Virkki  vanha  Väinämöinen:         mitä  sie  enintä  tieät? 
»Oi  sie  nuori  Joukamoinen,  1.  mitäpä  syvintä  tieät?»  ^ 

Yhdessä  vicnanpuolisessakin  kappaleessa  Väinämöinen  kysyy 
(Vn  189):" 
»Äiänkö  sinä  tajuat,  ennemmäistä  ymmärtänet?» 

Toisessa  on  Väinämöisen  kysymyksen  sijalla  kehoitus,^  johon 
Joukahaisen  vastaus  ei  oikein  hyvin  sovellu  (Vn  185  a): 

V:  »Kun  ollet  tieolta  parempi,  valehia  muinoisia.» 

sano  korvin  kuullakseni,  J:  »Tieän  kuitenkin  vähäsen, 

sano  tarkkoja  tosia,  ennimmäistä  ymmärtelen.» 

Sanan  muinoisia  asemasta  on  kolmannessa  toisinnossa  (Vn  186): 
viimeisiä,  mikä  selvästi  osoittaa,  että  kehoitus  totta  puhumaan  on 
lainattu  samassa  Vuonnisen  kylässä  lauletusta  Kilpakosinnasta 
(I  Vn  488). 

Väinämöisen  kysymyksen  on  täytynyt  kuulua  alkumuo- 
toon, jos  Joukahainen  on  ollut  tietokilpailun  ehdoittajana.      Sen 


^  Sama  kysymys  ilmaantuu  välistä  vielä  Vienan  läänissä  (p  J54,  174), 
vaikka  Joukahaisen  lausumana,  kuten  myös  yhdessä  itäkarjalaisessa  kappa- 
leessa (i  356).  Näissä  on  kuitenkin  tapahtunut  henkilöön  nähden  ilmeinen 
sekaannus. 

2  Sen  edelle  on  Lönnrot  Uudessa  Kalevalussa  tunnelmarunoista  sä- 
keitä sovitellen  muodostanut  vertauksen  kotikäestä  (l'K  3:   137—42). 


XXXVI.. 


vai  historiallinen? 


35 


pdisjääiiiiiK'!!  (»11  vaikuttanut ,  että  Vcäinämöisou  osalle  usein   siirtyy 
chdoit uksen  tekeminen. 

Joukahaisen  tietojen  esityksistä  ovat  ensinnäkin  eroitettavat 
useanlaiset  loitsuista  ja  sananlaskuista  lainatut  lisäykset,  jotka 
ilmaantuvat  vksistään  Vienan  läänissä: 


A:     iEn  minä  mitänä  tieä. 
Luoja  tietävi  enemmän; 
tieän  kuitenkin  vähäisen.» 

B.  »En  minä  mitänä  tieä; 
tieän   kuitenkin  vähäsen, 
tieän  tervan   karkeaksi, 
tulen   polttaman   kipoeksi, 
me'en  mustan  muikeaksi.» 

C.  »Enpä  tieä  mie  mitänä;  - 
iiiaion  mustan  muikeaksi. 


Tieän  linnuksi  tiasen, 
kiiskisen  veen  kalaksi, 
pajun  puita  vanhimmaksi.» 

D.  »Tieän  linnuksi  tiasen, 
urpiaisen  ukkoseksi, 
mullan  mustan  muikeaksi, 
lipeän  vihove'eksi.» 

E.  »Tieän  minäkin  vähäsen 
Puut  pitkät  Pisan  mäellä, 
hongat  Hornan  kalliolla.»  * 


Muuten  rajoittuvat  Joukahaisen  tiedot  pelkästään  luomis- 
töiden muisteluun.  Niissä  Suomen  itä-Karjalan  toisinnoissa,  joissa 
tämä  kohta  on  säilynyt,  esiintyvät  seuraavat  säkeet  (357,  vr.  353, 
3:.«;:  i  359): 


A.    »Tieän  meret  kynnetyiksi 
sekä  kolkat  kuokituiksi, 
kalahauat  kaivetuiksi.» 


B.   »Kaivot  on  kaivettu  syvähän, 
mäet  on  myyrätty  ylähä, 
luo'ot  on  kokohon  luotu.» 


Näistä  ensimäinen  muodossa:  muistan  meren  1.  meret  kynne- 
tyiksi on  edustettuna  sekä  Inkerin  puolella  (t  415  ym)  että  vanhassa 
pohjanmaalaisessa  kappaleessa  (1  389)  ^  ja  on  se  epäilemättä  alku- 
peräinen. 

1  A  -  \  n  180—2,  vr.  175;  B  =  Uh  195  ym,  G  =  Vn  <  Ak  188,  vr. 
181;  D  =  Lt  171;  E  =  Ak  158,  vr.  savolaista  Kerskausloitsua  (Gottlund  417 
Juvalta):  Pisasta  pitimmät  kuuset  noille  soille-  portahiksi.  —  Joukahaisen 
latelemia  tietoja  on  Lönnrot  lisäill\'t  sananlaskuntapaisista  ynnä  loitsuru- 
noista, alkaen  jo  »Runokokouksesta»  (Niemi  KK  I  s.  400). 

^  Kertosäkeenä  on  tässä:  sarkajaot  sauvomani.  Sarkajaot  on  Setälä 
selittänyt  sarajahat,  s.  o.  meret.  Niinikään  sauvoa  voi  olla  toisen  sanan  si- 
jainen, joka  on  paremmin  soveltunut  kerroksi  kyntäraiselle.  Taikka  on 
tällä  kertosäkeellä  ollut  alkuansa  toinen  pääsäe.  Suomenkarjalaisissa 
Vercnsulkusanoissa  tavataan  säepari  (Polen  34):  meret  miekalla  melottihin, 
sammioilla  sauvottihin,  jossa  sammioilla  on  mahdollisesti  korjattava  sara- 
jahat. Viimemainittu  sana  meren,  miekan  ynnä  sauvan  kera  ilmaantuu  toi- 
senkin suomenkarjalaisen  Verensulkuluvun  säkeissä  (Gottlund  453);  pistä 
miekkasi  merehen,  sauvasi  sarajokehen,  joiden  Setälän  johdolla  suoritetussa 
E,  Teräskiven  laudatuuritutkimukscssa  on  selitetty  aiheutuneen  Mooseksen 
sauvan  ojentamisesta  yli  Punaisen  meren.    Tämä  selitys  voisi  valaista  myös 


36  Onko  Kilpalaulanta  tarullinen  XXXVI,  i 

Toinen  säe,  joka  ilmaantun  myös  Suomen  pohjois-Kal'jalal^>a 
(j  400)  ja  yleisesti  Vienan  läänissä,  on  kaikesta  päättäen  alkuansa 
kuulunut:  meren  kolkat  ^  eli  kolkot  kuokituiksi  (vr.  edempänä  meren 
pohjat).  Ensimäisen  säkeen  kadottua  on  siihen  liittävän  meri  sanan, 
minkä  sijalla  näytteessämme  on  turha  sekä,  täytynyt  j)oistua  muis- 
tan (j  400,  p  158)  tai  tieän  (i  356,  p  Lt  170  ym)  sanojen  tieltä. 

Kolmas  säe:  kalahauat  kaivetuiksi,  esiintyy  myös  Vienan 
läänissä  säännöllisesti  toisen  yhteydessä,  joten  sekin  on  luettava 
alkumuotoon.  Lisäke rtona  on  Suomen  pohjois- Karjalassa,  Aunuk- 
sessa ja  Vienan  Karjalassa:  syänveel  eli  si/värit  syrennetiiiksi  (j  386, 
400,  vr.  399;  q  402,  p  165  ym). 

Alkuperäisenä  täytyy  vielä  pitä;i  viimeistä  säcttii.  Varsi- 
nais-In  ke  rissa  on  sillä  muoto:  luodot  (u  422  ym)  eli  kivet  (t  409  ym) 
luotikin  kokohon,  Karjalan  kannaksella  ja  vanhassa  pohjanmaalai- 
sessa kappaleessa:  kivet  luoduiksi  kokohon  (h  354,  1  389)  cli  vetehen 
(s  408).  Nimenomaan  luoot  sanaa  edellyttävät  vienanpuoliset  vään- 
nökset loit  ja  louhet  {^  179,  178).  Vielä  ovat  tälle  paikalle  joutu- 
neet vaarat  ja  vuoret  (p  183,  185 — 6)  nähtävästi  mäet  sanan  sisältä- 
vän säkeen  vaikutuksesta,  joka  usein  käy  välittömästi  edellä  tai 
jäljessä  (p  189,  vr.  175;  185  a). 

Viimemamittu  säe,  jolla  Vienan  läänissä  on  muoto:  mäet 
mulleroiteluiksi  1.  mijlleröit[et}fiksi\  (p  185  a,  199  ym),  tavataan 
myös  Pohjanmaalla  ja 'Suomen  pohjois-Karjalassa  (I  389  myllerm., 
3  399  mykkyl).  Useimmiten  se  on  säilynyt  vain  Väinämöisen 
vastauksessa.  Sen  eteläsuomalaisessa  ja  pohjois-inkeriläisessä  vas- 
tineessa ilmaantuvat  mäkien  asemall.i  maat  (f  398,  s  384): 

A.  »Minun  on  veet  kyntämäui,  B.  »Miun  on  meret  kyntämäni. 
maat  on  mylleröittämäni.»  maa  on  mullerehtaniani.» 

Kun  ei  näiden  ohella  nmita  säkeitä  esiinny,  voisi  maitten  ilmaan- 
tuminen vetten  eli  merten  rinnalla  yksinkertaisesti  johtua  vastak- 
kaisuuden tavoittelusta.  Maita  mainitaan  kuitenkin  vielä  yhdessä 
vienanpuolisessa  kappaleessa  kolkkojen  edellä  (p  158): 

»Muistan  muukaman  ajankni,      i<un   maita  sä[ä]ettihhi.» 


Verensulkusanoissa  yleista  säeparia :  kuin  miekka  meressä  seisoi,  sapeli  sara- 
jaossa  ym.  (Levon  s.  85 — 7,  vr.  s.  80  miekka  pistetty  merehen),  jos  uuden 
aikainen  sapeli  olisi  siinä  vanhemman  sauvan  sijainen. 

'  Kolkat  on    joskus  vääntynyt  koivet  (sei.  tukkipuut  p  193,  vr.  179), 
korvet  (i  353),  kummut  (p  154)  ja  useammasti  kuopat  (j  399,  p  178  ym). 


XXXVI.  I  vai  historiallinen?  37 


Inkerin  puolella  »m  lucini  k<»lkkit'U  kuokkiminen  ynnä  kala- 
hautojen  kaivaminen  unohtimut  ja  meren  kyntäminen  kuviteltu 
tapahtuneen  aikana,  jolloin  meren  pohja  oli  vielä  kuivana.  Siitä 
on  johduttu  yksityiskohtaiseen  kaskeamisen  kuvaukseen:  meren 
pohjan  polttamiseen,  kantojen  kaivamiseen,  suurien  kivien  kääntä- 
miseen, raunioitten  rakentamiseen  pienemmistä  kivistä,  pienta- 
rien puhdistamiseen  ynnä  siementen  kylvämiseen  (esim.  t  410  ja 
u  42H.  vr.  myös  s  404  ja  h  354): 

A.     »Muistatko  sitä  ajaista,  ajettihin  [ajalto  maalle?» 

kun  meroa  kynnettihin,  B.    »Muistatko  sitä  ajutta, 

kynnet tihin,  kylvettihin,  kun  oli  silloin  poutavuosi. 

kannon  juuret  kaiv[ettihin],  meron  pohjat  poltettihin, 

kivet  lyötihin  kokohon,  kivet  suuret  käännettihin, 

rauniot  rakennettihin,  pientaret  puhastettihin?» 

Vienan  läänissä  taas  laulajan  ajatus  on  ylettynyt  taivaaseen 
asti  (p  149;  189): 

A.     »Muistan     muistoiset      elä-  B.     (Väinämöisen  vastauksessa): 

mät:  »Taivoset  tähyttämäni. 

ilman   pielet   pistettihin,  otava  ojentamani, 

taivon   kaarta  kannettihin».  ilman  pielet  pistämäni». 

Ilman  pielet,  ^  laivaan  kaaret,  tähtitaivas  ynnä  otava  ovat 
tähän  paikkaan  siirtyneet  erikoisesta  runokappaleesta,  joka  parailla 
Vienan  läänin  laulajilla  liittyy  välittömästi  Väinämöisen  vastaukseen 
taikka  Joukahaisen  lausumana  käy  sen  jäljessä  (p  154)  tai  myös 
edellä  (])  1S5  a): 

»Olin  niiessä   kuuentena,  pieltä  ilman   pistämässä, 

seitsemäntenä  urossa,  taivosta  tähyttämässä, 

taivon  kaarta  kantamassa,  otavaa   ojentamassa.» 

Vuonnisen  Ontrei  Malinen,  jolta  näyte  on  otettu,  ei  ole  siitä  vielä 
yhtään  säettä  liikuttanut.  Latvajärven  Arhippa  Perttunen  on  näistä 
säkeistä  siirtänyt  yhden  edelläkäyvään  säkeistöön  {oviat  on  — ■) 
(p  170),  Uhtuen  Varahvontta  Jamanen  kaksi  (p  195)  ja  Lonkan 
Martiska  Karjalainen  kolme  (p  189  =  ed.  B).  Mainittu  runokappale 
esiintyy  eri  loitsuihin  yhdistyneenä  Suomen  Karjalassa  sekä  Oulun 
läänissä  (KT  II  335,  334),  jossa  se  Lencqvistin  ja  Gananderin  kappa- 
leesta päättäen  (1  389)  on  jo  voinut    vaikuttaa   Kilpalaulantaan. 


'  Toisinaan  vääntyneinä  pienet  (p  164  ym.)  tai  pilkat  (p  175  ym). 


38  Onko  Kilpalaulanta  tarullinen  XXXVI, i 

Väinämöisen  nolaava  vastaus,  jossa  hän  ilmoittaa  itse  suorit- 
taneensa Joukahaisen  muistelemat  luomistyöt,  alkaa  niissä  Suomen 
itä- Karjalan  kappaleissa,  joissa  se  on  säilynyt,  yhdessä  pohjoiskar- 
jalaisessa (j  386),  mainitussa  vanhassa  pohjanmaalaisessa  ynnä 
useammassa  vienanpuolisessa  toisinnossa  Joukahaisen  tietoja  hal- 
veksivalla lausunnolla  (esim.  1  389): 

»Lapsen  tieto,  vaimon  muisto,      Minun  on  meret  kyntämäni»  jne. 
ei  urohon  partasuisen! 

Vaimo  sanan  säilyminen  useilla  karjalaisillakin  laulajilla,  vaikkeivät 
sitä  puhekielessä  käytä  (i  357,  p  170  ym),  viittaa  runon  läntisempään 
kotiperään;  toiset  ovat  kuitenkin  jo  sen  sijalle  asettaneet  tunne- 
tumman naisen  (i  356).  Siihen  suuntaan  viittaa  myös  ilomantsilai- 
sella laulajalla  ilmaantuva  monikollinen  muoto  lasten  (j  386),  minkä 
eräs  vienankarjalainen  on  mukauttanut  omaan  murteeseensa 
runomitasta  välittämättä  (p  149):  »muisto  lapsien,  muisto  naisien.^ 
Samaa  todistaa  vielä  muotojen  kyntämäni  jne.  yleinen  säilyminen 
sekä  vienanpuolisissa  että  suomenkarjalaisissa  ynnä  inkeriläisissä- 
kin toisinnoissa.  Varsinais-Inkerissä  on  ne  kuitenkin  usein  ja  välistä 
pohjoisempanakin  muunnettu  murteenmukaisiksi  (t  411;  u  421 
ym;  i  356): 

A.  »Meri  on  minun  kynnäkkini,     Meron  pohjat  poltettuna.» 
meron  pohja  poltakkini.»  C.  »Omaini  kolkot  kuokittuna.    ~ 

B.  »Mero  miun  on  kynnetty [nij,     meret  suuret  kuivettuna.» 

Joukahaisen  ja  Väinämöisen  keskustelua  on  Inkerissä  vielä 
laajennettu  monm  uusin  aineksin.  Huomatta vm  on  seuraava  länsi- 
inkeriläinen  lisäys  (u  427): 

»Olleeko  mointa  miestä  kalien  vuoen  kantoloista?» 

tämän  mannun,  maan  selällä,  —  »Jumalaisen  aino  poika, 

tämän  ilman  Inkerellä,  Kiesuksen  käpeä  käsky, 

ken  tekee  merehen  sillan  se  tckfi]  nicrclien  sillan  jne.» 
yksivuosista  vesoista, 

Sitä  seuraa  ennen  esitetty  yksi-,  kaksi-  ja  kolmiöisen  pojan  ajelu 
(s.  29),  mikä  on  vaikuttanut,  että  ensin  yksivuosista  vesoista  on  tullut : 
yksiöisistä  vesoista  (u  429),  ja  sitten:  kahen  vuoen  kantoloista'^ 
kahen  yön  kantosista  (u  426,  428).  Viimein  on  sillantekijänkin  paikalle 
tunkeutunut  yksiöinen  poika  (u  429).  Alkuperäinen  Jumalan  aino 
poika  esiintyy  erikoisessa  virolaisessa  runossa  useanlaisten  ihmeit- 
ten tekijänä  (KR H  s.  280).     Sillan  teko  mereen  yksivuotisista  ve- 


\  .\  \  \  1 . 1  va  i  historiallinen  ?  39 


soist.i  ci  ole  missään  (»leellisessa  yhteydessä  yksiöistä  järven  jäätä 
pitkin  ajamisen  kanssa. 

Kcski-Inkerin  toisinnoissa,  jotka  alkavat  kiistoin  ajamisella, 
esiintyy  sen  mukaan  muodostettu  kehoitus  laul  u  kilpa  i- 
1  u  u  n   tavallisesti  Väinämöisen  lausumana  (t  410  ym): 

»Läkkä  kiistoin  laulamahan  ja  kiistoin  sanelemahan!» 

Tämä  kehoitus  käy  säännöllisesti  edellä  tieriitaa  koskevan  eh- 
doituksen,  minkä  niinikään  Väinämöinen  lausuu.  Mutta  molemmat 
säkeistöt  ilmestyvät  vasta  muistelujen  jälkeen  tai  ilman  niitä,  jo- 
ten ne  tulevat  välittömästi  Väinämöisen  rangaistuslaulun  edelle. 
Poikkeuksena  on  seuraava  inkeriläinen  toisinto,  jossa  myös  on  huo- 
niattnva  liarvinainen  1  a  n  1  u  n    uh  k  a  n  s  (t  411):  ^ 

W:  »Käyään  kiistoin  laulamahan!  kannot  maalle  kaivamani. 

Kumpa  muistavi  enemmän»  — .  Kun  mie  nousen  laulamahan 

J:   »Ei  ole  kieltoa  minusta.  ja  saan  sanelemahan, 

Muistatko  sitä  ajaista»  — ?  viikon  itket  virsiäni, 

W:      »Meri    on   minun   kynnäk-  kuukauen  sanasiani.» 
kini,  — 

Niinikään  parissa  suomenkarjalaisessa  kappaleessa,  joissa 
mainitaan  huviajelu  Joukolan  joella  ja  joista  muistelut  ovat  unoh- 
tuneet, Väinämöinen  ennen  lauluun  ryhtymistä  ehdoittaa  (i  381 — 2): 

»Ruvetkamme  laulamahan,  t.  mies  on  miestä  oppimahan, 

sa akamme  sanelemahan.  toinen  toista  voittamahan.» 

pankamme  pakisemahan. 

S(MU'aavassa  vienanpuolisessa  kirjaanpanossa,  josta  muistelut 
<»vat  kadonneet,  näemme  tieriitaan  yhdistynyttä  kilpalanliiini  kohoi- 
t  usta  vielä  jatkettavan  kilpalaululla  (p  157): 

J:    »Rupeamme  laulamahan,  lauloi  laulun  kolmannenkin, 

kumpanen  on  laululle  parempi,  Ei  hän  i  sitä  totellut, 
virsille  i  viisahampi,  »Annas  vuoro  toisellesi!» 

niin   tiellä  seisotamme.»  Tuo  on  vanha  Väinämöinen 

Lauloi  laulun,  lauloi  toisen,  lauloi  lampihin  kalaksi. 

Toisessa  vienanpuolisessa  muodostuksessa,  jossa  Väinämöinen 


'  Joskus  on  Väinämöisen  laulun  kuvaus  esitetty  pelkästään  uhkauk- 
n  muodossa:  laulan  <  lauloi  (i  359,  p  200). 


40  Onko  Kilpalaulant?i  taruUineii  XXXVI,  i 

ehdoittaa  tietokilpailua,  taas  Joukahainen  vastaa  1  o  i  t  s  i  n  u  a  n- 
u  h  k  a  u  k  s  e  11  a  (p  184,  184  a):  ^ 

»Laulan  masun  veitsiksi  vesille,    t.  laulan  lammin  lumpeliiksi.» 
lumpeheksi  lainehille 

Aunuksen  puolella  käy  Väinämöisen  rangaistuslaulun  ed<'llä 
kilpailu  erilaisten  luontokappaleitten  esille  loitsimisessa. 
Ensin  Joukahainen  laulaa  oravan  aisalle  ja  Väinämöinen  näädän 
tätä  syömään.  Sitten  taas  Joukahainen  laulaa  lattialle  Jammin, 
johon  hänet  itsensä  Väinämöinen  laulaa  haoksi  (q  343).  ^  Yhtäläinen 
loitsutaistelu  tavataan  muutamissa  Suomen  itä-Karjalan  toisin- 
noissa (i  344,  346- — 7).  Tämä  Lemminkäisrunoissakin  tavattava 
(KRH  s.  540),  alkuansa  satuihin  kuuluva  seikka  on  syrjäyttänyt 
tietokilpailun. 

Vienan  läänissä  oh  Väinämöisen  laulun  johdantona  joskus  ni- 
menomainen huomautus  hänen  suuttumisestaan,  joka  on  lainattu 
Väinämöisen  tuomiosta  (esim.  p  182,  vr.  682):  kovin  suuttvi  ja 
syäntyi. 

Väinämöisen  rangaistuslaulu  on  kohdistunut  sekä  Joukahai- 
seen itseensä  että  hänen  omaisuuteensa. '  Keski- Inkerissä  Väinä- 
möinen laulaa  Joukahaisen  eri  toisinnoissa  eri  paikkoihin  (t  415; 
413;  412,  vr.  409): 

A.   Lauloi  vanha  Väinämöinen,      B.     Ilkeäksi  Inkerelle 
lauloi  nuoren  Joukahaisen  C.     Pilvihin  pakenevihin. 

tien  selälle  seisomahan.  hattaroihin  juokse  vihin. 

Ensimäinen  paikanmääräys  johtuu  tietokilpailun  ehdoituksesta,  jolla 
keski- Inkerissä  on  säännöllisesti  muoto:  » —  sen  on  seistä  tien  selällä.» 
Toinen  on  yhdistettävä  Joukahaisen  armonpyynnössään  Väinämöi-^ 

'  Vr.  p  179,  jossa  on  epäselvää,  kumpi  toisen  uhkaa  panna  tunkiolle, 
sen  sikäli  tuon  täkäli.  Vr.  myös  UK  3:  277  »siaksi  laulan»  ja  p  190:  »siiaksi 
panem  Väinämöisen  (?)  lausumana  neidolle  (!). 

*  Joukahaista  päästäessään  Väinämöinen  vielä  laulaa  härän,  joka  juo 
lammin  kuiville. 

^  Väinämöisen  laulun  vaikutus  ympäröivään  luontoon  on  Lönnrotin 
Kalevalaan  sovittama  (UK  3:  295—300)  Samporetken  katkelmasta,  jonka 
Lencqvist  ja  Ganander  ovat  esittäneet  Kilpalaulannan  jatkona,  odelli«en 
kuitenkin  nimenomaan  huomauttaen,  että  se  on  toista  runoa  (1  389,  VKA 
239).  Sen  edellä  käyvään  oman  laulun  kehumiseen  (UK  3:  285—94)  on 
Lönnrot  käyttänyt  loitsijan  Kerskaussanoja.  Molemmat  lisäykset  on  tehty 
jo  Runokokoukseen  Väinämöisestä  (Niemi  KK  I  s.  402—3). 


XX A. V  1,1  vai  historiallinen?  »I 

sellc  joskus  antamaan  nimitykseen  ilman  ilkeä  (t  410)  sekä  sillan- 
tekijän  tiedustelussa  esiintyvään  ilman  Inkereen  (s.  38,  vr.  u  422). 
Kolmas  karkoituspaikka  tavataan  kahdessa  kirjaanpanossa;  toi- 
sessa kahdessa,  joissa  ei  Joukahaisesta  itsestään  mitään  mainita, 
hänen  asemastaan  hevonen  lauletaan  pilviin  (t  410^ — 1).  Mutta  pake- 
nevia pilviä  on  vaikeata  kuvitella  Joukahaista  kiinni  paikallaan  py- 
syttäviksi, minkä  runon  ajatus  vaatii.  Pilvet  ja  juokserat  hattara 
ilmaantuvat  myös  Manausloitsuissa  (Brummer  II  s.  70,  134). 

Suomen  Karjalassa  Joukahainen  yleisesti  lauletaan  (i  353  ym): 

Kynsin  kylmähän 'kivehen,         hampahin  vesihakohon. 

Siihen  on  itä- Karjalassa  usein  Viron  orjan  virrestä  sekaantunut 
säepari  (i  362  ^on): 

Suin  lumehen,  päin  vitihin,         kourin  ilmahan  kovahan. 

Parissa  itäkarjalaisessa  kappaleessa  käy  tämän  edellä  (i 
356,  358): 

Meren  selvälle  selälle,  lakealle  lainehelle. 

Lapin  laajalle  lähelle. 

Meri  ja  selvä  vesi  ilmaantuvat  myös  pohjois-Karjalassa  (j  385—6): 

Mer(;n  mustihin  mutihin  t.  päälle  mustien  murien, 

alle  selvien  vesien. 

Samoja  säkeitä  tapaanmie  kuitenkin  muissa  kertovaisissa  ynnä  loit- 
surunoissa CI  615,  Brummer  II  s.  17,  44—  5,  7,  130),  joten  niitä  ei  voi 
pitää  tähän  kuuluvina. 

Muutamassa  itäkarjalaisessa  kappaleessa  mainitaan  kylmän  ki- 
ven ja  vesihaon  paikkana  suo  ynnä  maa  (i  380;  344,  345  b): 

A.     Sormin  soiliiu,  jaloin  maihin.     B.  Sorkin  soihin,  polvin  maihin. 

Eräässä  pohjoiskarjalaisessa  toisinnossa  ilmaantuu  pelkästään 
suo  ynnä  kangas  (j  400): 

Lauloi  suohon  s[uoli]v[öistä],      käin  [aloista  kankahasen]. 

Samat  säkeet  ovat  yleisiä  Vienan  läänissä,  ja  on  niiden  välissä  ta- 
vallisesti vielä  säe  (p  170  ym):    niittuhun  nisälihoista. 

Nämä  säkeet  eivät  ole  tulleet  Manausluvuista,  joissa  niitä 
edustaa  vain  yksi  vienanpuolinen  kirjaanpano  (Brummer  II  s.  119, 
sen  p  46=55).  Ne  eivät  myöskään  oje  vienankarjalaisten  muodosta- 
mia.   Sluolivöistä  on  heillä  harvoin  säilynyt  alkuperäisessä  muodos- 


42  Onko  Kilpalaulanta  tsiuJlinen  XXXVI, i 

saan  (p  170),  taVallisesti  se  t»ii  väännetty  suonivöistä  ja  siitä  edelleen 
suonivöistä  1.  suonkuista  (p  188,  156),  suonisuikse  (p  182),  stionni- 
syistä  (p  175). 

Säkeeseen:  niittyhyn  nisulihoisla,  on  eräs  laulaja  liittänyt  se- 
lityksen: »nilkoista»,  mikä  osoittaa,  ettei  jälkimäistä  sanaa  ole  ym- 
märretty (p  203).  Säkeen  oikea  muoto  on  säilynyt  kirjaanpanossa, 
jossa  toiset  säkeet  ovat  muuntuneina  (p  159,  vr.  179,  191): 

Virkki  vafiha  Väinämöinen  niittuhun  nivuslihoista, 

sorkin  suohon  sortuvaksi,  jäsenistä  kankahasen. 

Nivuslihojen  vaihtumiseen  nisälihoiksi  on  mahdollisesti  vaikuttanut 
Raudan  synnyssä  luvatun  maidon  maahan  lypsämisen  kertosäe: 
niittyhyn  nisuksiansa  (Levon  s.  228). 

Ettei  suohon  laulaminen  ole  vasta  Vienan  puolella  lisätty,  voi 
päättää  vanhimmasta  pohjanmaalaisesta  kirjaanpanosta  (1  389  = 
VKA  239).  Siinä  on  ollut  sana,  jonka  Lencqvist  on  kääntänyt  lati- 
naksi stagnum  ja  (mahdollisesti  tästä)  Ganander  ruotsiksi  sjö. 

Kynsin  kylmähän  kivehen,  hampahin  vesihakohon  lauletaan  Vie- 
nan läänissä  Joukahaisen  koira  (p  172  ym),  joka  aivan  tarpeetto- 
masti paikalle  ilmestyy  ja  jonka  on  vaikea  kynsin  pitää  kivestä  kiinni.^ 
Yhdessä  uhtuelaisessa  toisinnossa  tavataankin  Joukahainen  itse 
hampahin  vesihaossa  (p  199)  ^. 

Kynsin  kiveen  ja  hampain  hakitun  lauhimiiien  un  nähtävästi 
Kilpalaulantaan  alkumisa  kuuluva  piirre.  Samoihin  paikkoihin  ma- 
naamista tapaamme  tosin  sekä  itäsuomalaisissa  että  vienanpuolisissa 
loitsuissa,  mutta  on  se  yhtä  hyvin  saattanut  tulla  Kilpalaulannasta 
Manauslukuihin  kuin  päinvastoin.  Kuitenkaan  se  ei  muodollisesti 
sovellu  välittömäksi  jatkoksi  laulamiselle  suohon  suolivöistä,  vaan  on . 
sillä  ollut,  kuten  saamme  nähdä,  oma  paikkansa  runossa.  ^ 


'  Vielä  vaikeampi  on  hevosen,  joka  kerran  koiran  kera  lähän  paik- 
kaan lauletaan  (p  193). 

-  Aunuksenpuolinen  säe:  lauloi  lampihin  haoksi,  on  kuten  mainittu 
muodostunut  lammin  lattialle  laulamisen  mukaan.  Loitsutaistelun  kadot- 
tuakin se  on  jäänyt  paikoilleen  muutamissa  Vienan  läänin  eteläisissä  toi- 
sinnoissa (p  147  ym),  samoin  kuin  sen  Manausluvuista  lainattu  (Brunnner 
II  s.  47)  jätko:  lampihin  kalattomahan,  aivan  ahvenettomahan ,  joka  vuo- 
rostaan on  vaikuttanut  alkusäkeen  muuntumiseen:  lauloi  lampihin  kalaksi 
(s.  39). 

^  Kumpaiseenkin  soveltumaton  on  muutamissa  vienanpuolisissa  toi- 
sinnoissa ilmaantuva  laulaminen  leuan  liettehesen,  parran  paikkahan  pahaan 
(p  178  ym).  Tilapäisesti  ovat  loitsuista  tullr^^l  simlion  laiiietiillt-:  jalkahan 
kiviset  kengät  jne  (p  168). 


XXXVI,  1  vai  historiallinen?  43 


Suonion  Karjalassa  Väinämöisen  laulu  kohdistuu  yksistään 
Joukahaiseen.  Poikkeuksena  on  eräs  itäkarjalainen  kirjaanpano. 
jossa  hän  myös  laulaa  (i  367): 

Naisen  nuoren  Joukahaisen  koiran-kieleksi  nierehen. 

vetehen  vesikiveksi, 

Nainen  on  tietenkin  tällä  paikalla  vielä  aiheettomampi  kuin  koira. 
Vienanpuolisille  ja  keski-inkeriläisille  toisinnoille  on  yhteistä 
hevosen  ja  ruoskan  ynnä  päähineen  laulaminen.  Molemmilla  ru- 
noalueilla  yhtäläisesti  Väinämöinen  laulaa  ruoskan  meren  ruokoseksi 
eli  ruovikkohon  roiskimahan  (p  181 — 2,  vr.  179  a;  t  410  ym)  i.  He- 
vonen  sitävastoin  loitsitaan,  paitsi  eri  paikkoihin:  pilviin  ja  kiveen 
(s.  41 — 2),  myös  eri  olioiksi:  Vienan  läänissä  7nerikiveksi  ja  Inkerissä 
ky  keheksi  hyppimähän  (p  180 — 2;  t  409  ym).  Joukahaisen  päähine 
esitetään  jokaisessa  kirjaanpanossa  erinimisenäkin  (p  179  a;  t  410; 
409): 

A.  Lauloi  lakin  Joukahaisen  hylkeheksi  hyppimähän, 
kiveksi  meren  rannalle.  C.     Lauloi  lääpän  Joukamoisen 

B.  Lauloi  Joukamon  kyperän        lähtehesen  läikkymähän. 

Lähtehesen  lauletaan  niinikään  inkeriläisessä  toisinnossa  län- 
get (t  411).  Hylkeheksi  laulaminen  kuuluu  luonnollisemmin  elolli- 
selle hevoselle.  Myös  merenkiveksi  muuntaminen  kohdistuu  useam- 
min hevoseen.  Lakkia  siksi  laulettaessa  hevonen  loitsitaan:  koskeksi 
meren  rannalle.  Runomitta  vaatisi  näiden  sanojen  järjestyksen 
muunnettavaksi:  meren  rannalle  koskeksi.  Silloin  murteellinen  muot(^ 
koseksi,  jota  ei  voi  korjata  koskeksi,  osoittaisi  säkeen  muodostuneen 
vasta  Vienan  läänissä.  Loitsituiksi  ovat  siis  alkuansa  tulleet  Jouka- 
haisen hevonen  ja  ruoska,  mutta  päähineen  maininta  runon  perus- 
muodossa jää  kysymyksenalaiseksi. 

Tonien  vaatekappale  viitta  lauletaan  vain  Inkerin  puolella 
(t  409;  410): 

A.     Pitkän  pilven  reunasehen.         B.     Vitsikkohon  viiltämähän. 

Viisikko  011  voitu  muodostaa  ruovikon  mukaan  yhtäläistä  kolmenker- 
taista alkusointua  tavoitellen  (I  osa  s.  71):  ruoska  —ruovikko  —  rois- 
kia; viitta  — •  viisikko  —  viiltää  1.  viuhkaa  (t  414).  Sopivalta  tuntuu 
viitan  pilveen  «  pilveksi  ?)  laulaminen.  Tätä  tosin  edustaa  vain  yksi 
toisinto.  Mutta  niissä  kahdessa  kirjaanpanossa,  joissa  sen  sijalla  on 
viisikko,  on  pilveen  laulaminen  sovitettu  hevoseen,  jolle  taas  elolli- 

^  Vr.  myös  p  183  (itse  J:n):  kiveksi,    ruohoksi,    kaislaksi  meren  selälle. 


Onko  Kilpalaulanta  taruUinen  XXXVI,  j 


seksi  hylkeeksi  muuttuminen  tuntuu  luonnollisemmalta.  Hylje  ei 
elä  Vienan  laulualueilla,  joten  on  helposti  ymmärrettävissä,  ettei  se 
siellä  ole  säilynyt,  vaan  vaihtunut  merikiveksi. 

Omituinen  on  Inkerin  puolella  satulan  laulaminen  sorsaksi 
soroin-  eli  sorajokehen  eli  -merehen  (t  409  —  15).  Sorajoen  Setälä  on 
oikein  selittänyt  väännökseksi  sanasta  sarajas,  s.  o.meri(STAEl91S 
I  s.  80).  Huomattava  tässä  on  satulan  esihityminen  rekivaljait- 
ten:  vempelen,  aisojen  ja  rahkeitten  yhteydessä.  U.  Sireliuksen  tie- 
donannon mukaan  on  sitä  entiseen  aikaan  käytetty  nykyisen  sila- 
paatsan  eli  setolkan  paikalla  «  ven.  c-tAeJiKa,  'pikku  satulaa- 
Vienan  läänin  Vuonnisen  alueelle  taas  rajoittuu  Joukahaisen 
jousen  ja  nuolien  loitsiminen.  Jousi  lauletaan  (Vn  189;  185.  vr. 
186  a,  187): 

A.    Ylähäksi  taivoselle  B.     Kaariksi  vesien  päälle, 

pilviä  pitelemähän,  C.     Harakaksi  lentämähän, 

vesikaariksi  vetihen. 

Viimemainittu  säe  on  sille  siirtynyt  unohtuneilta  nuolilta,  jotka  toi- 
sissa kappaleissa  lauletaan:  havukoiksi  kiitäviksi  (Vn  186  a.  189")  ynnä 
ylähäksi  taivoselle  (Vn  185).  ^ 

Vielä  on  mainittava,  että  muutamissa  vienanpuolisi^-sa  toi- 
sinnoissa on  vesan  kasvamisesta  vempelehen  (s.  31)  muodostettu 
tähän  paikkaan  (p  198;  vr.  195): 

Lauloi  vesat  vempelihhi,  raiat  rahkehen  nenihin.  ^ 

Laulamalla  siten  lannistettu  Joukahainen  esittää  armonpyyn- 
nön  Väinämöiselle  (t  409;  i  359;    j   386;  p  187;  185): 

A.    »Peroita  pyhät  sanasi,  perustele  lausehesi.» 

laskettele  lausejasi!»  D.    »Pyörrytä  pyhät  sanasi, 

B     »Lasivuta,  perävytä,  peruhuta  lausiesi!» 

pyöritä  pyhät  sanasi!»  E.    »Myöstytä  pyhät  sanasi, 

C.    »Pyörrä  pois  pyhät  sanasi,  peräytä  lauhiesi!» 

Edellinen  säe  käy  jo  näistä  esimerkeistä  selville.  Se  on  alkuansa 
kuulunut  kuten  Inkerissä:    peroita  eli  peruuta  (t  412)  pyhät  sanasi 


1  Lönnrol  on  jo  Runokokouksessa  Väinämöisestä  lisännyt  haljakan  ja 
ussakan,  a.  o.  vyön  (Niemi  KK  I  s.  403),  sekä  Uudessa  Kalevalassa  miekan^ 
korjan  ynnä  kintaitten  laulamisen  (UK  3:  311—2,  305 — 6,  321—2).  Kahteen 
viimem?inittuun  säepariin  sai  hän  aiheen  toisinnosta,  jossa  Joukahaisen  sil- 
mät ja  korvat  lauletaan  umpilammin  pulpukoiksi  ja  himpehiksi;  tämä  taas  on 
muunnos  Hiiden  hirven  rakentamista  kuvaavista  säkeistä  (p  197,  vr.  I  858). 

-  Noituminen  niin,  että:  kuuset  kasvoi  valjahisin,  on  suorastaan  lai- 
nattu Vipusen  runosta  (p  138,  vr.  I  4 M). 


XXXVI,  1  vai  historiallinen  ?  4', 

Sana  pcniuta  on  sitten  siirtynyt  kertosäkeesi'on  ja  sen  sijalle  on  pää- 
säkeeseen  tullut  äänteiltään  ja  merkitykseltään  läheinen  pyörrytä, 
piförrä  eli  pyöritä  tai  pelkästään  samanmerkityksinen  myöstytä. 

Alkuperäisempää  jälkimäisen  säkeen  muotoa,  jota  inkeriläi- 
iirii  toisinto  edustaa,  tavoittelevat  myös  useat  vienan-  ja  aunuk- 
senpuoliset  muunnokset  ja  väännökset  (p  156;  176;  153;  146;  148; 
157:    q  343): 

F.  Laske  suuret  lausiesi!  K.  Lapevehes  laukieh'! 

(1.  Lauvattele   laupiesi!  L.  Lapehuta  lauluvosi! 

H.  Lase  laubias  tagasi!  M.  Laulas  laulusi  tagasin! 

1.  i^askes  laukias  takasin! 

Lause  on  ilmeisesti  tullut  runon  mukana  Suomen  puolelta  sanana, 
jota  ei  ole  oikein  ymmärretty.  Mutta  tuskin  sekään  on  tällä  paikalla 
alkuperäinen.  Epäillä  sopii,  onko  pyhää  sanaa  voinut  vastata  lause 
ilman  mainesanaa;  sutiri  (F)  on  sillä  vain  tilapäisesti  määreenä.  Van- 
hassa pohjanmaalaisessa  kirjaanpanossa  Väinämöinen  vastaa  Jou- 
kahaisen armonpyAmtöön  (1  389): 

»Mitäs  mullo   nyt  lupoat,  pyörrytän  pyhät  sanani?» 

Jos  mä  luovutan  luotteheni. 

Kysymyksenalaisen  säkeen  alkuperäinen  muoto  on  nähtä- 
v;isti  ollut:  luovuttele  (vr.  lauvattele)  luottehesi.  Sana  ?wo<e  (muinais- 
skand.  &W/  'uhri')  uhrilaulua  tai  lukua  merkitsevänä  soveltuu  sem- 
moisenaan pyhän  sanan  kerroksi. 

Suomen  Karjalassa  ja  Aunuksessa  Joukahaisen  armonpyyntöön 
liittyy  valittelu:  »Vaiva  {paha  1.  läiili)  ois  täällä  ollakseni,  jota  so- 
pivasti seuraa  säepari: 

»Kynsin  kylmässä  kivessä,  hampahin   vesihaossa.» 

Välistä  vielä  ilmestyy  selittäviä  lisäsäkeitä,  joista  muutamia  voisi 
ajatella  runoon  kuuluviksi  ^: 

1 ,  Hiekka  silmiä  liiovi.  B.  Aalto  päätä  tuiuttavi. 

2  A.  Virta  jalkoja  vetävi.  C.  Aalto  miestä  ajelevi. 

B.  Virta  sorkkia  vetelee.  4  A.  Tuuli  päätä  tutjuttavi. 

8  A.  Aalto  tukkia  ajelee.  B.  Tuuli  tukkia  turjuttavi. 

Myös  Vienan  läänin  eteläosassa  on  toisinaan  säilynyt,  paitsi  joh- 
daiitosäettä.  selitys  (p  145 — 6,  149  ym): 

'  1  -i-  2  A  =  i  380;  2  B  +  3  A  =  i  344;  2  A  +  3  B  =  q  379;  2  A  +  4 
A  =  i  382  —  3;  4  A  +  2  A  =  i  356,  vr.  357;  4  B  +  3  C  =  i  345  b. 


46  Onko  Kilpalaulauta  tarullinen  XXXVI,  i 

»Aalto  päätäni  1.  päälläni  ajavi,    rannalla  hakoa  1.  kiveä  vaston.» 

Jos  verrattain  harvoista  toisinnoista  saa  tehdä  johtopäätöksiä, 
tuntuvat  silmiä  hiova  hieMa  ja  jalkoja  vetävä  virta  alkuperäisim- 
miltä,  edellyttäen  että  Joukahainen  alkuansa  on  laulettu  suohon. 
Edellisen  säkeen  kadottua  on  kertosäe  tullut  pääsäkeeksi  ja  saanut 
uuden  kertosäkeen,  jossa  aallon  kuvaillaan  tukkaa  tai  päätä  ahdis- 
televan. Aallon  sijalle  tai  lisäksi  on  ilmestynyt  tuuli  liiultavnsti 
Puun  synnyn  vaikutuksesta  (SSL  s.  56 — 7). 

Pohjoisempana  Vienan  läänissä  on  pelkkä  valitus  tavattavissa 
ja  se  kaksisäkeisenä  (esim.  p.  178): 

»Miulle  tuskiksi  tulevi,  läylemmäksi  lankeavi.» 

Suomen  ja  Vienan  Karjalassa  Joukahainen  yleensä  pyytää 
päästämään  irti.  Pyyntö  on  enimmiten  esitetty  aivan  koruttomasti, 
vain  joskus  vähän  runollisemmin  (i  359  ym;  p  184): 

A.    »Päästä  päiviltä  pahoilta,  B.    »Päästä  tästä  pälkähästä, 

elämiltä  vaikeoilta!»  tästä  seikasta  selitä!» 

Nämä  ovat  kuitenkin  Kilpalaulannassa  liian  harvinaisia  kuu- 
luakseen  runon  alkumuotoon,  joka  ei  niitä  kaipaakaan.  Useammui 
Joukahainen  pyytää  päästämään  suosta,  niitystä  ja  kankaasta 
Väinämöisen  laulusta  mukailluin  säkein  (j  400,  p  156  ym),  mikä 
on  samanlaista  tasoittelemista  kuin  Suomen  Karjalassa  kylmän 
kiven  ja  vesihaon  siirtäminen  myös  Väinämöisen  lauluun.  Tilapäi- 
sesti on  Vienan  läänissä  lainattu  Kaarlon  sodasta  rukous:  »heitä 
vielä  heikko  henki»  (p  177,  vr.  I  1074). 

Vaikka  Joukahaisen  armonpyyntöön  tavallisesti  liittyy  lun- 
naitten  tarjous  suoranaisena  jatkona,  täytynee  olettaa  niiden  välissä 
olleen  Väinämöisen  kysymyksen:  nriitäs  annat  lunnahiksi,  tai  sen- 
tapaisen (esim.  p  145,"vr.  s.  45).  Tämän  edellä  ilmaantuu  joskus 
vielä  Joukaliaisen  tiedustelu:  mnitä  tahot  lunnahahsi?»  (i  357). 

Kahdessa  keski- Inkerin  toisinnossa  (t  409 — 410),  joissa  lop- 
puosa runoa  on  säilynyt,  Joukahainen  lupaa  suoraa  päätä  sisarensa. 
Mutta  Suomen  ja  Vienan  Karjalassa  hän  sitä  ennen  tarjoo  veneitä 
ja  oriita.  Näiden  lisäksi  tulee  Vienan  läänissä  usein  Iivanan  vir- 
restä kultien  ja  hopeitten  tarjous  (p  157),  joka  sitten  tavallisesti  on 
syrjäyttänyt  veneeu  (p  156  ym,  vr.  T  1051).  *    Välistä  on  vonooii 


^  Lainaa    Iivanan    virrestä   osoittaa  selvimmin  Väinämöisen  vastaus: 
»k— n  koira  kultiliisi,  —  hop^ihisi,  jo  on  ruostun't  Ruotsin  kullat,   saastun'l 


XXXVI,!  vai  historiallinen V  .47 

sijalle  Virnan  Karjalassa  tunkeutunut  muitakin  lunnaita:  orja, 
muunnos  oriista  (p  179),  elot  ja  pellot  (p  177.  vr.  q  401)  sekä  Väinä- 
!u<)isen  laulusta  siirtyneet  koira  ja  jousi  (p  144)  tai  pelkästään  kaari 
(!)  170). 

Joukahaisen  veneitten  ja  oriitten  luku  ilmoitetaan  Suomen 
itä-Karjalassa  kolmeksi  tai  kahdeksi,  Ilomantsin  puolella  ja  Vienan 
Karjalassa  kahdeksi  tai  yhdeksi  ainoaksi.  Yksilukn  on  muo- 
dostunut tarjotun  ainoan  sisaren  mukaan  ja  kolmiluku  on 
saatu  Lunastettavan  neidon  runosta,  samoinkuin  siihen  liittyvä- 
kelioitus:  ota  noista  paras,  tai  ota  paras  palkastani  tai  pantikseni 
(i  359,  365,  369).  Kaksiluvun  alkuperäisyyttä  puoltaa,  paitsi 
sen  laaja  leviäminen,  runolle  ominainen  kehoituksen  muoto:  ota 
noista  jompikumpi,  joka  on  voinut  säilyä  kolmiluvunkin  yhtey- 
dessä (i  356  ym).  Joukahaisen  taas  yhtä  ainoata  tarjotessa,  Väinä- 
m<'>iiien  välistä  Ajastaa:  on  kaksi  itsellänikin  (p  144). 

Kumpaisellakin  tarjotulla  veneellä  on  etuisuutensa  (esim. 
p  152  ja  195): 

A.    »Yks'  on  sou'ulta  kepeä,  B.     »Toinen  tyynellä  lipeä, 

toinen  äiän  kannattaja.»  toinen  tuulella  varava.» 

Jälkimäinen  edustaa  uhtuenpuolista  laulutapaa.  Edellinen  on 
yleinen  sekä  Vienan  että  Suomen  Karjalassa;  äiän,  s.  o.  paljon, 
kannattajan  sijalla  on  myös  aivon,  raskaan  tai  runsas  kannattaja 
taikka  kaunis  kannannalta  (j  385;  p  157;  149;  i  381).  Suomen  itä- 
Karjalassa  on  kolmannellekin  veneelle  keksitty  ominaisuus,  mutta 
joka  kerta  erilainen:  menee  vastasäähän,  kaunis  katsannalta  tai 
kaupaksi  parempi  (i  356,  381,  360).  Ainoakin  vene  on  toisinaan 
tarkemmin  kuvattu  (j  386,  388;  p  159;  167,  vr.  155): 

A.  »Kesä  on  tervoin  tervaeltu,        C.   »Käypi  miehittä  sotoa, 
kesäkuilla  kuivaeltu.»  urohitta  tappeloa, 

B,  Itsekseen  sotoa  käypi. 

Viimemainitussa  toisinnossa  veneen  sanotaan  nimenomaan  olevan 
sotivenosen  (p  167).  ^ 

Saksanmaan  hopeat»  (p  160  ym).  Osittain  tai  kokonaan  tämän  säkeistön 
sijalla  on  kuitenkin  myös:  »on  imulla  itsellä  koissa  kullat  lapsen  kukkasina, 
hopeat  käsihelyinä»  (p  147,  145  ym>. 

^  Sotivenonen,  joka  itsekseen  solia  käypi,  mainitaan  joskus  Myödyn 
neidon  runossa  veljelle  annettuna  lahjana  (I  ll'i7).  Vr.  myös  Purren  it- 
kussa yleistä  säettä:  muut  purret  sotia  käyvät,  ia  Sotaloitsun  tapaisessa:  lä- 
hen  miehiltä  sotahan,  urohitta  ampumahan,  ettei  lyijy  lykkeäisi  (I  359)  sekä 
Kojosen  pojan  runossa:  urohitta  tappelemme,  kauhaselta  verta  juomme  (l 
554     5). 


48  Onko  Kilpalaulanta  tarullinen  XXXVI,  i 

Vastaavat  ominaisuudet  on  Joukahaisen  kahdella  hevosella 
(esim.  152;  170): 

A.    »Yks  on  kilvalta  näpeä,  B.    »Toinen  käymähän  livc.-i. 

toinen  vahva  rahkehelta.»  toinen  tarkka,  askelelta.» 

Jälkimäinen  vastakohta  on  harvinaisempi.  Edellisessä  säepa rissa 
kumpikin  säe  muodoltaan  jonkun  verran  vaihtelee,  esim.  kiirassa 
nopea,  juoksulta  kepeä  tai  rutto  askelilta  (p  153;  147;  195);  raisu, 
räysy,  rahva,  luja  rahkehilta  (i  357;  381;  p  195  ym"^  tai  raria.  runsas 
raliliehesen  (i  356,  p  149).  Suomen  itä-Karjalassa  on  kolmannelle 
hevoselle  annettu  osittain  samoja  ominaisuuksia  kuin  kolmannelle 
tai  toiselle  veneelle:  kaupaksi  koreempi,  kaunis  kätsannalta,  paljon 
kannattavi  (i  360 — 1;  381;  356—^7).  Taikka  on  kaikille  kolmelle  hevo- 
selle annettu  ihan  uudet  määreet  (i  383;  375  ym): 

A.     Yks  on  ori  hopeakarva,  B.    »Yks  on  oro    sukkaj.ilk;i. 

toinen  on  ori  vierivaski,  toinen  oro  pilkkarinta. 

kolmas  on  ori  kultakarva.»  kolmas  on  veripunainen.» 

Ainoa  ori  joskus,  niinkuin  vene:  itsekseen  sotia  käypi  (p  159).  Useam- 
min Joukahaisen  ori  kuvataan,  samoinkuin  Väinämöisen  hevonen 
tämän  vastauksessa  (ks.  ed,),  juosten  juomaan  meneväksi  ja  tule- 
vaksi, hetteestä  heinän  syöväksi  ja  pilvestä  veden  vetäväksi  (p 
157  ym). 

Oritten  rankaan -on  vielä  molempien  kaarien  ja  koirien  ominai- 
suudet eroitettu  (p  170,  vr.  144;  144): 

A.  »Toinen  tarkka  ammunnalta,        B.  »Yksi  tarkka  haukunnalta, 
toinen  lyömähän  riveä.»  toinen  käynnältä  kepeä.» 

Näihin  edeltäviin  Joukahaisen  tarjouksiin  Väinämöinen  an- 
taa hylkäävän  vastauksen.  Suistaman  puolella  itä-Karjalassa  hän 
lausuu  halveksivasti  (i  359): 

»Lapsen  lahjat,  köyhän  kenkit,    ei  ole  partasuun  uiohon.» 

Köyhän  kenkkien  sijalla  ja  ohella  ilndaantuvat  myös  kelmin  kenkit 
eli  skelmin  skenkit  (i  375);  ruotsista  verrattain  myöhään  lainatut 
sanat  osoittavat,  ettei  tämä  säkeistö  ole  alkuansa  kuulunut  runoon, 
vaan  on  muualta  liittynyt  yhtäläisen  halveksivan  arvostelun  joh- 
dosta, jonka  Väinämöinen  antaa  Joukahaisen  tiedoista.  Paitsi 
säkeistön  ahdasalaisuutta  epäilyttää  sekin  seikka,  että  sen  tieltä 
on  syrjäytynyt  Väinämöisen  varsinainen  vastaus. 

Aunukseii   rajalla    itä-Karjalassa  Väinämöinen^  selittää,   että 


XXXVI,  1  vai  historiaJlinen?  49 

li;iiu'llä  uji  cimestääii  uriitn  ja  vciuija  (i  381 — 2,  vr.  377—8.  344,. 

347,  q  379): 

»Joka  tallikin  taluttu,  »Joka  lähtikin  ravattu,  ^ 

joka  soimi  solmieltu.»  — ?  ^  joka  tela  tempaeltu.» 

Tämä  omaisuuden  paljouteen  viittaaminen  ei  kuitenkaan  ole 
yhdistettävissä  yleisempään  Väinämöisen  vastaukseen,  että  hänellä 
on  laadultaan  parempi  vene  ja  hevonen  kuin  tarjona  olevat.  Jälki- 
inilinen  vastauksen  muoto  ilmaantuu  itä-Karjalassakin  Impilahdella 

(i  356): 

»Meno  hiillu  venosinesi!  »Mene  hullu  orosinesi! 

()n  veno  itsellänikin  On  oro  itsellänikin 

kahta  mointa  kallihimpi,  kahta,  kolmea  parempi, 

kahta,  kolmea  parempi.» —  viittä  moista  virkeämpi.» 

Ilomantsissa  on  säilynyt  vain  kaksi  ensimäistä  säettä,  edellineu 
muodossa:  »en  huoli  orasestasi,  venosestasi  (j  386).»  Vienan  läänissä 
mainittu  vastaus  on  kaikista  tavallisin,  etenkin  kun  on  hevosesta 
kysymys  (esim.  p  185;  169,  myös  vene  154): 

A.     »En  huoli  heposistasi.  kuutta  seitsentä  somempi.» 

ilkeä  orihistasi.  B.     »On  mulla  itsellä  oronen 

On  ori  itsellänikin  kahta  mointa  kaunihimpi, 

kahta  kolmea  parempi,  viittä  kuutta  kuuluisampi.» 
viittä  kuutta  virkeämpi, 

Sekä  impilahtelaisessa  että  useissa  vienanpuolisissa  toisinnoissa 
Väinämöinen  tarkemmin  kuvailee  hevostansa  muista  runoista  lai- 
natuin säkein  (i  356;  p  156  ym):  ^ 

A.    »Synn^Tinäiset  suitset  päässä,     veen  pilvestä  pitävi.» 

kasvannaiset   kankirauat,  B.     »Juosten  juomahan  mcnevi, 

lähe  länkien  tilalla,  juosten  juomasta  tulevi, 

vesi  selvä  selkäluilla.  vesi  on  selvä  selkäpiillä, 

otsassa  otavan  merkki,  vesilampi  lautasilla, 

päässä  päivän  pyörykäinen;  siitä  velhot  vettä»  jne. 
syö  se  heinät  hettehestä, 

Toisissa  Vienan  läänin  kappaleissa  Väinämöinin  kehuttuaaii 
omaa  hevostaan  tai  vain  mainittuaan  omistavansa  hevosen,  jatkaa 
hienolla  viittauksella  siihen,  mitä  hän  hmnaiksi  haluaa  (p  Uh  195 
ym;  Lt  170): 


^  i  378:  joka  patsas  palmikoitu;  vr.  q  379. 

-  Lisäsftkein  i  377;  vr.  i  344:  joka  pristani  täysi;  i  347:  valkamol  täyet. 
^  Vr.  Salminen,  Länsi-Inkerin  häärunof  s.  212,  Loitsurunot  s.  21. 

4 


r,o  onko  Kilpalaulanta  tarulliiun  \XXVI,i 

A.    »Ei  ole  reessä  istujoa,  B.    »Ei  ole  orihin  ottajoa, 

itse  ohjilla  olisin.»  suvikunnan  suitsijoa, 

varsan  viejeä  vaolle.» 

Samoin  selitettyään,  että  hänellä  ennestään  on  vone.  Väinämöinen 
huomauttaa  (p  Uh  195  ym,  vr.  Vk  178): 

»Ei  ole   venon   soutajoa,  itse  mie  perän  pitäisin.» 

ei   venon  kulettajoa, 

Kerran  hän  kaarenkin  tarjouksen  johdosta  viittailee  (p  Lt  170): 

«Ei  ole  kaaren  kantajoa,  eikä  nuolen  noutajoa.» 

Mutta  kaaren  kantaminen  ynnä  nuolen  noutaminen  on  yhtä- 
vähän  kuin  samassa  toisinnossa  kuvattu  hevosen  suitsiminen  ja 
varsan  vaolle  vieminen  varsinaisia  naisen  tehtäviä,  joten  nämä 
muodostukset  täytynee  pitää  myöhempisyntyisinä.  Jos  sitävastoin 
pelkkien  vienanpuolisten  toisintojen  nojalla  uskaltaisi  olettaa 
kuuluneen  runon  alkumuotoon  niiden  säkeiden,  joissa  kuvataan 
vaimon  ja  miehen  keskinäinen  asema  reellä  ja  veneellä  kuljettaessa, 
niin  voisi  tehdä  huvittavan  kansatieteellisen  päätelmän.  Vanhan- 
aikaisessa kapeassa  reessä  on  sankari  itse  istunut  etupuolella  aja- 
jana, mutta  veneessä  hän  on  pitänyt  perää  antaen  vaimonsa  vai- 
vautua soutamalla,  vanhan  epäkohteliaan  suomalaisen  tavan  mukai- 
sesti. 

Toisinaan  Väinämöinen  tehtyään  mainitut  viittaukset  lopuksi 
suoraan  kysyy  Joukahaisen  viimeisestä  tarjouksesta  ynnä  myöhem- 
mästä valituksesta  siirretyin  säkein  (p  195  ym):  »annatko  ainoan 
sisaren?»  jne. 

Joskus  muutenkin  Vienan  ja  Suomen  Karjalassa  Väinämöi- 
nen itse  esittää  päästöehtonsa  (esim.  p  144;  i  381): 

A.     »Anna  ainoa  sisäres»  jne.  B.    »Annat  Anni  siskosesi»  jne. 

Kerran  hän  jo  ennen  Joukahaisen  ensimäistä  tarjousta  ilmaisee 
vaatimuksensa,  sitä  yhä  uudistaen  (i  383). 

Viimeksi  Joukahainen  tarjookin  Väinämöiselle  oman  sisa- 
rensa, joka  yleisesti  Vienan  Karjalassa  ja  Suomen  pohjois-Karja- 
lassa,  molemmissa  runon  loppuosan  säilyttäneissä  inkeriläisissä 
ynnä  muutamissa  itäkarjalaisissa  toisimioissa  (i  359—61)  ainoahsi 
määritellään:  »annan  ainoan  sisaren». 

Muissa  itäkarjalaisissa  kappaleissa  Joukahainen  pyytää  valit- 
semaan kahdesta  tai  kolmesta  sisaresta  jommankumman  tai  paraan, 
niitä  nimeltäkin  mainiten  (esim.  i  357,  356): 


X  X  X  \  I .  I  vai  historiallinen  ?  51 

A.     >Kati:i  kankahan  kutoja,  B.     »Anni  astian  pesijä, 

Anni  astian  pesijä.»  Liisa  parempi  liikkehesen, 

Mari  parempi  paimen ehen.» 

Näistä  Väinämöinen  ottaa  Annin,  joka  silloin  (B)  tai  myöhemmin 
kotiin  palanneen  Joukahaisen  kertomuksessa  (A,  B)  sanotaan  ol- 
leen: ainoan  sisaren.  Toiselta  puolen  on  ainoalla  sisarella  Vienan 
Karjalassa  usein  Anni  nimi,  joka  tavallisesti  on  syrjäyttänyt  mää- 
reen ainoa  (p  149,  vr.  q  401;  p  165  ym), 

Kertosäkeenä  on  Vienan  läänissä  tavallisesti  (esim.  p  156): 
y>lainoan  emoni  lapsen.»  Sanan  lainoan  sijalla,  joka  vienankarjalais- 
ten kielessä  on  käyttämätön,  on  pari  kertaa  lupoan  (p  153,  vr.  161), 
jota  Genetzin  sanakirjasta  päättäen  vain  runojen  alueella  käyte- 
tään puhekielessä.  Jälkimäisen  karjalainen  vastine  toivotan  tavataan 
tällä  paikalla  Ilomantsissa  (j  385  ym).  Alkusointu  on  pysyttänyt 
Vienan  läänissä  lapsen  ohella  sanat  lainoan  ja  lupoan,  joiden  molem- 
pien on  täytynyt  tulla  yli  rajan  Pohjanmaalta  runon  toisintojen 
mukana.  Näistä  soveltuu  lupoan  merkitykseirsä  puolesta  paremmin 
ajatukseen.  Lainoan  sanaksi  on  se  saattanut  muuntua  pääsäkeen 
ainoan  mukaan. 

Mainitun  kertosäkeen  asemella  on  muutamissa  vienanpuoli- 
sissa  toisinnoissa  jälkisäkeitä,  joissa  esitetään  sisaren  käytännöllisiä 
taitoja  (p  145  ym): 

»Kultakankahan  kutojan,  mesileivän  leipojaisen.» 

Keski -inkeriläisissä  kappaleissa  taas  kuvataan  neiti  kaiken- 
laisin herkuin  syötellyksi,  samoinkuin  yleisemmin  Inkerissä  isoa 
tammea  kaatamaan  pyydetty  veli  (t  409 — 10,  vr.  III  1162). 

Viimeisen  tarjouksen  johdosta  ihastuneena  ^  Väinämöinen 
päästää  Joukahaisen  ynnä  hänen  hevosensa  ja  esineensä  lumouk- 
sista. Luotesanojen  peruutus  on  kerrottu  rangaistuslaulua  vastaa- 
vin säkein.  Joskus  harvoin  Väinämöinen  pyörryttäessään  pyhät 
sanansa  lausuu  loitsuntapaisen,  joka  on  mukailtu  Lemmennosto- 
luvusta  (i  379): 

^  Välistä  Väinämöisen  ihastus  nimenomaan  ilmaistaan  Kultaneidon 
taonnasta  lainatuin  säkein:  »tuota  hän  hyvin  hyvästyi,  tuota  hän  kovin 
ihastui»  (p  181—2,  vr.  I  534—5).  Parissa  Ilomantsin  Mekrijärven  kappa- 
leessa Väinämöinen  istuvi  ilokivelle  eli  laulupaadelle,  kuten  myös  saman  ky- 
län Kantelejaksospa  (j  .386,  388;  KRH  s.  115).  Tämäkin  aihe  kuuluu  eri 
runoon. 


Onko  Kilpalaulanta  tarullincMi  XXXVI. 


»Ui  oot  nuori  Joukahainen,         nouse  ilman  iiost;ini,tUa. 
nouse  Joukamo  merestä,  ylene  ylentämättä!» 

Seuraa  masentuneen  Joukahaisen  palaus  kotiinsa.  Yhteisiä 
Inkerin  ja  Suomen  ynnä  Vienan  Karjalan  toisinnoille  ovat  säkeet 
(esim.  t  410,  i  356—7,  j  385,  p  185): 

Tuli  t.  Läksi  t.  Meni  kai j otellen  kartanolle, 

itkien  kotihin, 

Tämä  säepari  esiintyy  kuitenkin  n.  s.  Aino-runoissa  samoilla 
runoalueilla  (Kallas  s.  271,  KRH  s.  382,  389).  Sitä  vastoin  on  Kil- 
palaulannalle ominainen  toinen  säepari,  joka  on  tosin  säilynyt  vain 
Vienan  Karjalassa,  mutta  on  siellä  yleinen  (esim.  p  156): 

Alla  pähi,  pahoilla  mielin,  kaiken  kallella  kypärin. 

Vaikeampi  on  sanoa,  mikä  tämän  kuvauksen  edellä  käy- 
vistä vaihtelevista  'säkeistä  on  runoon  kuuluva.  ^'±stv£n  vieno  (p 
156  a  ym)  edellyttää,  ettei  Joukahainen  olekaan  saanut  takaisin 
hevostaan.  Hevosen  selälle  hyppääminen  (p  146  ym),  joka  on  yhtä 
vähän  ajatuksenmukainen,  on  taas  siirtynyt  Kilpalaulantaan  yh- 
distyneestä Väinämöisen  ammunnasta  (ks.  ed.).  Bekeen  istuutu- 
minen eli  korjaan  kolientauminen  (p  163  a,  175ym)onalkuperäisem- 
min  Väinämöisen  polvenhaavaan  kuuluva  piirre.  Latvajärven 
Arhippa  (p  170)  ja  toinen  latvajllrveläinen  laulaja  tyytyy  vain 
edelle  asettamaan:  tuop'  on  nuori  Joukahainen  (p  172). 

Mainitun  säeparin  sijalla  tai  siihen  sekaantuneena  tavataan 
Aunuksen  puolella  toinen  pahaa  mieltä  kuvaileva  säepari  (q  379; 
343,  vr.  p  157): 

A.     Sekä  huulin  hyypynyisin,  B.    Alla  suin,  pahalla  mielin, 

nenä  sulin  langennuisin.  nenä  suliin  lanp:ennuisin. 

Jälkimäinen  kuvaus  esitetään  Suomen  itä- Karjalassa  Joukahaisen 
kotona  istuutuessa  taikka  vasta  äidin  kysymyksessä  (i  345  b,  rr. 
p  157,  i  345): 

G.     Meni  kotiin,  istuutui  kolpit-     nenän  suulle  langennuisin. 

san  päässä„  D.     »Mintäh  olet  huulin  hyyty- 

istui  huulin  hyytynyisin,  nyisin»  jne. 

Olemme  siten  joutuneet  .loukahai«en  kotiin,  Sekä  Suomen 
ettäj  Vienan  Karjalassa  Joukahaisen  näkee  isä  ikkunasta  ja  emo 
aitan  luota,  joista  useimmiten  emo,  harvemmin  iso  ennätti  hjsyä 


XXXVI,  1  vai  historiallinen?  53 


(esim.  i  356,  j  388,  p  185).  Samoja  piirteitä  tavataan  myös  vienan- 
ja  siiomenkarjalaisissa,  vieläpä  inkeriläisissäkin  Aino-runoissa  (KHH 
s.  389.  382;  III  624). 

Yhdessä  inkei'iläisessä  Kilpalaulannaii  tdisinnossa:  emo  ailia- 
haii  inenevi  (t  410),  mikä  vfi  olla  muunnos  Konnulta  kosinnassa 
yleistä  anopin  aittaan  menoa  tai  aitasta  tuloa  (Kant.  tutk.  I  s. 
167).  Latvajärven  Arhippa  ja  useat  muut  vienanpuoliset  laulajat 
mainitsevat  yksinkertaisesti  (p  170  ym):  emo  rastahan  ivlevi. 

Yhteinen  Suomen  ja  Vienan  Karjalalle  on  ä  i  d  i  n  k  y  s  y- 
m  y  s  (esim.  i  356;  j  385,  p  185  a): 

»Mitä  itket  Poikoseni  l.poikueni,      1.  nuorra  saamani  nureksit 
nuorimmaiseni  nureksit  1.  nuorra  saatuni  valitat?» 

Tämäkin  säepari  esiintyy  samoilla  seuduin  ynnä  etelämpänä  Aino- 
i'unoissa,^  joissa  poikueni  asemella  on  tietysti  tyttäreni  (KRH  s. 
382)  eli  piikueni  (Kallas  s.  271). 

Sekä  Suomen  että  Vienan  Karjalassa  alkaa  äidin  kysely 
myös  säkeellä:  nnit'  olet  pahalla  mielin»,  johon  Vienan  läänissä 
liittyy  sama  kerto  kuin  Joukahaisen  kotiintulon  kuvauksessa: 
kaiken  kallella  kypärin,  ja  parissa  itäkarjalaisessa  toisinnossa  säe: 
syäntellä  synkeräUä  (i  377,  381' — 2,  vr.  s.  52). 

Joukahaisen  selostus  alkaa  usein  äidin  puhuttelusanoilla, 
joista  kantajani  esiintyy  yleisimmin  (esim.  t  410.  i  361,  p  156).  Var- 
sinaisen selonteon  edellä  käy  useammanlaatuisia  liitesäkeita.  Äidin 
kysymystä  yksinkertaisesti  jäljittelee:  »sr<'  olen  pahoilla  mielin»  jne. 
(p  150  ym).  Äidin  lohdutuksen  mukaan  on  muodostettu  (p  170, 
vr.  i  359): 

»Tuota  itken  tuon  ikäni,  puhki  polveni  murehin.» 

Kuten  mamittu.  ei  kysymyskään,  johon  se  on  vastauksena  (mitä 
itket  jne),  ole  runoon  alkuansa  kuuluva. 

Etupäässä    pohjoisilla    Vienan    läänin    runoalueilla    esiintyy 
säepari  (p  175  ym;  vr.  158): 
»Onpa  syytä  itkeäkin,  vaivoja  valittoakin.» 

Saman  vastauksen  antaa  yleisemmin  Vienan  läänissä  Pohjolaan 
ajHehthiut  Väinämöinen  Pohjolan   emännän  tiedusteluun.      Siinä 

'  Ynnä  Pahan  sulhon  saaneen  inmvii  itkussa,  vaikkei  Vienan  lää- 
nissä (I    IICI— 3). 


54  Onko  Kilpalaulanta  tarullinen  XXXVI, 


011  myös  pareinnihi  paikallaan  valitus  vaivoista.  Tosin  yhtäläisiä 
säkeitä  tavataan  Kilpalaulannan  ilomantsilaisissakin  toisinnoissa 
(j  386;  388): 

A.    »Onpa  syytä  itkijällä,  B.    »Jo  on  syytä  syntyuynuä, 

asiata  nureksijalla.»  taikoja  tapahtununna.» 

Mutta  niitä  on  voitu  Suomen  Karjalassa  eriksensä  sovittaa  runoon. 

Inkerin  puolella  on  Sisaren  turmelijan  valituksesta  siirtynyt 
Joukahaisen  suuhun  säe:  »jo  tein,  mitä  ei  pitänyt»  {t  409—10,  vr.  KRH 
s.  704).  1 

Mutta  Joukahaisen  vastaus  on  voinut  olla  suorastaankin  asiaan 
käyvä  (esim.  p  151): 

»Oi  emoni  kantajani!  lupasin    emoni  lapsen.» 

Annoin  ainoan  sisaren, 

Seuraa  ilmoitus,  kenelle  sisar  on  luvattu;  siinä  on  täytynyt 
olla  Väinämöisen  nimi,  koska  sen  äiti  toistaa,  sekä  hänen  määre- 
sanansa  vanha,  jolle  Joukahainen  panee  erityistä  painoa.  »Sekä 
Inkerissä  että  Suomen  ja  Vienan  Karjalassa  tavataan  säkeenmuoto: 
vanhalle  Väinämöiselle  (esim.  t  409,  i  356,  p  187),  joka  sääntöjen 
mukaan  on  runomitallisesti  virheellinen.  Lyhentämällä  Väinämölle 
(p  147  ym)  tulee  säe  liian  lyhyeksi  ja  taas  liian  pitkäksi,  jos  eteen 
lisää  tuolle  (j  385,  p  152  ym).  Säkeenmuodot:  tuolle  vanhalle  va- 
raksi (j  386,  p  150  ym)  j.a  Väinämöiselle  varaksi  (p  169  ym),  *  ovat 
tosin  muodollisesti  moitteettomia,  mutta  asiaan  kuuluvista  sanoista 
on  niissä  toinen  jätetty  pois.  Ainoa  runomitan  ja  ajatuksen  vaati- 
muksia tyydyttävä  on:  vanhan  Väinämön  varoiksi  (p  149,  i  377  ym), 
jolle  on  kuitenkin  vaikea  löytää  sopivaa  kertosäettä. 

Kertosäkeen  valitseminen  on  muutenkin  vaikeata.  Joukahai- 
sen vastauksessa  ei  voi  olla  alkuperäistä  Väinämöisen  laulutaidon 
kehuminen,  vaan  ovat  äidin  lohdutuksesta  siirtyneitä  täisen  mukaan 
muodostuneita  semmoiset  jatkosäkeet  kuin  (i  381  ym;  p  195  ym): 

A.   »Laulajaisen  lautsan  päälle,        B.     »Laulajalle  puolisoksi.» 
ilo  jäisen  ikkunoille.» 

Väinämöisen  vanhuutta  kuvaavissa  säkeissä  taas  havaitsemme 
liioitteluja,  joita  runon  alkumuoto  ei  ole  saattanut  sisältää  ja  joista 
useimmat  o  Alatkin  tilapäisiä  (t  409;  q  343;  p  157;  160,  145): 

^  Samasta  runosta    on    Vienan  läänissä  joskus  Joukahaiselle  lainattu 
kämmenten  yhteen  lyöminen  (p  169  ym.,  vr.   KRH  s.  705). 
'  Ynnä:  väkäiselle   Väinämölle  (p  154). 


A  A.  X  VI,]  vai  historiaJIinen  ?  55 


A.  »Vanhan  pelikellon  varaksi,  varaksi  vapisijallc» 
tukkeeksi  risuisen  alan.»  D.    »Ikipuolelle  iloksi, 

B.  »Sukkahansa  suistujalle,  suojaksi  sopenkululle.» 
kakarahan   kaatujalle.»  E.    »Iloksi  ikilopulle, 
O.     »Miehelle  mitättömälle  turvaksi  tutisevalle.» 
turvaksi  tutisijalle, 

Ainoastaan  viimemainitut  kaksi  säettä  ovat  yleisiä  Vienan  läänissä; 
jälkimäinen  ilmaantuu  myös  Suomen  itä-  ja  pohjois-Karjalassa 
(i  356  ym,  j  386).  Ikäloppu  ja  etenkin  ikäpuoli  kävisi  kenties  vielä 
laatuun  Väinämöisestä  puhuttaessa,  mutta  tutisevaksi  on  Jouka- 
haisen tuskin  sopinut  katkeruudessaankaan  esittää  mahtavaa  voit- 
tajaansa. 

Väinämöistä  kuvaavien  kertosäkeitten  sijalla  ilmaantuu  poh- 
joisemmissa vienanpuolisissa  toisinnoissa  säepari: 

»Oman  pääni  päästimeksi,  henkeni  lunastimeksi.» 

JSeii  edellä  on  harvoin  säilynyt  edes  pääsäe:  vanhalle  V äinäm(^ise)lle 
(p  183,  186  a).  Mainittu  säepari  liittyy  samoissa  toisinnoissa  usein 
myös  Joukahaisen  lunnasehdotuksiin,  etenkin  silloin  kuin  liui- 
naitten  joukossa  mainitaan  kultia  ja  hopeita  (p  175  ym).  Se  on  näh- 
tävästi, kuten  koko  tämä  tarjous,  lainattu  Iivanan  virrestä.  Al- 
kuansa se  kuuluu  Lunastettavan  neidon  runoon  (Kant.  Tutk.  II 
s.  330),  josta  011  joskus  Suomen  itä-Karjalassa  suoraan  siirtynyt 
Joukahaisen  lunnasehdoitukseen  (i  383): 

>"Parahan  annan  t.  ota  paras     kaulani  kar.-istinieksi.» 
pääni  päästimeksi. 

Välistä  Joukahainen  äidillekin  selittää  Vellamon  neidon  on- 
ginnasta lainatuin  säkein,  mitä  käytännöllistä  apua  hänen  sisares- 
taan tulee  olemaan  Väinämöiselle  (p  170;  vr.  I  251,  253): 

»Ikuiselle  tietäjälle,  kainaloiseksi   kanaksi, 

pitlvuiselle  runolle  sijan    levittäjäksi, 

ikuiseksi  puolisoksi,  panijaksi  päänalaseii, 

jalkojen  jaksajaksi,» 

Äidin  ja  pojan  keskusteluun  on  sekä  Suomen  että  Vienan 
Karjalassa  toisinaan  tunkeutunut  s  u  r  u  n  s  y  y  n  tiedustele- 
minen a  r  va  i  1  e  m  a  1 1  a  (i  344—5,  345  b;  p  178;  195  ym;  175  ym): 

A:     »Olitko  kontioin  pepuilla,         C.    »Joko   iiaises  naurettihin, 
vai  olit  miehien  tapoilla?»»  En —     vai  orihis  voitettihin?»    »Ei  — 
B:    »Sanallako  vaarrettihin.  D.  »Heposesko  herjattihin? 

sanallako  vai  tavalla.  tohien  toitsi  herjatahan. 

vainko  viinaryyppylöillä?»»  Ei —     Nainenko  nuori  naurettihin? 

Toinen  toitsi  nauretahan.» 


56  Onko  Kilpalaulanta  tarullinon  XXXVI,  i 

Tämän  säkeistön  on  paljoa  täydellisemmässä  ja  alkuperäi- 
semmässä  muodossa  säilyttänyt  Vienan  läänin  paras  laulaja  Latva- 
järven Arhippa  Kaukamoisen  runossa  (I  759): 

»Onko  sarkoin  vaarrettuna  —  »Ken  mun  sarkoin  vaarteleisi, 

noissa  Päivölän  pioissa?»  vaartaisin  sata  urosta, 

tuhat  muuta  tunnustaisin.» 

Samalla  tavoin  Kaukomieli  vastaa  kopeasti  kysymyksiin,  onko 
häntä  naisin  naurettu  vai  hevosin  herjattu.  Masennetun  Joukahai- 
sen suuhun  on  laulajain  ollut  vaikea  näitä  vastauksia  siirtää;  ainoas- 
taan äidin  kysymykseen  on  niistä  jäänyt  joku  jälki  (D).  ^ 

Viimeinen  säkeistö  Kilpalaulannassa  sisältää  äidin  lohdu- 
tuksen. Suomen  ja  Vienan  Karjalassa  usein  esiintyvät' johdan- 
nontapaiset: *äV  ole  pahoilla  mielin»,  tai:  mlä  itke  poikaseni»,  ovat 
äidin  kysymyksen  mukaan  muodostettuja  ja  oikeastaan  tarpeetto- 
mia, samoin  kuin  runoton:  »ällös  olko  milläskänäl»  (p  170  \an). 

Yleisiä  noilla  runoalueilla  ovat  seuraavat  säkeet,  jotka  tava- 
taan myös  molemmissa  loppuosan  säilyttäneissä  keski-Inkerin  toij 
sinnoissa  (t  409 — 10): 

»Tuota  toivoin  tuon  ikäni,  vävykseni  Väinämöistä, 

poikki  polveni  halasin,  suvukseni  suurta  mitasta.» 

Pohjoisilla  runoalueilla  vaihtuu  toivoin  sana,  jolla  Suomen  itä-Kar- 
jalan ja  Vienan  Karjalan  murteissa  on  merkitys  1  u  u  1 1  ^,  ar- 
vella, monesti  sanaan  miotin.  Suvukseni  ilmaantuu  myös  muo- 
dossa sukuhuni.  Vienan  Karjalassa  tähän  säkeistöön  usein  vielä 
lisätään:  langokseni  laulajoa  (p  145  ym),  iota  Suomen  Karjalassa 
vastaa:  lajihini  laulajoa  (i  356,  j  386).  Jälkimäiseen  liittyy  kerran: 
heimohoni  helkeätä  (j  386).  Useammasti  ilmaantuu  sen  keralla  tai 
sijalla:  rotuhuni  rohkeata  (i  356,  371,  j  385—6),  joka  venäläisperäi- 
sestä rotu  sanasta  päättäen  on  vasta  idempänä  muodostunut  säe. 
Vielä  on  huomattava  toisessa  keski-Tnkeriläisessä  kappaleessa 
esiintyvä  päätössäe:  kalalinnoa  kadulle  (t  409). 

Eräässä  ilomantsilaisessa  toisinnossa  äiti  ei  lausukaan  lohdu- 
tuksen sanoja,  vaan  kääntyy  poikin  puolin  portahille  itkemään  »ur- 

'  Aikaisemmin  olen  olettanut  (KRH  s.  545—6),  ettei  mainittu  säkeistö 
kuuluisi  Kaukamoisenkaan  runoon,  vaan  Tytärten  tappajan  äidin  eli  Kun- 
nottoman miniän  runoon  (Kant.  IIP  98),  jonka  varsinaisinkeriläisissä  toi- 
sinnoissa se  esiintyy,  vaikka  yhtä  lyhyin  vastauksin  kuin  vionanpuolisessa 
Kilpalaulannassa  (ks.  III  812,  1419 — 26).  Se  on  kuitenkin  tähän  virolais- 
peräiseen runoon  vasta  Inkerissä  liittynyt  suömenkieUnen  lisäys,  joten  sen 
täydellisiminän  muodostuksen  paikka  Kaukamoisen  runossa  voi  olla  alku- 
peräinen. 


XXXVI,  i 


vai  historiallinen? 


57 


honsa  hyvyyttä  ja  kanansa  kauneutta.»  Lohduttajana  on  silloin  Jou- 
kahaisen neito,  joka  selittää  vanhemmilleen  (j  388): 


»Paistaa  päivä  muuallakin, 
ei   isosen  ikkunalla, 
on  maata  muuallakin, 
ei  taaton  tanterella.  — 


Onpa  vettä  muuallakin, 
ei  emosen  taikinassa,  — 
ilmoa  etempänäkin, 
ei  emon  elintilalla». 


Sitten  vielä  Joukahaisen  nainen  virkkaa  jotakin,  joka  laulajalta 
on  unohtunut.  Tämä  jatko  on  tietysti  aivan  tilapäistä  muodostelua. 
Samoin  on  satunnaista  kokoonpanoa  v.  1894  Vuokkiniemellä 
laulettuun  Kilpalaulannan '  toisintoon  liittyvä  Kalevalan-tapainen 
jatko:  Äidin  ilmaistua  ihastuksensa  Joukahainen  menee  pirttiin 
ja  ilmoittaa  asian  myös  Anni  sisarelleen;  Anni  tyttö,  aino  neito, 
tuosta  kovin  pahastuu;  itkettyään  kolme  päivää  hän  menee  aittaan, 
jossa  kuristautuu  (p  183). 

Kilpalaulannan  perusmuoto,  mikäli  sen  voimme  meille  säily- 
neistä toisinnoista  selville  saada,  on  siis  ollut  sniunnilleen  seuraava 
todennäköisimmin  runoon  kuuluvat  sanat  on  kursivoitu. 


Yks'  oli  vanha  V äinämöinev . 
toinen  nuori  J oukahmm 
ajoit  tiellä  vastatusten. 
Tarttui   vemmel   vempelehen, 
(hisa  aisahan  takistui, 
rahr  rahltehen  nenähän; 
veri  tippui  vempelestä, 
puna  aisasta  putosi, 
rasva  rahkehen  nenästä.  , 

Sanoi  vanha  Väinämöinen: 
»Siirry,  nuori  Joukahinen!» 

Sanoi  nuori  Joukahinen: 
*kunpi  tiennevi  e7iem,män, 
sen  on  tiellä  seisominen; 
humpi  tiennevi  vähemmän, 
sen  on  tieltä  siirtyminen.» 

Virkki  vanha  Väinämöinen; 
»Oi  sä  nuori  Joukahinen, 
mitäpä  enintä  tiedät?» 

Sanoi  nuori  Joukahinen: 
*Meren  muistan  kynnetyksi, 
fmeren]   kolkat  kuokituiksi, 
halahauilat  kaipetuiksi, 
hutdot  luoduiksi  kokohon.» 

>^onoi  vanha  Väinämöinen: 


»Lapsen  tieto,  vaimon  muisti, 
ei  ole  partasuun  urohon! 
Meri  mun  on  kyntämäni, 
[meren]  kolkat  kuokMmam , 
kalahaudat  kaivamani, 
luodot  lumnani  kokohon. 
?  Kun  ma  nousen  laulamahan 
?  ja  saan  sanelemahan.  ■ 
?  viikon  itket  virsiäni, 
?  kuukauden  sanasiani.» 

Lauloi  vanha  Väinämöinen, 
lauloi  nuoren  Joukahisen. 
lauloi  suohon  suolivöistä. 
niittyhyn  nivuslihoista , 
kainaloista  kankahasen. 
Lauloi  Jouko  sen  hevosen 
hylkeheksi  hyppimähän, 
lauloi  Joukosen  satulan 
sorsaksi  sarajahasen; 
lauloi  länget  Joukahisen 
lähtehesen  läikkymähän; 
lauloi  ruoskan  Joultahisen 
ruokoseksi  roiskamahan. 
lauloi  viitan  Joukahisen 
Ditkän  pilven  reunase[ksi|; 


58 


<)nko  KilpalaulantH  tarullinen 


XXXVI, 1 


lauloi  Joukosen  kypärän 
meren  rannalle  kiveksi. 
Lauloi  jousen  Joukahisen 
kaareksi  vesien  päälle; 
lauloi  nuolet  Joukahisen 
havukoiksi  kiitä  [mähän].  ^ 

Sanoi  nuori  Joukahinen : 
»Oi  [sinä]  vanha  Väinämöinen, 
peroita  pyhät  sanasi, 
luovuttele  luottehesi! 
Vaiva  on  täällä  ollakseni 
kynsin  kylmässä  kivessä, 
ham/pahin  vesihaossa; 
virta  jalkoja  vetävi, 
hiekka  silmiä  hio  vi.» 

Virkki  vanha  Väinämöinen: 
»Mitä  annat  lunnahiksi?» 

Sanoi  nuori  Joukahinen: 
»On  mutia   venettä  kaksi, 
yks  on  soudulta  kepeä, 
toinen  paljon  kannattajo. 
Ota  niistä  jo7npikumpi!» 

Sanoi  vanha  Väinämölne)i : 
»En  huoli  venosistasi. 
On  veno  itsellänikin 
kahta,  kolmea  parempi, 
ei  venosen  soutajata; 
itsepä  perän  pitäisin.» 

Sanoi  nuori  Joukahinen: 
»On  mulla  oritta  kaksi: 
yks  on  juoksulta  kepeä, 
toinen  vahva  rahkehesen; 
ota  niistä  jompikumpi!» 

Sanoi  vanha  Väinämöinen: 
»En  huoli  orasistasi. 


On  oro  itsellänikin 
viittä,  kuutta  virkeämpi, 
ei  re'essä  istujata; 
itse  ohjilla  olisin.» 

Jopa  tuskaksi  tule  vi. 
läylemmäksi  lankeavi. 

Sanoi  nuori  Joukahinen: 
»Oi  [sinä]  vanha  Väinämöinen, 
peroita  pyhät  sanasi, 
luovuttele  Inottehesi! 
Annan  ainoan  sisaren. 
?  mesileivän  leipo jäisen. 
?  kultakankahan  kutojan.» 

Siitä  vayiha  Väinämöinen 
peroitti  pyhät  sanansa  jne. 

Tuop'  on  nuori  Joukahinen 
alla  päin,  pahoilla  Tnielin, 
kaiken  kallella  kypärän, 
kotihinsa  tullessahan. 

Emo  vastahan  tul  e  vi: 
»Poikoseni,  Joukoseni! 
mit'  olet  huulin  hyytynyisin, 
nenin  suulle  langennuisin?» 

Sanoi  nuori  Joukahinen: 
»Oi  emoni  kantajani! 
Annoin  ainoan  sisaren, 
lupasin  emoni  lapsen, 
vanhan  Väinämö}i  varaksi. 
ikäpuolelle  iloksi.» 

Emo  vasten  vastaeli: 
»Tuota    toivoin  tuon  ikäni, 
poikki  polveni  halasin, 
vävykseni  Väinämöistä, 
suimkseni  suurta  miestä, 
lamiokseni  laulajata.» 


Mutta  onko  tämäkään  vielä  runon  alkuperäisin  muoto?  Julius 
Krohn  on  tuonut  esiin  sen  ajatuksen,  ettei  erilaisten  lunnaitten 
tarjoominen  ennen  sisarta  eikä  itse  sisj^ren  lupaaminen  olisi  alkuansa 
kuulunut  runoon,  ei  edes  Joukahaisen  suolnm  laulaminen  (SKH  I 
s.  538).  Lunnaitten  tarjoomisen  ja  pyhien  sanojen  peruuttamisen 
myös  E.  N.  Setälä  pitää  myöhempänä  lisänmoiluna  perustaen 
väitteensä  siilien   seikkaan,   että  useat    keski-inkeriläiset  toisinnot. 


'  Nämä  säkeet  eivät  tietystikään  ole  kaikki  kuuluneet  alkumuotoon, 
mutta  muut,  paitsi  kursivoidut,  ovat  toistaiseksi  yhtä  oikeutetut  huomioon 
otettaviksi. 


XXXVI, 1  vai  historiallinen?  59 

päättyvät  Joukahaisen  masentamiseen  laululla  (STAE  1913  1, 
MSFOu  XXXV  13).  Olen  jo  edellä  lausunut  epäilykseni  kansan- 
runon vapaasta  kehittymisestä  (ks.  I  osa  s.  131).  Ainoastaan  toisen 
runon  yhdistyminen  voisi  selittää  niin  laajan  lisäyksen,  kuin  tässä 
tapauksessa  olisi  edellytettävä.  Mutta  toista  runoa,  josta  Kilpalau- 
lannan loppupuoli  johtuisi,  ei  ole  osoitettavissa. 

Jos  Kilpalaulanta  olisi  kahtia  leikattava,  niin  olisi  leikkaus 
pikfinmin  tehtävä  ennen  laululla  masentamista.  Kaikki  Karjalan 
kannaksen  ja  länsi-Inkerin  toisinnot  sekä  neljä  keski-inkeriläistä 
(t  416 — 8,  420)  katkaisevat  näet  runon  tältä  kohdalta.  Runon  päät- 
tyminen Väinämöisen  lauluun  sitävastoin  rajoittuu  viiteen  keski-In- 
kerin  kirjaanpanoon  (t  411,  413,  415,  vr.  414,  419).  Mutta  yhdessä 
seuraa  vielä  Joukahaisen  peruuttamispyyntö,  johon  Väinämömen 
vastaa  samoin  sanoin  kuin  Käärmeen  synnyssä  Jeesus  Pietarin 
pyytäessä,  että  hän  ottaisi  pois  käärmeelle  antamansa  hengen: 
»ei  jfhtä  kahiste  tehäkään»  (t  412). 

Tärkeintä  tässä  kuitenkin  on,  että  kahdessa  keski-inkeriläi- 
sessä  kappaleessa  on  runo  esitetty  yhtä  pitkälti  kuin  Suomen  ja  Vie- 
nan Karjalassa.  Kun  ne  ovat  muodoltaan  pohjoisemmista  toi- 
sinnoista riippumattomat,  ja  jos  runo,  niinkuin  Setalakin  olettaa,  on 
tullut  länsi-Suomesta,  niin  on  sen  täytynyt  jo  lähtiessään  kulkemaan 
eri  teitä  pohjoisille  ja  inkerinpuolisille  runoalueille  sisältää  sekä 
tietokilpailun  että  sisaren  lupaamisen  lunnaiksi.  Länsisuomalaisen 
runon  esiintyminen  Karjalan  kannaksella  ja  länsi- Inkerissä  typis- 
tyneempänä  kuin  keski-Inkerissä  on  moneen  länsisuomalaiseen  ru- 
noon nähden  havaittava  ilmiö.  Esitetty  alkumuoto  on  siis  kokonai- 
suudessaan otettava  selitysten  pohjaksi. 

Tulemme  lopuksi  kysymykseen,  onko  Kilpalaulanta  tarullinen 
vai  historiallinen.  Sitä  on  käsitelty  sekä  tarulliselta  että  historialli- 
selta katsantokannalta.  Väinämöisen  ja  Joukahaisen  suhteen  on 
miltei  kaikki  mahdolliset  näkökannat  otettu  lukuun:  niitä  on  seli- 
tetty milloin  molempia  jumaliksi,  milloin  mo- 
1 1'  m  p  i  a  sankareiksi,  milloin  toista  jumalalli- 
srksi    toista    inhimilliseksi    olennoksi. 

Valikoimalla  eri  säkeitä  luomistöiden  esityksestä  on  Väinä- 
iin»istä  selitetty  joko  ilman  tai  maan  tai  veden  jumalaksi 
(KKRH  s.  362).  Väinämöisen  alkuperäiseen  vastaukseen,  kuten 
olemme  nähneet  (s.  37),  on  ilman  pielten  pistäminen  muualta  lisätty. 


•UI  Onko  Kilpalaulanta  tarullinen  XXXVI,  ^ 

Epätietoista  on,  kuuluuko  siilien  edes  maan  mullertaminen.  Vain 
meren  muodostaminen  on  epäilemätön  alkumuodon  piirre. 

Olettamusta,  että  Väinämöinen  on  veden  jumala,  yritin  ai- 
kaisemmin tukea  niillä  toisinnoilla,  joissa  Väinämöinen  kohtaa  Jou- 
kahaisen merellä  taikka  laulaa  hänet  mereen  (KRH  s.  367 — 70). 
Kiinnitin  myös  erikoista  huomiota  yhden  keski-inkeriläisen  toisin- 
non loppusäkeeseen:  kalalinyioa  kadulle.  Selitin  sillä  tarkoitetun,  että 
Väinämöinen  vävynä  toisi  kylän  kadulle  kalalinnan. 

Mutta  nyt  olen  päässyt  siihen  käsitykseen,  ettei  yhteenajo  ole 
alkumuodossa  tapahtunut  sulan  veden  päällä  eikä  edes  jäällä,  vaan 
tavallisella  tiellä,  sekä  että  Joukahainen  on  ollut  laulettuna  suohon. 
Vain  kerran  esiintyvien  säkeitten  suhteen  olen  myös  tullut  yhä  va- 
rovaisemmaksi. 

Käsitykseeni  Väinämöisen  jumaluudesta  oji  yhtynyt  Setälä 
esittäen  lisäksi  väitteen  Joukahaisenkin  jumaluudesta.  Hän  viittaa 
keski-inkeriläisissä  kappaleissa  esiintyvään  kiistailijain  ajelemiseen 
yksiöistä  jäätä  myöten  yksiöisellä  orolla  sekä  yhtäläiseen  yksiöisen 
pojan  ajelemiseen  länsi-inkeriläisissä  toisinnoissa,  joissa  tämän  po- 
jan joskus  myös  mainitaan  tehneen  mereen  sillan  yksiöisistä  vesoista. 
Näiden  toisintojen  nojalla,  joiden  katsoo  osoittavan  erikoista  alku- 
pei'äisyyden  leimaa,  hän  yhdistää  nuoren  Joukahaisen  tähän  yksiöi- 
seen poikaan,  joka  yhtenä  yönä  tekee  mereen  sillan,  selittäen  hänet 
jään  haltijaksi,  joka  joutuu  taisteluun  vanhemman  vedenhaltijan 
kanssa  ja  tulee  voitetuksi.  Myös  nimen  Joukahainen  hän  johtaa 
lunta  tai  jäätä  merkitsevästä  kantasanasta,  jonka  johdannaisia  on 
säilynyt  lapinkielessä.  Olemme  kuitenkin  nähneet,  että  juuri  länsi- 
inkeriläiset  toisinnot  ovat  enimmin  typistyneitä  ja  turmeltuneita  ynnä 
sekaantuneita  muihin  runoihin,  jotka  ovat  vielä  keskenään  sotkeu- 
tuneet. Yksiöisen  pojan  yksiöistä  jäätä  myöten  ajaminen  ja  sillan 
tekeminen  mereen  yksivuotisista  vesoista  ovat  eri  runoihin  kuuluvia. 
Niiden  yhdistyessä  ja  liittyessä  Kilpalaulantaan  kaikki  kolme  nuum 
ovat  joutuneet  keskinäiseen  kosketukseen,  jonka  johdosta  yksiöinen 
poika  on  siirtynyt  sillan  tekijäksi,  yksivuotiset  vesat  muuntuneet 
yksiöisiksi  sekä  Väinämöinen  ja  Joukahainen  tulleet  yksiöisellä  oriilla 
yksiöistä  jäätä  myöten  ajajiksi  (u  429- — 30).  Väinämöisen  ja  Jou- 
kahaisen tiellä  yhteen  ajamisen  ja  yksiöisen  pojan  yksiöisellä  jäällä 
ajamisen  sekaannukseen  perustuu  myös  keski-inkeriläisten  toisin- 
tojen johdanto. 

lAionnontarullineu  selitystapa,  kuten  Setälä  lausuu,  »on  jou- 
tunut huonoon  huutoon  ja  syystäkin:     useimmissa  tapauksissa  ne 


.\ xxv  1,1  vai  historiallinen;'  61 

myytit,  jdtk.i  selitettiin  kansan  mielikuvituksen  luomaksi,  olivat 
tutkijain  oman  fantasian  työtä..  Minä  luulen  kuitenkin»,  hän  lisää, 
»että  täm/in  selitystavan  epäileminen  on  ollut  eräillä  tahoilla  liian 
jyrkkä»    (8TAE   1913   I  s.  84). 

Mutta  niinkauan  kuin  ei  suomalaisessa  kansanrunoudessa  ole 
voitu  todeta  ainoatakaan  epäilemätöntä  esimerkkiä  kertomuksen 
muotoon  puetusta  luonnontarusta,  en  saata  muuta  knin  yhä  epäillä 
koko  selitystavan  oikeutusta.  Kilpalaulantaakaan  ei  luonnonta- 
niua  saada  kokonaisuudessaan  ^selitetyksi. 

Joukahaisen  lunnasehdotuksia  ja  kotiintuloa  ei  voi  ymmärtää 
muuten,  kuin  käsittämällä  hänet  inhimilliseksi  henkilöksi.  Tämän 
käsityksen  ei  tosin  tarvitse  olla  esteenä  Väinämöisen  oletetulle  ju- 
maluudelle. Aikaisemman  selitykseni  mukaan  olisi  Kilpalaulannan 
<iiheena  vedenhaltijan  halu  päästä  aviolliseen  yhteyteen  ihmisen 
kanssa  tai  yleensä  saada  ihmisiä  valtaansa.  Sentapaisia  aiheita  ta- 
vataan ruotsalaisissa  kansanlauluissa,  jotka  kuvailevat  Näkkiä 
nuoren  neidon  houkuttelijana  (KRH  s.  376). 

Mahdollinen  olettamus  ei  ole  kuitenkaan  samaa  kuin  todistus. 
Ainoana  perustuksena  olettamukselle,  että  Väinämöinen  Kilpalau- 
lannassa esiintyy  vedenjumalana,  ovat  sen  alkumuotoon  kuuluvat 
säkeet: 

»Meri  minun  on  kyntämäni,         kalahauat  kaivamani, 
[meren]  kolkat  kuokkimani,  luodot  luomani  Jcokohon.» 

alutta  mei'en  kyntäminen,  kalahautojen  kaivaminen  ja  luotojen 
ominen  ei  välttämättä  edellytä,  että  Väinämöinen  on  ollut  veden- 
jumala.  Sillä  edellytyksellä  ei  myöskään  Kullervon  Kalervolaisen 
merien  kyntämistä,  Kalevan  hautoja  tai  kivikareja  (KRH  s.  653,  SRU 
s.  319,  SSL  s.  112)  voisi  selittää  muuten  kuin  olettamalla  Kalevan 
pojankin  olleen  vedenjumalan.  Kalahautojen  kaivamisen  ja  luoto- 
jen luomisen  tulemme  kohtaamaan  vielä  Sampojakson  ensi  osassa 
Väinämöisen  ammunnassa,  missä  sen  niinikään  olen  aikaisemmin 
selittänyt  vedenjumalan  toimintaa  kuvaavan  (KRH  s.  793 — 4).  Mut- 
ta toisiin  osiin  Sampojaksoa,  jonka  olen  osoittava  alkuperäiseksi  ko- 
k(»naisuudeksi,  ei  käsitys  Väinämöisen  jumaluudesta  ole  mitenkään 
sovellutettavissa.  Sitä  paitsi  on  monta  muuta  runoa,  joissa  Väinä- 
möinen esiintyy  selvästi  inhimillisenä  sankarina.  Aikaisemmin  oli 
ainoana  mahdollisuutena  selittää  Väinämöisen  alkuansa  kuuluneen 
vain  Kilpalaulantaan  ynnä  mahdollisesti  Väinämöisen  ammuntaan 


62  Onko  Kilpalaulanta  tarullinen  XXXVI, i 

ja  Kilpalaulannasta  siirtyneen  toisiin  runoihin  alkuperäisempien 
henkilöiden  paikalle.  Tämä  väkinäinen  selitys  on  tarpeeton,  jos  Väi- 
nämöisen jumaluuden  voi  heittää  sikseen  ja  hänet  pitää  saman- 
laisena sankarina  kuin  Kalevan.  ^ 

Sankariuttakin  voi  ajatella  useammanlaatuista.  D.  Comparetti, 
joka  puoltaa  Väinämöisen  ihmisyyttä,  mutta  kieltää  suomalaisilta 
runoilta  historiallisuuden  sanan  varsinaisessa  merkityksessä,  pitää 
Väinämöistä  suomalaisen  tietäjän  perikuvana  ja  Jouka- 
haista lappalaisnoidan  tyyppinä  sekä  heidän  välistä  suh- 
dettansa  kilpailuna  loitsivassa  toiminnassa.  Mutta  sitä  vastaan  on 
huomautettava,  ettei  varsinaista  loitsukilpailua  heidän  välillänsä  il- 
maannu, paitsi  muutamissa  harvoissa  toisinnoissa,  joihin  on  sekaan- 
tunut saduille  ominainen  erilaisten  esineitten  loitsiminen  (s.  40).. 
Yksin  Väinämöinen  käyttää  laulun  voimaa  masentaakseen  Joukahai- 
sen. Tietokilpailukin  on  yksipuolinen  ja  rajoittuu  oikeastaan  yhteen 
ainoaan  Joukahaisen  muistelmaan,  johon  vasta  Vienan  läänissä  on 
liitetty  joitakin  lisiä  sananlaskuista  ja  syntyloitsuista.  Comparettin 
olettama  kansallinen  vastakohta  suomalaisen  ja  lappalaisen  välillä 
perustuu  pelkästään  uuteen  Kalevalan  laitokseen.  Vain  kerran  ta- 
vataan kansanrunossa  Joukahaisen  sijalla,  ei  rinnalla,  Lappalaineriy 
siirtyneenä  Kilpalaulantaan  siihen  yhdistyneestä  Väinämöisen  am- 
munnasta (j  352),  ^  Samaan  jaksoon  kuuluvassa  Sammon  ryöstössä 
tulemme  kohtaamaan  Joukahaisen  Väinämöisen  toverina  sekä  Väi- 
nämöisen tuomiossa  Ilmarisen  ja  »sotijalon»  kanssa  rinnastettuna 
sankarilapsen  mairittelunimenä. 

Kilpalaulanta  niinmuodoin  kuvailee  kahden 
suomalaisen  sankarin  välistä  seikkaa.  Aihe  on 
aivan  omintakeinen,  Julius  Krohn  on  tosin  huomauttanut 
tämän  yhteydessä  Vafthriidhnir  jättiläisen  ja  Odhinin  keskustelusta 
Eddalaulussa  sekä  Volot  Volotovitäin  ja  Daavid  Jessen  pojan  jut- 
telusta venäläisessä  kansantarinassa  (SKH  I  s.  539).  Mutta  yhtäläi- 
syys on  vain  siinä,  että  näissä  keskustellaan  muun  nmassa  maailman 
alkua  koskevista  asioista.  Julius  Krohn  huomauttaa,  että  keskustelun- 
kin sisällys  suomalaisessa  runossa  on  itsenäisesti  suoritettu;  runon 
muun  sisällyksen  omintakeisuus  on  hänen  mielestään  kiistämätön. 


^  Pari  suomenkarjalaista  laulajaakin  on  näin  asian  käsittänyt  alkaes- 
saan runon:  kaksi  oli  väkevää  miestä  tai  olipa  kaksi  Väinämöistä  (1  353, 
359;  vr.  p  184  a:  jo  sattui  hyvä  hyvähän,  jalo  toisehen  jilohon). 

*  Kerran  on  Joukahaisen  äitinä  Pohjan  akka  (p  154;  vr.  p  184  ar 
Päivölän  emäntä). 


XXXVI.  1  vai  historiallinen?  fi3 


Vaikkei  Väinämöinen  Kilpalaulannasta  päättäen  ole  meren- 
jumala,  on  hän  kuitenkin  ilmeisesti  meren  rannalla  asuja,  ja  tämä 
meri  ei  voi  olla  muu  kuin  Itämeri.  Myös  runon  leviämissuhteet, 
henkilöjen  nimet  ja  mahiituista  eläimistä  hylje  yhdessä  karjalaisille 
murteille  vierasten  muoto-opillisten  ja  sanastollisten  seikkojen  kanssa 
puoltavat  runon  kotipaikaksi  länsi-Suomen  rannikkoa 
(ks.  s.  27—8,  33,  38.  41—2,  44,   51). 

Olettaessani  Kilpalaulannan  esittävän  vedenhaltian  ja  ihmi- 
<ii  välistä  seikkaa  saatoin  vielä  epäröidä  siirtäessäni  runon  syntyä 
pakanuuden  aikaan,  koska  keskiaikaisis.^-a  ruotsalaisissa  kansanlau- 
luissa on  käsitelty  yhtäläisiä  aiheita.  Mutta  sankarien  välisenä 
seikkana  on  tämä  runo  epäilemättä  syntynyt  jo  pakanuuden 
a  i  k  a  n  a. 


19.  Onko  Sampojakso  alkuperäinen  runoelma 
vai  myöhäinen  kokoonpano? 

Vienan  läänissä  laulettu  Sampojakso,  joka  on  Kalevalan  run- 
kona, jaetaan  tavallisesti  kolmeen  osaan.  Alkuosa  esittää  Väinämöi- 
sen ammutuksi  tulemisen  ja  mereen  sortumisen,  johon  liittyy  runo 
Maailman  luomisesta.  Keskiosa  kertoo  Väinämöisen  joutumisesta 
Pohjolaan,  josta  kotiin  päästäkseen  hän  lupaa  toimittaa  Ilmarisen 
Sammon  takojaksi,  sekä  Sammon  takomisesta.  Loppuosa  kuvailee 
Sammon  ryöstöä  ynnä  sitä  seuraavaa  taistelua  Sammon  omis- 
sesta. 

Sampojaksoa  ja  sen  osia  edustavat  »Vienan  läänin  runoissa» 
ensimäiset  135  numeroa  alanumeroineen  (p  1 — 135).  »Kalevalan 
toisintoihin»  on  painettu  Väinämöisen  ammunnan  kappaleita  Au- 
nuksesta 2  (q  3 — 4),  itä-Pohjanmaalta  4  (m  1,  2,  5,  12),  Suomen 
pohjois-Karjalasta  13  (j  15—26,  30)  ja  itä-Karjalasta  25  (i  27—43, 
46 — 8,  50—4).  ^  Sammon  ryöstön  toisintoja  on  siinä  julkaistu  Au- 
nuksesta 3  (q  231—2,  254),  keski-Pohjanmaalta(?)  1  (1  239),  Suomen 
pohjois-Karjalasta  9  (j  222 — 30)  ja  itä- Karjalasta  3  (i  250 — 2)  sekä 
Taalainmaalle  muuttaneilta  savolaisilta  1  (o  323)  *. 

^  Topeliuksen  runojulkaisusta  (I  s.  25  =  p  63)  opittuja  ovat  KT  II 
6,  y--ll;  55,  57. 

*  Sitäpaitsi  on  tässä  kirjasta  opittuja  tai  muuten  epäiltäviä  toisin- 
toja sekä  suuri  joukko  säepoimintoja,  jotka  tulevat  kohdallansa  tarkastet- 
taviksi. 


6'i  Onko  Sampojakso  alkuperäinen  runoelma  \XX\'I,i 

Sampojakson  keskiosaa  ei  tunneta  muualla  kuin  Vienaii  lää- 
nissä. Tämän  perustuksella  Julius  Krohn  Kalevalantutki- 
muksessaan  arveli  sen  voivan  olla  myöhäsyntyisen  väännöksen 
Kilpakosinnasta:  »Väinämöinen  kummassakin  tapauksessa  lähenee 
mereltä,  häntä  puhutteleva  nainen  huomaa  hänet  rannalta,  jossa 
on  askareillaan.  Useissa  kappaleissa  Pohjolan  emäntä  ottaa  sirkun 
siivet,  leivon  lentimet  ja  täten  rientää  Väinämöisen  luo,  samoinkuin 
yön  tyttö  Ilomantsissa  Ilmariselle  sanan  viepi.  Molemmat  veljek- 
set täydellisemmissä  toisinnoissa  ilmautuvat  kilpakosijoina  ja  Il- 
marinen se  vaaditun  ansiotyön  toimittaa.»  Mutta  ennen  kaikkea  oli 
isävainajani  huomiota  kiinnittänyt  se  seikka,  että  Pohjolan  emäntä 
puhuttelee  rantaan  uivaa  Väinämöistä  juuri  samalla  nimellä  kuin 
Anni  veneessä  ohikulkevaa:  Uvaniolaiseksi  fSRH  I  s.  478 — ^9).  Hä- 
nen selityksensä  ovat  tutkijat  sittemmin  vastaansanomatta  hyväk- 
syneet. 

Myös  Sampojaksoa  aloittavan  Väinämöisen  ammunnan  Julius 
Krohn  selitti  myöhäiseksi  i][ii^.odostukseksi,  johtaen  sen  Lemminkäi- 
sen surma -runosta,  »^timpaisessakin  vähänäköinen  Lappalainen  on 
ampujana,  kumpaisessakin  ammuttu  kaatuu  veteen.  —  Yhdessä, 
suomen  [puolisessa]  runossa  Pohjolan  pitkä  poika  ampuu  Väinämöisen 
Tuonelan  j  o  k  e  h  e  n.  Toisessa  ampuva  Lappalainen  kuvataan 
ilkeäksi  luonteeltaan,  vaan  ulkonäöltään  somaksi,  vereväksi, 
niinkuin  yleisesti  Lemniinkäinen.  Murhattu  ja  murhaaja  ovat  vain 
siinä  vaihtaneet  sijaa.  - —  Välistä  kaksi  kavetta,  kolme  Luonnotar- 
ta varoittaa  Lappalaista  ampumasta  Väinämöistä,  samoin  kuin  Lem- 
minkäistä lähtemästä.  Parissa  [vienanpuolisessa]  toisinnossa  Väinä- 
möinen s  y  ö  s  t  ä  ä  n  sydämen  kautta.  Muutamissa  Pohjan 
akka  teettää  seppä  Ilmarisella  haravan,  jolla 
korjaa  vedessä  ajelevan  Väinämöisen  ran- 
n  a  1 1  e.»    (SKH  I  s.  385—6). 

Epäillen  isävainajani  selitystä,  mutta  osaamatta  toistakaan 
löytää,  en  »Kalevalan  runojen  historiaa»  kirjoittaessani  päässyt 
muuhun  kuin  pelkästään  kielteiseen  tulokseen.  Vasta  teokseen  Uit- 
tamissani »oikaistavissa  ja  täydennettävissä»  saatoin  esittää  sen 
mielipiteen,  että  Väinämöisen  ammunta  on  erikoinen  länsi-Suomesta 
liikkeelle  lähtenyt  runo  (KRH  s.  208,  415—6,  585,  791—4). 

Sen  sijaan  sovitin  Sampojakson  loppuosaan  yhtäläisen  selityk- 
sen kuin  isävainajani  sen  alku-  ja  keskiosiin,  olettaen  Sammon  ryös- 
töretken muodostuneen'  myöhemmän  kokoonpanon  kautta  Päivän- 
päästöstä  ja  Laivaretkestä.   Mutta  teokseni  jälkiliitteessä  tunnustin, 


XXXVI, 1  vai  myöhäinen  kokoonpano?  65 

että  siiliä  on  vielä  monta  hämärää  kohtaa,  jotka  vaativat  tyydyttä- 
vämpää valaistusta  (KRH  s.  39,  787). 

»Suomalaisten  runojen  uskonnossa»  rohkenin  lausua  sen  aja- 
tuksen, että  Sammon  ryöstö  on  alkuperäinen  sankariajalla  syntynyt 
runo  (s.  342).  Havaittuani  vielä,  että  myös  Lappalaisen  ampuma  Väi- 
nämöinen on  käsitettävä  vanhaksi  sankariksi,  eikä  vedenjumalaksi 
(SRU  s.  320).  tulin  vihdoin  siihen  päätökseen,  ettei  Sammon  taonta- 
kaan ole  myöhäinen  kokoonpano.  Se  tosin  ei  muodosta  mitään  it- 
senäistä runoa,  koska  sillä  ei  ole  itsessään  alkua  eikä  loppua.  Mutta 
johdantona  sillä  on  Väinämöisen  ammunta  ja  jatkona  Sammon  ryöstö, 
eikä  se  muuta  tarvitsekaan.  Sampojakso,  pois  lukien  Luomisru- 
noii,  joka  siitä  toisinaan  puuttuukin,  muodostaa  alkuperäisen  koko- 
naisuuden. Tähän  on  aikojen  kuluessa  sekaantunut  säkeitä  muista 
limoista,  mutta  runkona  on  yksi  ja  yhtenäinen  sankariruno,  jonka 
piirteitä  on  tarkoitukseni  s<'uraavissa  luvuissa  eritellä  ja  selvitellä. 


20.     Onko  Väinämöisen  ammunta 
alkuperäistä  Sampojaksoa? 

Sampo  jakson  alkuosan,  Väinämöisen  ammunnan  vienanpuo- 
lineu  kokoonpano,  joka  vastaa  Kalevalan  kuudetta  runoa,  on  eri- 
teltynä näytteeksi  edellisessä  osassa  (s.  49).  Yhtenäisesti  esitettynä 
sen  pääjuoni  on  seuraava.  Lappalainen,  joka  on  kauvan  vihannut 
Väinämöistä,  valmistaa  nuolia  häntä  odottaessaan.  Ratsain  mat- 
kustavan Väinämöisen  saapuessa  jännittää  uhalla  jousensa  ja  kiel- 
loista välittämättä  ampuu  hänet  ratsun  selästä  mereen.  Vedessä 
ajelehtiessaan  Väinämöinen  muodostaa  merenpohjan.  Näiden  piir- 
teiden järjestys,  kuten  on  osoitettu,  vaihtelee  mitä  suurimmaSvsa 
määrin,  josta  jo  voi  epäillä,  ovatko  kaikki  alkuansa  kuuluneetkaan 
runoon. 

Väinämöisen  ammunnan  suomenpuolinen  muodostus  on  mel- 
koista suppeampi  ja  samalla  vakinaisempi.  Siitä  puuttuu  koko- 
naan Väinämöisen  matkustuksen  ja  Lappalaisen  odotuksen  kuvaus; 
ampumisen  uhka  on  ilmaistu  yhdellä  ainoalla  säkeellä.  Jäljellä 
olevien    piirteitten  järjestys  ei  tarjoo  muuta  vaihtelua  kuin  har- 

5 


66  Onko  Väinämöisen  ammunta  XXXVI,  i 

voin  esiintyvän  ja,  niinkuin  saamme  nähdä,  rnnoon  kuuluni.'itto- 
man  nuolien  valmistuksen  sovittamisessa  (vr.  i  37  ja  38). 

Väinämöisen  ammunta  alkaa  Suomen  Karjalassa  sääunölli- 
sesti  ja  vielä  Vienan  Karjalassa  kuvauksella  Lappalaisen  vihan- 
pidosta (esim.  p  4):  ^      ' 

Lappalainen  kyyttösilmä  kauvaista  ylenkatsetta 

piti  viikkoista  vihoa,  päälle  vanhan  Väinämöisen. 

Että  alkuperäinen  vihanpitäjä  on  La/ppalawien,  joka  esiintyy 
yleisesti  sekä  Suomen  että  Vienan  puoleJla,  on  aivan  selvää.  Tosin 
myös  Joukahmnen  eli  Joukamoinen  tavataan  molemmin  puolin 
rajaa,  eikä  aivan  harvoin,  yhteensä  13  toisinnossa.  Mutta  niistä 
kuudessa  käy  Kilpalaulanta  joko  edellä  (i  26,  29,  p  7,  27,  103)  tai 
jäljessä  (p  22,  135).  Saman  runon  vaikutus  näkyy  vielä  kolmesta 
kirjaanpanosta,  jotka  esittävät  Joukahaisen  Väinämöisen  kera  (!) 
toisena  tai  kolmantena  vihanpitäjänä  (i  28,  p  33,  95).  Neljästä  jäl- 
jellä olevasta  toisinnosta  on  pari  turmeltunutt-a  katkelmaa  (m  12, 
p  88  a,  vr.  92)  ja  yhdessä  kahdesti  kirjaanpannussa  (p  9,  9  a)  ilmaan- 
tuu Joukahainen  uudestaan  Väinämöisen  apulaisena  laivaretkcllä, 
josta  on  voinut  siirtyä  myös  runon  alkumi.  Tilapäisesti  on  Sam- 
montaonnassa  esiintyvä  Pohjcm  akka  siirtynyt  joko  itse  ampujaksi 
(p  74)  taikka  ampujan  äidiksi,  jonka  vaikutuksesta  sitten  alussa 
ampujana  mainittu  Lappalainen  on  jousen  vetäjänä  muunnettu 
Pohjan  pojaksi  (p  2,  vr.- 1).  Brääseä  toisinnossa,  jossa  Pohjolan  akalla 
on  mainesanana  pitkä,,  on  myös  ampujana  Pohjolan  pitkä  poika 
Tiionen  mustassa  joessa  (m  1).  Huolimatta  tästä  paikanmääräyk- 
sestä  Väinämöinen  sitten  ajelehtii  vieressä,  josta  selvästi  näkee,  että 
on  kysymyksessä  vain  satunnainen  laina  Lemminkäisen  surma- 
runosta. Samoin  on  asian  laita  sekavassa  kappaleessa,  missä  Väinä- 
möisen, joka  on  takonut  Sammon,  saanut  neidon  ja  nukuttanut 
Pohjolan  perheen,  ampuu  Pohjolan  sokea  ukko  havaittuaan  tyt- 
tönsä viedyksi  (p  24).  Siinä  ei  kuitenkaan  ole  Lemminkäisen  surma- 
runon vaikuttamaa  muuta  kuin  ampujan  ja  sokean  yhdistäminen; 
itse  säe:  Pohjolan  sokea  ukko.  on  lainattu  Koiran  synnystä  (SSTi 
221—2). 

Lappalaisen  mainesanoista  on  la4ha  poika  Suomen  itä-  ja 
pphjois-Karjalasea  yleinen;  *  mutta  Vienan  läänissä  se  ei  kertaa- 

'     ;    f  Säetutkimuksia    Väinämöisen  ammunnasta  ovat  kansanrunoussemi- 
^larissa  suorittaneet  Hilda  Heikkilä  ja  Lilli  Sievänen. 

*  Myös  parissa  julkaisemattomassa  pohjoisaunukselaisessa  kirjaan- 
panossa  ilmaantuu  laiha  Lappalainen  (Karttunen  "2,   119). 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampojaksoa?  67 

kiliin  »'siinny,  »Vienan  läänin  runoissa»  on  kyllä  mainittu  Väinämöi- 
sen ammuntaan   viittaavana   Patvaskan  laulussa   tavattu   säepai-i 

(1  ^.   121): 

Lappalainen  laiha  poika,  mies  veretön  vierettävi. 

Siitä  kuitenkin  saa  vain  viittauksen  yhteyteen,  mistä  tämä  säkeen- 
muoto  on  voinut  Väinämöisen  ammuntaan  sekaantua.  Säeparin 
alkuperäistä  yhteyttä  valaisevat  seuraavat  laulua  kuvailevat  tun- 
nelmarunot (Kantele  1  s.  1;  1 1291): 

A.    Jos  ei  muut  lihavat  laula,  B.  Laulavat  Lapinkin  lapset  — . 

verevämmät  vierettele,  Miksi  en  minäkin  laula?  — 

niin  mä  laulan  laiha  poika, —  Miepä  laulan  laiha  poika, 

mies  veretön  vierettelen.  mies  veretön  jne. 

Edellisessä  osassa  (s.  68)  on  huomautettu  sanojen  Lappalai- 
nen, poika  ja  laiha  vaihtelevasta  keskinäisestä  järjestyksestä  Väi- 
nämöisen ammunnassa,  mikä  voi  johtua  tämän  laulutavan  vakiin- 
tumattomuudesta. 

Sitä  vastoin  on  säännöllisesti  samalla  paikallansa  pääsanan 
j;iljessä  määresana  hpjUösilmä.  Se  on  Vienan  läänissä  yleinen  ja 
ilmaantuu  myös  Kajaanin  puolella  (m  5)  ynnä  kerran  itä-Karja- 
lassa (i  32),  siis  runon  eteläisemmälläkin  alueella,  eikä  sitä  missään 
muussa  runossa  tavata.  Vienan  läänissä  se  ei  ole  voinut  tulla  runoon 
lisätyksi,  koska  sitä  ei  näy  siellä  enää  oikein  ymmärretyn.  Sanan 
alkuosaa  hjutlö  on  usein  äänteellisesti  muunnettu:  kyyttä,  kyittö, 
kyttö,  kyttä,  kyytö,  kytö  (p  117)  ja  kyy  (p  122);  jälkiosan  silmän  sijalle 
on  toisinaan  pantu  selkä,  joskus  myös  kynsi  (p  78).  Latvajärven 
Arhippainen  Miihkali  ei  tuntenut  kyittö  sanan  merkitystä,  kun  Bore- 
nius sitä  tiedusteli  (p  58).  Toinen  Vienanpuolinen  laulaja  selitti 
hänelle  kyytösilmän  muka  merkitsevän  »vilusilmää,  vilussa  asujaa 
eli  olijaa»  (p  83,  83  a).  ^  J.  Fellmanin  vuokkiniemeläisessä  muis- 
tiinpanossa (p  75  v:lta  1829?)  tavataan  kyttösilmä  ruotsiksi  seli- 
tettynä: skefögd,  vindögd,  s.  o.  vinosilmä.  Kyyttö  eli  kyytö  merkit- 
see viirua  lehmän  selässä,  kyyttösilmä  siis  v  i  i  r  u  s  i  1  m  ä  ä. 
Viirusilmäisyys  on  lappalaista  vielä  kuvaavampi  kuin  laihuus. 
Kun  lisäksi  ottaa  lukuun,  että  ladha  on  alkusoinnussa  Lappalaisen 
kanssa,  ei  mitenkään  voi  olettaa,  että  se  olisi  vaihtunut  alkusoin- 


'  Tuntematon  kyyttö  sana  on  vieJä  sovitettu  säkeelle:  meren  jäätä 
juoksemahan,  muodostettuun  kertosäkeeseen  (p  61):  kyyttyö  kynettämähän, 
joka  on  Boreniuksellc  seliietty:  'aavaa  juoksemaan'. 


68  Onko  Väinämöisen  ammunta  XXXVI,  i 

nuttctinaaii  kyyUösilmään.  Alkuperäisenä  on  siis  pidettävä  tämä 
omituinen  mainesana,  joka  myöhemmin  on  voinut  väistyä  toisen 
muualla  tavatun,  helpompitajuisen  ja  alkusoinnullisen  määreen 
tieltä.  1 

Säkeeseen:  Lappalainen  kijyttösilmä  ei  ole  kuulunut  mitääii 
kertosäettä.  Muutamasti  esiintyvä:  kyyttösilmä,  kyyitöselkä  (p  Lt 
62,  Vk  68,  71),  on  ahdasalainen  jatkon  yritys.  Kerran  tavattava 
lisäys:  ampuja  iänikuinen  (p  2),  on  muodostettu  Sampojaksossakin 
ilmaantuvain  Väinämöisen  ja  Ilmarisen  mainesanojen  mukaan: 
tietäjä  ja  takoja  iänikuinen  (p  43,  22).  Sitävastoin  säkeenmuunnok- 
sella:  Lappalainen  laiha  poika,  on  useammastikin  kertosäe:  Iivana 
ihala  poika,  johon  voi  vielä  liittyä  lisäsäkeitä  (i  51^ — 2.  vj-.  50.  q  54): 

Vei'ille  somanäköinen,  tavoille  pahatapainen. 

Laihalle  pojalle  kuitenkin  huonosti  sopivat  rinnakkaismääieiksi 
verille  soma,  kaunis  (q  5)  eli  valkea  (i  50),  jota  paitsi  Iivana  nimi  viit- 
taa toiselle  taholle  ja  myöhempään  aikaan  kuui    muu  runo. 

Seuraava  säe:  piti  viikkoista  vihoa,  joka  ilmaisee  runon  juo- 
nen alkuvaikuttimen,  on  kaikkialla  hyvin  säilynyt.  Sitävastoin  sen 
kertosäe:  kauraista  ylenkatsetta,  on  muuntunut  monella  tavalla. 
Muunnokset  on  aiheuttanut  sana  ylenkatse,  joka  länsisuomalaisena 
on  ollut  itäsuomalaisille  outo,  kuten  E.  N.  Setälä  on  huomauttanut 
(STAE  1913  I  s.  75).  ■ 

Ensinnäkin  on  sana  ylenkatse  ]3XA\iim\\\i  kahtia  ja  edellinen  osa 
liittynyt  määresanaan  kauvainen.  Täten  ovat  syntyneet  säkeenmuo- 
dot:  kauvan  ylöistä  katsetta  (i  41)  tai  tavallisemmiu  ylen  kauraista 
eli  kaukaista  katsetta  (j  19,  p  63  c  ym).  Ylen  kauraista  on  sittemmin 
vaihdettu  tunnetumpiin:  kauvayi  aikaista  ja  iankaikkista  katsetta 
(i  38,  p  38  ym).  Säkeenmuodosta:  kauvan  ylöistä  katseita,  on  voinut 
sananvaihdoksen  ynnä  runomitan  vaatiman  paikanvaihdoksen  kautta 
syntyä:  kauvan  on  katsetta  suurta  (p  122.  vr.  86).  Yksikseen  jää- 
nyttä katsetta  on  Vienan  läänissä  vielä  muunnettu:  karetta  (p  74 
ym),  karetta  (p  36  ym)  ja  kerran  katetta  (p  47),  minkä  Lönnrot  on 
käsikirjoituksessa  vetämällä  ensimäisen  /:n  yli  viivan  korjannut 
kaetta.  Kädettä  tarkoittaa  myös  suomenpuolinen  muunnos 
'kajehta  (i  31). 

Paremmin  kuin  pelkillä  äänteellisillä  muunnoksilla  on  ylen- 
katse saiuin  jakautumisen  kautta  hämärtynyt  ajatus  saatu  jälleen 


'   Kerran  ilmaantuu  Lappalaisen  määreenä  louhileuka  (p.  91). 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampojaksoa ?  69 

selvennetyksi  käyttämällä  uutta  sanaa.  Siten  on  viimein  Joh- 
duttu säkeen  toisintoihin,  joissa  alkuperäisestä  muodosta  on  Jäljellä 
joko  vain  sana  kaman  taikka  ei  enää  sitäkään,  Jokaisen  sanan  tul- 
tua korvatuksi  toisella  (J  18;  30;  p  30  a,  31;  38  muist.): 

A.  Ivauvau  syömen  kasvaketta.    (3.     Iän  kaiken  katkeroa 

B.  Kauvan  kasvatti  äkeä.  t.  kahverusta. 

Neljäs  säe:  päälle  vanhan  Väinämöisen,  on  lauserakenteeltaan 
ruitisinkielen  vaikutuksen  alainen  länsisuomalainen.  Itä-Suomessa 
ja  Vienan  läänissä  on  sana  päälle  eli  päällä  ^  kuitenkin  harvoin  vaih- 
dettu toiseen:  kera  (p  97, 107)  tai  kanssa  (m  5),  Jälkimäiseen  muotoon 
liittyy  lisäsäe:  sekä  nuoren  Joukahaisen,  Joka  on  tietysti  Kilpalau- 
lannasta lainattu.  Kerran  Lappalaisen  unohduttua  pitää  Väinä- 
möinen itse  vihaa:  päällä  loisen  Väinämöisen  (p  89),  siis  monistu- 
neena kahdeksi  eri  henkilöksi.  Niinikään  huolimatta  Väinämöisen 
säilymisestä  odotettuna  ja  ammuttuna  Lappalainen  kyyttösilmä 
kerran  kahdistuneena  pitää  vihaa:  päällä  Turjan  lappalaisen  (p  11). 
Määresana  Turjan  tavataan  joskus  loitsurunoista  lainattuna  ampu- 
va Häkin  Lappalaisella  (p  49). 

P>äässä  vienanpuolisessa  toisinnossa  on  Lappalaisen  sijalla 
ampujana  kolme  pahan  poikaa:  yksi  rujo,  toinen  rampa  ja  kolmas 
verisokea  (p  18).  Nämä  on  tilapäisesti  lainattu  Pistoksen  eli  Ammuk- 
sen luvusta  (SSL  s.  160).  Pistoksen  loitsuista  on  myös  otettu  enin  osa 
ampuma-aseen  valmistusta  kuvaavista  säkeistä.  Muutamassa  Suo- 
men itä-Karjalan  Ja  Vienan  läänin  toisinnossa  tavataan  siihen  kuu- 
luva säepäri  (esim.  p  63  c): ' 

Vuoli  piiliä  pinohon,  kolmisulkia  kokohon. 

Yhdessä  itäkarjalaisessa  kappaleessa  liittyy  jatkona  säkeeseen: 
veisti  piiliä  pinosen,  toinen  Pistoksen  sanoista  lainattu  säepari  (i  46): 

Varpusen  varutsimista,  pääskyn  pienistä  sulista. 

Useissa  vienanpuolisissa  kirjaanpanoissa  on  sama  säepari 
käytetty  kuvaamaan  nuolien  suliUamista  (esim.  p  14): 

Sulitti  tuliset  nuolet  varpusen   vivuttimilla. 

pääskyn  pienillä  sulilla, 

■  Allativin  asemasta  käytetään  puhekielessä  tavallisesti  adessivia. 

^  Vrt.  myös  p  100:  yöt  se  piiliä  hiovi,  päivät  latjasi  pinohon,  johon 
oii  vaikuttanut  Lemminkäisen  kohtaaman  tulisen  kokon  kuvaus:  yöt  se 
hammasta  hiovi,  päivät  kynttä  kitkutteli  (p  808). 


70  Onko  Väinämöisen  ammunta  XXXVI,  i 

Nuolien  sulittelua  seuraa  joskus  vielä  jousen  jännettä  koskeva 
kysymys  ja  vastaus  (p  30,  vr.  63): 

Mistä  jänne  saatanehen?  Hivuksista  Hiien  neien. 

Molemmat  piirteet  tavataan  yht 'aikaa  Latvajärven  Arhipan 
esittämässä  Pistosnuolien  synnyssä  (I  L  836): 

Sulitteli  nuoliahan  Mist'  on  nuo  sulitut  rihmat? 

pääskyn  pienillä  sulilla,  Hännästä  ujon  upehen, 

varpusen  vipusimilla.  hivuksi[sta]  Hiien  immen.  ^ 

Nuolien  sulittelun  mamitaan  joskus  tapahtuvan  (p  9): 

Tuliniemien  nenässä,  tulikaiskun  kainalossa. 

Tämä  paikanmääräys  on  saatu  Lemminkäisjaksonalkusäkeistä  (esim, 
I  713): 

Savu  saarella  pala  vi,  savu  kaiskun  kainalossa, 

tuli  niemen  tutkaimessa, 

Ampuma-aseen  valmistus  ilmaantuu  siis  verrattain  harvoissa 
Väinämöisen  ammunnan  toisinnoissa,  jotka  kuvauksensa  puolesta 
vielä  hajaantuvat  pienempiin  ryhmini.  Eikä  siinä  ole  ainoatakaan 
säettä,  jota  ei  voisi  osoittaa  lainatuksi  tai  mukailluksi.  Tämän  koh- 
dan täytyy  siis  olla  runon  alkumuotoon  kuulumattoman  myöhäisen 
lisäyksen.  *  "  , 

Ampujan  odotusta  kuvaavia  säkeitä  tavataan  yksistään  Vicr 
nan  läänissä.  Ne  ovat  kahta  laatua.  Latvajärven  x\rhippa  Perttu- 
nen lauloi  (p  54): 

Vuotti  illoin,  vuotti  aamuin,     saavaksi  IJmentolaista. 
tulevaksi  Väinämöistä, 

Mutta  hänen  poikansa  Miihkali  muisti  siitä  v.  1871  ainoastaan  ensi- 
mäisen  ja  v.  1877  vain  toisen  säkeen.  Molemmilla  kerroilla  hän  li- 
säsi uuden  säeparin  (p  58,  58  a): 

'  Upehen  eli  oriin  jouhista  tai  Hiiden  immen  hiuksista  kuvataan  myös 
Arhipan  ja  hänen  poikansa  Miihkalin  laulamassa  Kanteleen  synnyssä  kan- 
teleen kielet  tehdyn,  mihin  ainakin  immen  hiukset  alkuansa  kuuluvat  (I 
615,  617). 

*  Pistosnuolien  valmistamisesta  on  Lönnrot_Runokokoukseensa  Väi- 
nämöisestä vielä  lisännyt  nuolien  m  y  r  k  y  1 1  ä  m  i  s  e  n;  hänen  oma 
muodostamansa  on  siinä  jousen   rakennus    (Niemi   KK  I  s.  252). 


\  \  \  \  1, 1  alkuperäistä  Sampojaksoa  ?  1 1 

A.  Katsoi  illat,  katsoi  aamut,         B.    Yöt  istui  ikkunan  korvissa, 
istui  ikkunan     korvissa.  valvatti  vajojen  päissä 

valvatii  vajojen  päissä.  tulevaksi  Väinämöisen.  ^ 

Tämä  uusi  säepari  esiintyy  usein  yksinään  Vienan  runoalueen 
eteläisissä  ja  itäisissä  osissa.  Edellisellä  säkeellä  on  tavallisesti 
muotc»:  i/öt  t.  illai  istui  ikkunoissa  (esim.  p  14 — 5).  Mainittu  säepari 
tavataan  myös  Vienan  läänin  Karhunpeijaislaulujen  vastaanotto- 
virressä  (I  L  1234): 

Illat  istuin  ikkunoissa,  valvatin  vajojen  päissä. 

So  on  nähtävästi  kokoonpantu  kahdesta  säeparista,  jotka  myös 
samassa  Karhun  runossa  esiintyvät  (I  L  1251;  1236): 

A.     Illat  istuin  ikkunoissa.  B.     Kuuntelin  kujojen  suissa, 

aamut  aitan  portahilla.  ^  vaikutin  vajojen  päissä. 

Karhunpeijaislauluista  on  siirretty  vielä  toinen  vieraan  tu- 
loa kuvaava  säepari  toisintoon,  jossa  odotuksen  kuvaus  on  kahdis- 
tettuna  (p  12,  vr.  I  L  1234): 

Vuotetahan  Väinämöistä.  Viikon  vuotti  ikkunoissa, 

katsotellahan  Väinämöistä.  valvatti  vajojen  päissä, 

iulijoa  rierahaista.  tulevaksi   Väinämöistä. 

sodjoa  käkeäväistä. saavaksi   Suvantolaista. 

Kodassa  asuvalle  Lappalaiselle  on  tietenkin  ikkuna  aivan  mah- 
doton odotuspaikka,  joten  ei  voi  olla  kysymystäkään  sen  runoon 
kuulumisesta. 

Tilapäisesti  mainitaan  pari  muuta  väijytyspaikkaa  (p  47,  vr. 
■22:  88): 

A.  Katsoi  illan,  katsoi  aamun  B.  Katsoi  päivän,  katsoi  toisen 
nenässä  tulisen  niemen,  korvassa  koan  tulisen, 

päässä  saaren  terhenisen. 

Terheninen  saari  tässä  tuliseksi  muunnetun  utuisen  niemen  (vr.  p 
22)  yhteydessä  kuuluu  Vellamon  neidon  ongintaan.  Tulisen  kodan 
korvasta  tulee  edempänä  vielä  puhe.  ^ 

Ratkaistavana  olisi  nyt  kysymys,  onko  vanhan  Arhipan  esit- 
tämä odotuksen  kuvaus  runossa  alkuperäinen  vai  vasta  Vienan 
läänissä  lisätty  piirre.   Sillä  on  seuraavat  toisintosäkeet: 


'  Alkuansa  luultavasti  tunnelmarunoa,  jossa  sillä  on  nniolo:  Illat  it- 
kin jne  (vr.  Kant.  II  162). 

^  Toisen  talon  tuolla  puolen  odottamisen  (L'K  6:  74)  on  Lönnrot  mii- 
kailhil  kerran  esiintyvästä  ampumisesta:  9  talon  takoa  (i  2.S). 


72  Onko  Väinämöisen  ammunta  XXXVI, i 


1  A.  Vuotti  illoin,  vuotti  aamuin  Km  21,  Lt  54. 

B.  Katsoi  illan,  katsoi  aamun  Ks  47,  Lt  58,  Vk  63.  63  c,  64. 

2  A,  Katsoi  kerran  keskipäivän  Vk  63  c. 
B.  Katsoi  keskipäivälläkin  Vk  64. 

3.  Katsoi  päivän,  katsoi  toisen  Vn  84,  88. 

4.  Tulevaksi  Väinämöistä  Js  11, 12,  Km  21,  Lt  54,  58  n.  Vk  63.  (;4. 

5  A.#  Saavaksi  Uvantolaista  Km  21,  Vk  64. 

B.  »         Umentolaista  Lt  54. 

C.  »         Uventolaista  Vk  63. 

D.  »  Suvantolaista  Js  12. 

6  A.  Vuotti  vanhoa  Väinämöistä  Uh  103. 

B.  Vuotti  tuota  Väinämöistä  Uh  120. 

C.  Vahtaeli  Väinämöistä  Uh  111. 

D.  Vuotetahan  Väinämöistä  Js  12. 

7.  Katsotellahan  Väinämöistä  Js  12. 

Ratkaisu  riippuu  Väinämöisen  kertosanasta  Uvantolmnen 
(4  A),  josta  eivät  ainoastaan  Uventolainen  ja  Ilmeni olamen  ole 
väännöksiä,  vaan  myös  Suvantolainen  alkusoinnun  aiheuttama  muun- 
nos, kuten  E.  A.  Tunkelo  on  todistanut  (Vir.  1914  s.  194).  Sen  voisi 
selittää  johtuneeksi  edempänä  Sampojaksossa  esiintyvästä  säepa- 
rista: 

»Mitä  itket  Väinämöinen,  uriset  Uvantolainen?» 

Siinä  tapauksessa  —  etenkin  jos  vielä  tämä  säepari  olisi  mukaelma 
Ilmarisen  sisaren  Annikin  Väinämöiselle  asettamaa  kysymystä, 
kuten  Julius  Krohn  selittää  —  olisi  Lappalaisen  odotusta  kuvaileva 
säkeistö  hyvin  myöhään  Vienan  läiinissä  muodostunut.  Se  tavataan 
kuitenkin  Vienan  läänin  alkuperäisintä  laulutapaa  usein  edustavalla 
Arhippa  Perttusella  eikä  yksistään  hänellä,  vaan  muutamalla  muul- 
lakin vanhemmalla  laulajalla.  On  muuten  merkille  pantava,  että 
heidän  esittämänsä  Sampojakson  alku-  ja  keski-osissa  ilninantnu 
eri  muotoja  sanasta  Uvantolainen: 

Uvantolcdsta  — •  Umannon  sulho  (Km  21:  4  ja  63), 
Umentolaista  —  Untamo  ja  Untamoisen  (Lt  54:    7  ja  84,  74), 
Uventolaista  —  Uvantolaisten  (Vk  63:    6,  63  b:    7). 

Sampojakson  keskiosan  vaikutus  alkuosaan,  jossa  useammin  laN il- 
taan paremmin  säilyneitä  muotoja,  ei  siitä  syystä  tunnu  luultavalta. 
Todennäköisempää  on,  että  sana  Uvantolainen  on  ollut  molemmissa 
kohdin  runon  saapuessa  Vienan  lääniin. 


\  X  \  V 1 . 1  alku  peräista  Sampo  jaksoa  ? 


Että  odotusta  kuvailevat  säkeet  ovat  jo  Suomen  puolella  kuulu- 
neet Väinämöisen  ammuntaan,  osoittavat  myös  partisipit:  tvle- 
vaksi  ja  saavaksi,  jotka  eivät  ole  vienankar jalan-murteen  mukaisia. 
Karhunrunoista  myöhemmin  lisätyissä  säkeissä  näimme  yhdistet- 
tyinä samaan  sanaan  vuottaa  muodot:    tulijoa  ja  saajoa  (s.  71). 

Mainittujen  säkeitten  kuuluminen  Sampojakson  alkuosaan 
edellyttää,  että  se  on  ollut  yhdistettynä  Sampojakson  keskiosaan, 
toisin  sanoen  että  Sampojakso  on  valmiina  kokonaisuutena  itä-Suo- 
mesta saapunut  Vienan  lääniin. 

Vaikeampi  on  ratkaista,  onko  kysymyksessä  oleva  säkeistö 
kuulunut  länsi-Suomesta  lähteneeksi  oletetun  runon  alkumuotoon. 
Ensimäisessä  säkeessä  olisi  valittava  teonsanojen  vuotti  ja  katsoi 
välillä,  mutta  kumpaisenkin  suhteen  on  epäilyksiä.  Katsoi  voi  joh- 
tua edempänä  Sampojaksossa  esiintyvästä  säkeestä:  katsoi  iät, 
katsoi  lännet  (esim.  p  58).  Vuotti  sana  on  vasta  itä-Suomessa  voinut 
tulla  runoon,  koska  sen  länsisuomalainen  muoto  odotti  ei  sovellu  ru- 
nomittaan. Mahdollinen  .selitys  olisi,  että  tällä  paikalla  olisi  alkuansa 
ollut  joku  kolmas  sana;  vahti  (vr.  6  C  vahtaeli)  tai  vartoi,  joka  itä- 
Suomessa  vähemmän  tunnettuna  olisi  väistynyt  vuotti  sanan  tieltä. 
Mitä  tulee  saada  sanan  käyttämiseen  merkityksessä  saapua,  tavataan 
se  myös  turkulaisessa  Kaarle  herttuan  runossa  (Kant.  tutk.  I  s.  172), 
kuten  Ojansuu  on  huomauttanut,  joten  se  ei  olisi  esteenä  odotuksen 
piirteen  länsisuomalaiselle  alkuperälle. 

Ampujan  odotusta  seuraa  tavallisesti  ammuttavan  näkemistä 
kuvaava  säepari  \ 
Keksi  mustasen  mereltä,  sinervöisen  lainehilta. 

Useimmilla  vienanpuolisilla  runoalueilla  mainittu  säepari  esiin- 
tyy ilman  odotuksen  kuvausta.  Sama  säepari  ilmaantuu  aivan  kaik- 
kialla Vienan  läänissä  Kilpakosinnan  alussa,  missä  Ilmarisen  sisar 
koettaa  arvailla,  onko  näkemänsä  vesikivi,  lintuparvi,  kalaparvi  vai 
pursi  (esim.  I  469)^. 

*  Latvajärven  Arhipan  kappaleessa  käy  tämän  edellä  vielä  ajanmää- 
räys  (p  54):  niin  päivänä  muutamena,  huomenna  monikahana. 

^  Nähdyn  arvaileminen  kuuluu  Inkerin  virteen  ja  siinä  yhteydessä  on- 
kin mainittu  säepari  säilynyt  yhdessä  ilomantsilaisessa  kappaleessa  (Kant. 
tutk.  I  s.  72).  Vastaava  kohta  inkeriläisessä  toisinnossa  kuitenkin  kuuluu: 
näki  myttysen  meressä  (sam.  s.  68)  ja  Sääksmäen  Ritvalan  Helkavirsien  säi- 
lyttämässä muodostuksessa:  näki  kykkärän  merellä.  Saattaisi  ajatella,  että 
näkemistä  kuvaava  säepari  on  Inkerin  virteen  tullut  itä-Suomessa  yksisä- 
keisen  sijalle  joko  vapaasti  muodostettuna  taikka  jostakin  toisesta  runosta 
yhtäläisyytensä  vuoksi  lainattuna. 


Onko  Väinämöisen  ammunta  XXXVI, 


Myös  Väinämöisen  ammunnassci  seuraa  mainittua  .säeparia  jos- 
kus arvaileminen  (p  100)  ^: 

»Kun  sie  lienet  lintukarja.  niin  sie  uimahan  uleuvu, 

niin  sie  lennolle  leviä,  vain  kuin  lienet  vanha  Väinö, 

kun  lienet  kalainen  karja,  silloin  sie  on  siinä  ollos!» 

Kilpakosinnan  vaikutusta  voi  havaita  toisessakin  kappaleessa, 
jossa  Sammon  taonnasta  siirtynyt  Pohjan  eukko  .ensinnä  utelee 
näkemältään,  mikä  se  on,  ja  sitten  tiedustelee  samaa  pojaltansa  (p 
2);  niinikään  vielä  kolmannessa,  jossa  Lappalainen,  ennenkuin  voi 
nähdäkään,  kuulee  koiran  haukkuvan  ja  kysyy  emoltansa,  joko  Väi- 
nämöinen matkustaa  (p  125). 

Ampumisen  uhka  on  yhdessä  pohjoiskarjalaisessa  kirjaanpa- 
nossa  ilniaistu  säeparilla  (j  16): 

Ampuaksensa  käkesi,  tappoakseen  toivotteli. 

Jälkimäistä  säettä  ei  muuten  tavata  eikä  se  runokie  ellä  (-een  < 
-ehen)  mahdu  runomittaan,  jollei  sitä  korjaile  esim.  tapjioaksensa 
tarkoitti  ^. 

Edellisessä  säkeessä  on  mnpuaksensa  kreikanuskoisten  kar- 
jalaisten puhekielessä  käyttämätön  muoto.  Tästä  syystä  on  sitä 
Suomen  itä- Karjalassa  ynnä  Ilomantsissa  muunnettu  yleisesti: 
aina  ampua  käkesi.  Välistä  myös  muoto  käkesi  on  vaihdettu  tavalli- 
sempaan käkei  huolimatta  runomitan  rikkoutumisesta:  aiiw  kä- 
kei  ampumahan  (i  50). 

Ampuaksensa  muodon  alkuperäisyyttä  vahvistaa  vielä  sen 
esiintyminen  eri  väännöksinä  Vienan  läänissä,  jossa  s(>  on  puhe- 
kielelle yhtä  tuntematon  (p  123;  78;  119;  121,  vr.  103): 

A.  Väinämöistä  ampuoksansa.       C.    Ampu  on  se  Väinämöistä. 

B.  Ampuvoksi  Väinämöistä.  D.     Ampuogo  Väinämöistä. 

Runomitta  ja  kieli  osoittavat  myöhä isemmiksi  myös  säkeenmuodot 

(p  9;  127): 

E.     Tahtoi  ampua  Väinämöistä,     F.    Lupai   ampuo  Väinämöistä. 

Muutaman  kerran  ampuja  sanoin  lausuu  aikomuksensa  (])  47.  \  r.  24, 
89):    finyt  mie  ammun  Väinämöisen.» 

^  Pilveksi  arvaileminen  Uudessa  Kalevalassa  (6:  85 — 8)  on  Lönn- 
rotin muualta  lipäämä  piirre. 

*  Vr.  edempänä  säeparia:  lähteäksensä  käkesi,  tullaksensa  toivotteli, 
jonka  mahdollinen  vaikutus  on  lukuun  otettava. 


\\\\l,i  alkuperäistä  Sampo  jaksoa?  75 

Sekä  Suomen  että  Vienan  Karjalassa  mainitaan  ylimalkai- 
nen ampumaan  varustautuminen  (i  40;  50;  p  7,  vr,  27): 

A.  Varusteli  ampumahan.  pohkeat  polvin  lekutti. 

B.  Asettilien  ampumahan,  C.    Ampumah  asettelekse. 
varusti  varat  lujat, 

Yleisesti  esitetään  Vienan  läänissä  nimenomaan  jousen  virit- 
täminen. Niissä  tapauksissa,  joissa  sitä  seuraa  kielellisesti  tai  m- 
nomitallisesti  virheellinen  säe:  ampu(aksensa  \jm)  Väinämöistä,  ynnä 
muutamissa  muissa  toisinnoissa  kuvailee  sitä  säepari  (Js  '11  ym): 

Veti  jousen  jouahutti  \  käsikaaren  käännällytti. 

Tämä  on  nähtävästi  mukaeltu  Metsän  luvuista,  joissa  oravaa  pyy- 
detään pysymään  paikoillaan  (Ahlqvist  B  311  Ilomantsista): 

Kunnes  juosta  jouvuUelen,  vasamoita  valmistelen. 

Mutta  Vienan  läänin  kuuluisimmat  laulajat:  Latvajärven 
Arhippa  Perttunen  ja  hänen  poikansa  Miihkali,  Vuonnisen  Ontrei 
Malinen  ja  hänen  poikansa  Jyrki,  Vuokkiniemen  Jyrki  Kettunen 
\Tinä  eräs  Lönnrotille  laulanut  uhtuelainen  ovat  säilyttäneet  säkeitä, 
joiden  joukossa  pitäisi  olla  runon  alkumuotoon  kuuluvia. 

1.  Niin  koppoi  tulisen  jousen  Lt  54. 

2.  Korvalta  koan  tulisen  Lt  54,  Vn  79:  7,  79  a:  9  ynnä  84:  5  {kor- 

vahcm)  ^;    vr.  myös  88  (s.  71). 

3.  Jännitti   tulisen   (-et)   Jousen   (-et)   Lt  54,  58  a  Vk  63—4, 
Vn  79:  6,  79  a:    8,  84:    5,  Uh  107. 

4.  Käen  oikean  nenähän  Vn  79  a. 

5.  6.     Otti  viinestä  vekarin,  sulan  kolmikoipisesta  Uh  107. 

7  A.     Otti  oikeimman  vasaman  Lt  58:    21,  58  a:  22. 
B.     Otti  nuolen  oikeimman  Vk  63 — 4. 

8  A.     Valitsi  parahan  varren  Lt  54:  26,  Vk  63 — 4. 

H.        Valitsi  parahan  piilen  t.  nuolen  Lt  58:  20,  58  a:  21. 
9.         Nuolen  juonelle  asetti  Lt  54:  24. 

Osa  näistäkin  säkeistä  tosin  ilmaisee  Pistoksen  luvun  vaiku- 
tusta. Tulisen  jousen  jännittäminen  tavataan  näet  monesti  myös 
nuolien,  silloin  aina  tulisten,  suliltamisen  edellä  ja  saa  tavallisesti  jat- 

^  Joskus  muunnettuna:  juostessahan  (p  18,  135).  Kerran  jousen  vetä- 
minfn  esitetään  ampujan  äidilleen  ilmaisemana  uhkauksena  (p  1). 

^  Kertosäkeellä:  vasamoitah  valmisteli,  on  vastine  sekä  edelläesitetyssä 
Oravan  luvussa  että  Pistoksen  sanoissa  (Lönnrot  S  196  Kesälahdelta). 


7<)  Onko  Väinämöisen  ammunta  \XXVI,i 

koksceii:  tulisilla  jäntehillä  (p  11,  13).  Samn  piirre  tavataan  Pistok- 
sfii  luvun  sekä  vienan-  että  suomen  karjalaisissa  toisinnoissa  (I 
L  836  Arliipan;  Ahlqvist  B  96): 

A.     Niin  koppoi  tulisen  jousen,       B.     Oikaisi  tulisen  jousen 
jännitti  tulisen  j[ousen].  olallehen  oikealle. 

Pistosnuolien  ampujalle,  pahan  sokealle  pojalle,  soveltuvat  hyvin 
tuliset  jouset,  jänteet  ja  erittäinkin  7iuolet,  mitkä  ilmeisesti  johtuAat 
raamatullisista  »ruman  tulisista  nuolista». 

Tulisen  jousen  asemalla  esiintyy  eräässä  suomenkarj alaisessa 
Pistoksen  luvussa  jukainen  jousi  (Hakulinen  92): 

C.     Jännitti  jukaisen  jousen  alla  kantansa  vasemman. 

Tämä  voisi  olla  vuorostaan  lainattu  Pistoksen  lukuun  Väinämöisen 
ammunnasta,  samoinkuin  jousen  koppominen.  liatvajärven  Arhipalla 
(A),  joka  sen  on  esittänyt  molemmissa  runoissa. 

Lappalaisen  koppomalle  jouselle  on  tulisuus  voinut  siirtyä, 
paitsi  jännitetyltä  jouselta,  myös  tulisesta  kodasta.  Että  tulisen 
kodan  korva  on  Lappalaiselle  vanhastaan  kuuluva  ampumispaikka, 
osoittavat  sen  jäljet  Arhipan  pojalla  Miihkalilla,  joka  ei  isänsä 
esittämää  säettä  ole  enää  ymmärtänyt.  Odotuksen  kuvauksessa 
hän  mainitsee,  kuten  näimme,  ikkunan  korvan  (s.  71),  mutta  jousen 
jännittämisen  ja  laukaisemisen  esityksessä  ihmiskorvan  (p  58,  58  a): 

Koki  korvalla  piteä  — .  Ei  korvalle  koskefkana. 

Myös  paraan  nuolen  valitseminen  esiintyy  osittain  samoilla 
osittain  muillakin  Vienan  läänin  laula  joilla  Pistoksen  luvussa  (1  L 
839;  849): 

A.     Valitsi  parahan  piilen,  B.     Otti  nuolen  dikeimman. 

otti  oikeimman  vasaman.  valikoi  parahan  varren. 

Sokealle  vähemmän  sopivana  kuin  näkevälle  on  valikoimisen  piirre 
Toinut "  siirtyä  Pistoksen  lukuun  Väinämöisen  ammunnasta,  johon 
kuuluvaksi  sen  niinmuodoin  saisi  lukea. 

Usein  Lappalainen  jousta  iännittäessään  vielä  toivottaa  ^p 
64,  58,  64,  107;  vr.  89  välissä  kielto): 

»Kun  (min)  käsi  alentanevi,         kun  (min)  käsi  ylentänevi, 
niin  (sen)  nuoli  ylentäköhön;  niin  (sen)  nuoli  alentakohon!» 


^  Vr.  p  2:  jousi  —  nuoli;  p  75:  jousi  -  -  jousi  (V:n  toivotus!). 


X  X  X  VI ,  1  alkuperäistä  Sampojaksoa?  77 

Ampumisen  aikomusta  tai  uhkausta  seuraa  Suomen  Kaija- 
lassa välittömästi  kieltoa  kuvaava  säepari  (esim.  j  17;  i  24): 

1  A.     Käsi  kielti,  toinen  käski.       2.      Sormet  suoniset  epäsi. 
H.     Käet  kielti  ampumasta. 

Kahdessa  itäkarjalaisessa  toisinnossa  on  tämän  sijalla  tai  lisänä  toi- 
nen Lemminkäisrunoista  lainattu  säepari  (i  23 — 4): 

3.     Niin  kielti  ka[v]etta  kaksi.        4,     Kielti  kolme  Luonnotarta. 

Viimemainittu  säe  on  sitäpaitsi  joskus  sekaantunut  edelliseen  sä- 
keistöön (i  39:  1  B+  2+1  A+4;  vr.  i  24). 

Vienan  läänissä  on  edellinen  säkeistö  ainoastaan  kolmen  kir- 
jaanpanon  edustama  (p  22  ja  24:  1  A  +  2;  p  47:  1  B  +  2).  Hyvin 
tavallinen  on  siellä  sitävastoin  jälkimäinen  säepari,  minkä  edellä 
kuitenkin  käy  usein  edellistä  muistuttava  alkusäe,  jossa  toinen 
kieltää,  toinen  käskee  (esim.  p  30  a,  vr.  myös  Lemminkäisrunoissa 
I  701  ym): 

Emo  kielti.  vaimi»  käski,  kielti  kolme  Luonnotarta, 

epäsi  kavetta  kaksi, 

Yhteinen  suomen-  ja  vienanpuolisille  toisinnoille  on  kieltä- 
vien sanojen  ensimäinen  säe:  '»älä  ammu  Väinämöistä!'^  Suomen  itä- 
ja  pohjois- Karjalassa  yleinen  kiellon  perustelu  kuuluu: 

^llo(t)  ilmoilta  katovi,  laulu(t)  maalta  lankeavi.» 

Joskus  lisätään  kolmanneksi  säkeeseen  (i  26;  j  18): 

A.     »Soitot   maalta  sortunevi.»       B.     »Soitot  sortuvi  alase.» 

Selitykseksi  itä- Karjalassa  lisätään: 

»Ilo  ois  ilmalla  parempi,  (välistä  vielä  i  27,  vr.  26): 

l.nilii  maalla  laatuisempi.  soitto  maalla  suoreampi». 

Tämä  säkeistö  tavataan  samoissa  vienanpuolisissa  kirjaan- 
panoissa,  joissa  alkuperäisempi  käsien  kielto  on  säilynyt  (p  22,  47, 
vr.  44),  sekä  eräässä  kappaleessa,  jossa  emo  kieltää  ja  vaimo  käs- 
kee, yhdessä  toisen  perustelun  kanssa  (p  7):  y>Väinö  on  tätisi  'poikm.  ^ 
.Jälkimäinen  perustelu,  joka  liittyy  yleisesti  emon  kieltoon,  aiheutuu 
siitä  vienanpuolisen  Lemminkäisrunon  kohdasta,  missä  Kauko- 
mieli ilmoittaa  äidilleen  surmanneensa  ainoan  tätinsä  pojan  (I  767). 

*  Kertosäkeenä  on  jo.skiis:  »lankosi  sisaren  poika»  tai  «sinisukka  äidin 
lapsi»  (p  9,  18).  Jälkimäinen  on  muodostettu  Kullervon  mainesanasta  sini- 
sukka Äiön  poika  (I  957,  vr.  lapsi  955). 


78  Onko  Väinämöisen  ammunta  XXXVI,  i 

Edellä  mainitun  säkeistön  sisään  tai  loppuun  on  Suomen  itä- 
Karjalassa  tilapäisesti  lisätty  tunnelmarunoihin  kuuluvia  säkeitä, 
jotka  ilon  ja  laulun  katoominen  on  johtanut  mieleen  (i  39;  42 — 3;  26): 

A.    »Kun  tämä  kana  katovi,  B.    »Paha  roite  paimosille, 

ilolintu  liikahtavi.»  karu  karjan  katsojille.» 

C.     »Ikäv'  on  iloton  ilta.» 

Parissa  vienanpuolisessa  toisinnossa  seuraa  kieltoa:  »älä  ammu 
Väinämöistä»,  neuvo:  »ammu  Väinämön  hevosia»  (p  1,  101).  Siitä  joh- 
dumme kysymykseen,  millä  tavoin  tapahtui  Väinämöisen  liikkumi- 
nen ja  mereen  suistuminen. 

Yksistään  Vienan  läänissä  eikä  sielläkään  kaikkialla,  kuvataan 
Väinämöisen  matkalle  lähteminen  tai  varustautuminen.  Itäisillä 
Vienan  läänin  runoalueilla  mainitaan  heti  alussa  paikka,  johon  Väi- 
nämöinen on  menossa  (p  1,  4  ym): 

Se  on  vanha  Väinämöinen  Luotolahan  lankoihinsa, 

lähteäksensä  käkesi,  Väinölähän  (t.  Väinöhön) 

tullaksensa  toivotteli,  sisarihinsa. 

Muutamissa  Jyskyj arven  toisinnoissa  seuraa  vielä  äidin  kielto  hih- 
tcmästä  (esim.  Js  13): 

Emo  kielti,  vaimo  käski,  kielti  kolme  Luonnotarta: 

epäsi  kavetta  kaksi,  »älä  lähe  Väinämöinen!» 

Molemmat  säkeistöt  esiintyvät  yht 'aikaa  sekä  vienan-  että 
suomenpuolisissa  Lemminkäisrunoissa  (I  800;   Europaeus  G  394): 

A.     Itse  lieto   Lemminkäinen  B.    Lemmuikäinen  lieto  poika 

aina  aikoi,  ei  evännyt,  aina  lähteä  käkesi 

Luotolahan  lankoihinsa.  —  Luotolahan  lankolahan, 

Jopa  äiti  kieltämähän,  Väinöläh  sisärihinsä. 

jopa  kaksi  Luonnotarta,  Epäsi  kavetta  kaksi, 

ja  kaksi  Kavehetarta.  kielsi  kolme  Luonnotarta. 

Mainituista  säkeistöistä  edellinen  kuuluu  Lemminkäisen  Luotolan- 
retkeen,  jälkimäinen  Pätöisen  pojan  Päivölänretkeen. 

Uhtuen  puolella  on  Väinämöisen  ammunnalla  myös  toinen 
johdanto,  jossa  kuvataan,  miten  yöllä  syntynyt  Väinämöinen  menee 
päivällä  pajaan  ja  siellä  takoo  itselleen  rautaisen  oriin  (ks.  I  osa  s. 
19).  Tämä  on  eri  runoa,  joka  ilmaantuu  muissakin  yhteyksissä  ker- 
rottuna seppo  Ilmarisesta  (I  136,  L  160;  j  323). 

Latvajärven  Arhippainen  Miihkali  aloitti  v.  1877  Sampojak- 
son  seuraavalla  kuvauksella  (p  58  a,  vr.  58): 


XXXVI,!  alkuperäistä  Sampo  jaksoa?  79 

Viika  vanha  VäinämöiiK,']!  lampi  on  suuri  lautasella, 

otti  olkisen  orihin.  veei  selvä  selkäluulla; 

hernevartisen  heposen  tuosta  noiat  vettä  lakki, 

meren  jäätä  juoksemahan,  lappalaiset  lainaeli. 

somerta  sirehtimähän;  Lappalainen  kyytösilmä  — 

Kajaaninpuolisessa  toisinnossa  käy  Väinämöisen  ammunnan 
«'(Icllä  H^imähäkin  runo,  joka  ensin  kuvailee  hämähäkin  nylkemistä 
ja  nahkan  viemistä  Viipuriin  myötäväksi  ja  sitten  hevosen  ostoa 
aivan  yhtäläisin  säkein  (m  5): 

Tuolla  ostaisin  orihin,  josta  noiat  vettä  juopi  — 

hernevartisen  hevosen,  lainoavi  Lappalainen; 

meren  jäätä  juoksemahan,  sen  ei  jälki  jäällä  tunnu, 

Suomesta  [!]  sirottamahan,  kynnen  isku  iljaneella. 

siir  on  lampi  lautasilla,  Lappalainen  kyyttösilmä  — 

Tämän  runon  yhdistämisen  Väinämöisen  ammuntaan  on  nähtä- 
västi aiheuttanut  molemmissa  esiintyvä  Lappalainen.  Hämähä- 
kin runoon  kuuluvasta  kappaleesta  esitti  mainittu  Latvajärven  lau- 
laja V.  1871  ainoasti  viisi  ensimäistä  säettä,  joita  niinikään  tavataan 
nmutamissa  muissa  saman  runoalueen  toisinnoissa.  Myös  Vuon- 
nisen  puolella,  jossa  runo  yleensä  alkaa  Lappalaisen  vihan  pidolla, 
kohtaamme  välistä  tämän  johdannon.  Siellä  esiintyvä  säkeenmuun- 
nos:  osti  olkisen  orihin  (p  98,  vrt.  88),  liittyy  vielä  läheisemmin  Hämä- 
häkin runoon.^ 

Yhdessä  Kellovaaran  kappaleessa  yhtyy  olkisen  hevosen  otta- 
mmen  välittömästi  Luotolaan  menoa  kuvaavaan  johdantoon  (p  1). 
Toisessa  saman  laulajan  kappaleessa,  jossa  Kilpalaulanta  käy  edellä, 
Väinämöinen  (p  2): 

Itse  lähtevi  merelle  kalahauin  karvaisella, 

hevosella  hirvisellä,  lohen  mustan  muotoisella. 

Tämä  hevosen  kuvaus  on  otettu  Niukahdusluvusta;  sillä  on  tahdottu 
esittää  aasia,  millä  Jeesus  ajaa  kirkkoon.  Samasta  loitsusta  on 
hiirenkarvainen  hevonen  sekaantunut  ennenmainittuihin  johdan- 
toihin sekä  otetun  eli  ostetun  olkisen  hevosen  että  taotun  rautaisen 
hevosen  kerroksi  (p  1,  98;  vr.  119 — 21). 

^  Eräässä  länsi-inkeriläisessä  runossa  (Salminen  804)  kertoo  laulaja 
itsellään  olleen  olkisen  orosen  ja  hernevartisen  hevosen  ohella  vielä  nauris- 
naattisen  satulan,  mikä  viittaa  tämän  piirteen  johtumiseen  satujen  Ipppu- 
'oruista  (esim.  Suomen  kansan  sat.  ja  tar.  II  l/jossa  hevonen  on  vahainen 
ja  hernehinen  on  ruoska). 


80  Onko  Väinämöisen  ammunta     ^  XXXVI, i 

Välistä  Väinämöinen  saa  hevosensa  etsimällä,  niinkuin  PuneB 
valituksessa  (p  35,  vr.  12;    I  614). 

Sekä  matkan  määrä  että  matkan  varustukset  ovat  niinmuodoia 
muista  runoista  lainatut  eivätkä  ole  alkuansa  kuuluneet  Väinä- 
möisen ammuntaan. 

Suomen  puolella,  kuten  mainittu,  ei  edes  Väinämöisen  saapu- 
mista ampujan  ulottuville  ole  sanallakaan  kuvattu.  Siitä,  että  hän 
ammuttuna  sortuu  mereen,  voimme  kuitenkin  päättää  hänen  liik- 
kuneen joko  merellä  tai  lähellä  merta.  Luonnollisesti  siis  odottaisi, 
että  Väinämöistä  olisi  kuvailtu  kulkevaksi  purrella.  Niin  ei  kuiten- 
kaan ole  asiata  esitetty  ainoassakaan  Vienan  läänin  toisinnossa. 

Kerran  Väinämöinen  mainitaan  tietänsä  kävelevänä,  matkaansa 
mittelevänä,  mikä  on  lainattu  Koiran  synnyssä  Suomen  puolella 
tavattavasta  Väinölän  sokean  ukon  kävelystä  (p  97,  SSL  s.  231). 
Siitä  huolimatta  hän  ammuttaessa  suistuu  ratsailta. 

Latvai arven  Arhippa  Perttusen  kappaleeseen  on  Polvenhaava- 
runosta  lainattu  kuvaus,  miten  Väinämöinen  (p  54;  1  300). 

Rekehensä  reutosihen,  korjahan  kolhjentelihen. 

Sittenkin  siinä  hevonen  tulee  ammutuksi:  alta  canhan  Väinämöisen. 
Mutta  toisessa  kirjaajipanossa,  jossa  rekeen  istuutuminen  maini- 
taan, on  viimemainittu  säe  ristiriitaisena  pois  jätetty  (p  125),  ja  kol- 
mannessa se  on  korjattuna:  eestä  vanhan  Väinämöisen  (p  40). 

Muuten  esiintyy  Väinämöinen  säännöllisesti  ratsastavana. 
Ratsuna  on  hänellä  joko  hevonen  tai  hirvi:  Vaikka  hänen  niin  mo- 
nessa toisinnossa  mainitaan  ottaneen,  ostaneen  tai  takoneen  hevo- 
sen taikka  sillä  lähteneen  merelle,  hänet  kuitenkin  harvoin  ilmoitetaan 
ajelevan  tai  lähenevän:  orihilla  olkisella,  hernevarrella  hevolla  (p  54, 
vr.  27),  tai  suistuvan  selästä:  hUrenkarvaisen  heiiosen.  loheni  mustan 
muotoiselta  (p  78).    Sitä  vastoin  on  hyvin  yleinen  säe: 

A.  Selässä  sinisen  hirven  Kl  4.  Js  11,  13,  Km  <  Js  17,  Ak  35,  Ak 

<  Vk  <  Lt  43,  Ks   46,  49,  Vn  84.  91.  93,  Vn   <  Tli  86,  Uh 
102,  105,  106,  117,  119—3). 

B.  Sinihirvellä  selässä  Ak  30. 

C.  Ajoi  hirvellä  selässä  Ak  44. 

D.  Sinisellä  hirvellähän  Vn  <  Ln  89. 

E.  Hirvellä  hihattomalla.    Ln  100. 


XXXVI, I  alkuperäistä  Sampojaksoa? 


^Naina  säe  tavataan  joskus  sovitettuna  lähdön  kuvaukseen  (Ks  45; 
rii  127): 

\'.     Ottavi  sinisen  hirven.  Cl,    Jo  suorin  Väinämöinen 

selkähän  sinisen  hirven. 

Sinisen  hirven  kertosanoina  tapaamme  kerran  rauankarrai- 
scn  kapehen  (p  64).  kerran  myös  Hämähäkin  runoon  kuuluvan  herne- 
cartisen  hecoseii  (p  35)  tai  Niukahduslukuun  luettavan  kalahauin 
karvaisen  (p  127)  sekä  pari  kertaa  Hiiden  hirven  hiihdännästä  lai- 
natun säkeen  (p  84,  91,  vr.  120):   Hiien  hirren  lautasella. 

Viimemainitun  yhdistyksen  on  aiheuttanut  yhteinen  hirvi 
sana.  Niinikään  on  yhteinen  selkä  sana  usein  vetänyt  sinisen  hir- 
ven jälkeen  samasta  runosta  säeparin  (Js  11  ym): 

Selkeä  silittelevi.  taljoa  taputtelevi. 

Tämän  mukaan  on  välistä  seurannut  vielä  Hirven  hiihtäjälle  kuu- 
luva kehuminen  (p  105—6,  49): 

A.     »Sopisi  selällä  maata,  leveätä  levätäkseni 

ketun  päällä  keljetellä.»  nuoren  neitosen  keralla, 

r.,     »Oisko  ontta  ollakseni.  kaunokaisen  kainalossa.» 

Vielä  esiintyy  sinisen  hirven  selkä  silittelyn  edellä  käyvässä 
säepa  rissa  (p  14): 

Hyppäsi  hyvän  selälle,  hirven  sinisen  selälle. 

Mutta  pääsäkeellä:  hyppäsi  hyvän  selälle,  on  useammin  ker- 
tona,  silloinkin  kuin  hirvi  on  ratsuna:  hyvän  lankin  lautaselle  (p  4 
ym).  Tämä  yhteyteensä  soveltumaton  säepari  on  lainattu  Kuller- 
von sisaren  runosta  (I  960  a). 

Samasta  runosta  lienee  myös  saatu  usein  esiintyvä  ajelemisen 
kuvaus:  ajoa  karettelevi  (p  4  ym).  Lisäksi  on  siitä  välistä  sekaantu- 
nut mereen  sortumiseen  nähden  aivan  ristiriitainen  paikanmää- 
räys  (p  13,  vr.  117—8): 

Noit'  on  Väinön  kankahia,  noilla  neitoset   kisasi, 

ammoin  raattuja  ahoja. 

Parikymmentä    kertaa    mainitaan    ajon    tapahtuneen    vieren 
selällä. 
A.     Selvällä  meren  selällä  Kl  1,  Ak  <  KL27,  Ak  36,  38,  44,  Lt  54, 

58,  Lt  <  Ak  62,  Vn  93,  Ln  100,  Uh  110.  116.  125. 
1'..     Keskellä  meren  selällä  Uh  121. 

6 


82  Onko  Väinämöisen  ammunta  XXXNf.i 

C.  Ajoi  selvällä  selällä  Vk  71. 

D.  Ajoi  hän  meren  selälle  Uh  107. 

E.  Selveä  meryttä  myöten  Kl.  7. 

F.  Suloa  meryttä  myöten  Kl  9. 

Gr.    Poikki  mustasta  merestä  Uh  101. 

A  ja  B  muotoja  seuraa  useimmiten  kertosäe:    nlapaJla  nvl-palla   \;\\ 

joku  väännös  siitä. 

Huomattava  kuitenkin  on,  että  ainoastaan  kolmessa  näistä  toi- 
sinnoista Väinämöinen  ratsastaa  hirvellä  (p  44,  93,  121).  Parissa  kir- 
jaanpanossa  hän  hirvellään  ajaa  sinisen  meren  selällä  tai  sivua  (Km 
<  Js,  17;   Vn  <  Ln  89): 

Gr.     Selässä  sinisen  hirven  H.    Sinisellä  hirvellähän 

selällä  sinisen  meren,  sinisen  meren  sivua, 

selkeä  silittelevi. 

Kolmea  selkää:  hirven,  meren  ja  taas  hirven,  ei  ole  alkuansa 
perätysten  mainittu.  Meren  selkä  on  voinut  juolahtaa  mieleen  hir- 
ven selän  johdosta  ja  on  se  johtanut  muistiin  Väinämöisen  ammun- 
taan liittyneessä  Luomisrunossa  esiintyvän  ja  siihen  oleellisesti 
kuuluvan  selvän  meren  selän  ynnä  sen  kerron  aukean  ulapan  (s.  22). 

Väinämöisen  ajaessa  on  meri  täytynyt  ajatella  sulaksi  (F), 
koska  hän  ammuttuna  suistuu  veteen.  Väinämöisen  lähdön  yh- 
teydessä mainittu  meren  jää,  joka  on  lainattu  Hämähäkin  runosta 
(s.  79),  esiintyy  vain  pari  kertaa  hevosta  ammuttaessa:  meren 
jäätä  juoksemasta  (p  60,  88). 

Joskus  liittyy  selvällä  selällä  ajamiseen  niinikään  Hämähäkin 
runossa  tavattava  hiekan  ja  veden  pirskuminen  (Vk  71,  vr.  I  L  360): 

Somer  silmille  sirahti,  meri  parskui  pamiahille. 

Useammin  kuitenkin  ajo  suoritetaan  niin  tailnvasti.  ett;!  (p 
107  ym;  7  ym): 

Ei  kastu   oron   kapiat,  t.  ilman  kapian  kastumatta, 

eikä  vuohiset  hevosen,  vuohisen  liottamatta. 

Tämä  kuvaus  tavataan  vain  kerran  sovitettuna  hirveen  ja  sil- 
loin juuri  edellinen  muodostus,  jossa  nimenomaan  mainitaan  oron. 
kaviot  ja  hevosen  vuohistet  (!  p  121,  vr.  miestel  I  osa  s.  111).  Jälki- 
mäinen muodostus  on  Suomen  itä-Karjalassa  tavattu  Kilpakosin- 
nassa,  jossa  Hmadnen  äitinsä  ilmoitukseen  vastattuaan:  Hohi  lähcn» 
ja  otettuaan  oman  (!)  orosen  (KRH  s.  303): 


XXXVI.i  alkuperäistä  Sampojaksoa?  83 

Aja VI  karittelevi  ilman  kapion  kastamatta, 

iiicreii  selvällä  selällä  vuohisen  vaj ottamatta. 

Satakuntalaisessa  Hämähäkin  runon  toisinnossa  kuvataan  huo- 
kosen (<  Yuokosen)  kostmnattomuus  yhdessä  kavion  pystymättömyy- 
den  kanssa  ostetun  ison  oriin  Juostessa  meren  jäätä  (Paldani  3  Parka- 
nosta): 
Johonk'  ei  kavio  pysty,  eikä  huokonen  kastu.  ^ 

^lainittu  kuvaus  on  siis  ilmeisesti  muualta  tullut  Väinämöi- 
sen ammuntaan.  Sinisellä  hirvellään  ei  Väinämöinen  alkuansa  ole 
ajanut  meren  päällä,  vaan  meren  sivua,  josta  on  ammuttuna  muistu- 
nut veteen.  Alkuperäisesti  Väinämöisen  ammuntaan  kuuluviksi  voi 
siis  vain  lukea  säkeet: 

Selässä  sinisen  hirven  sinisen  meren  sivua. 

Mutta  mhikä  teonsanan  sisältävä  säe  on  käynyt  niiden  edellä, 
jos  yleinen:  ajoa  karetlelevi,  on  lainattu  Kullervon  hevosella  ajosta? 
Toisinaan  kohtaamme  sen  sijalla  (p  46,  86,  119 — 23,  vr.  30  a)  tai 
ohella  (p  106)  säkeen:  jo  tulevi  Väinämöinen.  Tämän  edellä  käy  ta- 
vallisesti odotuksen  kuvaus  ^  Kerran  ilmaantuu  kertosäkeenä  (p  21): 
jo  saapi  Uvantolainen,  mikä  vastaa  odotuksen  kuvauksessa  mainit- 
tua: saavaksi  Uvantolaisen,  vahvistaen  ajatusta  tämän  kohdan 
runoon  kuulumisesta. 

Suomen  Karjalassa  liittyy  ampumisen  kieltoon  välittömästi 
ammunta:  toki  ampui,  ei  totellut.  Siihen  on  toisinaan  kertona  li- 
sätty (i  39  "jTn,  vr.  j  17):   varsin  ampui,  ei  varannut. 

Vienan  läänissä  on  länsisuomalainen  toki  sana  yleisesti  vaih- 
dettu sanaan  kuitenk'  (p  4  ym):  ampui  kuitenk\  ei  totellut.  Koska  tämä 
lyhennysmuoto  ei  ole  runokielen  mukainen,  on  säettä  välistä  yritetty 
parannella  sekä  supistamalla  että  laajentamalla  (p  38;  7): 

A.     Eipä  kuitenki  totellut.  B.   Ei  on  kuullut,  ei  totellut  — 

ampui  kuitengi  hevosta. 

Ilomantsin  Mckrijärvpn  Simana  Sissosen  kappaleessa  ilmaantuu 

*  Mistä  tämä  [n\rre  on  tullut  Hämähäkin  runoon,  on  vaikea  sanoa. 
Mainittu  runo  on  nähtävästi  myöhäinen  kokoonpano,  joka  tosin  on  Suo- 
messa laajalle  alalle  levinnyt,  mutta  niin  yhtäläisessä  muodossa,  että  on 
•^yytä  epäillä  kirjallistakin  leviämistapaa. 

2  Samoin  parissa  toisinnossa,  joista  hirvi  on  kadonnut  (p  21,  103). 


84  Onko  Väinämöisen  ammunta  XXXVI,  i 

jatkosäe,  joka  on  siirtynyt  saman  laulajan  esittämästä  Lcmminkiii- 
sen  surma-runosta:  jo  kaatoi  Kalevan  poian  (j  19,  vr.  18;  KRH  s.  416). 

Useampiin  sekä  suomen-  että  vienanpuolisiin  toisintoihin  on 
sekaantunut  Pistoksen  loitsuista  ampuminen  1  i  i  a  n  y  1  h  ä  ä  1- 
1  e  ja  alhaalle  ennen  nuolen  kohti  käymistä  (i  37  ym,  p  79  )Tn). 

Vienan  läänin  eteläisillä  ja  itäisillä  runoalueilla  esiintyy  ylei- 
sesti säepari,  josta  voisi  päättää  ampujan  Väinämöistä  tarkoittaes- 
saan tähdänneen  niin  huonosti,  että  olisi  saanut  sattumaan  ainoas- 
taan hänen  hevoseensa  (esim.  p  9;  4): 

A.     Ei  osannut  Väinämöistä,  B.     Ei  sopinut  Väinämöistä, 

osai  Väinämön  hevosta.  sopi  Väinämön  hevosta. 

Teonsanana  on  säeparia  muodostettaessa  käytetty  joko  osala  tai 
sopia  ^.  Mutta  A-muodostuksessa  osai,  jonka  paikalle  ei  runomitan 
vuoksi  mahdu  runokielen  osasi,  viittaa  siihen,  että  Icv^symyksessä 
oleva  säe  on  vasta  Vienan  läänissä  muodostunut  lisäys.  Samaa 
todistaa  B-muodostuksessa  lauseopillisesti  sana  sopia,  joka  vaatisi 
menentösijaa.  Yhdessä  Lönnrotin  kirjaanpanossa  onkin  edellinen  säe 
oikaistu:  ei  sopin  t  Väinämöiseen  (p  106),  mikä  taas  on  runokielen 
kannalta  säkeeseen  mahtumaton.  Koillisimmalla  runoalueella  on 
jälkimäistä  säettä  koetettu  kielellisesti  korjata  sanojakin  muuntn- 
mnlla,  mntta  on  silloinkin  runomittaan  tehty  virhe  (p  135): 

Ei  osannut  Väinämöistä,  sopi  hevosen  lihoihin. 

Kysymyksessä  olevan  säeparin  edellä  ^  käy  välistä  (p  14  ym): 
ampui  tuota  Väinämöistä.  Tästä  ja  mainitun  säeparin  jälkimäisestä 
säkeestä  on  supistumalla  voinut  syntyä  yksinkertainen  (p  27  ym): 
ampui  Väinämön  hevosta. 

Siinä  kajaaninpuolisessa  kirjaanpanossa,  missä  >lämähäkin 
runo  on  johdantona.  Lappalainen  suorastansa  (m  5): 

Ampui  olkisen  <iri1iiii.  hernevartisen  hevosen. 

Myös  useissa  viciuiupudlisissa  toisinnoissa  mainitaan  amnmtun  ol- 
kinen ori,  joka  saa  kerrokseen  joko  hernevartisen  tai  iSiukahduslu- 


*  Niiden  tilapäisiä  sijaisia  ovat:  ei  osannut  —  sattui  (p  123),  ei  sattu- 
nut —  sattui  (p  127),  ei  koskenut.—  sopi  (p  30),  eipä  koske-   koski  (p  103). 

2  Kerran  käy  sen  edellä:  ampu  riuhta  Väinämöistä  (p  119),  joka  toi- 
sen kerran  esiintyy  siitä  erikseen  muodossa:  ampu  Huhtain  t.  riuhto  Väinä- 
möisen (p  107).  Riuhta,  minkä  merkitys  on  laulajalle  ollut  tuntematon,  ei 
voi  olla  muuta  kuin  väännös  sanaa:  orihta. 


.\.\.\\  1.1  alkuperäistä  Sampo  jaksoa?  85 

viista  lainatun  hiirenkarvaisen  hevosen  (p  2,  1  yni).  Säeparin  alkuun 
tai  loppuun  lisätään  niissä  tavallisesti  (esim.  p  2.  16):  alta  vanhan 
Vnivämöisen. 

Jo  siitä  päätelmästä,  ettei  hevonen  ole  alkuperäinen  ratsas- 
tettava, jos  se  pitää  paikkansa,  seuraa,  ettei  hevosta  ole  alkuansa 
aninmttukaan.  Mutta  tämän  voi  suoranaisemminkin  todistaa.  Ta- 
vallisesti näet  ilmoitetaan,  mitkä  ruumiinosat  nuoli  on  lävistänyt. 
Latvajärven  Arhippa  kuvailee  sen  kulkeneen  (p  54): 

Läpi  länkiluun  lihasta,  kantti  kainalon  vasemen. 

oikeasta  olkapäästä, 

Toisessa  vienanpnolisessa  kappalfcss.i  nuitjcn  sanotaan  sattuneen  (p 
15): 

Oikeahan  olkapäähän,  läpi  länkien  lihojen, 

vasempahan  kainalohon. 

Miten  voi  ampua  hevosen  oikeasta  olkapäästä  vasempaan  kai- 
naloon, on  arvoituksellista.  Eikä  ajatus  käy  paljoa  selvemmäksi 
senkään  kautta,  että  mainitut  kaksi  säettä  tavallisesti  supistetaan 
yhteen:  kauUi  noien  kainaloien  (esim.  p  11).  Tässä  ei  kuitenkaan  tar- 
vita muuta  selitystä,  kuin  että  hevosen  sijalla  on  aikaisemmin  ollut 
ammuttuna  ihminen.  Kolmas  säe  tosin  näyttäisi  puolustavan  he- 
vosen aikaisemmuutta.  Länkien  eli  länkiste7i  (esim.  p  14)  lihojen 
saattaisi  ymmärtää  tarkoittavan  länkien  likellä  olevia  lihoja.  Vai- 
keasti määriteltävällä  länkiluulla  on  joskus  toisintomuoto  länkipuu; 
\älistä  mainitaan  länkien  ohella  kertosäkeessä  vielä  valjaat  (p  36, 
vr.  38): 

Läpi  noien  länkipuien,  liki  väljähän  lihoja. 

Mutta  säkeen  alkumuoto  onkin  ollut:  läpi  lämminten  lihojen, 
joka  yhtä  hyvin  soveltuu  ihmiseen  kuin  hevoseen.  Suomen  itä-Kar- 
jalassa, jossa  ammuttu  on  säännöllisesti  itse  Väuiämöinen,  tavataan 
\  leisesti  esiintyvän  oikean  olkapään  ja  vasemman  kainalon  ohella 
useamman  kerran  myös  lämminten  lihojen  maininta.  ^ 

Länsisuomalainen  monikon  omanto  lämminleri  on  ollut  yhtä 
(tiito  Suomen  itä-Karjalan  kuin  Vienan  Karjalan  laulajille.  Säkeen 
alkumuodon  rinnalla  ilmaantuu  siitä  syystä  muunnoksia,  joita 
'lisin  on  kielellisesti  korjailtu  runomitasta  huolimatta  ja  edelleen 


^  Mainitun   säkeen    edellä    käy   toisinaan   Niukahduslukuun  kuuluva 
^äe:  läpi  luun,  läpi  jäsenen   f.  läpi  luien,  läpi  lihojen  (i  39,  37). 


86  Onko  Väinämöisen  ammunta  XXXVI,: 

sekä  kieli-  että  runoaistiii  mukaisesti  muodosteltu  (esim.  i  30,  p  1; 
i  37,   p  9;  p    30;   p  2;    i  39;  p    103;    i   41;   p    74). 

A.  Läpi  lämmiuten  lihojen.  E.    Läpi  lämpymäii  liliasen. 

B.  »     lämpimien  lihojen.  F.       )>     lämpimälihan. 

C.  »     lämpymen       »  G.    Lässä  lämpymien  lihojen. 

D.  »     lämmintä  lihoa.  H.    Lästä  lämpöstä  lihoa. 

Oudolta  tuntuvasta  muodosta  lämmmien  on  myös  helposti  johtu- 
nut väännös  länkisien  eli  länkien,  kun  hevonen  tuli  runoon. 

Ammuttuna  mainitaan  hevonen  useimmiten  silloinkin,  kun 
ratsastus  esitetään  tapahtuvan  hirven  selässä  (esim  p  4).  Tosin 
kolmessa  vuonnisenpuolisessa  kappaleessa,  joihin  on  Pistoksen  loit- 
suista lainattu  kolmenkertainen  ampuminen,  nuoli  viimein  kä>- 
kohti  (p  79,  84,  97):  sapsohon  sinisen  hirven.  Lisäksi  yhdessä  Akon- 
lahden  toisinnossa  Lappalainen  ampuessaan  Väinämöistä  (p  37): 

Siipasi  sinistä   hirveä,  hirvi  hirnuvi  merehen. 

Samoin  tämä  eräässä  vuokkiniemeläisessä  kappaleessa  (p  63): 

Ampui  alta  sinisen  hirven,  alta  vanhan  Väinämöisen. 

Mutta  toisessa  vuokkiniemeläisessä  ynnä  yhdessä  kenttijärvc Iäi- 
sessä kirjaanpanossa  Lappalainen  (p  64,  49): 

Ampui  vanhan  Väinämöisen,       selästä  sinisen  hirven. 

Kolmannessa  vuokkiniqjneläisessä  (p  74)  ja  lukuisissa  vuonnisen- 
puolisissa  toisinnoissa  on  nihnkään  ammuttuna  itse  Väinämöinen 
(p  78  ym).  Yhdessä  itä-  ja  pohjois-Karjalan  kaikkien  toisintojen 
kanssa  ne  todistavat,  että  alkuperäinen  ammuttu  ei  ole  ratsu,  vaan 
ratsastaja.  ^  Vaikea  onkin  käsittää,  jos  Väinämöinen  ei  ole  ratsas- 
tanut meren  pinnalla,  vaan  meren  sivulla,  että  hän  ammutun  rat- 
sun selästä  sortuneena,  mutta  itse  haavoittumattomana  olisi  joutu- 
nut aivan  avuttomaan  tilaan. 

Muutamat  Vuokkiniemen-  ja  vuonnisenpuolisista  kappaleista 
esittävät  Väinämöistä  haavoitetun  syöksemällä  tai  jnstämällä  sydä- 
men kautta  (p  74,  88  a,  92,  95).  Samoin  vuonnisenpuolisessa  Lemmin- 
käisen surma-runossa  Pohjolan   emäntä  umpipiitken:  syöksi  miestä 

^  Parissa  uudemmassa  pohjois-aunukselaisessa  kirjaanpanossa  Lap- 
palainen ampuu  (Karttunen  119,  72):  toisessa  Väinämöisen  kanteleensoittoa 
kuuntelevan  vein  emännän  ja  toisessa  kirvisen  heposen.  Itäsuomalaisissa 
Niukahduksen  luvuissa  Jeesus  ajaa  usein  kirvisellä  hevosella  (vr.  s.  79,  SSL  s. 
18),  mikä  mahdollisesti  onkin  sekamuodostus  aasia  kuvailevasta  hiirakasta 
1.  hiirisestä  hevosesta  ja  Väinämöisen  sinisestä  hirvestä. 


A  X  X  \  1 . 1  alkuperäistä  Sampo  jaksoa?  87 

syömen  kaulii  (I  81').  Mainittu  säe  on  LemminkäiHurota  lainattu 
Väinämöisen  ammuntaan.  Huomattava  näet  on,  että  ampuvan 
Lappalaisen  sijalla  on  Pohjan  akka  tai  Joukahainen.  Sydämen 
ohella  mainitaan  alkuperäiscmmistä  ammutun  Väinämöisen  ruu- 
miinosista joko  vasen  kainalo  taikka  kaikki  kolme  (p  92;  74): 

A.    Pisti  miestä  syömen  kantti,  läst'  on  lämpöistä  lihoa, 

kantti  kainalon  vasemen.  ^  vasemesta  kainalosta 

l\.    Syöksi  miestä  syömen  kantti,       oikeahan  olkapäähän. 

Viimemainituissa  säkeissä  näyttää  haavoittaminen  tapahtu- 
iicni  alhaalta  päin  kainalosta  olkapäähän.  Päinvcistainen  suunta 
un  kuitenkin  yleisempi  ja  jousella  ammuttaessa  luonnollisempi. 
Täytyyhän  ajatella  Lappalaisen  ampuneen  korkeammalta  paikalta 
rannalle  merta  kohti.  Suomenkarjalaisissa  toisinnoissa  on  säkeet 
aina  yhtäläistetty,  siis  joko  olkapäästä — kainalosta  (i  36)  taikka  olka- 
päähän— kainalohon  (i  26  ym).  Siitä  että  kainalohon — olkapäähän 
(i  29)  tai  kainalosta— olkaluusta  (i  34),  on  harvinaisempi,  saanee  myös 
päättää,  että  tavallisempi  vienanpuolinen  muoto:  olkapäästä — kai- 
nalohon tai  kainalon  kautta  on  alkuperäisempi. 

Seuraa  ammutun  Väinämöisen  sortuminen  mereen,  jota 
kuvailee  säepari  (I  27): 

Kääntyi  kämmenin  merehen,      sormin  sortui  lainehesen. 

Tämän  vaihtelevia  toisintoja  on  edellisessä  osassa  (s.  46,  62,  71) 
esitetty  esimerkkinä  vähäisemmistä  säkeenmuunteluista.  Mutta 
esittämättä  ovat  jääneet  toisten  saman  runon  säkeistöjen  tai  muit- 
ten runojen  vaikutuksesta  muodostuneet  tai  niistä  suorastaan  lai- 
natut säkeet. 

Väinämöisen  ammuntaan  yhdistyneestä  Luomisrunosta  on 
(»tfttu  polvi  ynnä  lapaluu  ja  laiteltu  säkeenmuodot  (p  21;  i  52;  j  25): 

A.  Polvin  pyörähti  merehen.        C.     Lappioin  lainehesen. 

B.  Kääntyi  lapaluillehen. 

Semmoisenaan  on  Luomisrunosta  siirretty  munien  veteen  vieräh- 
tämistä kuvaava  kertosäe  (p  83): 

•To  hän  sortui  suin  merehen,         karskahti,  meren  karihin. 


^  Tämä  säe  on  kertona  myös  mainitussa  vuonnisenpuolisessa  Lem- 
minkäisrunon  toisinnossa,  josta  näemme  miten  helposti  kaksi  yhtäläisiä 
piirrettä,  tässä  ruumiin  lävistämistä  kuvaavaa,  sekaantuu  keskenänsä.  Latva- 
järven Arhipan  kappaleessa  Lemminkäisen  lävistäminen  kuvataan  vain  yh- 
dellä säkeellä:  läpi  syämen,  maksan  kantti  (I    758). 


88  Oliko  Väinämöisen  ammuntn  XXX\  I.i 


Viron  orjan  virrestä  on  Suomen  itä-Karjalassa  lainattu  käin- 
nuuiin  mereen  käymiselle  jatkosakeiksi  (i  40): 

Suin  lumehen,  päin  vitikin,  kourin  ilmahan  kovahan. 

Tämä  säkeistö  alkuperäisine  pääsäkeineen:  siitä  suistui  suin  lumehoi 
(Kant.  tutk.  II  s.  232 — 3),  voi  myös  kiintyä  kämmenilleen  käänty- 
misen edelle  (i  37,  38)  ja  viimein  jäädä  yksin  kuvailemaan  Väinri- 
möisen  suistumista  (i  36).  Yhdistävänä  siteenä  runojen  välillii  on 
ollut  käsin  eli  kourin  sortuminen  eli  suistuminen.- 

Aunuksen  puolella  on  taas  sormin  sana  johtanut  mieleen 
»Suomeen  pakenijalle»  kuuluvan  sormin  soutamisen  kertoinecn 
(q  3,  4): 

Suomen  suuri  Ruotsalainen  ^       läksi  sormin  soutamahan, 
väkivanha  Väinämöinen  jaloilla  melastamahan. 

kääntyi  kämmenin  merehen, 

Väinämöisen  ajelehtiminen  merellä  im  yleisesti  ositetty  s;i- 
kein  (esim.  p  100): 

Siellä  kulki  kuusi  vuotta,  kulki  kuusissa  hakona, 

seiloi  seitsemän  keseä,  petäjäissä  pölkynpäänä. 

Ensimäisen  säkeen  vaihteluista  on  huomattava  Suomen 
itä- Karjalalle  ominainen  kupli  (i  29  >Tn),  jonka  ohella  joskus  myös 
tavataan  muualla  yleinen  kulki  (i  37). 

Toisessa  säkeessä  on  länsisuomalainen  seilo[i]  sana,  josta 
Setälä  on  huomauttanut,  ani  harvoin  säilynyt  (p  100,  117).  Verrat- 
tain harvinaisia  ovat  myös  läheisimmät  äänteelliset  muunnokset: 
seilu[i],  selu[i],  selo[i],  sielu[i]  (esim.  p  7;  2;  30;  91).  Tavallisesti 
on  oudon  sanan  vääntyminen  johtanut  toista  merkitsevään  sanaan, 
kuten  säilyi,  seuloi,  seuroi,  seisoi,  sekä  (esim,  p  36;  15;  75,  i  57;  p 
49;  16,  i  17).  ^  Kesän  alkusoinnullisesta  vaikutuksesta  on  seilui 
loskus  muuntunut  keilui  (i  51  ym).  Niinikään  on  seitsemän  vaiku- 
tuksesta kesän  sijalle  tullut  alkusoinnullinen  suvi  teonsanan  vaih- 
tuessa toiseen  alkusoinnuttomaan  sanaan  (p  101):  asui  seitsemän 
suvea. 

Neljännen  säkeen  jälkiosa  pölkynpää  on  yleinen  Vienan  lää- 
nissä, mutta  ei  esiinny  muualla.    Sen  sijalla  on  Suomen  itä-Karin- 

^  Vr.  vienunpuolista  Laivaretken  toisintoa,  jossa  on  Väinämöisen  si- 
jaisena: suuri  suutsa  Ruotsalainen   (I  573K 

'^  Toisintomuoto:  sataseitsemän  keseä,  on  muodostunut  Väinämöisen 
syntymiseen  kuuluvan  säkeen:  vuotta  seitsemän  satoa,  vaikutuksesta,  kuten 
osoittaa  kertosäe:  ykeksän  uran  ikeä  (j  19,  SSL  s.  153). 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampo  jaksoa?  89 

lassa  .puunmuro  (i  29  ym)  taikka  pehkiö  (i  34  yni,  vr.  pohjois-Karja- 
lassa  pajupehko  j  14,  20)  ja  Aunuksessa  pehkopuu  (q  3,  4).  Myös 
parissa  vienaiipuolisessa  kappaleessa  Väinämöinen  ajelehtii  peh- 
kiönä  (p  107,  119).  Alkusointu  (pe-)  ja  kerto  (hako — pehkio)  näyt- 
tävät puoltavan  pehkiön  alkuperäisyyttä. 

Edelliseen  säepariin  liittyy  lisäsäkeenä  useamman  kerran 
(p  2  ym):  karehti  kaheksan  vuotta.  Jälkimäisen  säeparin  ovat  muu- 
tamat laulajat  laajentaneet  kolmisäkeiseksi  yhdistelmäksi  lisää- 
mällä petäjän  rinnalle  ^  männyn  (m  2),  ja  siitä  nelisäkeiseksikin 
jakamalla  kuusen  ja  haon  kahteen  eri  säkeeseen  (p  62): 

Kulki  kuusen  juurikkana,  petäjäissä  pölkynpäänä, 

meni  männyn  järkälönä,  jo  venyi  vesihakona. 

Päinvastom  on  molemmat  alkuperäiset  säeparit  kerran  supistettu 
yhdeksi  (i  46): 

Kuusi  vuotta  kuusipuuna,  seitsemän  petäjäpuuna. 

Parissa  vienanpuolisessa  kappaleessa  on  ajelehtimisen  kuvaus 
yimä  sitä  seuraava  merenpohjan  muodostaminen  sovitettu  Lappa- 
laisen lausumaksi  toivotukseksi:  »kule  siellä  kuusi  vuotta  jne  (p 
111,  125).  Niinikään  parissa  itäkarjalaisessa  toisinnossa  Lappa- 
lainen toivottaa  Väinämöisen  uppoavan  mereen  (i  42,  [43]): 

»Oi  sie  vanha  Väinämöinen,         meren  synk[ille]  syv[ille, 
jokos  taitanet  upota  lakeoille  lainehille]!»^ 

Väinämöisen  ajelehtimiseen  liittyy  Vienan  läänin  eteläisillä 
ja  itäisillä  runoalueilla  hyvin  usein  etsimisen  kuvaus,  niin  myös 
Latvajärven  Miihkali  Perttusen  kappaleessa  (p  58): 

Etsittihin  Väinämöistä  talvella  lylyin  lipein; 

keväillä  kevyisin  pursin,  eipä  löytty  Väinämöistä. 

Miihkalin  isä  Arhippa  esitti  saman  kappaleen  Lemminkäisen  surma- 
virressä (I  758):  ^ 

Etsittihin  L —  kesällä  jne.  Etsittihin,  vaan  ei  löytty. 

Sen  jälkeen  seuraa  Lemminkäisen  naisen  meno  taottamaan  haravaa, 

Myös  sijalle  (m  5,  p  92). 

-  Lönnrot  on  Uudessa  Kalevalassa  vielä  jatkanut  Joukahaisen  äidin 
li.diisteluUa  ja  pahoittelulla  (UK  6:  211—234). 

^  Sitäpaitsi  Neitsyt  Maarian  etsin tävirressä,  mutta  vain  Lönnrotille 
(I  1103),  ci  toisille  kirjaanpanijoille. 


90  Onko  Väinämöisen  ammunta  XXXVI-,! 


Miihkalikiii  on  muistellut  isänsä  laulaneen  mitenkä  morsimi 
etsi,  ei  kuitenkaan  Lemminkäistä,  vaan  Väinämöistä  (p  59): 

Etsittihin  eksynyttä,  Niin  tule  vi  Väinämöinen, 

katonutta  kaivattihin.  Tuuitteli  tuttuansa  — . 

Meni  seppojen  pajahan  — .  Sanoi  vanha  Väinämöinen: 

Vetelevi  haravalla  — .  »Ei  ole  miestä  mennehessä!» 

Tässä  näyttää  siis  olevan  välimuoto,  joka  on  johtanut  Lemmin- 
käisen etsimisestä  aivan  aiheettomaan  Väinämöisen  etsintään. 

Lemminkäisen  surma-runossa  on  eri  kulkuneuvoin  etsimisen 
kuvaus  kuitenkin  siksi  harvinainen,  ettei  tämä  siihenkään  voi  kuu- 
lua. Etsijänä  ei  ole  mainittu  Lemminkäisen  alkuperäinen  etsijä 
äiti,  vaan  etsityn  puoliso.  Äidin  ohelle  ja  sijalle  on  Lemminkäis- 
runoihin  usein  tullut  nainen  niihin  liittyneestä  Ahdin  ja  Kyllikin 
runosta.  Olisiko  siis  kys^onyksessä  oleva  etsimisen  kuvaus  kappale 
tätä  harvoin  ja  vaillinaisesti  säilynyttä  runoa?  Meriretkelle  lähte- 
nyttä Ahtia  voisi  paremmin  nimittää  eksyneeksi  kuin  määräpaikassa 
surmansa  saanutta  Lemminkäistä  eli  Pätöistä  poikaa.  Mutta  huo- 
mattava on,  että  huolimatta  naisen  mainitsemisesta  on  käytetty 
personatonta  imperfektimuotoa  etsittihin.  Tämän  ohella  tavataan 
personattomassa  Väinämöisen  etsinnässä  yhtä  usein  praesensmuato 
etsitähän  (p  30  ^Tii).  Siihen  taas  ei  liity  löytämättömyyden  mai- 
nintaa, paitsi  yhdessä  kappaleessa,  jossa  etsinnän  ajanmääräys 
muuttuu  (p  18): 

Eksynyttä  etsitähän  —  etsittihin,  vain  ei  löytty. 

Säkeistö  on  nähtävästi  ollut  sanani  a  s  k  u  n  t  a  p  a  i  n  e  n 
ja  kuvaillut  niitä  kulkuneuvoja,  joita  on  eri  vuoden  aikoina  käy- 
tetty: vesien  auettua  kepeitä  kannasten  yli  vedettävici  vciioitn. 
jäädyttyä  ensin  hevosta  ja  sitten  syvällä  lumella  suksia: 

Etsitähän  eksynyttä,  t.    kesällä  venoin  kepein, 

kaonnutta   kaivatahan  syksyllä  hevon  kapioin. 

keväillä  kevyisin   pursin  talvella   lylyin   lipein.  ^ 

Eri  kulkuneuvoin  etsinnän  liittymisen  Väinämöisen  ammun- 
taan on,  kuten  mainittu  (s.  6),  ilmeisesti  aiheuttanut  sitä  useim- 
miten  välittömästi   seuraava   linnun    pesänetsintä,  joka   aloittaa 


^  Ks.  p  30,  58,  9  a  sekä  p  1  {hevon  jalalla)  ja  p  12  (hepo  kapehin). 
Iseimmiten  on  hevonen  kadonnut,  josta  on  seurannut  sekaannus  syksyn  ja 
talven  sekä  kapien  ja  kepeän  välillä:  venon  kapeilla,  kapilla,  kapella,  kävellä 
l.  kavilla  (p   106,  86,  121,  117,  127). 


X  A  -\  \  1. 1  alkuperäistä  Sampojaksoa?  91 

Luomisrunon.  Tämä  runo  on,  niinkuin  olomme  nähneet,  jo  Suomen 
Karjalassa  yhdistyneenxä  Väinämöisen  ammuntaan.  Eteläisiltä 
runoalueilta  taas  olemme  tavanneet  suomalaisen  Luomisrunon 
säkeitä  sekaantuneina  toiseen,  virolaisperäiseen  Luomisrunoon  ja 
tulleet  siihen  päätökseen,  että  se  on  itsenäinen,  erillinen  runo. 

Vaikeampi  on  ratkaista  kysymystä  siitä  runokappaleesta, 
joka  esittää  meren  ja  mantereen  suhteitten  määräämisen  eli  meren- 
pohjan muodostamisen.  Sitä  voisi  pitää  Luomisrunon  luonnolli- 
sena jatkona,  jollei  se  ilmaantuisi  yksinomaan  Vienan  läänissä  ja. 
mikä  on  huomattavampaa,  niin  usein  kävisi  Luomisrunon  edelläkin. 
Niinikään  se  soveltuisi  hyvin  Väinämöisen  ammunnan  loppupon- 
neksi, jos  tämä  olisi  erillinen  runo,  ja  Väinämöinen  jumaluusolento. 
joka  veteen  ammuttuna  jää  haltiaksi  mereen  (KRH  s.  791 — 3).  ^ 
Mutta,  jos  Väinämöinen  on  monivaiheinen  sankari,  joka  taisteluis- 
sa.iii  ('11  myös  Lappalaisten  vihoihin  joutunut,  ja  kertomus  häneen 
kohdistuneesta  murhayrityksestä  alkuperäinen  osa  Sampojaksoa, 
niin  merenpohjan  muodostamisen  kuuluminen  tähän  yhteyteen 
tosin  ei  ole  mahdoton  (ks.  s.  61),  vaan  ei  mitenkään  välttämätön. 
Silloin  saattaisi  selittää  sen  myöhemmäksi  lisäykseksi  ja  kenties 
myös  myöhemmäksi  kokoonpanoksi,  koska  melkem  kaikilla  sen 
piirteillä  on  vastineita  toisissa  runoissa.  Julius  Krohn  on  sitä  ver- 
rannut, paitsi  Kilpalaulannassa  mainittuun  Väinämöisen  meren 
kyntämiseen  ja  luotojen  kokoon  luomiseen,  myös  Sampo-jakson 
loppuosassa  esitettyyn  Väinämöisen  luodonluomiseen  (SKH  I  s. 
394,  vr.  KRH  s.  213 — 4),  Merenpohjan  muodostamista  kuvaile- 
vat säkeet  on  niinmuodoin  paras  ottaa  tarkastettavaksi  vasta 
Sammon  ryöstön  jälkeen. 

Näitä  säkeitä  lukuun  ottamatta  esitän  Väinämöisen  ammun- 
nan perusmuodon,  mikäli  se  on  tutkimuksesta  käynyt  selville, 
kursivoiden  varmimmat  kohdat: 

Lappalainen  kyyttösilmä  tappoaksehen  [tavoitti]. 

piti  viikkoista  vihoa,  Va[rtoi]  illoin,  va[rtoij  aamuin, 

kauvaista  ylenkatseita  "    kerran  keskipäivälläkin 
päälle    vanhan    Väinämöisen,  tulevaksi    Väinämöistä. 

ampuaksehcn  käkesi,  saavaksi  Uvantolaista. 

'  .SlIuUi  on  liuomaultanut  votjakkilaisesta  kertomuksesta,  miten  vot- 
jakin ampuma  'vesi-ihminen'  (vu-murt)  kaatui  veteen  ja  vedenpinta  tuli  hä- 
nen Verestään  punaiseksi  (STAE  1913  I  s.  76).  Mutta  sen  rinnastaminen 
edellyttää,  että  Väinämöinen  on  todistettu  vedenhaltiaksi,  ja  siitä  puuttuu 
juuri  kysymyksessä  oleva  merenpohjan  muodostaminen. 


92         Onko  Väinämöisen  ammunta  alkuperäistä  Sampojaksoa?      XXXVI,  i 


Niin  päivänä  muutamana, 
liuomenna  monikaliana 
jo  tulevi  Väinämöinen, 
jo  saapi  Uvantolainen 
selässä   sinisen   hirven 
sinisen  meren  sivua. 

Lappalainen  kyyttösihnä 
koppasi  [jukaisen]  jousen 
korvalta  kodan  tulisen, 
( >tti .  nuolen  oikeimman , 
valitsi  parahan  piilen. 
Jännitti  [jukaisen]  jousen, 
nuolen  juonelle  asetti. 

Käsi   kielsi,   toinen    käski 
t.  Kädet  kielsi  ampumasta, 
sormet  suoniset  epäsi: 
»älä   ammu   Väinämöistä, 
ilo   ihnalta   katovi, 
laulu  maalta  lankeavil 
Ilo  ois  ilmalla  parempi, 
laulu  maalla  laatuisampi.» 


Toki   ampui,   ei   totellul. 
varsin  ampui,  ei  varannut. 
Itse   noin   sanoiksi  virkki: 
miin  käsi  alentanevi, 
sen  nuoli  ylentäköhön; 
min  käsi  ylentänevi, 
sen  nuoli  alentakohonU 

Ampui  vanhan  Väinämöisen 
oikeasta  olkapäästä, 
kautta   kainalon  vasemen. 
läpi   lämminten   lihojen. 

Siitä  vanha  Väinämöinen 
kääntyi  kämmenin  merehen. 
sortui  sormin  lainehesen 
selästä  sinisen  hirven, 
?  raudankarvaisen  kapehen. 
Siellä  kulki  kuusi  vuotta, 
seiloi  seitsemän  keseä, 
kulki  kuusisna  hakona, 
petäjäisnä  pehkiönä. 


21.    Onko  Sammon  taonta  alkuperäistä 
Sampojaksoa? 

Seuraava  Sampojakson  osa,  joka  vastaa  Kalevalan  seitsemättä 
ja  kymmenettä  runoa  ja  jota  lyhyyden  vuoksi  nimitetään  Sam- 
mon taonnaksi,  tunnetaan  ainoastaan  Vienan  läänissä  Väinämöi- 
sen ammunnan  ynnä  Luomisrunon  ja  Sanmion  ryöstön  välisenä  kap- 
paleena ^.  Merellä  ajelehtineen  Väinämöisen  tuuli  kuljettaa  Pohjo- 
lan rantaan,  jossa  hän  alkaa  valittaa.  Pohjolan  emäntä  kuulee  it- 
kun ja  lähtee  sen  syytä  tiedustelemaan.  Korjaa  Väinämöisen  ko- 
tiinsa, jossa  syöttää  ja  juottaa.  Vaatii  lunnaiksi  omille  maille  pa- 
auttamisesta  Sammon  taottavaksi.  Väinämöinen,  joka  ei  itse  sii- 
hen pysty,  tarjoutuu  toimittamaan  sijalleen  Ilmarisen.  Emäntä 
vielä  lupaa  tyttärensä  palkinnoksi  takojalle.  Ilmarisen  luo  palat- 
tuaan Väinämöinen  houkuttelee  hänet  laulamaansa  kuuseen  ja  lä- 


^  Säeluetteloita  tästä  runosta  on  kansanrunousseminarille  tehnyt  H. 
Haataja,  osittain  myös  Eni.  Suhonen.  Koska  kaikki  toisinnot  ovat  Vienan 
läänistä,  käytetään  tässä  ala- alueitten  merkintää  ilman  maakunnan  merk- 
kiä (ks.   I  osa  s.  42). 


XXXVI,  1        Onko  Sammon  taonta  alkuperäistä  Sampojaksoa?  93 

liettää  nostamansa  tuulen  avulla  Pohjolaan,  jossa  emäntä  ottaa 
suosiollivsesti  vastaan.  Ilmarinen  takoo  Sammon  ja  saatetaan  takai- 
sin, kuitenkin  ilman  luvattun  palkintoa. 

Tuulen  kuljettaminen  on  niin  kiinteästi  liittynyt  ammutun 
Väinäm()isen  ajelehtimiseen  meressä,  että  kertcmuksen  lanka  ani- 
harvoin on  tältä  kohdalta  katkennut.  Vuonnisen  Vaassila  Kieleväi- 
nen.  jonka  laulutapaa  Lönnrot  on  kokoonpanossaan  erikoisesti  hno- 
mio(»n  ottanut,  sovitti  tuuh-n  kuljettamisen  johdannoksi  Vellamon 
neidon  onginnan  säilyttäen  kuitenkin  tämän  sisällä  kuvauksen  Me- 
renpohjan muodostumisesta  (p  80)  ^ 

Tuulen,  joka  merellä  ajelehtivaa  Väinämöistii  kuljettaa,  ku- 
vataan toisinaan  hiljaisen  hmdituksen  tavoin  häntä  liikutelleen  ran- 
taa kohti  (esim.  Vn  79  a,  Lt  <  Ak  62): 

Tuonne  tuuli  tuuitteli.  t.  Siellä  tuuli  tuuitteli. 

veen  henki  heilutteli  aalto  rannalle  ajavi, 

meren  tyrsky  tyyreävi. 

Tämä  kuvaus  kuuluu  oikeastaan  Vesikääimeen  syntyyn,  jossa 
Syöjättären  sylki  tasaisen  tuulen  eli  veden  hengen  tuudittelemana 
vähitellen  ajautuu  aallon  mukana  rantaan  (SSL  s.  33 — 4). 

Toisinaan  taas  kerrotaan  7näärättö7nän  sään  Väinämöistä  kul- 
jettaneen. Yhtä  toisintoa  lukuunottamatta,  jossa  Ilmarisen  lennät- 
tämistä Pohjolaan  tuulen  tuppurissa  on  jäljitelty  (Vn  83  a),  Väinä- 
m(»iuen  itse  rukoilee  myrskytuulta  Ukolta.  Latvajärven  Arhippa 
Perttunen  on  laulanut  (Lt  54.  (54  a]): 

Ukkoa  rukoelevi,  säänmenöä  määritöntä, 

PaA''an  naista  (päällekirj.  Pauah-  nosta  mustia  muria 

netta)  päälle  selvien  vesien!» 
[1.  Päiväunetta]  palvoavi:  Nosti  ukko  suuren  tuulen 

»Nosta,  l^kko,  suuri  tuuli.  säänmenösen  määrittömän  jne. 


^  Eräs  uhtuelainen  laulaja  sovitti  Väinämöisen  ammunnan  sijalle  puo- 
littain runomittaan  puetun  ja  Väinämöisen  nimelle  sovitetun  tarinan  Jeru- 
salemin suutarista  Ahasveruksesta  (p  115).  Jumala  tahtoo  tappaa  Väinä- 
möisen, joka  on  jo  kauvan  elänyt  ja  pitänyt  itseään  Luojaa  parempana. 
Väinämöinen  polvillaan  rukoilee  antamaan  hänelle  vielä  kolmet  rautaiset 
kengät  kulutettaviksi  ennen  kuolemaa.  Kun  Luoja  on  ne  hänelle  takonut, 
paneekin  hän  ne  talteen  pitäen  vain  omia  kenkiään.  Luojan  kä.';kyläisten 
saapuessa  tappamaan,  hän  selittää,  ettei  olo  vielä  yksiäkään  kuluttanut. 
Saatuaan  saman  vastauksen  toisellakin  kerralla  Luoja  suuttuu  ja  lausuen: 
»sini  siuUa  sielu  olkoon,  kuin  mailma  seisonevi»,  kyydittää  hänet  meren  se- 
lälle.    Siitä  hän,  kun  itkeä  tihistelevi,  tulee  Pohjolaan. 


94  Onko  Sammon  taonta  \\\VI,i 


Arhipan  poika  ^liihkali  on  säilyttänyt  kertosäkeeseen:  »sään- 
menöä  määritöntä»,  läheisemmin  kuuluvan  pääsäkeen  (Lt  58,  vr. 
Vn  78,  Js  16):     »nosta  tuulta  tutkutonta!» 

Vuonnisenpuolisessa  toisinnossa  Väinämöinen  sitä  ennen  ru- 
koilee Ukkoa  nostamaan  eri  tahoilta  pilviä  ja  kastamaan  potkalta 
porohkat,  s.  o.  kanunalta  ruudit,  niinkuin  uudemmanaikaiseen  sotaan 
lähtijä  (Vn  78). 

Vielä  on  huomattava  vuokkiniemeläinen  kappale,  jossa  Poh- 
jan eukko  harvahammas,  nenä  vanka  Vuojolainen,  noustuaan  unesta 
ja  katsottuaan  merelle  rukoilee  Ukkoa  ylijumalaa  (Vk  64): 

»Nosta  lonka  luotehesta,  [t]oi[nen]  päivän  koittehelta. 

toinen  lännestä  lähetä,  nosta  s  vanha  Väinämöinen!» 

istuta  iästä  pilvi, 

Sekaannuksesta  tietysti  johtuu,  että  Ukkoon  kohdistettu  ru- 
kous on  emännän  lausuma.  Mutta  mitä  syytä  olisi  Väinämöisellä- 
kään, kuusi  vuotta  merellä  ajelehtineella,  rukoilla  Ukolta  enempää 
säänmenoa?  Tämä  piirre  on  sitä  vastoin  luonteenomainen  kestin  pet- 
tämän Annikaisen  virrelle,  jossa  rajuilman  rukouksella  on  tarkoituk- 
sena saada  aikaan  haaksirikko.  Runon  inkeriläisissä  toisinnoissa 
Annikka  kääntyy  Jumalan  eli  Luojan  puoleen  suuren  tuulen  pyyn- 
nöllä, mutta  suomenkarj alaisissa  hän  loitsurunoista  lainatuin  säkein 
rukoilee  Ukkoa  nostamaan  pilviä  joko  luoteelta  yksistään  tai  luo- 
teelta ynnä  muilta  tahoilta  (Kant.  tutk.  I  s.  80,  84 — 5). 

Latvajärven  Arhipan  kappaleessa  vastaa  i^'/r/t'oa  kertosäkeessä 
Povin  naista,  s.  o.  Pavanhaista,  Pauahnelta,  s.  o.  Pavannehto,  tahi 
Palvanneita.  Edelliset  muodot.  Jotka  tavataan  Ijönnrotin  kirjaanpa- 
nossa,  on  Setälä  yhdistänyt  mordvalaiseen  Jumalannim.een  paias 
(FUF  XII  s.  197 — 9).  Cajanin  kirjaanpaneman  muodon  Palvanneita, 
Joka  lienee  laulettu  Palvannehta,  voisi  kyllä  selittää  syntyneen  sen 
raavan  palvoavi  sanan  yhtäläistyttävästä  vaikutuksesta.  Mutta 
huomattava  on,  että  sama  Arhippa  käyttää  sanaa  Pahanen,  'ni- 
koiltava'.  Ukon  kertosanana  useammassa  rimossa  (KR H  s.  631). 
Sovittaessaan  sitä  kohteeksi  sanalle  palvoaii hän  runomitan  vuoksi  ei 
voinut  käyttää  muotoa  Palvasta,  vaan  täytyi  hänen  muodostaa 
johdannainen:  Palvanne  tai  Palvannainen  saadakseen  täyttymään 
säkeen.  Tämä  kahdesta  samankantaisesta  sanasta  kokoonpantu 
kertosäe  voi  olla  hyvin  myöhäinen  lisäys.  Myös  pääsäe:  Vkkoa 
rukoelevi,  lienee  vain  muodostus  säettä:  Annikka  rukoelevi  (Kant. 
tutk.  I  s.  82). 


-\XXVI,i  alkuperäistä  Sampojaksoa?  95 

Mur>lieii  lULiiieu  nostaminen  päälle  selvien  vesien  Arhipan 
kappaleessa  on  verrattava  hänen  esittämänsä  Kanteleen  synnyn 
loppukohtaan,  Väinämöisen  kyynelten  poimimiseen  (I  615): 

Alta  selvien  vesien,  päältä  mustien  murien, 

Vienan  läänin  eteläisillä  ja  itäisillä  runoalueilla  mainitaan  ta- 
Nullisesti  vain  t  u  u  1  e  n    s  u  u  n  t  a. 

1.  A.    Laati  tuulet  luotehesta  Js  14. 

B.  Nosti  tuulen  luotehelta  Km  18. 

C.  Nousi  tuuli  luotehesta  (— Ita)  Kl  9,  Ak  <  Vk  <  Lt  43,  Uh 

117,  127. 

D.  Tuli  tuuli  luotehelta  (-sta)  Kl  4,  Ak  30  a,  b,  Uh  105—6, 

121—3. 

K.  Tuuli  tuuli  luotehesta  Ak  30. 

V.  Nousi  lunta  luotehelta  Km  <  Js  17. 

::;.  A.  Luotehesta  koillisehen  Js  14. 

B.  Laati  tuulen  koilliselta  Kl  9  a.- 

C.  Toinen  kohta  koilliselta  Uh  117. 

D.  Kova  ilma  koilliselta  Js  <  Km  15:  29,  Km  <  Js  17. 
3.  A.  Nousi  suuri  tuuli  suvelta  Js  <  Km  15:  28. 

B.    Toinen  turma  suvelta  Uh  127. 

Suvinen  eli  eteläinen  ilmansuunta  esiintyy  ainoastaan  pari  kertaa 
vastakkaisen  luoteisen  tai  koillisen  yhteydessä.  Näistä  miltei  sään- 
nöllisesti luoteinen  esiintyy  ainoassa  tai  pääsäkeessä,  Icoillinen  ker- 
ran ainoassa  ja  muuten  kertosäkeessä.  Molemmat  tuulensuunnat 
esiintyvät  yleisesti  myös  loitsuissa,  milloin  kuvataan  pilven  nouse- 
mista tai  nostamista,  joten  voisi  ajatella  vaikutusta  tältä  taholta. 
Näyttääpä  vielä,  kuin  ei  tuulen  puhaltaminen  luoteesta  ynnä 
koillisesta  eli  yleensä  pohjosen  puolelta  ollenkaan  soveltuisi  yleisim- 
pään määräpaikkaan  Pohjolaan  (esim.  Ak  <  Vk  <  Lt  43): 

Vei  1  on  tuuli  Väinämöisen        miesten  syövähän  kylähän, 
pimeähän  Pohjolahan,  urosten  upottajahan. 


'  Myös:  ajoi  tai  kantoi  (Kl  4,  Lt  54).  Lönnrot  on  Uudessa  Kaleva- 
las-sa  antanut  tuulen  kuljettaa  Väinämöistä  vain  ulomma  maasta,  mutta 
varsinaiseksi  Pohjolaan  kantajaksi  siirtänyt  edellä  käyvässä  Luomisrunossa 
toisinaan  ilmaantuvan  kokon  (UK  6:  189—94,  7:  43—116).  Merkillistä  kyllä 
ei  kokkokaan  Väinämöistä  vie  aivan  perille,  vaan  jättää  Pohjolan  joen 
taakse    (vr.    UK  7:  162   ja  VK  2:  86),  josta  hänet  on  noudettava  veneellä. 


96  Onko  Sammon  .taonta  XXXVI. i 


Mutta  kysymys  voi  olla  siitäkin,  unko  J'ohjola  tällä  paikalla 
alkuperäinen  vai  toisen  oudomman  nimen  sijainen.  Mainitussa  vuok- 
kiniemeläisessä  toisinnossa  (Vk  64,  vr.  65)  näimme  Pohjolan  eukkoa 
nimitettävän  myös:  neyiä  vanka  Vuojoloinen,  s.  o.  voioiimaalainen 
.(ks.  I  osa  s.  219).  Edempänä  tulemme  tapaamaan  Pohjolan  emän- 
nän asemesta  kerran  Vuojelan  einännän  Lemminkäisrunoihin  eksy- 
neessä säkeistössä  (Vn  815).  Miesten  syöjä,  urosten  upottaja  kylä 
voitaisiin  siis  etsiä  Voionmaalta  eli  Gotlannista,  missä  on  vanha 
Visbyn  kaupunki,  joka  aikoinaan  on  ollut  mahtavana  valtiaana  Itä- 
merellä ja  kaiken  liikkeen  keskuksena  Pohjoismailla.  Miten  ja  mistä 
Pohjola  on  tälle  paikalle  siirtynyt,  tulee  Sammon  ryöstön  yhteydessä 
tarkastettavaksi. 

Rantaan  ajautuneen  Väinämöisen  itku  on  yleisesti  esitetty 
yhdellä  säkeellä,  jonka  tavallisin  muoto  on  (esim.  Lt.  54):  itTieä 
tihustelevi.  Joskus  kuvataan,  kuinka  Väinämöinen  itkeäkseen  ja  vä- 
littääkseen Ikuturson  tavoin  (Kl  9,  Js  14;   vr.  I  Lt  339): 

Nosti  päätänsä  merestä,  kohotteli  kokkoansa. 

Paikka,  johon  itkevä  Väinämöinen  on  joutunut,  on  harvoin  ja 
eri  lailla  määritelty  (Lt  54,  58;  Lt  <  Ak  62.  Vk  75,  vr.  71.  Ks  47; 
49;    Lt  58;  vr.  myös  Kl  2): 

A.  Kiven  kirjavan  sivulle,  C.     Kahen  kallion  kcscssji. 
paaen  paksun  lappehille.  loukan  luotojen  lomassa. 

B.  Veäkse  vesikivelle.  D.     Kahen  kallion  välissä, 
vaivoakse  vattalolle.  kolmen  koiA'un  haarukassa. 

Kirjava  kivi  on  saatu  Vellamon  maidon  onginnasta  ja  vesikin  Kan- 
teleen synnystä  (I  Lt  251,  251  a;  Lt  617).  Kahen  kallion  välissä 
itäsuomalaisessa  Kyykäärmeen  synnyssä  Israelin  kuningas  sylkyt- 
telee  miekkaansa  (SSL  s.  39).  LokMluoiojen  lo^nitse  uiskentelee  tu- 
likipunan niellyt  kala  (I  L  Ak  256).  Kolmen  koiiun  juuri  mainitaan 
säilymispaikkana  sekä  Tulen  että  Raudan  synnyssä  (I L  Ak  249,  Vk 
175).  Alkuperäinen  paikankuvaus,  jos  sitä  on  ollutkaan,  ei  näy 
säilyneen. 

Toisinaan  Väinämöinen  jo  tällä  kohdalla  hätänsä  ilmaisee 
sanoin,  jotka  useimmiten  on  otettu  hänen  myöhemmästä  vas- 
tauksestaan itkunsyyn  tiedusteluun.  Tilapäisesti  on  lisätty  mui- 
takin säkeitä  tunnelmarunoista  ja  sananlaskuista  (Js  12;  Vn  79  a; 
vr.  Js  16,  Vn  83  b): 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampo  jaksoa?  97 

A.    »Voi  minä  poloinen  poika,        B.    »Haittan'  on  hako  vesillä, 
kun  ei  ole  kynttä  varpahissa,  tiellä  köyhä  rikkahalla.» 

eikä  sormissa  niveltä.» 

Myös  suomenpuolisessa  Väinämöisen  ammunnan  ja  Luomis- 
runon  yhdistelmässä  merellä  ajelehtiva  Väinämöinen  .  välistä  va- 
littelee, ennenkuin  munijalmtu  hänet  keksii  (i  39,  vr.  34;  j  15;  m  2): 

A.  »Vaiv'  on  täällä  [ollakseni],  C.  »En  tieä  poloinen  poika,  — 
kuplin  kuusissa  hakona,  tuulehenko  teen  tupani, 
petäjäissä  pehkiönä.»  vetehenkö  pirtin  veistän  — . 

B.  »Vilu  miun  on  täällä  olla.  Jos  teen  tuulehen  tupani, 
vaiva  värjätelläkseni,  tuli  tuiki  polttanevi; 
alla  aaltojen  asua,  salvan  saunani  vetehen, 
päällä  pehmeien  mutien.»  vesi  vienevi  iäti,» 

Ensimäisen  kappaleen  ensi  säe  on  semmoisenaan  saatu  Kilpa- 
laulannasta veteen  loitsitun  Joukahaisen  valituksesta  (s.  45).  Toi- 
sessa on  siihen  lisätty  kertosäe  ja  sitten  alkusanat  vaihdettu  pää- 
säkeen  kanssa.  Kolmas  on  muodostettu  lyyrillisestä  säkeistöstä 
(I  1419—22): 

Tulehenko  teen  tupani,  tuli  tuiki  polttanevi, 

vetehenkö  saunan  salvan;  vesi  vienevi  iäti. 

Edellisessä  säeparissa  on  tulehenko  ollut  helposti  muunnetta- 
vissa Väinämöisen  tilanteelle  soveltuvaksi  tuulehenko,  jonka  mukaan 
sitten  on  sepitetty  välisäe:  jos  teen  tuulehen  tupani.  Mutta  jälkimäi- 
sessä säeparissa  pysyi  alkuperäinen  vedelle  vastakohtainen  tuli 
paikallaan  teonsanan  jpolttaa  yhteydessä. 

Itkun  kuulee  Pohjolan  emäntä,  jonka  yleisesti  kuvataan 
olleen  aamuaskareillaan  (esim.  Kl  4): 

Tuoko  Pohjolan  emäntä  vei  ulosse  usta  myöten, 

nousi  aivan  ai[ka]sehen,  pellolle  pihoa  poikki, 

aivoin  aika  huomenessa,  seisotakse  rikoillahan, 

pyyhki  pikku  pirttisensä,  Siitä  kuuli  kuusianne, 

lakaeli  lattiansa,  karehti  kaheksianne. 
veipä  rikkansa  ulosse, 

Pohjolan  emännän  asemella  esiintyy  kuulijana  kerran  tytti 
pikkaraiyien,  neitsyt  Maaria  emonen  (Uh  101).  Yhtäläiset  aamuaska- 
reet tavataankin  Neitsyt  Maarian  Marjavirren  johdantona  sekä  Vie- 
nan että  Suomen  Karjalassa  (I  1098,  Kant.  tutk.  II  s.  54),  mutta 
alkuansa  ne  kuuluvat  Auringon  kera  kilpailevan  neidon  runoon 
(Kant.  IIP  130;  I  1903,  vr.  KRH  s.  383—4).  ^ 

^  Tästä  runosta  on  Lönnrot  ottanut  vielä  lisäsäkeitä  Uuteen  Kaleva- 
laan (7:  135—48). 


\ 


98  Onko  Sammon  taonta  XXXVI, i 

Malitavaii  Polijolan  «  Vuojolan)  eTnäiinän  on  tuskin  sopi- 
nutkaan itse  lakaista  lattiaansa  ia  viedä  rikkoja  pihalle.  Muuta- 
masti  mainitaan  pirtin  pyyhkijänä  Pohjon  piika  jiikkarainen.  vaimo 
valkeaverinen,  joka  sitten  kiiruhtaa  pirttiin  sanaa  tuomaan  (Vk 
64):  1 

»Oi  emoni  vaimo  vanha,   '  ulkosessa  käycssäni, 

kuulin  kummat,  näin  imehet  kuulin  miehen  itkeväki-i.» 

Ihmeitten  maininta  kuuluu  runoon  Hämeessä  käynnistä  (I  900). 
Piika  pikkarainen  kertosanoineen  viittaa  taas  Neitsyt  ]\Iaariaan. 
Mistä  Pohjan  piian  sanantuominen  on  saatu,  näkyy  selvästi  muuta- 
mista kappaleista,  joissa  Pohjan  koiran  haukkuessa  tyttö  eli  neiti 
lähetetään  katsomaan  samoinkuin  Kilpakosinnassa  (Yn  80,  Ph 
131  a,  vr.  Uh  115  piika). 

Yhdessä  toisinnossa  emäntä  lähtee  rantaan  vastaansa  kasta- 
maan,joka  johtunee  lähdöstä  vastan  taitantaan  Aino-runossa  (Uh  102, 
vr.  231).  Missä  askareissa  tai  yleensä  missä  tilanteessa  emäntä  on 
alkuansa  kuullut  itkun,  jää  niinmuodoin  tietymättömäksi. 

Itkun  kuulumisen  kuvaus  on  Vuonnisen  puolella  tavallisesti 
esitetty  personattomasti  (esim.  Y^n  78,  83  a): 

A.     Kuuluipa  mereltä  itku,  B.     Kuulu  vi  joru  mereltä, 

eli  tyrsky  lainehilla.  ilman  itku  lainehilla. 

Muualla   on    yleinen   säepari  (esim.  Kl  4): 

Kuuli  miehen  itkeväksi,  urohon  urisevaksi. 

Mutta  siinä  on  ajattelematonta  miehen  eli  urdtui  mainitseminen,  en- 
nenkuin on  itku  uroon  itkuksi  arvailtukaan  (osim.  Yn  83  a): 

»Ei   ole   itku   lapsen  itku,  itku  on  partasuun  urohon, 

eikä  itku  vaimon  itku,  jouhileuvan  juorottelu.» 

Länsisuomalainen  sana  ra  duo  (ni  usea  m  m  iu  saanut  sijalleen 
itäsuomalaisen  vastineensa  naisen,  joskus  iiivos  uumen  (Ks  49,  Uh 
127),  joka  on  tullut  immen  itkuksi  kuvaillusta  Purren  valituksesta 
(Ks  609).  Loppusäkeitten  asemella  on  toisinaan  ennakkoilmoitus 
(esim.  Yk  64): 

»Itku  on  vanhan  Yäinfmiöisen,      urina   Uvantolaisen.» 

Tämä,  ri  1i(j\:ti  n  vTi;- k/ifit  (Ac  tilaiMroi  Hiukaista.     Emäntä  näet 


^  Vr.  Lt  60,  jossa  oniänlä  itse  tulee  kivasti  pirttiin  ilmoittamaan. 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampojaksoa?  99 

aivattiiaaii,  että  itku  oli  aikuisen  miehen  lähtee  ottamaan  tarkem- 
paa selkoa  (esim.  Js  14;  Vk  64). 

A.    Läksi  ääntä  kuulemahan,  B.  Meni  tuota  katsomahan, 

itkua  perustamahan.  likeltä  tähystämähän. 

Mutta  onko  edes  lapsen,  vaimon  ja  miehen  itkun  mielessä  ver- 
taileminen tutkittavalle  runolle  ominaista?  Kilpalaulannassa  ta- 
pasimme yhtäläisen  lapsen,  vaimon  ja  partasuun  uroon  tietojen  ver- 
tailun (s.  38).  Näitä  ei  kuitenkaan  välttämättä  tarvitse  toisistaan 
johtaa  (KRH  s.  169),  vaan  voivat  ne  olla  rinnakkaisia  muodostuksia. 

Emännän  menoa  noutamaan  monesti  viivästyttää  hänen  p  u- 
keutumisensa  ja  koristautumisensa.  Toisinaan  taas  on  hä- 
nellä niin  kiireinen  lähtö,  että  vain  hameensa  helmat  ennättää  koota 
paremmin  joutuakseen  (esim.  Js  <  Km  15,  [Kl  4];  Ak  30,  [Vn  80]; 
Vk  73). 

A.  Jo  hän  aittahan   menevi  '  kaunehinta  kaulallehen 
[t.  Juoksi  aittahana  mäelle],  [t.  ripeintä  rinnoillehen]. 
viitisekse,  vaatisekse,  C.     Käsin  kääri  vaattehensa, 
pääsomihin  suoria  vi.  koprin  helmansa  kokosi, 

B.  Pani  päällehen  parasta,  pian  juoksi  pitkän  matkan. 

Meno  aittaan  mäelle  (A)  ja  paraan  päälleen  paneminen  (B)  ovat 
Aino-runojen  piirteitä  (I  233,  239;  Kallas  s.  271).  Vaatettautumi- 
sen  ynnä  koristautumisen  (A)  sekä  helmojen  kokoomisen  juostessa 
(C)  kohtaamme  vienanpuolisessa  Neitsyt  Maarian  virressä  (I  1098, 
1103)J 

Yuonnifcen  puolella  emäntä  noutaa  Väinämöisen  ulompaa  me- 
reltä rannalle.  Eräs  Lonkan  kylän  laulaja  panee  hänet  kotoaan  ot- 
tamaan leivon  ja  sirTcun  siivet,  niillä  lentämään  Väinämöisen  luo  ja 
sitten  antamaan  ne  Väinämöiselle  omille  maille  lentämistä  vai- 
ten  (Ln  95).  Lonkan  Martiska  Karjalaisen  mukaan  leivon  lentimin 
saapunut  emäntä  vie  (kantamalla?)  Väinämöisen  kotiinsa  Pohjolaan 
(Ln  97).  Mutta  Vuonnisen  Ontrei,  joka  esittää  emännän  nousemisen 
leivon  ja  sirkun  siimalle  vasta  Sammon  takaa-ajon  kuvauksessa,  pa- 
nee tällä  kohdalla  emännän  soutamaan  rannalta  merelle  (Vn  79, 
vr.  84,  91,  93): 

Itse  löihe  soutamahan  sekä  meni  jotta  joutui, 

luokse  vanli;m   V;iin;nTiöison, 


^  Kerran  on  sekä  kuulijana  että  vaatettautujana  Pohjan  piika,  vaikka 
sitten  Pohjan  akka  käy  noutamassa  Väinämöisen  (Uh  108). 


100  Onko  Sammon  taonta  XXXVI,  i 

Omin  käsin  soutaminen  johtuu  nähtävästi  Väinämöisen  kuljetta- 
misesta Tuonelan  joen  poikki.  Ontrei  on  siitä  lainannut  vielä  veneen 
tytöltä  pyytämisen,  jonka  Väinämöinen  merellä  ajelehtiessaan  esittää 
(Vn  79,  vr.  78  ja  I  362): 

»Tuos  tytti  venonen   tänne,       Manalan  alantehesta!» 
poikki  Pohjolan  joesta,  ^ 

Joutuisan  menon  on  Jyrki  Ontreinen  ajatuksellisesti  ja  runo- 
mitallisesti  korjannut  souduksi  {meni > soutiYn  79, 84); säkeen  alku- 
peräisen muodon,  joka  on  sekä  runomitan  että  alkusoinnun  puo- 
lesta tyydyttävä,  tapaamme  Ilmarisen  sisaren  juoksun  kuvauksessa 
Kilpako sinnassa,  jonne  se  taas  on  siirtynyt  Neitsyt  Maarian  virrestä 
(I  448,  1103):  sekä  juoksi,  jotta  joutui. 

Toisen  vuonniselaisen  laulutavan  mukaan  emäntä  soudattaa 
purtensa  orjilla  (Vn  78,  83  a,  [b]): 

A.  Itse  istuutui  perähän,  otti  orjan  soutamahan, 
otti  orjat  soutamahan.  [Pian  souti  matkan  pitkän, , 

B.  Juoksi  purrelle  perähän,  leveän  välin  lyhyen]. 

Kun  ottaa  huomioon,  että  emännällä  Samporetkeläisiä  takaa-ajaes- 
saan  on  sata  ja  tuhat  miestä  soutamassa,  ori  tässäkin  orjien  soutu 
epäilemättä  paikallaan.  ^  Pikaisen  soudun  kuvaus  on  jälkimäises- 
säkin muodossaan  mukailu  Ilmarisen  sisaren  juoksua  (I  491): 

Pian  juoksi  matkan  pitkän,  välehen  välin  lyhyen. 

Välistä  uudistetaan  tällä  paikalla  Väinämöisen  itkun  mai- 
ninta ja  kuvaillaan  sitä  Väinämöisen  myöhemmästä  laulnst.i  l.iina- 
tuin  piirtein  (Vn  79  a,  vr.  Ln  96): 

Suu  liikkui,  järisi  parta,  vaan   ei  leuat  lonkaellut. 

Väinämöiseltä  emäntä  tiedustelee  itkun  syytä  (esim.  Js  <  Km 
15,  Lt  <  Ak  62): 

»Mitä  itket  Väinämöinen,  1.  uriset  Uvaimon  sulho?» 

ura j at  Uvantolainen 

Tällä  paikalla  yleisesti  ilmaantuvan  Väinämöisen  kertosanan  vaih- 
teluista on  E.  A.  Tunkelo  erikoistutkimuksessa  tehnyt  selkoa  (Vir. 


^  Tästä  on  Lönnrot  jo  »Väinämöisessä»  muodostanut  itkun  kuulumi- 
sen joen  poikki  (v.  243,  Niemi  KK  I  s.  155;  UK  7:  162). 

*  Useammassa  toisinnossa  emäntä  teettää  seppo  Ilmarisella  rautaisen 
haravan  Ja  sillä  haravoi  Väinämöisen  merestä  (Kl  1 — 2  ym).  Tämä  on  il- 
meinen mukailu  Lemminkäisen  haravoimista  Tuonelan  joesta. 


XXXVI,»  alkuperäistä  Sampojaksoa?  101 

1914  S.  187^ — 92).  Uvailtolaisen  asemella  tapaamme  Fätnöiön  kerto- 
sanana esiintyvän  Ulappalan  mukaan  muodostellut:  Ulantolai- 
nen,  Ulontolainen  ja  Ulontalainen  (esim.  Uh  102,  117,  Js  13,  vr.  SSL  s. 
220)  ^  U vannon  sulho  ilmaantuu  useammin  vääntyneenä:  Uman- 
non  sulho  (Km  21  ym).  Umanto  sanaan  on  eräs  laulaja  liittänyt  se- 
lityksen:  »totta  se  on  meri»  (Lt  61). 

Alkusoinnun  synnyttämä  myöhäisempi  muoto  Suvannon  sulho 
esiintyy  tällä  kohtaa  yhdessä  kirjaanpanossa  (Ak  30  a,  b):  ^ 

»Terve  viisas  Väinämöinen,  ulkoinen  Suvannon  sulho!» 

Viimemainitun  säkeen  mallina  on  ilmeisesti  ollut  Kilpakosinnassa 
esitetyn  kysymyksen  kertosäe  (Ak  457): 

»Kunne  läksit  Väinämöinen,        ulkonit  Suvannon  sulho?» 

Kilpakosinnassaktn  on  toisinaan  säilynyt  alkuperäisempi  nimen- 
muoto  (esim.  Vk  480,  484  a): 

»Urkenit  U vannon  sulho  t.  ulkosit  Uvantolainen?» 

Pohjolan  emännän  ja  Ilmarisen  sisaren  Väinämöiselle  tekemien 
kysymysten  muodollinen  yhtäläisyys  on  niin  suuri,  etteivät  ne  voi 
olla  toisistaan  riippumattomia.  Julius  Krohn  sai,  kuten  on  mainittu 
(s.  64),  tästä  havainnosta  aiheen  olettamukseensa,  että  Sammon 
taonta,  jota  ei  ole  kirjaanpantu  ulkopuolella  Vienan  lääniä,  on  siellä 
muodostettu  Kilpakosinnasta,  joka  myös  Suomen  Karjalassa  on 
hyvin  tunnettu.  Huomattava  kuitenkin  on,  että  kysymyksessä 
oleva  säepari  on  tavattu  yksistään  vienanpuolisissa  Kilpakosin- 
nan  kappaleissa,  joten  tämä  runo  on  yhtä  hyvin  voinut  sen  lainata 
vienanpuolisesta  Sampojaksosta.  Että  juuri  niin  on  käynyt,  osoit- 
tavat, paitsi  alkuperäisen  Uvanto-rrmodon  harvinaisempaa  säily- 
mistä, myös  teonsanat  urkenit  ja  ulkosit,  joiden  valinta  enemmän 
edellyttää  uriset  eli  uliset  (Js  13  ym)  sanojen  vaikutusta  kuin  päin- 
vastoin. 

Itkun  tiedustelun  alkuperäisemmyyttä  matkan  tiedustelun 
rinnalla  osoittaa  myös  pääsäe:  »mitä  itket  Väinämöinen?»  Se  ei  ole 
voinut  muodostua  Vienan  läänissä,  jossa  käytetään  muotoa  itet, 
mikä  lauluun  sovitettuna  rikkoo  runomitan  (ks.  I  os.  s.  69). 


^  Väännös:  Tuvantorainen  (Ks  49)  aiheutuu  uriset  sanan  muunnoksesta: 
turiset. 

2  Toisessa  tapaamme  ensin  Uvannon  ja  sitten  Suvannon  (Ak  38:  56 
ja  72). 


102  Onko  Sammon  taonta  XXXVI,  i 


Väinämöisen  vastaus  emännän  tiedusteluun  voi  alkaa  saman 
säeparin  toistolla  (Uh  117;   Lt  60): 

A.    »Sitä  itken  Väinämöinen,  B.     »Sitä  itkin  Väinämöinen, 

ulisen  Ulontolainen.»  urasin  Umannon  sulho.» 

Oman  itsensä  nimittäminen  ei  kuitenkaan  tunnu  alkuperäiseltä. 
Latvajärven  Arhipan  kappaleessa  Väinämöinen  aloittaa  vas- 
tauksensa Kilpalaulannasta  Joukahaisen  itkusta  lainatulla  säepa- 
rilla,  mikä  taas  on  mukailtu  Joukahaisen  äidin  toivotuksesta  (Lt 
54,  vr.  170): 

»Tuota  itken  tuon  ikäni,  (vr.  Tuota  toivoin  tuon  ikäni, 

puhki  polveni  murehin.»  puhki  polveni  halasin). 

Kilpalaulannan  kanssa  on  yhteinen  myös  seuraava  säepari 
(esim.  Lt  58,  58  a): 

»Onpa  syytä  itkeäkin  1.  itkijällä,    valvoa  valittoakin  1.  valittajalla.» 

Se  on  kuitenkin  päinvastoin,  kuten  on  osoitettu  (s.  53 — 4), 
tullut  Kilpalaulantaan  tästä]  paikasta,  ^  jossa  se  hyvin  voi  olla 
alkuperäinen. 

Harvoin  on  sen  sijalla  poloiseksi  itseään  nimittävän  huudah- 
dus (kuten  Uh  95),  mikä  taas  on  yleisenä  johdantona,  silloinkuin 
Väinämöinen  itsekseen  rahnalla  valittelee.  Välistä'  juuri  maini- 
tut johdannot  eroittavat  molemmat  muuten  yhtäläiset  vnlitiiksot 
toisistaan  (esim.  Kl  9  a:  .73 — 9  ja  103 — 8): 

I.    »Voi  minua  poloista  poikoa,  pimeässä  Pohjolassa»  jne. 

voi  poikoa  polon   alaista,  IL     »Onpa  työtä  itkeäkseni, 

kun  olen  maalla  vierahalla,  kun  olen  maalla  vierahalla»  jne. 
uppo-ouoilla  ovilla, 

Pimeä  Pohjola  on  tähän  säkeistöön  tilapäisesti  siirretty.  Pai- 
kan nimittäminen  ei  tunnu  luontevalta  kauvan  ja  kauas  harhailleen 
Väinämöisen  lausumana.  Tavallisesti  hänen  valituksessaan  maini- 
taan pelkästään  vieras  maa  ja  oudot  ovet.  Latvajärven  Arhippa  lau- 
loi (Lt  54): 
»Jo  uin  maille  vierahille,  äkkiouoille  oville.» 

Näiden  edellä  käy  useimmiten  kolmas  omaa  maata  lähtöpaikkanaan 
mainitseva  säe,  kuten  Arhippaisen  Miihkalin  kappaleessa  (Lt  58): 

»Jou'uin  pois  omilta  mailta        äkki  ouoille  oville.» 
maille  muille  vierahille. 


^  Tästä  on  se   myös  usein  siirtynyt  Purren  valitukseen  (1  621  ym). 


XXXVI,  I  alkuperäistä  Sampojaksoa?  103 

Oudot  ovet  esiintyvät  joskus  erikseenkin  i^aaden  kertosäkeeksi  vie- 
raat veräjät  (Ln  95): 
»Jouduin  ouoille  oville,  veräjille  vierahille.» 

Jos  jo  tämä  sanonta  tuntuu  kummalliselta  meressä  ajelehtijan 
lausumak-i,  niin  vielä  ihmeellisempi  on  Arhippaisen  Miihkalin 
jatko  (Lt  5S): 

»En  tunn:  tupia  näitä,  osoa  en  ovissa  käyä.» 

Eikä  ole  paremmin  paikallama  toieen  ]auja:c.n  IJfJAs  (Sk  63  c): 

»Enpä  tieä  tietä  käyä.  outo  matkoja  osata.» 

Yhtävähän  soveltuvat  vedessä  viruvalle  Väinämöiselle  seuraa-. 
vat  valitukset,  jotka  kuvailevat  astumista  suoportailla  tai  tiheässä 
metsikössä  (Vn  79;  80:  13  ja  59): 

A.     »Jou'uin  puulle  pyörivälle,        B.     »Kaikki  täällä  puut  purevi.» 
varvalle  vapisevalle.» 

Xämä  vertaukselliset  mielikuvat  ovatkin  lainatut  tunnelmaiunoista 
(I  1377,  1374). 

Myös  yleisempi  valitus  vieraalle  paikkakunnalle  joutumisesta 
tavataan  »Kulkupojan  lauluna»,  joka  joskus  on  liittynyt  Sampo- 
jakson  alkuun  (Vn  124,  vr.  Ks  49): 

En  tieä  poloinen  poika,  jou'uin  maille  vierahille, 

en  poika  polon  alainen.  äkkiouoille  oville,    | 

miten  olla  kuin  eleä,  kylän  naisten  nauratella. 
kun  Jouduin  omilta  mailta. 

Kyseessä  olevan  säkeistön  kuuluminen  maalla  kulkijalle,  eikä  me- 
ressä uijalle,  näkyy  siitäkin,  että  sana  jou/uin  on  useimmiten  säily- 
tPtty  ja  vain  joskus,  kiiten  näemme,  jaettu  kahtia:  jo  uin.  Tästä 
<ni  edelleen  muodostettu:  Icun  ma  uin  jne.  (Js  11,  vr.  Uh  121  ym). 
Välistä  valitukseen  vieraalle  maalle  joutumisesta  liittyy  sanan- 
lasku, jossa  omaa  maata  vieraaseen  somasti  verrataan  (esim-.  Js  < 
Km  15): 

»En  tieä  poloinen  poika,  Paremp'  ois  omalla  maalla 

poikoa  polonalainen,  ropehesta  vettä  juoa, 

kuin  olla,  kuin  eleä.  ei  kuin  maalla  vierahalla 

Satuin  maalle  vierahalle.  tuopista  olutta  juoa.» 

Vuonnisen  puolella  Pohjolan  emäntä  toisinaan  kyselemättä 
huomauttaa  Väinämöiselle  hänen  hädänalaista  tilaansa  (esim.  Vn 
84,  83): 


104  Onko  Sammon  taonta  XXXVI,  i 

»Ohoh  siima  ukko   utra,  t.  jou'uit  puulle  pyörivälle, 

kun  jou'uit  poloinen  poika.  varvoille  vapisijille; 

jou'uit  paikoille  pahoille,  sata  on  haavoa  sivulla, 

paikoille  papittomille,  tuhat  tuulen   pieksemeä.» 
maille  ristimättömille. 

Jälkimäisessä  toisinnossa  Väinämöinen  vastaa  ajelehtineensa  kuusi 
vuotta,  samoinkuin  joskus  emännän  kysellessä  sen  sanoo  olevan  it- 
kunsa syynä  (Ks  47)  ^.  Puhuttelusanat  uhko  utra  ovat  lainatut  Väi- 
nämöisen tuomiosta  (I  Vn  692).  Papittomat  paikat  ja  ristimättömät 
maat  tavataan  Vuonnisen  puolella  myös  Väinämöisen  valituksessa 
sekä  kuvauksessa  tuulen  kantamisesta  Pohjolan  ynnä  miesten  syö- 
jän kylän  ohella  (esim.  83  a).  Ne  on  lähinnä  saatu  itäsuomalaisista 
Manausluvuista  (Brummer  I  s.  97).  ^ 

Sitä  vastoin  on  runoon  voinut  alkuansa  kuulua  satojen  haaro- 
jen ja  tuhansien  tuulenpieksämien  maininta,  joka  on  säilynyt  Vienan 
läänin  pohjoisilla  runoalueilla.  Kysymys  on  vain  tämän  säeparin  pai- 
kasta. Se  esiintyy,  paitsi  Pohjolan  emännän  puhuttelussa  (Vn  83, 
84  b),  hänen  korjatessaan  Väinämöistä  purteensa  (Vn  79)  tai  jo  hänen 
saapuessaan  itkevän  Väinämöisen  luokse  (Vk  <  Vn  73,  Vn  79  a. 
93,  Ph  133),  jopa  kerran  Väinämöisen  vielä  ajelehtiessa  (Ph  131). 

Siinä  yhteydessä,  missä  se  useimmin  esiintyy,  se  liittyy  sakei- 
siin: meni  tuota  katsomahan  (Vk  <  Vn  73,  Ph  133)  tai  siellä  itki  Väi- 
nämöinen (Vn  79  a)  eli  itkeä  tihustelevi  (Vn  93).  Se  on  esitetty  jokc» 
Pohjolan  emännän  tekemänä  havaintona  ennen  kyselemistä  taikka 
luultavammin  Väinämöisen  itkunsyyn  tiedusteluun  antamana  vas- 
tauksena, jonka  sittemmin  on  syrjäyttänyt  Kulkupojan  laulusta 
lainattu  valitus. 

Itkun  tiedustelua  esittävä,  vastauksessa  toistettu  säepari 
uudistuu  vielä  kolmannen  kerran  lohdutteluna  useissa  Vienan  lää- 
nin eteläisten  ja  itäisten  runoalueitten  toisinnoissa,  joissa  välittö- 
mästi  seuraa   Sammon   taonnan   vaatimus  (esim.  Uh  122 — [3]): 

»Elä  it[k]e  Väinämöinen,  kirjuta  sie  kirjokansi; 

uikuta  Ulantolainen,  annan  neien  palkoistasi.» 

Tästä  voi  nähdä,  mitenkä  unohduksen  kautta  suppeimpaan  muo- 


^  Välistä  lisäten  vielä  meressä  luoneensa  luotoja  (Vk  64). 

2  Niihin  joskus  liittyvä  lisäys  (Vn  78):  äiä  on  tänne  tullehia  (<  sinne 
mennehiä),  vaan  ei  pois  palannehia,  joka  tosin  on  ollut  läliinnä  lainatta- 
vissa Tuonelassa  käynnistä  (I  362),  viittaa  molempien  säeparien  mahdolli- 
sesti alkuperäisimpään  paikkaan,  Piispa  Henrikin  surmarunoon  (Kant.  tutk. 
I    s    124). 


XXXVI.i  alkuperäistä  Sampojaksoa?  105 

toon   typistyneessä   esityksessä  yhä  märehditään  muistissa  säily- 
neitä säkeitä.^ 

Yhdessä  itäisessä  kappaleessa  Pohjolan  emäntä  kehoittaa 
miestä  omin  neuvoin  nousemaan  (Js  12): 

»Nouses  miesi  pois  norosta,         pahojas  pakajamahan, 
uro  aallosta  ylene,  satujas  sanelemahan!» 

mies   on   selvä   selkeälle,  Nousipa  on  mies  merestä  jne. 

Mutta  tavallisesti  emäntä  itse  korjaa  puolikuolleen  Väinämöi- 
sen (Ak  30  a;    L  54,  Uh  108;    Ln  97;  Vn  91,  vr.  84;  Vn  79): 

A.  Meni  nosti  Väinämöisen.  D.    Sen  veti  venosehensa, 

B.  Otti  miehen  kuolemasta,  talui  talkapohjahansa, 
otti  vanhan  Väinämöisen,  istutti  venon  perähän, 
vei  sitä  kotihin  sitten  siitä  souti  Pohjosehen. 

t.  toi  on  miehen  tupahan.  E.    Siitä  saattoi  purtehensa,  — 

C.  Viepi  vanhan  Väinämöisen       istutti  venon  perähän, 
pimeähän  Pohjolahan.  siitä  saattoi  Pohjasehen. 

Kuolemasta  ottaminen  on  mukailtu  saman  kappaleen  säkeestä: 
kostutteli  kuolemasta  (ks.  edemp.).  Siihen  liittyvä  kotiin  kuljetta- 
minen ilmaantuu  useamman  kerran  eriksensä,  mutta  enimmiten 
puutteellisesti  runomittaan  puettuna  (Lt  <  Ak  62,  Vk  70,  73,  Ph 
131  a).  Pohjolaan  vieminen  on  tuulen  kuljettamisen  toistamista. 
Veneen  pohjalle  vetäminen  on  lainattu  Vellamon  neidon  onginnasta 
(I  Vn  265).  Veneen  perään  istuttaa  Väinämöisen  emäntä  venettä 
omin  käsin  soutaessaan.  Niissä  toisinnoissa,  joissa  emäntä  itse  pe- 
rässä istuen  soudattaa  purtta  orjilla,  ei  mainita  mihin  Väinämöinen 
asetetaan  (Vn  78,  83  a). 

Välistä  emäntä  jo  veneessään  syöttää  ja  juottaa  Väinämöistä 
(Vn  79,  91).  Luonnollisemmin  kestitys  ja  muu  vieraan  hoito  suori- 
tetaan vasta  emännän  kodissa: 

1  A.        Syötti  miehen  syöneheksi  (-stä)  Vn  84,  97. 

B.  »  »  •  syölähäksi  (-stä)  Ak  30  a,  Vn  79,  79  a,  83  a, 

84,  91. 

C.  »  »        nälkähisen  Kt  47. 

2  A.       -Juotti  miehen  juoneheksi  Vn  97. 

B.  »  »        juolahaksi  (-sta)  Vn  79  a,  83  a,  84,  91. 


^  Vuonnisen  Vaassila  Kieleväisen  kappaleessa  ilman  vempelellä  is- 
tuva Pohjan  akka,  kehoitettuaan  Väinämöistä  olemaan  itkemättä  ja  lähte- 
mään Pohjolaan,  lisää  Joukahaisen  äidin  tavoin:  »tuota  toivoin  tuon  ikäni» 
(Vr  80). 


106  Onko  Sammon  taonta  XXXVI,  i 


3  A.        Syötti  miehen,  juotti  miehen  Lt  54,  Vk  63  b,  c. 

B.  Syötti,  juotti  Väinämöisen  Ak  26  a,  vr.  Ks  45. 

C.  Syöttele  vi,  juottelevi  Vk  <  Vn  73,  Ph  131  a. 
4.  Apatti  alanenäksi  Ak  30   a. 

5 — 6.       Vaivutti  varattomaksi, 

uuvutti  ummenettomaksi.   Uk  63  c. 
7 — 8.       Kastunehen  kuivaeli, 

viluhisen  lämmitteli  Ks  47. 
9.  Piti  pirtin  lämpöisessä  Ak  26  a. 

10 — 11.     Palalla  parentelevi, 

haavojakin  hautelevi  Ph  131  a. 

12.  Ne  kaikki  parantelene  Vn  93. 

13.  Hautelevi,  hierelevi  Vk  70. 

Viimeksimainittu  säe  (13)  on  täliän  paikkaan  siirretty  Sampo- 
jaksoon  liittyneestä  Luomisrunosta,  jossa  lintu  hautoo  muniaan 
Väinämöisen  polvella.  Nimenomaan  haavojen  hauteleminen  (11)  on 
johtunut  Väinämöisen  sadasta  haavasta,  jotka  emäntä  joskus  sanoo- 
kin kaikki  parantelevansa  (12).  Viluisen  ja  nälkäisen  mainitsemiseen 
(8,  1  C)  on  liittynyt  itkun  selityksenä  käytetty  snnanlasku  (Ks  47): 

Nälkä  syömättä  tulevi,         vilu  päivän  paistamatta. 

Säe:  a'paUi  alanenäksi  (4)  on,  samoinkuin  muodot  sijöläMksiya  juolo- 
hdksi  (1  B,  2  B),   saatu  Karjan  luvuista  (SRU  s.  81): 

Akka  manteren  alainen,  —         juota  minun  juolahani, 
syötä  minun  syölähäni,  apata  alanenäni! 

Huomattava  on,  dtä  mainitun  säkeen  laulajalta  on  vain  ker- 
ran kirjaanpantu  muodot  syötti  ja.  apatti,  muttii  kahdesti  sjiötäja  apata 
(Ak  30,  30  b).  Alanenäksi  on  yhden  käsikirjoituksen  (Ak  30  a)  si- 
vulla selitetty  humalaksi,  joten  seuraava  kirjokannen  taon- 
nan vaatimus  tulee  ikäänkuin  humalaiselle  ehdoitetuksi.  Varatto- 
maksi uuvuttaminen  (5 — 6)  syöttämällä  ja  juottamalla  esiintyy  vasta 
lunnaitten  vaatimisen  jälkeen  ennen  hevosen  valjastamista, joten 
siis  Väinämöinen  olisi  lähetetty  kotiinsa  tajuttomassa  tilassa.  Mutta 
toisissa  kappaleissa  sanotaan  nimenomaan,  että  emäntä  syöttämällä 
ja  juottamalla  saattoi  miehen  terveheksi  (Vk  <  Vn  73,  vr.  Vk  70)  tai 
kostutteli  kuolemasta  (Lt  54),  mikä  taas  malidollisesti  viittaa  Lem- 
minkäisen surmarunon  vaikutukseen  {\r.  1  730). 

Siirrvmnie    (>niännäu     koliin,    jossa    jatketaan    keskustelua. 


XXXVI,  1  all<  tl  pe  iäistä  Sam  pojaksoa?  107 

Vuonnisen  Vaassila  Kieleväisen  kappaleessa  Pohjan  akka  kehuu 
Pohjolan  elämää  omaa  ja  vierasta  maata  vertailevasta  sananlas- 
kusta lainatulla  kuvalla  ja  Väinämöinen  vastaa  lähtien  saman  sa- 
nanlaskui\  alkusäkeestä  (Vn  80 ;    ks.  I  os.  s.  66 — 7): 

Em:   »Onpa  hyvä  ollaksesi,  V:    »Paremp'  ois  omalla  maalla! 

Väinämöisen  Pohjolassa,  Kaikki   lehvät   leikkoavi,  ^ 

juoa  tuopista  olutta  kaikki  rietat  riivoavi. 

perin [öi]llä  pehmeillä.»  [S]uo  Luoja,  luo  Jumala, 

pääsisin  omalle  maalle.» 
Eräässä  Kiimasj arven  toisinnossa,  jossa  Pohjolaan  vieminen 
on  väliltä  unohtunut,  liittyy  itkun  tiedusteluun  seuraava  vuoro- 
puhelu (Km  21): 

V:     »Tätiseni  Pohjan  akka,  ^  niin  saatan  omalle  maalle  — ?» 

saata  milma  omalle  maalle  V:     »Mitä  sie  kysyt  minulta, 

pois  on  maalta  vierahalta.»  kuta  unnalta  utelet,  ^ 

Em:     »Mitäs  annat  palkastani,  jos  vienet  omalle  maalle  — ?» 

Latvaj arvella  seuraa  itkunsyyn  selitystä  yhtäläinen  palkan 
vaatimus  ja  kysymys  lunnaitten  laadusta  (Lt  54,  60,  vr.  58,  Vk  63  c): 

»Niin  mitä  minulle  annat  jne?»  —    »Mitäpä  kysyt  minulta?» 

Parissa  Lonkan  toisinnossa  emäntä,  joko  itkun  tiedustelun 
j;i Ikeen  taikka  vasta  Väinämöistä  pois  lähettäessään,  kysyy  (Ln  100, 
[97]): 

Em:  »Laatisko  miel'  omille  maille  paikoille  papillisille]?» 

paikoilta  papittomilta,  V:  »Laatis  mieli  omille  maille 

mailta  ristimättömiltä  -  paikoille  papillisille 

[t.  noille  maille  ristityille,  paikoilta  papittomilta.» 

Papittomien  'paikkojen  vastakohdaksi  on  niiden  rinnalle  muo- 
distettu papilliset  paikat,  jotka  sitten  yhdessä  ristittyjen  maiden 
kanssa  ovat  kokonaan  syrjäyttäneet  papittomat  ja  ristimättömät 
paikat.  Nämä  taas  ovat  siirtyneet  Väinämöisen  valituksesta,  kuten 
käy  selville  kolmannesta  toisinnosta,  jossa  kysymys  ja  vastaus  ovat 


^  Leikkaavat  lehvät  on  saatu  tunnelmarunosta,  josta  samaan  kappalee- 
seen merellä  ajelehtivalle  Väinämöiselle  on  sovitettu  valitus  purevista 
puista  (s.  103). 

^  Samassa  kirjaanpanossa  on  Pohjan  akalla  mainesana:  viluvaimoni 
(-öinen?)  tätönen. 

^  Tässä  kertosäkeessä,  vaikka  sen  Latvajärven  Arhippakin  on  Gaja- 
nille  laulaessaan  esittänyt  (Lt  54  a),  epäilyttää  sana  utelet,  joka  ei  sovellu 
pääsanaansa  kysyt,  jos  tällä  pitää  olla  vaatimuksen  merkitys.  Laulajan  alku- 
sanoissa tavataan  sama  säepari  sillä  eroituksella,  että  pääsäkcessä  on  kysyt 
minulta  asemesta:  sanot  minulle  (I  1275). 


108  Onko  Sammon  taonta  XXXVI,  i 

kumpikin  pelkällä  alkiisäkeellä  suoritetut.   Siinä  välittömästi  edellä- 
käyvä  itkunsyyn  selitys  päättyy  juuri  sakeisiin  (Ln  95  Jou'uin): 

Paikoille  papittomille,  maille  ristimättömille. 

Alkuperäistä  on  siis  runossa,  että  Väinämöinen  on  pyrkinyt 
omalle  maalleen  ^  Ja  Pohjolan  emäntä  viemisestä  vaatinut  palkkiota. 
Tästä  on  myös  Väinämöisen  valitukseen  siirtynyt  oman  maan  ja 
vieraan  maan  vertailu,  jota  tunnelmarunoista  ja  sananlaskuista  lai- 
natuin säkein  on  kehitetty.  Maiden  ohella  valituksessa  esiintyneitten 
ovien  ja  veräjien  mainitsemiseen  ovat  myös  voineet  antaa  aihetta 
Sammon  ryöstössä  keskustelunalaiset  Pohjolan  portit,  joiden  joskus 
sanotaan  näkyvän  Pohjolaan  ajelehtivalle  Väinämöiselle  (Vn  83  a). 

Parissa  kappaleessa  (Ak  26  a,  Uh  108)  Väinämöinen  tarjoo 
kultaa  ja  hopeaa,  joita  Pohjan  akka  ei  sano  huolivansa.  Tämä  piir- 
re on  lähinnä  ollut  lainattavissa  Kilpalaulannasta  (s.  46).  ^ 

Pohjolan  emännän  lunnaitten  vaatimus  on  Latvaj arvella 
esitetty  ehdon  muodossa: 

1  A.     Kun  sie  laait  uuen  Sammon  Lt  54. 

B.  »    takonet       »  »         Lt  58. 

C.  »on  saanet    »  »  Lt  60. 

D.  Vain  kun  saanet  Sammon  suuren  Lt  61. 

2  A.     Kirjokannen  kirjaelet  Lt  54,  58,  60. 
B.     Kalkutellet  kirjokannen  Lt  61. 

3 — 7.     Yhen  joukosen  sulasta, 
•    yhen  värkkinän  murusta, 

yhen  villan  kylkyestä, 

maiosta  maho  van  lehmän, 

yhen  ohrasen  jyvästä  Lt  54. 
Vuonnisen  puolella  taas  se  esitetään  kysymyksen   muodossa: 

8  A.     Saa(ta)tko  Sampoa  takoa  Vn  78,  79,  80  a,  84,  88,  93,  Ln 

97,    100. 

9  A.     Kirjokantta  kirjaella  Vn  78,  83  a,  Ln  100. 
B.  »  kirjoitella  Vn  79,  84,  Ln  97. 

10  A.     Kahesta  karitsan  luusta  Vn  78:  89,  79,  83  a,  84.  88,  93,  Ln 

100:  96. 

*  Vr.  myös  ilomantsilaisessa  Sammon  ryöstössä  paluuta  omille  maille 
(KT  II  223). 

2  Päinvastoin  kerran  emäntä  kosiessaan  Väinämöistä  tarjoo  kultaa 
saaden  yhtä  halveksivan  vastauksen  (Vn  101). 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampojaksoa?  J09 

B.  Yhen  karitsan  luista  Vn  81. 

11   A.  Yhestä  jyvästä  ohran  Vn  88,  93,  Ln  100:  95. 

B.  Kolmesta     »  »        Vn  78,  88,  79,  83  a,  84. 

C.  Ohran  kolmesta  jyvästä  Ln  97. 

12.  Puolesta  sitäkin  vielä  Vn  93. 

13.  Vielä  puolesta  sitäkin  Vn  79,  83  a,  84,  88,  93,  Ln  100. 
Että  edellinen  muoto  on  saanut  vaikutusta  Kilpakosinnasta, 

käy  ilmi  kiimasjärveläisestä  toisinnosta  (Km  21): 

»Äsken  neiti  annetahan,  yhen  joutsenen  kynästä.» 

kun  kirjokannen  kirjaelet 

Tässä  ynnä  Latvajärven  Arhipan  kappaleessa  ilmaantuva 
joutsenen  kynä  eli  joukosen  sulka  mainitaan  sanojen  saantipaikkana 
Vipusen  runossa- (I  392).  Samassa  runossa  veistetään  joskus  Väinä- 
möisen vene  vanhan  värttinän  muruista  (I  420).  Latvajärveläisessä 
Kojosen  pojan  kosinnan  kappaleessa  on  villainen  hame  laadittava: 
yhestä  villan  kylestä,  ja  olut  keitettävä:  yhen  otrasen  jyvästä  (I  557). 
Myös  Suomen  puolella  toisinaan  yritetään  veistää  venettä  joutse- 
nen sulista  tai  kehrävarren  muruista'ja  määrätään  viitta  tehtäväksi 
yhestä  villan  töppösestä  (KRH  s.  167,  419,  289).  Niinikään  Inkerissä 
ansiotyöt  suorittanut  kosija  vuorostaan  vaatii  neitoa  vaatettamaan 
sotaväen:  yhestä  lampahan  kylestä,  sekin  puolesta  kylestä,  ynnä 
paistamaan  sotaeväät  (III  1220):  ^ 

Yhestä  ohran  jyvästä,  sekin  puolesta  jyvästä. 

Yksi  tai  kolme  ohran  jyvää  aineksina  kuuluvat  kuitenkin  virolaispe- 
räiseen runoon  Lintujen  oluenkeitosta,  josta  se  Suomen  puolella 
on  siirtynyt  Osmottaren  oluenkeittoon  Lemminkäisjakson  alkuun 
(KRH  s.  532 — 4,  521;  I  705).  Sekä  vienanpuolisissa  että  inkeriläi- 
sissä Lunastettavan  neidon  runon  toisinnoissa  äiti  ei  suostu  tyttä- 
rensä lunnaiksi  antamaan  maholehmää,  joka  sitten  jälkimäisissä  ki- 
rotaan lypsämään  maito  maahan  paraalla  maitoajalla  (I  1093,  III 
1192).  Viimeksi  on  mainittava,  että  Vuonnisen  laulutavan  kah- 
della  karitsan  luulla  on  vastineensa  saman  kylän  häärunossa,  missä 
ihmetuvan  kamana  sanotaan  olevan  karitsan  luista  (I  1584).  Tämä 
ihmetupa  on  alkuansa  Tuonelan  tupa,  jonka  eri  osat  kuvataan  teh- 


^  Tähän  muodostukseen  on  vaikuttanut  kansansatu  kolmesta  tytöstä, 
jotka  keskustelevat  siitä,  mitä  saisivat  aikaan,  jos  kuninkaan  poika  heidät 
naisi.  Toiset  kaksi  kehuvat  mitättömistä  aineksista  toimittavansa  koko 
sotaväelle  ruuan  ja  vaatetuksen,  mutta  kolmas  lupaa  synnyttää  9  kultaista 
poikaa  (Suomalaisia  kansansatuja  II  1). 


110  Onko  Sammon  taonta  XXXVI,  i 

dyn  etupäässä  eläinten  luista  (JSFOu  XXIII  2).  Todennäköistä  siis 
on,  että  Sammon  valmistaminen  mitättömistä  aineksistn  on  myö- 
hemmin lisätty  piirre. 

Vienan  läänin  eteläisillä  ja  itäisillä  alueilla,  kuten  näimme  (s. 
104),  on  tästä  säkeistöstä  säilynyt  ainoastaan  säe:  kirjoittele  kirjo- 
kansi, neidon  palkaksi  lupaamisen  yhteydessä.  Samoin  neittä  tar- 
jotaan yhdessä  Vuokkiniemen  toisinnossa.  Pohjan  eukko,  nenä 
vanka  Vuojolainen,  kysyy  (Vk  64): 

»Mitä  taiat  Väinämöinen,  Saatko  Sämmyn  (?)  valmihiksi, 

taiatko  takoa  tuota?  niin  saat  neien  palkastasi». 

Emännän  ehdoitukseen  Väinämöinen  vastaa  latvajärveläi- 
sissä  ja  vuonniselaisissa  kappaleissa,  joista  Arhipan  ja  Ontrein  riit- 
tävät näytteiksi  (Lt  54;    Vn  79): 

A.  »En  minä  takoa  taia,  ei  olis  seppeä  selvempeä, 
enkä  kantta  kirjaella;  takojoa  tarkempoa, 
työnnän  sepon  flmorisen  kuin  on  seppo  Ilmarinen; 
se  on  taitavin  takoja,  se  on  taivosta  takonut, 

se  on  kannet  kirjoavi.»  -  kantta  ilman  kalkutellut, 

B.  »En  saata  Sampoa  takoa,  ei  tunnu  vasaian  jälki, 
kirjokantta  kirjoitella;  eikä  pihtien  pitimet.» 
olis  seppä  omilla  mailla 

Jälkimäiseen  muodostukseen  liittyy  vielä  Tsenan  Jyrki  Kettusen 
toisinto,  jossa  Väinämöinen  emännän  tiedusteluun,  mitä  antaisi  ko- 
tiinsaattamisen  palkaksi,  mainitsematta  Sampoa  vastaa  (VK  63  c): 

»Annan  seppo  Ilmarisen,  joka  taivosen  takovi.» 

Taivaan  taonta  on  eri  runoa,  jonka  Arhipan  poika  Miihkali 
on  liittänyt  runoon  yöllä  syntyneestä  ja  päivällä  pajaan  menneestä 
Ilmarisesta  (I  Lt  136): 

Yöllä  syntyi  Ilmollincn,  kasvoi  hiilikankahalla. 

päivällä  meni  pajahan.  Se  seppä,  joka  Jumala, 

sa'an  lukkuja  takovi,  joka  on  taivosen  takonut, 

tuhannen  avaimia.  ilman  kaaret  kalkutellut; 

Ei  ole  seppä  sen  parempi,  ei  tunnu  vasaran  jälki, 

eikä  tarkempi  takoja,  eikä  pihtien  pitely, 

jos  syntyi  sysimäellä,  haararauan  hallitsenta. 

Niinkuin  näkyy,  on  laulajan  ajatuksena,  ettei  tosin  ole  sysimäellä 
syntynyttä  seppää,  joka  olisi  taitavampi  kuin  Ilmarinen,  mutta  että 
kuitenkin  se  vasta  on  oikea  seppä,  joka  on  takonut  taivaan,  nimit- 
täin itse  Jumala. 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampojaksoa?  111 

Yhdessä  vTionnisenpuoliscssa  Sampo  jakson  kappaleessa  käy 
Väinämöisen  ammunnan  edellä  Raudan  synty,  jossa  Väinämöinen 
esitetään  takojana  ja  häneen  verraten  lausutaan  (Vn  <  Ln  89)  ^: 

Ei  ole  seppä  sen  parempi,  —       ilman  kannen  kalkutellut; 
ku  on  taivosen  takonut,  ei  tunnu  vasaran  jälki  — . 

Tässäkin  on  inhimillinen  seppä  eroitettu  taivaantakojasta.  vaikka 
on  tämän  vertaiseksi  tunnustettu. 

Yhtäläinen  taivaantakominen  omistetaan  Suomen  itä-Karjalan 
runoissa  nimettömälle  Jumalan  luomalle  sepälle;  joka  tavallisia  kir- 
veitä ja  kassareja  takoo,  ei  ole  Jumalan  luoma  (KT  II  i  331,  vr. 
332,  328).  Niinikään  eräässä  eteläsavolaisessa  kappaleessa  laji- 
tellaan: 1)  se  seppä,  joka  raudan  takoo,  2)  se  joka  vasken,  sekä  3) 
se  joka  taivosen  takoo  (f  327);  Kuka  viimemainittu  seppä  on,  il- 
maistaan jälleen  selvästi  keskipohjanmaalaisessa  Käärmeen  luvun 
johdannossa  (Krohn  1229): 

Oi  ukko  taivahan  Jumala  —       Jumala  jotakin  tiesi, 
joka  pilviä  pitävi,  joka  on  taivahat  takonut^ 

hattaroita  hallitsevi,  veen  kannet  kalkutellut. 

Nimenomaan  Ilmarinen  taivaantakojana  mainitaan  Suomen  itä- 
Karjalassa  vain  kerran  Kosintarunossa  ja  samoin  kerran  Raudan 
luvussa,    joissa    Ilmarinen  muutenkin  esiintyy  (i  329—30).  ^ 

Ilmarista  ei  nimitä  myöskään  Ganander  (s.  26)  väittäessään, 
että  muinaisilla  suomalaisilla  jo  pakanuutensa  aikana  oli  käsitys 
kaikkein  kappalten  luojasta,  jolla  oli  mainesanoina: 

Kaiken  maailman  takoja,         ilman  kannen  kalkuttaja. 

Käsitys  takomalla  luomisesta  ei  ole  edes  pakanuutemme  aikuinen. 
Se  on  suomalaisilla  yhtä  vähän  alkuperäinen  kuin  skandinaveilla 
Snorrin  Eddan  mukaan  Kaiken-Isälle  omistettu  taivaan  ja  maan 
ja  ilman  »takominen»  luomisen  merkityksessä  (Alf(idr  smidaöi,  E. 
H.  Meyer,  Die  eddische  Kosmogonie  s.  26—7,  99 — 100). 

Vielä  on  mainittava  Uhtuen  toisinto,  jossa  emäntä  yleensä  tie- 


^  Samassa  kappaleessa  laulaja  selittää,  mitenkä:  oikein  on  otavat  tehty, 
tähet  taivon  taitavasta,  joka  toisessa  vuonnisenpuolisessa  kappaleessa  on  lii- 
tetty Väinämöisen  lausuntoon  taivaan  takoneesta  Ilmarisesta  muuntamalla 
ehty  muotoon  tehnyt  (Vn  78). 

*  KT  II  328  =  Lönnrot  S  136,  joka  sisältää  yksistään  Ilmarisen 
maininnan  taivaan  takojana,  on  kansanomaisuudeltaan  epäiltävä;  edeltä- 
vistä ja  seuraavista  käsikirjoitukson  numeroista  johtuvat  kirjallisista  läh- 
teistä S  133,  142—4  ja  muuten  epäiltäviä  ovat  134,  140. 


112  O Qko  Sammon  taonta  XXXVI,  i 

diistelee  kirjokannen  takojaa  ja  Väinämöinen  vastaa  veljensä  siihen 
pystyvän,  sekä  kiimasjärveläinen  kirjaanpano,  jossa  Väinämöinen 
itse  tekee  tarjouksen  (Uh  108;  Km  21): 

A.   »Kuin  ois  seppo  sen  näköinen,  B.  »Kun  vienet  omalle  maalle,  — 

joka  taitaisi  takoa,  miull'  on  seppä  selvä  veljä. 

kannen  kirja  kir  jaella.»  sepä  pankaset  tako  vi, 

—    »Ois  mun    veikkoni   omani,  korvirenkahat  kohottaa.» 
joka»  jne. 

Pankasten  ja  korvarenkaitten  takominen  kuuluu  Kilpakosintaan, 
jossa  sen  sanantuoja  esittää  vaatimuksena  Ilmariselle  yleisesti  sekä 
Vienan  että  Suomen  puolella  (Km  437;   KRH  s.  303,  306,   308). 

Vuonnisen  Ontrei  on  toisen  kerran  laulaessaan  yhä  edelleen 
jatkanut  vuoropuhelua  erikoisen  palkinnon  lupauksella  (Vn  79  a, 

vr.  83  h): 

Em:    »Ken  Sampua  takoisi,  V:    »Saatat  mun  omille  maille, 

kirjokannen  kirjoittaisi,  saat  sa  sepon  Ilmarisen, 

se  sais  neion  palkastansa.»  joka  Sammun  takoo.» 

Toisessa  vuonnisenpuolisessa  kappaleessa,  jossa  emäntä,  niinkuin 
monesti  muutenkin,  jo  rannalla  tiedustelee  Sampoa,  hän  kuultuaan 
Väinämöisen  vastauksen  lisää  (Vn  93): 

»Lähe  sinne  Pohjasehen,  luun  läpi  yin  näkyvi, 

on  miulla  kotona  neiti,  sen  mie  siulle  annan  siitä.» 

lihan  läpi  luu  näkyvi. 

Kolmannessa,  jossa  ei  ole  enempää  kuin  edellisessäkään  puhetta 
kotiin  kuljettamisesta,  liittyy  suorastaan  Sammon  takomisen  tie- 
dusteluun lupaus:  »saat  sie  neien  palkoistasi»  {Yn  84).  Sama  säe,  ku- 
ten olemme  nähneet  (s.  104),  liittyy  Vienan  läänin  eteläisillä  ja  itäi- 
sillä runoalueilla  yleisesti  kehoitukseen:  »kirjoittele  kirjokansi»,  jonka 
jälkeen  Väinämöinen  itse  suorittaa  Sammon  taonnan. 

Väinämöisen  palauttaminen  on  eri  tavoin  kuvattu.  Toisinaan 
häntä  ennen  matkaa  vielä  uudestaan  syötetään  ja  juotetaan  (Vn  84, 
97),  joskus  uuvuttaen  aivan  varattomaksi,  kuten  on  mainittu  (s. 
106).  1 

Useammassa  kappaleessa  kotiin  lähettäiuincn  tapahtuu  he- 
vosella (Vk  63  ab,  vr.  c,  Uh  108;  Lt  54,  vr.  Uh  127): 


^  Vr.  Ilmarisen  makuuUepanoa  edempänä. 


XXXVJ.i  alkuperäistä  Sampojaksoa ?  113 

A.     Pani  varsan  valjahisin,  B.     Pani  oron  juoksemahan, 

ruskean  reen  etehen,  liinaharjan  liikkumahan 

läksi  siitä  katsomahan.  pimeästä  Pohjolasta, 
laski  virkkua  vitsalla. 

Edellisessä  muodostuksessa  oudostuttaa,  että  emäntä  itse  valjas- 
taa hevosen,  vieläpä  antaa  sille  (ensimäisen?)  vitsan  iskun.  Sama 
laulaja,  Tsenan  Jyrki  Kettunen,  on  Polvenhaava-runoa  ('sitt;M'><sään 
kuvannut,  kuinka  itse  Väinämöinen  (Vk  300):  ^ 

Pani  varsan  valjahisin,  kohennaksen  korjahansa  — 

luskean  reen  etehen,  löi  se  virkkua  vitsalla. 

Jälkimäisen  säkeistön  on  Latvajärven  Arhippa  siirtänyt  laulamas- 
taan Kilpakosinnasta,  jossa  Ilmarinen  liinaharjalla  oriillaan  lähtee 
Pohjolaan  (Lt  469). 

Toisinaan  kuvaillaan  emännän  Väinämöistä  kantaneen  joko 
olkapäillään  tai  siivillään  (Km  21;  Lt  58): 

C.  Otti  miehen  olkapäilleen,  pani  vastan  hännäksehen. 
kukuillensa  ku(-?)  nosti.  mekoksehen  miehen  paian. 

D.  Nousi  leivon  lentimille,  niin  saattoi  omille  maille. 
Sirkun  siiville  yleni, 

Olkapäilleen  ottaminen  ja  kukuilleen  nostaminen  viittaavat  Viron 
orjan  runoon  ynnä  Kuun  ja  päivän  päästöön  (KRH  s.  51).  Leivon 
lentimistä  on  edellä  (s.  99)  ollut  ja  tulee  vielä  edempänä  puhe. 

Vuonnisen  Ontrei  lauloi  Sjögrenille  ensi  kerralla  vain  ylimal- 
kaisesti: siitä  saattoi  Väinämöisen  (Vn  79).  ^ 

Mutta  toisesta  Lönnrotin  kirjaanpanosta  luemme  (Vn  79  a): 

*  Siitä  sai  punaisen  purren.*      *Lauloipa  vesille  purren,* 
Työnsipä  omille  maille.  laski  päivän  maavesiä  jne.  * 

Molemmilla  kerroilla  Ontrei  esitti  emännän  noutaneen  veneellä 
Väinämöisen,  jonka:  istutti  venon  perähän  (Vn  79,  79  a).  Koska  tä- 
män säkeen  edellä  sekä  Ontrein  että  hänen  poikansa  esityksissä 
(Vn  84,  91)  käy  syöttäminen  ja  juottaminen,  jonka  oikea  paikka  on 


^  Että  Väinämöinen  on  alkuperäisempi  valjasta  ja,  osoittaa  Sampo- 
jakson  toisinto,  jossa  on  ensimmäisinä  Väinämöisen  matkalle  lähtöä  ku- 
vaavina sakeina  (Ak  <  Lt  40):  otti  t.  pani  ruskean  orihin  ruskean  reen 
etehen.  Polvenhaavarunosta  on"  myös  lainattua  Väinämöisen  ajaminen 
alaista  ja  keskimäistä  tietä  (Ln  100). 

-  Jatko:  entisen  emonsa  luokse,  oman  vanhemman  varahan,  on  lainattu 
miestapon  jälkeen  pakenevan  Kaukamoisen  kotiintulosta  (1  Vn  802). 

^  Tähtien  väliset  säkeet  ovat  rivien  väliin  lisättyjä. 


114  Onko  Sammon  taonta  XXXVI,  i 

emännän  kotona  Pohjolassa,  niin  on  todennäköistä,  että  kestitetyn 
Väinämöisen  istuttaminen  veneen  perään  kuuluukin  hänen  poislä- 
hettämiseensä.  Sillä  paikalla  Ontreinen  Jyrki  tuo  mainitun  säkeen 
uudestaan  esille: 

Istutti  venon  perähän.  vieä  viiletelläksensä 

Nosti  tuulen  tuppurihin,  entisen  emonsa  luokse, 

ilman  raivohon  räkenti,  luokse  seppo  Ilmarisen.^ 

Nostettu  tuuli  on  tähän  kohtaan  siirretty  edempänä  esitettä- 
västä Ilmarisen  lennättämisestä.  Välistä  lähettää  emäntä  Väinä- 
möisen ilmankin  venettä  nostamansa  tuulen  tuppurissa  (Vk  72.  Vn 
80),  aivan  samoin  kuin  Väinämöinen  sitten  Ilmarisen. 

Väinämöisen  palauttamista  purrella  puoltaa  myös  yhtäläinen 
Lonkan  Martiska  Karjalaisen  toisinto,  jossa  purteen  pano  esiintyy 
yksistään  tällä  paikalla  (Ln  97): 

Syötti  —  juotti  —7  »Juokse  pursi  puittomia 

Pani  perähän  purren.  mennä  poian  Pohjolasta 

Itse  noin  sanoiksi  virkki:  noille  maille  entisille!» 

Kehoituksen  purrelle  juoksemaan  puittomia  on  laulaja  siirtänyt  tähän 
paikkaan  emännän  lausumaksi  Sammon  ryöstöstä  palattaessa  pe- 
rää pitävältä  Väinämöiseltä,  johon  se  taas  on  lainattu  edellä  käy- 
västä Laivaretkestä  (p  96). 

Huomattava  on  vielä  Lemminkäisen  surma-runoon  sekaantu- 
nut säkeistö,  Lemminkäisen  äidin  tiedustellessa  poikaansa,  jonka 
Pohjolan  emäntä  oli  umpiputkella  lävistänyt  sen  johdosta,  että  Luo- 
tolan perhe  oli  tullut  lauletuksi  (Ln  815): 

Sanoi  Vuojelan  emäntä:  »Sano,  sano  Lemminkäistä  — .» 

»Syötin  miehen  syöneheksi,  — ^  »Syöksin  miehen  syämen  kaut- 

panin  orihin  re kehen.»  ti, 

Vaan  ei  usko  valehia.  panin  venehen  perähän. 

laitin  kosket  laskemahan.» 

Ilmeisesti  on  tässä  Sampojaksoon  kuuluvia  säkeitä,  jotka  samalla 
taas  todistavat,  että  alkuperäinen  tapahtuman  paikka  on  ollut 
Vuojola  eli  Gotlanti. 

Siirrymme  Väinämöisen  saapumiseen  omalle  maalleen  Ilir.a- 

^  Jatko:  purjehti  punaista  merta  punaisilla  purjehilla,  saa  mahdclli- 
sesti  selityksensä  eteläpohjalaisesta  Tulen  luvusta  (Vaasan  lys.  V  8):  »Jee- 
sus Punaisen  meren  ylitse  purjehti,  puna  purjehista  tippui,  rasva  raivoista 
rapisi.»  Vr.  myös  suomenkarjalaista  Tulen  lukua  (Pol6n  14):  »Tulevi  tuli- 
nen   vaari  tulisen  meren  takoi  tulisissa  nuorissansa,  punaisissa  purjehissa.» 


XXXVI.i  alkuperäistä  Sampojaksoa?  115 

risen  luo.  Siinä  kappaleessa,  jossa  Väinämöinen  saa  siivet  lentääk- 
i^cen,  hän  kodin  näkyessä  kiroilee  (Vn  95): 

»Syö  syöjä  unen  näkijä,  ei  sanon't  saavani  kotihin 

tapa  tauti  Lappalainen,  enempi  elävin  silmin!» 

Voisi  ajatella  laulajan  Lappalaisella  tarkoittaneen  Väinämöisen  am- 
pujaa, jollei  juuri  tässä  kappaleessa  olisi  toinen  ampuja,  nimittäin 
Joukahainen.  Säkeet  edellyttävät  käyntiä  Lapissa  loveenlankeajan 
noidan  puheilla. 

Yhdessä  niistä  kappaleista,  joissa  Pohjan*akka  on  valjastanut 
hevosen,  hän*on  Väinämöistä  vielä  varoittanut  (Uh  108): 

»Elä  päätäsi  kohota,  Siitä  vanha  Väinämöinen 

ennenkuin  oro  seisottui.»  itse  päätänsä  kohotti. 

Oro  juoksi,  matka  joutui,  Niin  kuului  pajasta  pauke, 

niin  oronen  seisottui.  hilke  hiilihuonehesta. 

Pään  kohotlaminen  tavataan  Vellamon  neidon  runossa  (I  243,  vr. 
278).  Varoitus,  ettei  päätä  saisi  nostaa  ennen  oriin  seisahtumista, 
mikä  ei  ole  runomittaankaan  oikein  puettu,  on  sadunomainen  piirre. 
Taonnan  kuuluminen  pajasta  on  otettu  Hiiden  sepän  kahlintaa 
esittävästä  Luojan  virren  osasta  (Kant.  tutk.  II  s.  134,  136). 

Latvajärven  Arhippa  kuvailee,  kuinka  Väinämöinen  koti- 
hinsa  tultuahan  menee  sepon  luokse  ja  kehoittaa  häntä  kosintaret- 
kolle  (Lt  54,  vr.  Km  24).  Kehoitusta  noudattaen  Ilmarinen  pesey- 
tyy, pukeutuu  ja  lähtee  hevosella  ajamaan.  Tämän  kohdan  on  Ar- 
liippa  kokonaisuudessaan  siirtänyt  vähän  järjestellen  ja  lyhennellen 
laulamastaan  Kilpakosinnasta  (Lt  469). 

Vuokkiniemen  Tsenan  Jyrki  Kettunen  esittää  ennen  Ilmarisen 
pukeutumista  keskustelun,  joka  on  kauttaaltansa  mukailtu  Kilpa- 
laulannan lopusta  (Vk  63  ab,  [c],  vr.  Vk  175,  178): 

Seppä  vastahan  tule  vi,  V:    »Onpa  syytä  ollakseni, 

sanoi  seppä  veiollensa:  (jou'uin  maille  vierahille, 

»voi  sie  vanha  Väinämöinen,  annoin  seppo  Ilmarisen,] 

mit'  olet  pahoilla  mielin,  lainasin  emoni  lapsen 

kuta  kallelhi  kypärin?»  Pohjan  pitkähän  perähän» — . 

I:     [»EUös  olko  milläskänä!»] 

Mutta  Vuounisen  puolella  kuvataan  Ilmarisen  lähettäminen 
Pohjolaan  omituisella  säkeistöllä,  josta  on  myös  Vuokkiniemen  ja 
Akonlahden  alueilla  jälkiä  säilynyt. 

1.  Siitä  lauloi  Väinämöinen  Vn  79. 

2.  Laulelevi  taitelevi  Vn  79  a. 


116  Onko  Sammon  taonta  XXXVI,  i 

Päästyä  omille  maille  Vn  79,  vr.  83  a. 

Tuli  maille  tuttaville  Ln  97. 

Lauloi  kuusen  kultalatvan  Vn  79,  83  a,  84,  vr.  Vk  72. 

Lauloi  kuusen  kultalehvän  Vn  83  b,  Ln  97. 

Otti  »     kultaoksan  Vn  78.  ^ 

Kultalatvan,  kultalehvän  Vn^3  a. 

Kultalehvän,  kultalatvan  Vn  83  h. 

Kultaoksan,  »  Vn  78. 

Lauloi  nää'äii  kultarinnan  Ak  30,  Vn  79,  80,  83  a,  97,  Ln  100. 

Roti  näätä  kultarinta  Vk  72. 

Kaksi  kultaista  käkeä  Ak  30  (ei  30  a,  b). 

Saa  käki  kultarinta  Ak  26  a,  vr.  26. 

Joka  kuusen  (kuuta)  kukkumahan  Ak  26.  30. 

Joka  lehvän  lekkumahan  Ak  30. 
»        »        laulamahan  Ak  26  a,  vr.  26. 

Kuusehen  kultalatvahan  Vk  72,  Vn  79,  Ln  100. 

Kuusehen  »  Vn  79  a. 

Kuusehen  kultalehvähäji  Ln  97. 

Oksille  kumean  kuusen  Uh  83  a. 

Lehville        »>  »  .     Uh  83  b. 

Sekä  meni,  jotta  joutui  Vn  84. 

Luokse  seppo  Ilmarisen  Vn  84. 

Meni  luokse  seppo jensa  Ln  97. 
13,  14.  Se  oli  seppo  Ilmarinen, 

se  on  sattuvi  pajassa.   Ln  97. 
15,  16.  Sanoi  tuonne  saatuansa 
.  sepolle  Ilmariselle.    Vn  79. 

Ohoh  (Oi  sie)  seppo  Ilmarinen  Vn  79,  84.  91. 

Kuules  »  »         Vn  83    a. 

Tule  tänne  katsojaksi, 

katsojaksi  kumman  paikan.  Vn  83  a. 

Läkkä  kuusta  katsomahan  Vn  79  a. 

Lähes  tuota  »  Vn  97. 

Kun  on  taivoseen  kohonnut.   Vn  79  a  lis. 
Kun  on  kuusi  kultalatva, 
kun  on  näätä  kultarinta 
kuusessa  kultalatvassa  nk.  säe  4,  6,  ja  Vn  91. 


3  A. 

B. 

4  A. 

B. 

C. 

5  A. 

B. 

C. 

6  A. 

B. 

7  A. 

B. 

8. 

9  A. 

B. 

10  A. 

B. 

C. 

B. 

E. 

11. 

12  A. 

B. 

17 

A. 

B. 

18, 

19. 

20 

A. 

B. 

21. 

22- 

—4. 

^  Ilmarinen    laatiakseen    purren,  jonka  perään  itse  istuutuu.    Seuraa 
Laivaretki  ja  Kanteleen  synty,  jossa  Ilmarinen  esiintyy  soittajanakin. 


XXXVI,!  alkuperäistä  Sampojaksoa  ■  117 

Läkkä  nä;it;i;i  kntsomahan  Vii  79,  84. 

Lähe  itse  »  Vn  80. 

Lähtekämme  »  Vn    72. 

Kuusesta  kultalatvasta  Vn  84. 

Siit'  on  seppo  Ilmarinen  Vn  79,  83  a,  84. 

Läksi  (meni)  näätää  (tuota)  katsomahan  Vn  79,   79  a,  84, 

Ln  97. 
Näki  kuusen  —  nää'än  —  Vn  83  a. 
Sanoi  vanha  Väinämöinen  Vn  79,  Ln  97,  vr.  100. 
Oho  (Nyt  sie)  seppo  Ilmarinen  Vn  79,  91,  Ln  97. 
Lähes  nää'än  nousentahan   Vn   79. 

»        näätä  nousemahan  Ln  97. 
Läkkä  näätää  ottamahan  Vn  91. 
Nouse       »  »  Vn  79  a. 

Nouse  tuota  ottamahan   Ln  100. 
Oravoa   ottamahan  Vn  79. 

»         tapoamahan  Vn  79  a,  84  b,  91. 
Kuusesta  kultalatvasta  Vn  79,  84,  91. 

»        kultarintoa  Ln  100. 
Siitä  seppo  Ilmarinen  Vn  79. 
Läksi  nää'än  nousentahan  Vn  79, 
Meni        »  »  Ln  97. 

Läksi  näätää  ottamahan  Vn  79  a. 
Nousi  puuhun  korkealle  Vn  79  a. 
Ylähäksi  taivahalle  Vn  79  a. 
Sanoi  siitä  Väinämöinen  Vn  79. 

»    vanha  »  Vn  79  a,  Ln  97. 

Siitä]    »  »  Vn  84,  Ln  100. 

Nouse  tuuli  tuppurihin, 
ilma  raivohon  rakennu  79:  164 — 5,  79  a. 
42 — 3.    Otas  tuuli  purtehesi, 

ahava  venosehesi  Vn  79:  162 — 3,  79  a,  Ln  97. 
44.         Vieä  viiletelläksesi  [Vn  79  a,  Ln  97. 

45  A.    Pimeähän  Pohjosehen  Vn  79  a. 
B.  »         Pohjolahan  Ln  97. 

46  A.     Nousi  tuuli  tuppurihin  Vn  79,  vi'.  81. 

B.  Nosti  tuulen        »  Vn  84,  Ln  100,  vr.  Vk  72. 

C.  Pani  »  »  ks.  Vn  80. 

47  A.  Ilma  raivohon  rakentui  Vn  79,  vr.  81  (sää). 
B.  Ilman      »       rakenti  Vn  84,  Ln  100. 


25 

A. 

B. 

26. 

27. 

2S. 

29. 

30. 

31. 

32 

A. 

B. 

D. 

E. 

33  A. 

B. 

34 

A. 

B. 

35. 

36 

A. 

B. 

C. 

37. 

38. 

39  A. 

B. 

C. 

40, 

41 

118  Onko  Sammon  taonta  XXKVi.i 


48.  Vieä  viiletelläksehen  Vii  84. 

49,  50.   Itse  noin  sanoiksi  virkkoi: 

»Nyt  sie  vieös  seppo  tuonne»  Ln  100. 

51.  Siitä  saattoi  Pohjosehen  Vn  79. 

52.  Pimeähän  Pohjolahan  Vn  84,  Ln  100. 

53.  Sekä  (siitä)  meni  Jotta  joutui  Vn  79,  79  a. 

54.  Pimeähän  Pohjosehen  Vn  79  a. 

55.  Luokse  Pohjolan  emännän  Vn  79. 

56.  57.    Siitä  Pohjolan  emäntä 

pyyhki  pienen  pirttisensä  jne.  Vn  97. 
58  A.     Tuuli  tuopi  vierahia  Ln  97. 

B.        »      toi  tuprussahan  Vk  72. 
59,  60.  Raju  rannalle  ajavi, 

kopru  maalle  kollotteli  Vk  72. 

Tällekin  säkeistölle  on  koetettu  etsiä  vastineita.  Kultarinnan 
näädän  ynnä  oravan  laulamisen  kuuseen  olen  aikaisemmin  johtanut 
Osmottaren  oluenkeitossa  esiintyvästä  kultarinnan  näädän  ynnä 
oravan  luomisesta  ja  jälkimäisen  lähettämisestä  kuuseen  (KRH  s. 
172).  On  kuitenkin  huomattava,  ettei  orava  Samporunossa  esiinny 
näädän  kera  laulettuna  eikä  katsottavana,  vaan  vasta  sitten  kun  tu- 
lee kysymys  ottamisesta  ja  silloinkin  ainoastaan  parissa  toisin- 
nossa. Vaikka  siis  orava  voi  olla  lainattu  Oluenkeittorunosta  nää- 
dän lisäksi,  niin  ei  se  todista  mitään  näätään  nähden,  jonka  kulta- 
rintaisuus  on  pikemmin  saattanut  tulla  Sammon  taonnasta  Oluen- 
keiton  vienanpuolisiin  toisintoihin  (vr.  SSL  s.  242 — 4).  Akonlahdella, 
jossa  vain  katkelma  tätä  kappaletta  on  säilynyt,  on  tunnelmani - 
noista  käki  tullut  näädän  rinnalle  (6  A,  7  A),  jonka  se  sitten  on 
työntänyt  tieltään  (7  B);  alkuperäisestä  säkeestä  on  jäänyt  jäljelle 
vain  mainesana  kultarinta,  mikä  runoissa  käytettynä  sekä  näädästii 
että  käestä  on  yhdistyksen  aiheuttanutkin.  Ilmarisen  kulkemisen 
uulessa  on  Julius  Krohn  verrannut  kajaaninpuoliseen  Päivän 
päästö-runoon,  jossa  Väinämöisen  viheltäessä  (SKH  I  s.  480.  VKA 
236—7): 

Tuli  tuuli,  tuon  puhalsi  poikki  Pohjolan  joesta. 

Jos  näillä  piirteillä  on  keskinäistä  yhteyttä,  on  suhde  kuitenkhi 
päinvastainen.  Jälkimäinen  runo  on  näet  sekava  kokoonpano,  jossa 
on  Sampojaksonkin  säkeitä. 

Kuusen  ynnä  näädän  laulamisen  jälkeen  ja  onnen  kehoitta- 


XXXVI.  1  aikuperäistÄ  Sampojaksoa?  119 

mistä  katsomaan  on  Vuonnisen  Ontrei  esittänyt  itse  Sampoa  ja  luvat- 
tua neittä  koskevan  keskustelun  (Vn  79  a,  vr.  88): 

V:     »Oho  seppo  Ilmarinen,  luun  läpi  yin  näkyy. 

kun  on  neito  Pohjolassa.  Ken  saattoi  Sampusen  takoa»  juf. 

impi  kylmässä  kylässä,  I:    »Jo  tunnen  valehtelijan, 

maan  kuulu,  veen  valio;  tajuelen  kielastajan, 

kiitti  puoli  Pohjanmaata,  jopa  sie  minun  lupasit 

*ikävöitti  Suomen  sulhot*,  oman  pääsi  päästimeksi, 

lihan  läpi  luu  näkyy,  itsesi  lunastimeksi.» 

Pohjolan  neidon  kuvaus  sekä  syytös  valheesta  orvat  otetut  Kilpa - 
kosinnasta  (I  Vn  487,  491)  \  viimeinen  säepari  on  taas  saatu  Kilpa- 
laulannasta (s.  55).  Jäljelle  ei  siis  jää  muuta  kuin  Pohjolan  emännän 
lupauksen  kertaaminen,  jonka  emäntä  sitten  vielä  itse  uudestaan  il- 
nuiittaa  suoraan  Ilmariselle.  Edellinen  osa  keskustelua  tavataan- 
suppeasti  esitettynä  myös  yhdessä  Uhtuen  toisinnossa,  jossa  Väinä- 
möinen sitten  panee  uron  rekehen,  samoin  kuin  hänet  itsensä  on 
pantu  (Uh  108). 

Vuonnisen  Vaassila  Kieleväisen  kappaleessa  ynnä  toises&^a 
niinikään  eri  runoista  kokoonpannussa  syytös  valheesta  kohdistuu 
suorastaan  kertomukseen  kuusesta  ja  näädästä,  jonka  edellä  molem- 
missa käy  Ilmarisen  tiedustelu  (Vn  80,  Uh  [721): 

»Missä  viivyit  hnioet  kaikki,  päivät  entiset  o'otit]?» 

Syytös  valheesta  ja  kehoitus  katsomaan  on  voitu  läheisem- 
min yhdistää  välisäkeellä  (Vk  72;    Ln  97): 

A.     Kun  et  usko  kuitenkana.         B.    Jos  et  viel'  sitä  totelle. 

Edellinen  säe  on  tilapäisesti  muodostettu;  jälkimäinen  johtuu  Ma- 
nausluvuista,  joten  tuskin  voi  olla  puhetta  niiden  enempää  kuni' 
itse  syytöksen  runoon  kuuluvaisuudesta.  ^ 

Ainoastaan  Vuonnisen  puolella  on  säilynyt  emännän  ja  Il- 
marisen keskustelu  ennen  Sammon  taontaa. 
1-3.      Siitä  Pohjolan  emäntä 

syötti  miehen  syölähästä, 

juotti  miehen  juolahasta  Vn  84. 

'  Samoin  toiseen  kohtaan  sovitettu  neidon  maininta:  saoin  markoin 
maksettava,  tuhansin  lunastettava  (Vn  97). 

-  Uudessa  Kalevalassa  on  Lönnrot  Miniän  oljamissa  käynti-runosta 
(Kant.  III '  93)  ottanut  puhuvan  kuusen,  jonka  on  pannut  varoittamaan 
Ilmarista  (UK  10:  151—8). 


120  Onko  Sammon  taonta  XXXVI,  i 

4.  Kysytteli,  lausutteli  Vn  97. 

5.  Oletko  (Siek'  olet)  seppo  Ilmarinen  Vn  79,  83  b. 

6.  7.       Mi  sie  olet  miehiäsi, 

ku  kumma  iiroliiasi  Vn  88. 
8 — 11.    En  ollut  puheilla  ennen, 

sano  tarkkoja  tosia, 

valehia  muinoisia, 

siek'  olet  taivosen  takonut  jne.    Vn  83  a. 
12  A.     Sanoi  seppo  Ilmarinen  Vn  83  a,  Ln  97. 
B.     Sanoi  vanha  Väinämöinen  Vn  88. 

13.  Itse  laatija  pakisi  Vn  97. 

14.  (Min')  olen  seppo  Ilmarinen  Vn  88,  79. 

15.  Takoja  iänikuinen  Vn  88. 

16.  Ei  ole  seppoa  selvempeä  jne.    Vn  79. 

17  A.  Min'  olen  taivosen  takonut  jne.    Vn  83  a. 

B.  Tass'  on  taivosen  takoja  Vn  97. 

18.  Saatatko  Sampoa  takoa  jne.    Vn  79,  79  a;    83  a,  84. 

19;  Saatan  jne.    Vn  79,  83  a,  84. 

20.  Olen  takonut  taivosia  jne.   Vn  88. 

21.  Vielä  Sammin  on  taon  on  jne.  Vn  88. 

Ilmarisen  syöttäminen  ja  juottaminen  ennen  nimen  tiedustele- 
mista olisi  kohteliaisuuden  kannalta  selitettävissä.  Mutta  sama  säe- 
pari  ilmaantuu  vielä  ennen  työhön  ryhtymistä  lisäsäkeen  kera,  jota 
ei  muulla  paikalla  ole  eikä  voi  olla  (79  a,  84): 

Syötti  miehen  —  juotti  —  neien  vierehen  venytti. 

Kysymys,  kuka  olet,  tavataan  myös  kerran  Väinämöiselle  lau- 
suttuna lisäyksin  ja  vastauksin,  jotka  selvästi  osoittavat,  että  tämä 
kysymys  on  lainattu  Lemminkäisrunoista  (Vk  64,  vr.  Vk  774): 

Em:  »Käy  sisälle  huonehesen!» —  kun  tulit  tähän  tupahan?» 

Meni  nurkasta  tupahan,  V:    »En  mie  tänne  tullutkan.-i . 

sai  sisälle  salvamosta.  tavoittani,  tieoittani  — 

Em:  »Mikä  sie  lienet  miehiäsi  —  tuntemattoman  tupahan»  jne  ' 
kun  ei  siima  koirat  kuullut  — 

Varoittaminen  valehtelemasta  (9 — 10)  on  siirtynyt  Kilpak  osin- 
nasta  (vr.  Vn  488).    Tähän  liittyvä  tiedustelu  taivaan  takomisesta 

^  Lönnrot  on  yhtäläisen  vasta  iksen  siirtänyt  Kaukomieleltä  Ilmari- 
selle jo  »Väinämöisessä»  (Niemi  KK  I  s.  161)  ja  sovittaessaan  tämän  toi- 
sinnon Uuteen  Kalevalaan  muodostanut  Väinämöiselle  uuden  vastauksen 
(UK  7:  209—18). 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampojaksoa?  121 

voi  olla  Väinämöisen  selityksestä  johtunutta.  Ainakin  Ilmarisen 
vastauksessa  sentapaiset  vakuutukset  oman  itsensä  kehumisina 
tuskin  lienevät  paikallaan.  Jää  siis  jäljelle  kysymys:  »oletko  seppo 
Ilmarinen?»,  joka  on  häntä  odottavan  Pohjolan  emännän  suussa 
luonnollisempikin,  kuin  tulijan  aivan  outona  puhutteleminen.  Tä- 
hän kysymykseen  on  voinut  suorastaankin  liittyä  Sammon  taontaa 
koskeva  tiedustelu,  johon  Ilmarinen  vastaa  myöntävästi  samoin 
sanoin. 

Latvajärven  Arhippa,  joka  koko  keskustelun  on  sivuuttanut, 
mainitsee  ainoastaan,  että  Pohjolan  emäntä  Ilmarisen  (Lt  54): 

■   Pani  Sammon  laaintahan,  kirjokannen  kirjantahan. 

Sitten  seuraa  Sammon  taonnan  esitys,  joka. muutamin  säkein 
kerrottuna  on  laajalle  levinnyt  Vienan  läänissä.  Siellä,  missä  Ilma- 
risen lähettäminen  Pohjolaan  on  unohtunut,  toimii  tavallisesti  hä- 
nen sijallaan  itse  Väinämöinen  Sammon  takojana  ^.  Säkeistön 
yleinen  muoto  on  (esim.  Lt  58): 

Päivät  Sampoa  tako  vi,  -  Sai  on  Sammon  valmihiksi, 

kirjokantta  kirjoavi,  kirjokannen  kirjatuksi, 

yöt  neittä  lepyttelevi.  ei  neittä  lepytetyksi. 

Viimemainittu  säe  on  kielteisessä  muodossa  säilynyt  vain 
Latvajärvellä  ynnä  yhdessä  Akonlahden  kappaleessa  (Äk  30): 

Sai  Sampu  takoneheksi,  vaan  ei  neit[s]y  miessutuksi. 

Niissä  lukuisissa  toisinnoissa,  joissa  Väinämöinen  takoo  Sammon, 
on  se  muunnettu  myönteiseksi  (esim.  Km  <  Js  17,  Kl  4;'^Uh  120): 

A.    Sai  neito  t.  Neitonen  lepy  te-     B.    Sai  neiti  lunastetuksi, 
tyksi. 

Taonnan  paikan  ja  ajan  määräykset  on  harvinaisia.  Raudan 
synnystä  on  otettu  pajan  laittaminen  suten(!)  ja  karhun  jäljille 
(Vn  83  b).  Yleistä  runojen  kuvailemissa  yrityksissä  on  fäirän, 
toisen  ja  kolmannen  käyttäminen  (Km  20,  Km  <  Ak  22).  Alkumuo- 
toon kuulumaton,  vaikka  mahdollisesti  jo  Suomen  puolella  runoon 

^  Takojana  on  Ilmarinen  vielä  Km  20  ja  22,  joissa  kuitenkin  Väinä- 
möinen vie  sekä  Sammon  että  palkaksi  luvatun  tytön,  samoin  Km  24, 
jossa  takominen  tapahtuu  Väinämöisen  tilauksesta  ja  Lt  60,  jossa  Ilmari- 
sen lupaaminen  takojaksi  on  säilynyt  (vr.  myös  Km  21). 

^  Lt  54:  rakenti  luultavasti  laivan  rakentamisen  mukaan  (Lt  54:  217); 
myös  asuvi  (Kl  433  =  Kl  3,  johon  tämä  kohta  on  epähuomiosta  jäänyt 
painattamatta,  samoinkuin  434  =  5  ja  436  —  8). 


122  Onko  Sammon  taonta  XXXVI,  i 

tullut  on    uudemmalla    ruotsalaisella   lainasanalla    tiima   ilmaistu 
aikamäärä  (Vk  64): 

Sai  Sämmyn  valmihiksi  kolmen  tiiman  tienuhulla. 

Yhtä  harvinaisia  ovat  takomisen  tarkemmat  esitykset.  Eri 
runojen  säkeistä  on  kokoonpantu  seuraava  kuvaus  (Vk  72): 

Takoa  taputtelevi,  rahin  rautaisen  nenässä, 

lyöä  helkähyttelevi  Pyörä  kullittu  kulasi. 

petäjäisen  pölkyn  päässä,  Sai  siitä  Sammon  suuren. 

Tässä  käsittämättömällä  kullatulla  pyörällä  on  vastine  polvenhaa- 
van  saaneen  Väinämöisen  ajon  kuvauksessa  (esim.  Vk  294,  305): 

Reki  t.  Korja  kultainen  kulasi,     ratas  rautainen  ratsatti. 
hopeainen  pyörä  pyöri, 

Aivan  koneellisesti  on  kerran  Kultaneidon  taonta  so\itettu 
Sammon  taontaan  (Km  24)  *: 

»Tao  miulle   Samppo  valmis.»  Rupei  itse  lietsomahan  — . 

Tuopa  seppo  Ilmollinen  Jo  neiti  tulesta  tulevi, 

pani  piiat  lietsomahan  — .  kul takassa  kuumoksesta. 

Pani  rengit  lietsomahan  — .  Jopa  Sampon  valmistavi. 

Runolle  ominainen  on  sitä  vastoin  Sammon  jauhami- 
sen kuvaus,  joka  on  edustettuna  sekä  Latvajärven  että  Vuonni- 
sen  puolella  ja  josta  on  muuallakin  jälkiä  säilynyt,  joko  emännän 
kehoituksessa  tai  kotiin  palanneen  Ilmarisen  kertomuksessa: 

1  A.    Siitä  (Jopa)  jauhoi  uusi  Sampo  Lt  54,  58. 

B.  Sai  (on)  Sampo  (Sammi)  jauhomahan  Vn  80,  88. 

C.  Kuin  on  Sampo  jauhomassa  Vk  <  Vn  73. 

D.  Laai  Sampo  jauhomahan  Kk  45. 

2  A.  Kirjokansi  kiikutteli  Lt  54. 

B.  »  kiiätteli  Lt  58. 

C.  »         kallumahan  Vn  80. 

3.  Jauhoi  purnon  puhtehessa  Lt  54. 

4  A.  Jauhoi  purnun  syötäviä  Lt  58,  54. 

B.  Yöt  on  jauhoi  syötäviä  Vk  <  Vn  73,  Vn  88. 

C.  Päivän  (-t)  jauhoi  syötäviä  Vn  83  b,  93. 

D.  Toiset  päivät  »        Vn  80. 


*  Tätäkään  kansanrunoa  ei  Lönnrot  tuntenut  käyttäessään  Kulta- 
neidon  taontaa  Sammon  taonnan  kuvaamiseen  Uudessa  Kalevalassa  (UK 
10:  281— 'lOS).  Siinä  ilmaantuvia  Raudan  synnyn  säkeitä  oli  hän  jo  »Runo- 
kokouksessa» alkanut  sovittaa  Sammon  taontaan  (RV  4:  154—94). 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampojakso.i .'  123 

5  A.     Jauhoi  purnoii  myötäviä  Lt  54. 

B.  Toisen  puruun  »         Lt  58. 

C.  »        päivän  »        Vn  83  b. 

D.  Päivät  jauhoi  myötäviä  Vk  <  Vn  73,  Vn  80,  i-8. 

E.  Yöt  se  jauhoi         »  Vn  93. 

6  A.     Kolmannen  kotipitoja  Vk  <  Vn  73,  Vn  80. 

B.  Kolmannen  pieltäviä  Lt  54. 

C.  »  kotieloja  Lt  58. 

Yöt  ja  päivät  jauhaminen  on  mukailtu  Sammon  takomisen  kuvauk- 
sesta. Alkuperäisempää  runon  muotoa,  jossa  Sampo  yhdessä  puh- 
teessa jauhaa  kolme  purnua  eri  tarpeisiin  käytettävää  eloa,  edustaa 
Latvajärven  Arhippa  ynnä  hänen  poikansa. 

Myöhempi  sepustus  on  virheellisestä  lunomitastakin  päät- 
täen seuraava  katkelma,  jonka  mukaan  Sammon  laitaan  on  tehty 
kolme  myllyä  (Ak  34): 

Laai  Sampu  valmihiksi,  toisell'  laiall'  suolamylly, 

laai  laitah  jauhomylly,  kolmannelle  rahamylly. 

Muutamissa  toisinnoissa  mainitaan  vielä  Sammon  kiin- 
nittäminen paikallensa  (Vn  83  a,  b;    Vk  63  ab,  vr.  Lt  54  a; 

Vn  97): 

A.  Siitä  turpui,  siitä  täytyi,  Pohjolan  kivimäkehen, 
t.  Jo  päivänä  kolrnantena  yheksän  lukun  taakse, 
siitä  juurtui  Sammon  juuret,  vaaran  vaskisen  takana, 
yheksän  sylen  syv[ähän].  C.     Tuonne  salvo  salvetahan 

B.  Saattoi  sitte  Sammon  tuonne     yheksän  lukun  ta'akse. 

Turpuminen  ja  täytyminen  on  lainattu  Neitsyt  Maarian  Marja  vir- 
restä (Vn  1122).  Samassa  runossa  kuvataan  revon  lähettäminen  katso- 
maan koittavaa  päivää,  joka  nousee  ensin  rautaisen,  sitten  vaskisen 
ja  viimein  vahaisen  vaaran  takaa  (Vk  1113).  Itse  neitsyt  Maaria 
mainitaan  loitsuissa  vaskivaarojen  takaisena.  Myöskin  pahaa  mana- 
taan vuoren  vaskisen  sisähän.  Vuori  ja  helvetti  käsitteiden  rinnasta- 
misesta voitaneen  siis  johtaa  Pohjolan  kivimäki  (SRU  s.  284,  270). 
Yhdeksän  sylen  syvyys  on  Luojalle  kaivetulla  haudalla  Ylösnousenta- 
virressä  (Kant.  tutk.  II  s.  103,  108),  mutta  tämmöinen  piirre  voi  olla 
molempiin  runoihin  erikseen  sovitettu.  Yhdeksät  lukot  tulevat  pu- 
heiksi Sammon  ryöstön  yhteydessä. 

Latvajärven  Arhippa  ja  hänen  poikansa  Miihkali  liittävät 
tähän  kohtaan  jälleen  kappaleita  Kilpakosinta-runosta.  Ihastunut 
Pohjolan  emäntä  antaa  ansiotyön  suorittaneelle  tyttärensä  ja  tämä 


124  Onko  Sammon  taonta  XXXVI,  i 

lähtee  ajelemaan  lintujen  laulaessa  valjriitten  eri  osilla  (Lt  54,  58, 
vr.  1459,  KRHs.  304). 

Sammon    taonnan    päättää    Ilmarisen   saattaminen   takaisin 

kotiinsa.  Vuonnisen  Ontrei  ja  Vaassila  vain  ylimalkaisesti  kerto- 
vat Pohjolan  emännän  saattaneen  omille  niaille  Ilmarisen  tai  tä- 
män lähteneen  pois  Pohjolasta  (Vn  79,  80).  Ontrein  poika  Jyrki 
kuvailee,  miten  Pohjolan  emäntä  Ilmarisen,  samoinkuin  Väinämöi- 
sen, kestitettyään  istuttaa  venon  perähän  ja  nostaa  tuulen  tuppu- 
riin  (Vn  84).  Myös  Lonkan  Martiska,  joka  tähän  paikkaan  on  mu- 
kaillen sovittanut  emännän  ja  Väinämöisen  keskustelun  omille  maille 
palaamisesta,  panee  Ilmarisen  suorittamaan  m.atkan  lasl^eonalla, 
s.  o.  purrella  (Vn  97): 

Syötti  miehen  syöneheksi,  Laskea  köröttele\i. 
sen  on  seppo  Ilmarisen:  —  Se  oli  vanha  Väinämöinen 

»lähe  pois  Pohjolasta  oli  ongella  olija, 

elomaille  entisille!»  käeksellä  kääntelijä. 

Sanoi  seppo  Ilmarinen:  Laski  seppo  Ilmarinen, 

»sinne  mieleni  tekevi  tuuli  (!)  poikes  Pohjolasta.  — 

kotihini  kuolemahan,  »Oi  on  Väinämöinen, 

elomaille  entisille.»  oman  itsesi  sijahan.» 

Väinämöisen  ongella  olo  on  tietysti  otettu  Vellamon  neidon  ongin- 
nasta, mutta  sekin  osoittaa,  että  Ilmarisen  paluumatka  on  ajateltu 
tapahtuneen  vettä  myöten.  ^ 

Niinkuin  näemme,  ei  sillä  osalla  Sampojaksoa,  jota  niniitänmie 
Sammon  taonnaksi,  ole  omaa  alkua  eikä  loppua,  joten  se  ei  ole  siitä 
eri  runoksi  irroitettavissa.  Joko  se  on  muista  mnoista  kokoonpantu 
myöhäinen  liite,  taikka  on  Sampojakso  alkuperäinen  kokonaisuus, 
jossa  Väinämöisen  ammunta  muodostaa  Sammon  taonnan  edelly- 
tyksen ja  Sammon  i-yöstö  sen  seurauksen. 

Että  Kilpakosinnan  ynnä  muitten  runojen  säkeitä  on  Sammon 
taontaan  sekaantunut,  on  kyllä  monessa  kohden  todettavissa. 
Mutta  yhtä  selväksi  on  käynyt,  että  Sammon  taonnalla  on  omat  eri- 
koiset säkeensä,  joilla  ei  ole  muualla  vastineita  tai,  jos  välistä  on- 
kin, ovat  siitä  toisiin  runoihin  siirtyneitä.  Niin  ollen  voisi  olettaa 
suomenpuolistenkin  runojen  seassa  mahdollisesti  löytyvään  säkeitä, 
jotka  ovat  kuuluneet  Sammon  taontaan.    Suomenkarjalaii-rn  Snm- 


^  Sammon    taonnalla    ansaitun  neidon  kieltävä  vastaus  ludcssa   Ka- 
levalassa (UK  10:  439 — 462)  on  Lönnrotin  muodostama. 


XXX\1, 1  alkuperäistä  Sampojaksoa?  125 

moii  ryöstön  edellä  käy  erilaisia  runokappaleita,  muiden  muassa 
seuraava  Väinämöisen  veneen  veistoon  ja  poKenhaavaan  liittyvä 
(Kt  II  222,  vr.  224—6): 

Tuli  tuska  Väinämöisen  (225:  Lapin  maahan  laukeahan, 

miehen  vanhan).  Pohjan  pitkähän  povehen 

pakko  raavahan  urolion.  [225 — 6:  pimeähän  Pohjolahan]. 

Huuti  kerran  suunsa  täyen  Tuopa  Pohjolan  emäntä 

päänsä  päälle  taivosehen;  oli  teittensä  kävijä, 

ei  tuolta  apua  tullut.  mittelijä  matkojensa, 

Tuo  oli  tuska  Väinämöisen — .  lanlelevi  virsissänsä. 

Huuti  toisen  suunsa  täyen  Loi  miehen,  uron  sukesi,    • 

maahan  alle  jalkojensa;  ei  tieä  vesun  vikoa. 

ei  tuolta  apua  tullut.  Veest'  on  vesusen  synty, 

Vaan  on  tuska  Väinämöisen  — .  vesuputki  lainehesta, 

Pluuti  vielä  suunsa  täyen      '  allin  aivoista  hyvistä, 

(220:  Huuti suurehen suvehen — .  pääsken  pienen  pääsijästä. 

Huuti  kerran  neljännenkin]  Tuli  turva  Väinämöisen, 

tuohon  laajahan  merehen,  helppo  raavahan  urohon. 

Alkuosan  esitettyä  säkeistöä  olen  ennen  käsittänyt  jatkoksi 
Polvenhaava-runoon,  jossa  kuvattu  suunnaton  verentulva  johtuu 
Kristusta  ristinpuulla  esittävästä  legendarunosta  (SSL  s.  10- — 3). 
Väinämöisen  suuntäyteisen  huudon  olen  taas  sen  johdosta  venan- 
nut Vapahtajan  suureen  huutoon^  ristinpuulla  (KRH  s.  424).  Huu- 
don uudistaminen  kolmasti  ja  sen  kohdistuminen  taivaaseen,  maa- 
han ja  mereen  on  mukaillen  lainattu  Pistosnuolien  ammunnasta  (SSL 
s.  159). 

Jälkit^sassa  esiintyvä  teitten  käveleminen  kuuluu  Väinölän 
ukolle  Koiran  synnyssä  (SSL  s.  221).  Virsissään  oleileminen  ynnä 
pääskyn  pää  tavataan  Vipusen  runossa  (KRH  s.  451 — 2),  jonka  alku- 
säkeet  tässä  Sammon  ryöstöön  päättyvässä  kokoonpanossa  käyvät 
Polvenhaava-runon  edellä,  Vesun  vian  tiedusteleminen  viittaa 
Lemminkäisen  eli  Pätöisen  pojan  surma-runoon,  jossa  kuolema  tuo- 
tetaan vesumella  (KRH  s.  579).' 

Kaikki  muualta  sekaantuneet  säkeet  karsienkin  jää  jäljelle 
vielä  Väinämöisen  huudon  kuuluminen  Pohjolaan  ja  Pohjolan  emän- 
nän antama  apu.  Sekä  paikka  että  henkilö  on  tietysti  voitu  saada  ru- 
non loppupuolen  muodostavasta  Sammon  ryöstöstä.  Mutta  mahdo- 
tonta ei  myöskään  ole,  että  siinä  olisi  säilynyt  jälki  Väinämöisen 
ajelehtimisesta  avuttomassa  tilassa,  hänen  valituksensa  kuulumisesta 
Pohjolaan  ja'  Pohjolan  emännän  antamasta  avusta.  Tarpeeton 
siinä  tapauksessa  olisi  Väinämöisen  huudon  selittäminen  Polven- 
haava-runon avulla,  jonka  yhteydessä  sitä  ei  muuten  tavatakaan. 


126 


Onko  Sammon  taonta 


XXXVI,  1 


Jos  vihdoin  koetamme  koota  Sammon  taonnan  todennäköiseen 
perusmuotoon  kuuluvia  säkeitä,  on  meidän  muistaminen,  että  sen 
toisintoja  on  saatu  yksinomaan  Vienan  läänistä  eikä  sieltäkään  täy- 
dellisinä kuin  vain  muutamilta  alueilta.  Niiden  avulla  emme  pääse 
paljoa  pitemmälle  kuin  siilien  muotoon,  joka  Sammon  taonnalla 
oli  ennen  Sampojakson  saapumista  Vienan  lääniin.  Toisiin  runoi- 
hin vertailemalla  voimme  siitä  vielä  karsia  myöhempiä  lisäyksiä, 
mutta  mitä  näiden  paikalla  on  mahdollisesti  alkuansa  ollut,  sitä 
emme  voi  saada  selville,  jollemme  joitakin  muissa  runoissa  säily- 
neitä- säkeitä  tai  säkeistöjä  onnistuisi  keksimään  ja  todistamaan 
kuuluviksi  Samporunoon.  .  Viimemainittua  tutkimustapaa  olen  yrit- 
tävä seuraavassa  Sammon  ryöstöä  esittävässä  osassa. 

Pääpiirteissään  on  kuitenkin  Sammon  taonnankin  sisällys 
määrättävissä.  Kursivia  on  käytetty,  samoin  kuin  edellisissä  luvuissa, 
luotettavimpien  kohtien  merkitsemiseen. 


?  (Tuulennosto  ks.  s.  93). 
?  Nousi  tuuli  luotehesta. 
Veipä    tuuli    Väinämöisen 

[Vuo]jolahan, 

miesten  syöjähän  kylähän, 
urosten  upottajahan. 

Vaka  vanha  Väinämöinen 
itkeä  tihustelevi. 
?  (Paikankuvaus  s.  ä6). 
Kuuluvi  joru  mereltä, 
ilman  itku  lainehilta. 
?  (Emännän  askareet  s.  97). 

Kuuli  [Vuo\jolan  emäntä, 
nenä  vanka  Vuojolainen: 
y>ei  ole  itku  lasten  itku, 
eikä  itku  vaimon  itku, 
itku  partasuun  urohon,  ' 
jouhileuan  juorottelu.» 

Juoksi  purrelle  perähän, 
otti  orjat  soutayriahan. 
Läksi  ääntä  kuule^nahan, 
itkua  perustarnahan: 
»mitä  itket  Väinä7)iöinen, 
uriset  Uvantolainen?» 
■ —  »Onpa  syytä  itkeäkin, 
vaivoa  välittoakin; 
sata  on  haaroa  sivulla, 
inhat  t}ivlen  pieksä  m  eä.» 

Siitä  |\'ii(»|j(il;iii  i'iii;iiit;i 


nosti  vanhan  Väinämöisen, 
?  istutti  venon  perähän, 
vei  miehen  [Vuojjolahan. 
?  Piti  pirtin  lämpimässä, 
?  kastunehen  kuivaeli, 
?  haavojakin  hautelevi, 
syöttelevi,  juottelevi. 

Virkki  vanha  Väinämöinen: 
»[vie]  minut  omalle  maalle, 
pois  on  maalta  vierahalta!* 

—  »Mitäpä  minulle  annat, 
kun  saatan  ornalle  maalle?» 

—  »Mitäpä  kysyt  minulta?» 

—  »Taidatko  takoa  Sammon, 
kirjokannen   kir jaella?» 

—  »En  taida  Sampoa  takoa, 
kirjokantta  kir  jaella; 

ois  seppä  omalla  maalla, 
se  on  taitavin  takoja, 
iifönnän  seppo  Ilmarisen.» 

—  »Ken  takoisi  uuden  Sammon, 
kirjokannen  kirjoaisi, 

saisi  neidon  palkastansa.» 
Syötti  miehen  syöneheksi, 

juotti   miehen   juoneheksi, 

istutti  perähän  purren, 

työnsipä  omille  maille. 
Vaka  vanha  Väinämöinen 

tuli  maille  tuttaville, 


XXXVI,! 


alkuperäistä  Sampojaksoa'] 


127 


lauloi  kuusen  kultalatvan, 
lauloi  näädän  kultarinnan 
kultalatva  kuusosehen. 
Moni  luokse  Ilmarisen, 
sanoi  tuonne  saatuansa 
Ilmariselle  sepolle: 
»>lälide  tuota  katsomahan 
kuin  on  kuusi»  jne. 

Siitä  seppo  Ilmarinen 
läksi  —  näki   kuusen  jne. 

Virkki  vanha  Vanhamoinen: 
»myt  sä  seppo  Ilmarinen, 
lähde  näätä  nou[ta]mahan 
kultalatva  kuusosesta!» 

Siitä  seppo  Ilmarinen 
?  nousi  puuhun  korkealle, 
?  ylähäksi  taivahalle. 

Sanoi  vanha  Väinämöinen: 
^> nouse  tuuli  tuppurihin, 
ilma  raivohan  rakennu; 
ota  tuuli  purtehesi, 
ahava  venosehesi 
viedä  viiletelläksesi, 
luokse  [Vuo] j olan  emännän!» 

Nousi  tuuli  jne. 

Siitä  [Vuojjolan  emäntä 
kysytteli,  lausutteli:' 
»ootko  seppo  Ilmarinen?» 


—  »Min'  oon  seppo  Ilmarinen.» 

—  »Taidatko  takoa  Sammon, 
kirjokannen  kirjaella?» 

—  »Taidan  ma  takoa»  jne. 
Siitä  [Vuojjolan  emäntä 

syötti  miehen  syöneheksi, 
juotti  miehen  juoneheksi, 
neidon  vierehen  venytti. 
Pani  Sammon  laadintahan, 
kirjokannen  kirjantahan. 

Itse  seppo  Ilmarinen 
päivät  Sampoa  takovi, 
kirjokantta  kirjoavi, 
yöt  neittä  lepyttelevi; 
saipa  Sammon  valmihiksi, 
kirjokannen  kirjatuksi, 
ei  neittä  lepytetyksi. 

Siitä  jauhoi  uusi  Sampo 
kirjokansi  kiikutteli, 
jauhoi  purnun  puhtehessa, 
jauhoi  purnun  syötäviä, 
toisen  purnun  myötäviä, 
kolmannen  kotipitoja. 
?  Tuonne  Sampo  salvattihin 
?  yhdeksän  lukon  taakse. 
?  Siitä  juurtui  Sammon  juuret 
?  yhdeksän  sylen  syvähän. 


Ettei  tässä  voi  olla  kaikkia  runoon  alkuansa  kuuluneita  säkeitä, 
on  jo  ennakolta  huomautettu.  Myöskin  sen  toisinnoissa  tavattavista 
säkeistä  on  jokin  alkuperäinen  voinut  tulla  karsituksi.  Oikeutetusti 
poistetuiksi  kuitenkin  myönnettäneen  Väinämöisen  monet  vaivaiset 
valitukset  ja  Ilmarisen  hempeätunteinen  kuolemaan  ikävöiminen, 
jotka  ovat  todistettavasti  muodostuneet  myöhempien  lisäysten  ja 
muunnosten  kautta  aiheuttaen  aivan  väärän  käsityksen  muinaisten 
sankariemme  luonteenlaadusta. 


22    Onko  Sammon  ryöstö  alkuperäistä 
Sampojaksoa? 

Sammon  taonnasta  siirrymme  välittömästi  Sampojakson  vii- 
iiiiisoen  osaan  Sammon  ryöstöön,  joka  vastaa  Uuden  Kalevalan 
38:nnen  runon  loppua,  osittain  runoja  39 — 40  sekä  42  ja  43  runoa 


128  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI,  i 

kokonaisuudessaan.  Kotiin  palanneelta  Ilmariselta  kyselee  Väinä- 
möinen Sammon  taonnan  onnistumista  ja  saatuaan  tietää  sen  tuot- 
tamasta hyödystä  ehdoittaa  Sammon  ryöstöä.  Paitsi  Ilmarista 
tulee  vielä  kolmas  sankari  mukaan  purrella  suoritettavalle  ryöstö- 
retkelle.  Perille  tultuaan  Väinämöinen  nukuttaa  vartiat  sekä  tove- 
reineen nostaa  Sammon  paikoiltaan  ja  kantaa  purteen.  Paluumat- 
kalla liian  aikaisin  aloitettu  laulu  aiheuttaa  Sammon  omistaneen 
emännän  heräämisen,  joka  heti  miehittää  laivan  takaa-ajoa  varten. 
Vihollislaivan  lähetessä  Väinämöinen  taikomalla  kohottaa  merestä 
luodon,  johon  se  tarttuu  kiinni.  Laivan  miehistön  ottaa  kotkaksi 
muuttautunut  emäntä  siipiensä  suojaan  ja  lentäen  saavuttaa  ryös- 
täjät. Syntyy  taistelu,  jossa  Sampo  särkyy  ja  suurimmalta  osalta 
joutuu  mereen. 

Sammon  ryöstöstä  on,  kuten  mainittu  (s.  63),  paitsi  katkel- 
mia, saatu  täydellisempiä  toisintoja  Vienan  läänistä  ja  Suomen 
pohjois- Karjalasta  ynnä  typistelmä  Ruotsiin  muuttaneilta  savo- 
laisilta. ^ 

Latvajärven  Arhippa  Perttunen  lauloi,  mitenkä  Ilmarisen 
palattua  Sammon  taonnasta  (p  54): 

Meni  vanha  Väinämöinen  »veli  seppo   Ilmarinen, 

luokse  seppo  Ilmarisen,  lankoni,  emoni  lapsi, 

kysytteli,  lausutteli:  joko  laait  uuen  Sammon»      ? 

Ilmarisen  vastattua  laatineensa  Sammon  ennenmainituista 
vähäisistä  aineksista,  Väinämöinen  tiedustelee,  joko  jauhoi  uusi 
Sampo,  ja  Ilmarinen  selittää  sen*  jauhaneen  kolme  purnua  puhteessa. 

Vuonnisen  Vaassila  Kieleväinen  on  jälkimäisen  vastauksen 
liittänyt  toiseen  Väinämöisen  kysymykseen  (p  80): 

Kysyi  [vanha]  Väinämöinen:       —  »Mi  on  Pohjolan  eleä, 
»Miten  Pohjola  elävi?»  sai  Sampo  jauhomahan»  jne. 

Kysymys:  miten  Pohjola  elävi,  johtaa  mieleen  Arhipan  laulaman 
Vellamon  neidon  onginnan  säkeen:  missä  Vuojola  elävi,  joka  huo- 
nosti soveltuu  riimakkaissäkeeseensä:  Väinän  tyttäret  asuvat  (I  251). 
Jos  mainittu  säe  on  Vellamon  neidon  ongintaan  eksynyt  Sanmion 
ryöstöstä,  niin  se  vahvistaisi  käsitystä,  että  Pohjolan  paikalla 
Sampojaksossa  on  alkuansa  ollut  Vuojola. 

Vastauksen  johdanto  on  säilynyt  myös  vuokkiniemeläisessä 
toisinnossa  (p  73): 

^  Säeluettelon  Samporetken  toisinnoista  on  laatinut  Em.  Suhonen  ja 
Laivaretken  toisinnoista  H.  V.  Luukko. 


X.\.X\'1, 1  alkuperäistä  Sampojaksoa?  129 

»Ilyv'  (»11  Pulijdlait  eleä,  kun  on  Sampo  jauhamassa»  jne. 

Vuonnisen  Ontrei  Malinen  ei  ole  ollenkaan  esittänyt  Väinä- 
iiiuisen  kysymystä.  Kotiin  palannut  Ilmarinen  alkaa  suoraapäätä 
kertoa  Sammosta  ja  Väinämöinen  ehdoittaa  ryöstöä  (p  79  a): 

I:  »Ohoh  vanha  Väinämöinen,  siihen  juuret  juuruteltu 

kun  on  Sampo  Pohjosessa!^  yheksän  sylen  syv[ähän].)> 

Siin'  ois  kyntö,  siinä  kylvö,  V:  »Ohoh  seppo  Ilmarinen, 

siinä  kasvo  kaikenlainen;  iäkkä  Sammon  nouantahan, 

vaan  on  Sanipo  salvattuna  kirjokannen   kannantahan 

yheksän  lukun  ta'akse.  pimeästä  Pohj[ola]sta!» 

]\1  yöhemmässä  vuokkinicmeläisessä  kirjaanpanossa,  jossa  Sampo- 
retken  edellä  kiiy  Vipusen  runo  ja  Veneen  valitus,  Vipusen  vatsassa 
käynyt  Ilmarinen  ehdoittaa  lähtemistä  Sampoa  varastamahan  ja 
Väinämöinen  siihen  myöntyy  (p  77). 

Latvajärven    Arhippa    lauloi    edelleen,    miten    Väinämöinen 

(P  ö4): 

Rakenteli  laiv[oah]an.  Nosti  päälle  purjepuunsa 

laski  1  [a ivansa]  merehen.  —  kuin  on  männikön  mäellä. 

Ensimäiselle  säkeelle  en  ole  löytänyt  muuta  vastinetta,  kuin  inkeri- 
läisessä Laivaretkessä:  Luoja  lakoa  rakensi  (KRH  s.  94).  Muut 
säkeet  johtuvat  Karjalan  kannaksella  1600-luvulla  sepitetystä 
Jaakko  Pontuksen  runosta  pohjoisemmilla  karjala is-alueilla  laulet- 
tujen Petrin  ja  Iivanan  virsien  välityksellä  (Kant.  tutk.  I  s.  183, 
190,  192;  p  1054,  1056), 

Purren  valmistamisesta  puhutaan  vielä  muutamissa  toisin- 
noissa, joissa  Sammon  ryöstön  edellä  esitetään  Veneenveisto  ja 
Vipusessa  käynti  (j  222,  p  42,  77).  Yleisesti  on  ajateltu  Väinämöisen 
l)urren  olleen  valmiina  lähtöön. 

Osanottajina  Samporetkellä  ovat  Suomen  Karjalassa  säännölli- 
sesti Väinämöinen,  Ilmarinen  ja  Jovlcamoinen,  samoin  Lonkan 
Martiska  Karjalaisen  kappaleessa  (p  96).  Martiskan  poika  on  viime- 
mainitun sijaan  ottanut  Veden  luvusta  Vesivritlo  Väinön  pojan 
(p  99,  vr.  SRU  s.  330 — 1),  Tämä  ilmaantuu  myös  Vuonnisen  Ont- 
reilla  ja  hänen  pojillaan  muodossa  Vesiliit[t\o  Laito[n]  poika  (p  79, 
[84],  91;  vr.  Vk  71:  Vaiton  p.).    Vuonnisen  Homanen  Ohvo  mainit- 

^  Lonkan  Martiskalla  (p  97)  on  tämä  säe  siirtynyt  Pohjolasta  aikai- 
S'.minin  palanneen  Väinämöisen  lausumaksi  ja  on  sillä  kertosäkeenä:  kirjo- 
kansi kaunihina. 

y 


130  ( )iiku  Sammon  ryöstö  XXX\  I.t 

SLMj  Väinämöisen  siMiralaisena  yksistään  Umansoi  (Vn  83  a  yiui.-i 
Vk  77). 

Latvajärven  Arhipan  ja  hänen  poikansa  kappaleissa  on  Väi- 
nämöisen matkatoverina  Ikutiera  Nieran  eli  Lieran  poilca  (Lt  54, 
58,  vr.  myös  Vk  63  a,  65): 

Ku  on  tuolla  toissa  miessä         t.  Ketä  otan  toisekseni? 
vanhalla  Väinämöisellä?  Ikutiera  Lieran  poika. 

viimainen  ystäväni. 

Eräässä  Latvajärven  laulutapaa  noudattavassa  kirjaanpa- 
nossa  ilmaantuu  edempänä  runossa  m>'ös  Ilmarinen,  joten  Ikutiera 
on  katsottava  Joukahaisen  sijaiseksi  (Ak  <  Lt  42).  R-Kticro}}  hieran 
(s.  o.  lieron  eli  käärmeen)  ^poika  tavataan  Hevosen  synnyssä  ■Juut- 
taan ohella  paholaisesta  käytettynä  nimityksenä,  jolla  tarkoitetaan 
Juudas  Iskariotia  (SRU  s.  255—6;  SSL  s.  224—5).  Mainesana 
ijlimäinen  ystäväni  saa  selityksensä  Voiteen  luvusta,  jds-a  toista 
apostolia,  Johannesta  nimitetään  (SRU  s.  189): 

Paras  Herran  palvelija,  ylimäinen  ystävi;i. 

Apostolin  suhdetta  Mestariinsa  saattaisi  inyös  kuvata  Vuokkinie- 
men Tsenan  Jyrki  Kettusen  kappaleessa  Ikilieiau  Tician  pojan 
määre:  irenki  vanhan  Väixii moisen  (p  63  a),  jullri  se  (»le  aivan  tila- 
päinen lisäys. 

Niissä  vienanpuolisissa  kappaleissa,  joissa  \';iinämöinen  itse 
takoo  Sammon,  hän  samalla  matkalla  ry(isr;i;i  sen  ynnä  palkaksi 
luvatun  neidon,  joka  silloin  on  luinen  seuralaisenaan.  Mutta  siitä 
huolimatta  esiintyy  paluumatkalla  monesti  myös  nuori  Jouka- 
hainen, jonka  kuitenkin  pari  laulajaa  mi  selittänyt  samaksi  kuin 
»Väinmnöisen  nainen  vVi  morsian»  (p  4,  61;  vr.  11,  55.  60  ja  64,  jossa 
Joukahaisen  sijalla  on  Ikilierä).  Joukahaisen  alku])ei'äisyyttä  kol- 
mantena Samporetkeeu  esannttajana  tnke\at  vielfi  pohjoisaunuk- 
selainen,  keskipohjalainen  sek;i  laalainmaalainen  muistiinpano, 
joissa  Väinämöisen  toisena  toverina  on  ■Joufiamoiucu.  Jnukaraluen 
eli  Jompainen  (q  231,  1  231).  (t  233). 

Samat  kolme  sankaria:  l^iinnhnunun.  Umarinen  ja  Joukahai- 
nen eli  Joukamoinen,  esiintyvät  Kantele  jaksoon  kuuluvalla  Lniva- 
retkellä  eivätkä  ainoastaan  Vienan  Karjalassa  ja  Ilomantsin  puo- 
lella Suomen  Karjalassa,  vaan  myös  s.ijniin  kihlakunnassa,  siis 
laajemmalla  alalla  kuin  Sainnmn  ryostr»ss;i.  Siitä  syystä  arvelin 
niiden  siii'tyneen  mainitusta  l.aivareikest;i  myöhäisemmäksi  ko- 
luMUipanoksi  olettamaani  Sampoivt  kecn.     Tältii  kannalta   oli  vain 


XXX\  1, 1  alkuperäistä  Sampojaksoa'  131 

vaikea  selittää,  mistä  iie  olisivat  tulleet  Laivaretkeeii  alkuperäi- 
seiiipäiii  Jeesuksen,  Aniin  ja  Pietarin  sijalle.  Täytyi  ajatf^lla  Väinä- 
möisen ja  Joukahaisen  kilpalaulantaa  toiselta  puolen  ja  toiselta 
])uolen  Väinämöisen  ja  Ilmarisen  tuleniskentää  sekä  kuvitella  niiden 
jollakin  tavoin  ylit'aikaa  vaikuttaneen  Laivaretken  yhdistyessä 
Kanteleen  syntyyn,  johon  jo  aikaisemmin  olisi  pitänyt  Kilpalau- 
lannasta siirtyä  Väinämöisen.  Mutta  verrattomasti  yksinkertaisem- 
paa on  olettaa  päinvastoin  Väinämöisen,  Ilmarisen  ja  Joukahaisen 
^>amporetki  erikoisena  runona  sekaantuneen  Luojan  laivaretkeen 
ja  aikaansaaneen  siinä  henkilönvaihdoksen. 

Vesi  liito  laito  jioika  on  jo  »Runokokousta»  edeltävän  »Väinä- 
möisen» korjauksissa  muunnettu:  lieto  poika  Lemminkäinen.  Lemmin- 
käisen Lönnrot  oli  tavannut  Gananderin  (s.  49)  paina ttamass^a 
Laivaretken  katkelmassa: 

Sitten  vanha  Väinämöinen  purajasi  purren  nokka.  — 

pani  lieto   Lemmingäisen;  Souti  päivän  suovesiä  jne. 

äsken  keikkui  venehen  keula,         (Haukeen  tarttuminen). 

Myös  myöhemmissä  Kanteleen  syntyyn  yhdistyneen  Laivaretken 
toisinnoissa  ilmaantuu  kerran  Lemminkäinen  Väinämöisen  ja  Jou- 
kahaisen ohella,  siis  Ilmarisen  sijalla,  ja  kerran  Väinämöisen  toisena 
toverina  Kaukomieli  (I  608,  643). 

Jos  Sammon  ryöstö  ei  olekaan  myöhäinen  kokoonpano  Laiva- 
retkestä  ynnä  Päivän  päästöstä,  vaan  erikoinen  runo,  josta  Väi- 
nämöinen, Ilmarinen  ja  Joukahainen  ovat  siirtyneet  Laivaretki- 
runoon,  niin  saamme  olettaa,  että  samansuuntaisia  siirtoja  on  voi- 
nut tapahtua  toisiinkin  yhtäläisiin  piirteisiin  nähden,  joita  tähän 
saakka  on  täytynyt  selittää  Laivaretkessä  itsenäisesti  kehittyneiksi. 

Ilomantsin  Mekrijärven  Simana  Sissonen  lauloi  Ahlqvistille 
Väinämöisen  purren  vesille  laskemisen  sekä  Samporetkeä  että 
Laivaretkeä  esittäessään  aivan  samoin  säkein,  lukuun  ottamatta 
kolmea  keskimäistä,  jotka  saneli  yksistään  Laivaretken  yhteydessä 
(j  222  =  Ahlqvist  B  295,  vr.  [297],  KRH  s.  114): 

Lykkäsi  venon  vesille,  olkapään    ojentamatta], 

laski  purren  lainehille  teloilta  teräksisiltä, 

[ilman  polven  polkematta,  vaskisista  valkamoista  [-Ita]. 
käsivarren  kääntämättä, 

Kuten  Kalevalan  runojen  historiassa  (s.  84 — 112)  olen  osoitta- 
nut, on  Kantelejaksoon  kuuluva  Laivaretki  kokoonpantu  länsisuo- 
malaisesta Luojan  laivaretkestä  ja  virolaisesta  Veljen  la  iva  retkestä, 


132  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI,  i 

jotk.i  n\;it  yhtyneet  Inkei'iss;i.  Edellisessä  laiva  itsestänsä,  iaske- 
matt;i  pyilvii  veteen.  Jäikijnäisessä  yksinkertaisesti:  töugeti  'vene 
vesilr.  Id/ra  kaasi  (laivan  kansi)  lainedeie.  Virolaisista  silkeistä  (ivat 
Inkerissä  muodostuneet  toisinnot  (KRH  s.  89,  92—3,  95): 

A.  Toukattiin  veno  vetelien        laski  laivan  laineliesen. 
tervaisiltakin  teloilta.  C.  .  Lykkäsi  venon  vesille 

B.  Toukkasi  venon  vetelien.  satalaian  lainehilje. 

Riinojf^mme  tutkimus  ei  ole  vielä  niin  pitkälle  päässyt,  että 
senim<»isist;i  silkeistä  kuin:  lykkäsivenon  vesille,  voisi  varmaan  sanoa, 
(•nkd  se  sa;itu  erikseiMi  scpittilniilllä  vai  muusta  säkeenmuodosta  ke- 
liitt;lm;lll;l  vai  toisesta  mnosta  lainaamalla,  vai  kuuluuko  se  mali- 
dollisesti  niihin  yleisiin  säeaineksiin,  joita  on  ollut  tarjona  runoa 
rakennettaessa  samalla  tavoin  kuin  kielen  sanoja. 

Mutta  telojen  ieriiksisinis  ja  valkamojen  vaskisuus  on  piirre. 
josta  voi  pitää  kiinni.  Se  ei  kuulu  virolaiseen  Veljen  laivaretkeen 
eikä  länsisuomalaiseen  Luojan  laivaretkeen.  Kantileeii  syntyyn 
yhdistyneessä  Laivaretkessä  sitä  ei  tavata  nuiilln  suomeiikarjalai- 
silla  laulajilla  kuin  Simana  Sissosella.  Aunuksen  ja  Vienan  alueilla 
se  tosin  ilmaantuu  useammasti  Kantelejaksossa .  eikil  kertaakaan 
Sampojaksossa.  Mutta  tämä  ei  merkitse  paljoa,  kun  Aunuksen  puo- 
lella Sani])(>jakso  on  vähiin  jälkiin  kadonnut  ja  Vienan  läänissä 
Sami)oi('tkel|e  lähdön  kuvaus  on  huonoimmin  säilyneitä.  Aunukse- 
laisessa ja  vienankarjalaisessa  Laivaretkessil  kysyniyksenalainen 
piirre  tavallisesti  liittyy  Purren  valitukseen.  Itkevää  purtta  kehoi- 
tetaan  lähtemään  työntämättä  teloilta  teräksisiltä,  vaskisesta  val- 
kamasta taikka  lykätään  se  teräksisiltä  teloilta  tahi  vedetään  ensin 
maalle  teräksisille  teloille  taikka  tavataan  jo  itkevänä  teloilla  te- 
räksisillä, vanumilla  vaskisilla  (q  Berner  1;  p  647,  649,  659). 

Sotaretkiä  ikävöivä  pursi  kuulunee  Ahdin  meriretkeen.  jossa 
sillä  on  nimityksen;!  .1////'  rcnonen.  Tätä  harvinaista  runoa  on  Uh- 
tuella  muistiinpantu  kaksi  toisintoa  (vv.  1834  ja  1872).  Myöhem- 
mässä kuvataan,  kuinka  (p  907): 

Lähtevi  Aliin  venonen  teloilta  teräksisiltä, 

käsivarsin  vaalimatta,  vanumilta  vaskisilta, 

pään  olka  ojentamatta  (Vanhain  ja  nuorten  soutu). 

Tiima  säkeistTi  voi  olla  lisiitty  Ka iitelejaksosta.  josta  Ahdin  runoon 
luuutenkiii  on  lainattu  osia.  Mahdotonta  siis  ei  ole.  ettil  teräksiset 
telat  ja  vaskiset  valkamat  olisivat  alkuperäisiä  Samporetkelle  liihdön 
kuvauksessa,  siiiil  siirtyneitä  Laivaretkeen  ja  tästä  taas  Ahdin 
meriretkeen. 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampojaksoa  7  133 

Mokrijärveii  Siinana  Sissonen  esitti  edelleen  Ahlqvistin» '  sekä 
Samporetkessä  että  Laivaretkessä  ylitäpitävästi  purteen  asettumi- 
sen (j  222): 

Pani  seppä  Ilmarisen  Itse  istnilie  perähän 

airoille  yliniäisille,        .  melan  vaskisen  varahan, 

pani  nnoren  Joukamoisen  kokan  kultaisen  nojahan, 
.nroillc  nlimnisille. 

AlkuoSfUi,  jota  ei  muistella  ulkopuolella  Ilomantsia,  näyttää  myös 
toinen  etevä  Mekrijärven  laulaja,  Simana  Huohvanainen,  molem- 
missa runoissa  esittäneen  (i  227  =  Europaeus  G  646  b,  vr.  645). 
Loppuosan  taas  ovat  Vienan  läänin  laulajat  esittäneet  sekä  Sampo- 
retkeltä  paluussa  ^  että  Laivaretkelle  lähdössä,  jälkimäisessä  tosin 
useammin  (vr.  esim.  p  Lt  58  a  ja  617).  Mutta  Salmin  kihlakunnan 
Kantelejaksossa  ei  tavata  koko  säkeistöä,  joten  se  ei  ole  tässä  laa- 
jemmalle levinneenä  kuin  Sampoja ksossa.  Se  on  siis  aivan  hyvin 
voinut  Samporetkestä  siirtyä  Laivaretkeen  sen  jälkeen,  kuin  Väi- 
nämöinen, Ilmarinen  ja  Joukahainen  olivat  syrjäyttäneet  Jeesuksen, 
Antin  ja  Pietarin,  joiden  keskinäinen  asema  veneessä  on  ollut  toi- 
senlainen (KHH  s.  103): 

Antti  santti  soutamassa.  Jeesus  keskellä  venettä. 

pieni  Pietari  perässä, 

Tästä  sekä  Samporetkeläisten  purteen  asettumisesta  sekamuo- 
dostus  on  salminpuolisen  Laivaretken  toisinto,  jossa  tavataan  (Eu- 
ropaeus H  91,  KR  H  s.  103): 

Joukamoinen  soutamassa.  Tuo  oli  nuori  Joukamoiuen, 

seppo  kesken  istumassa,  souti  päiv^iin,  souti  toisen. 

Väinämö  peränpitäjä.  Mihin  puuttui  Luojan  pursi? 

Joukahaisen  soutaminen  kuuluu  Samporetkeen  eikä 
Laivaretkeen,  sillä  soutaessa  ei  pursi  saata  pahasti  tarttua  kiinni. 
Luojan  purren  puuttuminen  on  kuvailtu  tapahtuneen*  myrskyllä 
P  urj  ehtiessä. 

Jos  siis  Väinämöisen  asettuminen  melan  vaskisen  raraJian 
kuuluu  Samporetkeen,  niin  kenties  uskaltaisi  edelleen  päättää,  että 
yksistään  Laivaretkessä  tavattava  kultaisten  airojen  ja 
vaskisen  melan  valmistus  on  myös  alkuansa  kuulu- 
nut Sampnretkeon  (esim.  Europaeus  G  353,  KRH  s.  105): 

'  Tällä  kohtaa  uudistaa  Sissonenkin  esittämänsä  säkeistön,  joten  voi 
herätä  kysymys,  eikö  se  tähän  kohtaan  alkuperäisemmin  kuulukin. 


134 


Onko  Sammon  ryöstö 


XXXVI, 


Virkki  vanha  Väinämöinen: 
»Hoi  oot  veli  veikkueni, 
8in'  oot  seppo  Ilmarinen, 


sinä  airotkin  asfxta, 
airot  kullasta  kuvoa, 
mela  vaskesta  valata!» 


Airojen  kultaisuus  kuitenkin  hyvin  soveltuu  Luojankni  lai- 
A^an  varustuksiin.  Veistäähän  inkeiiläisissä  toisinnoissa  Jumala  oli 
Luoja  laivaa  kirvehellä  kultaisella,  vaskisella  vartuella  (KRH  s.  92) 
ja  yhdessä  Suomen  itä- Karjalan  kappaleessa,  jossa  Luojan  laiva- 
retken alkuperäiset  osanottajat  ovat  paikoillaan  pysyneet,  teetetään 
nimenomaan  airot  kullasta  ja  vaskesta  (Europaeus  G  392,  KRH 
s.  102): 


Itse  Pietari  perässä, 
Jeesus  keskellä  venettä: 
»Saaos  Antti  airoloita. 


kuvoa  airot  kultapuiset. 
vala  airot  vaskipuiset!» 


Vuonnisen  Ontrei  ja  Lonkan  Martiska  mainitsevat  kolman- 
nen osanottajan  tulleen  purteen  vasta  matkan  varrella  (Vn  79  a, 

(79).  vr.  84,  91;    Ln  [96]): 


Sekä  läksi,  jotta  joutui, 
yksi  vanha  Väinämöinen, 
toinen  seppo  Ilmarinen. 
Laskea  karehtelevi 
nenähän  utuisen  niemen, 
päähän  saaren  terhenisen. 
(Niemi  matkalla  tulevi). . 

Sanovi  nenässä  niemen 
Vesi  Liito  Laito  poika 
[t.  Sanoi  nuori  Joukahainen 
nenästä  utuisen  niemen, 
päästä  saaren  terhenisen]: 
»Ohoh  vanha  Väinämöinen, 
[jok'  olet  rannalla  oleva], 
ota  minua  (1.  milma)  matkoihisi 
[t.  ota  miekin  purtehesij! 


Olen  miekin  miessä  siellä, 
urohona   kolmantena, 
kun  saat  Sammon  nostantahan, 
kirjokannen  kannantahan.» 

Siitä  otti  matkoihinsa 

(t.  purtehensa). 
Se  toi  laian  tullessahan 
[venehesen  Väinämöisen, 
purtehen  pojan  pätöisen]. 

Sanoi  vanha  Väinämöinen: 
»miksi  tuot  minulle  puuta? 
Oisi  puuta  purressani 
ilman[k]i[n]  sinun  puutta.» 

Sanoi  Liito  Laita(!)  poika: 
»ei  vara  venettä  kaa'a. 
tuki  heineä  tuhoa.» 


Ilomantsista  on  saatu  runokappale,  jossa  Ilmarisen  soutaessa 


takomallaan  veneellä  (j  323): 

Mies  huusi  niemen  päästä. 
Tuliniemen  tutkaimista : 
»ota   mies  venehesesi!» 


—  »En  ota   veneheseni. 
jopa  Pohjola  näky  vi, 
kylä  kurja  kuumoittavi.» 


Niemestä  veneeseeni  pyrkiminen  ilmaantuu 
myös  muutamissa  Vuokkiniemen  ja  Uhtuen  saduissa.  Sisarensa 
kera  soutavaa  poikaa  puhuttelee  niemen,  toisen  ja  kolmannen  ne- 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampojaksoa'  135 

niistä  liuluiteii  Syöjätär:  »(»tn  minua  matkoihisi!»  Sisaren  varoi- 
tuksista välittämättä  poika  viimein  myöntyy:  »Jumala  kanssamme 
suvaitsee.»  Samalla  tavoin  kaunista  Katrinaa  Kiijoesta  «  Kijo- 
Aista  eli  Rievistä)  kosimaan  lähtenyt  tsaarin  poika  saa  apulaisia. 
Hänen  ensin  pelkällä  veneen  emällä  soutaessaan  mies  toisensa  jälkeen 
huhuilee  niemen  nenästä:  »ota  milma  matkoihisi!»  ja  saatuaan  vas- 
tauksen: »Jumala  kanssani  suvaitsee»,  tulee  veneeseen  tuoden  lai- 
dan tullessaan  (Lönnrot  a  4  ja  5;  vr.  Suomen  kansan  sat.  ja  tar. 
I   ^.  7'.t.    11  s.  20). 

L  a  i  d  a  n  t  u  o  m  i  n  e  n,  joka  edellyttää  koskivenettä,  on 
ilmeisesti  sisämaan  koskenlaskija  in  lisäämä  sekä  runoon  että 
satuun,  niinkuin  myös  koskenlaskuun  viittaava  sananlasku.  Lai- 
dan tuomisen  kanssa  on  myös  jossakin  yhteydessä  kolmannen  osan- 
ottajan nimen  muodostuminen:  Joukahainen  >  Väinön  poika  O 
Viiil(ji>\  >  V  a  ilon  >  Laiton  >  Laito  >  Laita  poika  (s.  129,  SRU  s. 
33(1). 

Tulijan  vakuutusta  miehuudestaan  vastaa  Sjögrenin  kirjaan- 
panemassa  ViKMniiscii  Oiiticin  Kilpalaulannassa  Väinämöisen  seli- 
tys (p  185): 

»Olin  miekhi  miessä  siellä  seitsemäntenä  urossa.» 

uidhona  kolmantena, 

Mutta  Lönnrotille  Ontrei  esitti  tämän  kohdan  alkuperäisemmässä 
muodossa- (p  18o  a,  ks.  s.  37): 

»(llin  miessä  kuuentena.  seitsemäntenä  uroossa.» 

Nähtävästi  on  hän  edellisellä  kerralla  Kilpalaulantaan  sovittanut 
yhtäläisen  säeparin  Samporetkestä. 

Sillä  ei  vielä  ole  ratkaistu  näiden  säeparien  keskinäinen  suhde. 
,Alyös  Latvajärven  Arhippa  panee  Väinämöisen  Kilpalaulannassa 
selittämään  olleensa  miesnä  kolmantena  (p  170).  Kolmannen  miehen 
mainitseminen  laajemmalla  alalla  Kilpalaulannassa  kuin  Samporet- 
kessJi  on  selitettävä  joko  siten,  että  kehitys  kuudesta  kolmeksi  on 
Kilpalaulannassa  tapahtunut  yleisen  kolmiluvun  vaikutuksesta, 
taikka  myös  siten,  että  kolmanneksi  pyrkiminen  Samporetkelle  ojr 
ennen  ollut  laajemmalti  tunnettu. 

Niemen  määresanoista  utuinen  on  lähinnä  lainattu  Kilpako- 
sinnasta  (I  433  ym).  Siihen  myös  viitannee  Väinämöisen  puhuttele- 
minen rannalla  olijana,  jollei  tämä  ole  väännös  ongella  olijaa  Vella- 
mon neidon  runossa,  mihin  utuinen  niemikin  alkuansa  kuuluu. 

'  »ntrein  Jyrki-pojan  toisinnossa  ilmaantuva  kertosäe  (p  84): 


136  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI,  i 

Kaukoniemen  kainalosta,  on  samoinkuin  ilomantsilaiseysa  kappa- 
leessa: Tuliniemen  tutkaimista,  mukailtu  Lemminkäisrunojen  sä- 
keistä (esim.  I  716:  2,  55): 

Tuli  niemen  tutkaimissa.  —        Kauko  niemen  kainalossa. 

Ilomantsilaisessa  kappaleessa  veneeseen  pyrkijälle  annettu 
kieltävä  vastaus  on  saatu  Veneeseen  pyrkivän  neidon  ruiiost.)  (K K' H 
s.  151—2). 

Vielä  on  huomattava  pari  suomenkarjalaista  kii-jaanpanoa, 
jotka  Lönnrot  on  käsittänyt  Samporetkeen  kuuluviksi.  Toisessa, 
joka  on  Kesälahdelta,  vähä  Vanni  (korj.  Väini)  Maunin  jmika  lau- 
lamalla laatii  purren  ja  sillä  soutelee  Nevanjokea,  kierrellen  Nevan- 
nientä  (j  324): 

Huusi  Huiko  niemen  päästä,       kenen  pursu(!)  lainehilla? 
määkäsi  mäentakainen:  —  »Vene  vanhan  Väinämöisen.» 

»kenen  on  vene  vesillä,  .    (Jatkuu  Hylkeen  synnyllä). 

Toisessa  Enosta  saaduksi  ilmoitetussa,  mutta  alkuperältään  epäiltä- 
vässä katkelmassa  ei  mainita  kysyjän  eikä  vastaajan  nimiä  (T,öiiii- 
rot  S  134;  vr.  s.  111  ja  Kantele  IV  s.  26):  ^ 

»Minnekä   lähette     soutama-  lakkipäähän  lainehesen. 

han?»  kuhun  puut  päin  putovi. 

—  »Kohti  pohjoista  kovoa,  hongat  latvoin  lankeavi.» 
meren  kuohu'un  kovahan, 

Niemestä  huhuilevan  ja  veneessä  olijan  keskustelusta  on  kui- 
tenkin vaikea  mitään  arvella,  ennenkuin  Joukaliaiseu  mukaan  tul<» 
Samporetkelle  on  voitu  osoittaa  vasta  matkan  varrella  tapahtuneeksi. 

Europaeukselle  oli  Mekrijärven  Simana  vähää  aikaiseniiuin 
kuin  Ahlqvistille  sanellut  Sammon  ryöstön  ja  silloin  erillisenä  i-unona, 
joka  alkoi  retkelle  lähdöllä  (j  223): 

Yksi  vanha  Väinämöinen,  lakeille  lainehille 

toinen  seppo  Ilmarinen,  pitkän  Pohjolan  povcheii. 

kolmas  nuori  Joukamohien  miehen  syöjien  kylähän, 

läksi  selvälle  merelle,    ,  urohon  upottajien. 

Tässä  kohtaamme  samamääreisen  kylän  kuin  vienanpuolisessa 
Sammon  taonnassa,  mikä  vahvistaa  molempien  Sampojakson  osien 
yhteenkuuluvaisuutta.    Edempänä  saamme  nähdä,  että  kylällä  on 

^  Vr.  vielä  1  osan  s.  25  esitettyä  vienanpuolista  runokappaletta,  jonka 
käsikirjoituksessa  Lönnrot  on  korjannut  Kiesuksen  veneen  Väinölän  veneeksi. 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Öampojaksoa?  137 

tässä  kaupungin  merkitys,  joten  ei  voi  olla  kysymystä  polijanperäi- 
sestä  lappalaiskotien  muodostamasta  kylästä. 

Mutta  yhtäläisen  johdannon  kuhi  Simana  Sissonen  Ahlqvis- 
tille esittivät  hänen  sisarensa  Iro  Europaeukselle  (j  224)  ynnä  Iron 
pojat  Jaakko  ja  Vassilei  Jeskanen  myöhemmille  kerääjille.  Jälki- 
mäiset kuvailevat  milfei  yhtäpitävästi,  mitenkä  Väinämöinen  pur- 
ren perään  asetuttuaan  (j  225): 

Laski  päivän  suovesiä.  Jo  näkyvi  Pohjan  portit, 

toisen  päivän  maavesiä,  kannet  kirjon  kiimoitta  vi, 

kolmannen  meren  vesiä.  paistavi  pahat  veräjät. 

Kolmenlaisten  vesien  laskeminen  ilmaan- 
tuu välistä  Vienan  puolellakin,  mutta  vasta  esitettäessä  paluumat- 
kaa, johon  se  kuitenkin  soveltuu  huonosti  siihen  katsoen,  että  Poh- 
jolan porttien  pitäisi  suo-  ja  maavesien  takaakin  merelle  näkyä 
(p  61,  79).  Yleisesti  se  esiintyy  Laivaretken  toisinnoissa,  sekä  Vie- 
nan- että  suomenpuolisissa,  ei  kuitenkaan  Salmin  kihlakunnassa 
muualla  kuin  Suojärvellä.  Eikä  niissä  Luojan  laivaretken  toisin- 
noissa, joissa  alkuperäiset  osanottajat  ovat  säilyneet,  tätä  piirrettä 
tapaa.  Mahdollisesti  se  siis  kuuluu  Samporetken  kuvaukseen.  Mi- 
ten on  ymmärrettävä  suovedet  ja  niiden  mainitseminen  säännölli- 
sesti e  n  n  e  n  maavesiä,  on  jonkun  verran  hämärää.  ^  Tarkoituk- 
sena on  tietysti,  ollut  kuvata,  mitenkä  Suomen  rannikolta  asutuista 
lahdenpoukamista  tai  jokien  varsilta  lähtien  ja  läpi  saariston  kul- 
kien vähitellen  päästään  aavalle  merelle,  kuten  suo  Järveläisessä 
säkeistön  muunnoksessa  (KRH  s.  118): 

Päivä  sonettiin  saloja,  kolmas  selvällä  merellä, 

toinen  meren  lahtiloita, 

Jos  kolmenlaisten  vesien  laskeminen  tai  yleisemmin  soutami- 
nen (s.  131,  I  599  ym)  on  alkuansa  kuulunut  Samporetkeen,  niin  on 
mahdollista^  että  myös  soudun  synnyttämäin  äänten 
vertaileminen  lintujen  ääniin,  joka  Laivaretkessä 
pohjoisilla  runoalueilla  yleisesti  esiintyy,*  on  siihen  kuulunut.  Tosin 

^  Olen  tähän  verrannut  keski-inkeriläisissä  häärunoissa  ehdoitettua 
kylpemistä  kolmenlaisella  vedellä:  suo-,  maa-  ja  tie-vedellä  (KRH  s.  117). 
Laulupaikkojen  erillisyys  panee  kuitenkin  epäilemään,  onko  niillä  mitään 
yhteyttä. 

*  Etelämpää  Karjalan  kannakselta  on  saatu  vain  pari  toisintoa  (Sire- 
lius 37,  Slöör  76),  joista  kuitenkin  jälkimäinen  on  ilmeisesti  opittu  Tope- 
liuksen vanhoista  runoista  (I  s.  30). 


13^s  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI,  i 

se  siiäniiöllisesti  liittyy  virolaisperäiseen  nuorten  soutuun  ja  on 
ainoastaan   tämän  mukana   siirtynyt  Samporetkeen   (esim   p  42): 

Nuoret  souti,  airot  notkui,  teljot  teirinä  kukersi. 

airon  pyyrit  pyinä  vi[nlkui,  nenä  joikui  joutsenina, 

hangat  lianliina  hatisi,  perä  kraakkui  kaarneliina. 

Virolaiseen  Veljen  laivaretkeen  ei  tämä  kuvaus  kuitenkaan  ole 
sisältynyt,  eikä  myöskään  purjehtimista  esittävään  Luojan  laiva- 
retkeen. Mutta  Gananderin  kappaleessa  kuvattuun  Lemminkäisen 
soudun  vaikutukseen  (s.  131)  se  hyvin  soveltuisi  jatkoksi  ja  kuuluisi 
tässä  tapauksessa  Samporetkeen.  Laivaretkessä  siihen  joskus  lisä- 
tään säe:  laskiessa  Väinämöisen,  jonka,  jos  ei  ole  myöhemmin  muo- 
dostettu, on  täytynyt  tulla  Samporetkestä  (I  647), 

Parissa  salminpuoUsessa  Laivaretken  toisinnossa  kuvataan 
r  a  n  n  a  1 1  a  olevien  neitosien  kuunteleminen  joko 
aivan  matkan  alussa  tai  purren  päästyä  irti  hauin  selästä  (Euro- 
paeus  a  353;  Basilier  99;  vr.  KRH  s.  105—6): 

A.     Työnnettiin  veno  vesille  — .  B.     »T^^öntäkää  veno  vesille  — ! 

Itse  matkataan,  itse  iloitaan.  Itse    menkää  [n?],    itse    iloit- 
Neitosetpa  kuunnellaan:  kaa[n?]!»i 

»mi  ilo  meressä  lienee.  Neitoset  rannalla  kuunnellnnn: 

ilo  muita  iloisampi,  »mi  ilo  merellä  menee, 

laulu  muita  laatuisampi?»  se  on  ilo  muitten  ilo, 

Vainosen  venonen  matkaa.» 

Onko  tämäkin  kohta  alkuansa  kuulunut  Samporetkeen  ja 
mihin  kohtaan,  ei  ole  helppo  päättää.  Väinämöisen  ennenaikaisella 
laululla  Sammon  ryöstöltä  palattaessa  on  aivan  toinen  vaikutus. 
Tarpeetonta  aiheen  kertaamista  olisi  panna  retkeilijät  jo  metfo- 
matkalla  laulamaan. 

Perille  tultuansa  Väinämöinen  sekä  Ilomantsui  puolella  että 
Vienan  läänissä  nukuttaa  paikalla  olevat  vartiat.  Simana  Sissonen 
lauloi  Ahlqvistille  (j  222): 

Nukutteli  nuoren  joukon,  miehet  nuoret  miekoillensa, 

painatti  pakanan  kansan,  vanhat  keihäsvarsillensa. 

Merkillistä  kyllä,  hän  ei  tällä  kohdalla  mainitse  Pohjolan 
nimeä.  Sitä  käyttävät  vasta  hänen  sisarensa  pojat,  jotka  ovat 
supistaneet  nukuttamisen  kuvauksen  yhteen  ainoaan  säkeeseen 
(j  225):  pani  maata  Pohjalaisen. 


^  Kk,   mengäh  (—öä?)  —  iloikkah  (—oa?). 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampojakson?  139 

Pohjolaa  ri  iuyuskä;iu  Latvajärven  Arhippa  eikä  hänen  poi- 
kansa Miihkali  mainitse  nukutetnn  (p  54,  vr.  58).  Niinikään  Vnon- 
nisen  Ontrei  lanloi  Sjögrenille,  samoinkuin  sittemmin  hänen  poi- 
kansa Jyrki  (p  79,  [84] ;  vr.  83  a): 

Nukutti  pakanan  kansan.  pahan   vallan   raukaeli   [t.    vai- 

vutteli]. 

Mutta   Lönnrotille  laulaessaan  hän,  samoinkuin  Lonkan  Martiska, 
sijoitti  pääsäkeeseen  Pohjolan  (Vn  79  a,  Ln  [96]): 

Siitä  [t.  Kaiken]  Pohjolan  nn-     pahan   vallan   vaivutteli, 
kutti, 

Että  Pohjola  on  perästäpäin  lisätty,  näkyy  myöhemmästä 
latva  Järveläisestä  toisinnosta,  jossa  joukollinen  pahan  väki  on 
kertosanana  säilynyt  Pohjon  akan  ohella  (p  61): 

•Id  uinosi  Pohjon  akka,  väsäytyi  pahan  väkikui. 

Ilman  määresanaa  esiintyy  Tsenan  Jyrki  Kettusen  kappa- 
leessa Pohjon  kansa  ja  useammassa  kirjaanpanossa  Pohjolan  akka, 
ukko  ynnä  kaikki  perhe  (Vk  63  a;  Km  24,  vr.  20,  22  ja  Ks  50): 

A.     Nukuttihin  Pohjon  kansa.         uinotti  Pohjolan  ukonkin, 
P).     Uinotti  Pohjolan  akankin,        kaiken  Pohjolan  perehen. 

Ilmeisesti  on  Pohjolan  uinottaminen  toista  runoa  kuin  paka- 
nan eli  pahan  väen  nukuttaminen.  Edellinen  tavataankin  Inkerin 
puolella  Päivän  päästö-runoon  kuuluvana  piirteenä  (KRH  s,  40 — 52). 
Jälkimäinen  taas  on  yleinen  suomen-  ja  vienankarjalaisissa  Luojan 
ylösnousentavirren  toisinnoissa  (Kant.  tutk.  II  104—17).  Selit- 
täessäni  Sammon  ryöstöä  myöhäiseksi  kokoonpanoksi  oletin,  että 
siinä  on  yhtenä  pääaineksena  Päivän  päästö,  josta  sekä  Pohjola 
määräpaikkana  että  nukuttamisen  piirre  ovat  johtuneet.  Vahtien 
nukuttaminen  oli  helppo  selittää  tulleen  sekaan  Luojan  ylösnousen- 
ta virrestä,  jossa  nukuttajana  on  aurinko. 

Vuonniscn  Ontreinen  Jyrki  v.  1877  esittäessään  Sampojaksoa 
kohnannen  kerran  muisteli  Väinämöisen  pyytäneen  päivää  helteel- 
lään nukuttamaan  (p  84  b).  Samanvuotisessa  Latvajärven  lähei- 
sessä kirjaanpanossa  Väinämöisen  kehoituksesta  (p  42): 

Niin  päivä  Jumalan  luoma  paineli  pahan  väkeä, 

paistoi  hetken  heltehesti,  nuoret  nuoltensa  nojahan, 

toisen  himmest[i]  hiotti.  vanhat  keihäsvarsihinsa. 

nukutteli  nuovan  1.  noivan  jou- 
kon. 


140  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI,  i 

Olettaen,  ottä  Sammon  ryöstö  on  elikoista  lunoa,  lulec  vai- 
keampi kysymys  vastattavaksi:  mitä  alkuperäisiä  piirteitä  jää 
rmioon  jäljelle,  jos  siitä  on  eroitettava  sekä  paikanmääre  että  heu- 
kilönkiivaus  toisista  runoista  lainattuina?  Helvettiä  merkitsevä 
Pohjola,  kuten  olemme  nähneet  (s.  96),  ei  alkuansa  kuulu  Sampo- 
jaksoon.  Pakanan  kansa  eli  pahan  väki  tarkoittanevat  Pilatuksen 
roomalaisia  vahtisotureita.  Samporetken  toisinnoissa  yleisin  ker- 
tosäe: pahan  vallan  vaivutteli,  on  voinut  muodostua  Luojan  virressä 
nukutuksen  edellä  käyvästä  auringon  vastauksesta  Maarian  tiedus- 
teluun (p  1099): 

Pilatukset  piinatahan,  paha  valta  vaivatahan. 

Vielä  pulmallisemmaksi  käy  kysymys  sen  kautta,  ettei  Sam- 
mon ryöstölle  ominaista  n  u  k  u  t  u  s  k  e  i  n  o  a  ole  löydettävissä. 
Latvajärven  Arhippa  on  kansansaduista  lainannut  uyiiset  nevlat, 
jotka  Väinämöinen  ottaa  taskustaan  ja  kukkarostaan,  samoin  kum 
paliiumatkalla  piitä  ja  taulaa  (p  54).  Unineulojen  panon  (saduissa: 
vaatteisiin)  mainitsi  myös  Arhippainen  Miihkali  ensi  kertaa  lau- 
laessaan (p  58),  mutta  toisella  kertaa  hän  tähän  paikkaan  sovitti 
sekamuodostuksen  ajelehtivan  Väinämöisen  Ul^olle  osoitetusta  tuu- 
len pyynnöstä  (s.  94)  ja  auringolta  anotusta  helteisestä  paistocstn 
(p  58  a): 

»Oi  Ukko  ylijumala  —  toinen  lännestä  lähetä  — 

paista  hetki  helteheslä,  nukuttele  nuiva  joukko  — .» 

Vuonnisen  Ontrei  esitti  Lönnrotille  nukutuksen  tapahtuneen 
laulamalla,  mikä  on  mukailu  herätyksen  yhteydessä  puheiksi  otet- 
tavaa Väinämöisen  laulua  (p  79  a,  vr.  myös  50).  Sjögrenin  aikai- 
semmassa kirjaanpanossa  ei  tätä  lisäpiirrettä  tapaa  (p  79).  Tsenan 
Jyrki  Kettunen  kuvailee  Väinämöisen  ja  Vuonnisen  Homanen  Ohvo 
Ilmarisen  soittaneen  kanteletta  (Vk  63  a;  Vn  83  a): 

A.  Sormm  soitti  kanteletta,  kantelon  kätensä  alle, 
kielin  kantele  pakasi.  soitti  ruotaista  romua, 

B.  Otti  soitmi  sormillensa,  kalanluista  kanteletta. 

Samat  soittajat  ja  yhtäläiset  soitonkuvaukset  tapaamme  samojen 
alueiden  Kanteleen  synnyssä,  josta  ne  ilmeisesti  ovat  lainatut 
(Vk  633;  Vn  644). 

Känteleensoitolla  nukuttaminen  on  Vetrikan  ja  Katrhi  runoon 
•nikoisesti  kuuluva  piirre  (I  os.  s.  189,  III  339).  Useista  vienau- 
puolisista  ja  kaikista  suomenpuolisista  Sammon  ryöstön  toisiimoistn 
puuttuu   nukutuskeinon  maininta  kokonaan. 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampojaksoa.'  141 

Olin  jo  väli/illä  kallistua  siilien  päätökseen,  ettei  Sampo- 
retkellä  olisi  käytettykään  nukutusta,  vaan  että  Sammon  ryöstö 
(»Iisi  suoritettu  tavallisena  makuuaikana  yöllä.  Silloin  kiintyi  huo- 
mioni sekä  Sampo-jaksossa  että  Luojan  virressä  yleiseen  säkeeseen: 
DiiLntfeli  n[ — -\n  joukon. 

Keskimäinen  sana  vaihtelee  monella  tavoin.  Suomen  Karja- 
lassa kohtaamme,  paitsi  nuoren  (s.  138),  joka  on  muodostunut  edem- 
pänä vanhain  vastakohtana  esitettyjen  nuorten  mukaan:  nuurin, 
iuiuvin.  nuuin,  uunin,  miiva[n\,  nuija[n],  ja  noian  (Basilier  181. 
1.  Härkönen  6,  Relander  9,  Kant.  tutk.  II  s.  108 — 13);  Venäjän 
Karjalassa  yleisesti  myös  nuijan  (sam.  s.  117)  ynnä  nuivan  (p  1103 
c  ym)  sekä  naivan  (p  42),  nuovan  (p  42,  1118),  nuua7i{])  54),  nuojan 
(p  1128)  ja  niinikään  nuoren  (p  1122, 1131). 

Aikaisemmin  olen  pitänyt  alkumuotona:  noian,  s.  o.  noidan, 
joka  näyttäisi  soveltuvan  pakanan  ja  pahan  pääsanaksi.  Käsittä- 
mätöntä vain  on,  mitenkä  niin  tavallinen  sana  olisi  miltei  säännölli- 
sesti vääntynyt  ja  vaihtunut.  Tässä  täytyy  piillä  jonkun  laula- 
jille vähemmän  tunnetmi  sanan,  jonka  alkukerake  on  voinut  alku- 
soinnun  vaikutuksesta  muuntua  n:ksi.  Ensi  tavun  ääntiö  on  luulta- 
vasti ollut  uo.  sillä  siitä  helpoimmin  saisivat  selityksensä  sekä  uu 
että  01  ja  ui,  jotka  taas  osoittavat,  että  toisen  tavun  alkava  kerake  on 
ollut  j.  Vartalon  loppu-a  on  itsestään  selvä.  Saamme  siis  sanan 
-noja,  jonka  alkukerake  on  tietymätön.  Tämä  kerake  on  W;n  tieltä 
väistyessään  voinut  siirtyä  toiseen  tavuun  ^vr.  Hubertus:  Huilua 
>  Kuihtana  SRU  s.  186).  Siinä  tapauksessa  se  saattaisi  olla  j:ii 
kera  vaihdellen  esiintyvä  r.  Kysymyksessä  oleva  säe  olisi  niinmuo- 
doin kuulunut:  nukutteli  Vuojan  joukon  1,  kansan.  Kolmantena 
sanana  näet  tavataan  joskus  tässä  säkeessä  kansa,  vaikka  se 
kortosäkeessäkin  on  säilynyt  (p  1128): 

•l<'  nukkui  Xuojaii  kansa.  jo  painui  pakana  kansa. 

Mahdollisesti  ei  pakana  kansa  ole  alkuansa  ollutkaan  [V\uojan 
kansan  eli  joukon  vastine,  vaan  siilien  myöhemmin  yhdistynyt. 
Sillä  nämä  säkeet  ovat  vomeet  kuulua  kahteen  eri  runoon.  Jos  jäl- 
kimäinen on  luettava  Luojan  ylösnousentavirteen,  niin  edellinen  on 
kuitenkin  kuulunut  runoon  Sammosta,  jonka  teettäjän  olemme 
tavanneet  Vuojolaisena  (s.  110).  Siten  olemme  jälleen  saaneet  vah- 
vistusta ajatukselle,  että  Samporetken  päämääränä  on  ollut  Vuojola 
fli  rxotlanti. 

Saattaapa   nyt   panna   kysymykseen,  onko  vartiain   iiukutta- 


tit 


142  .  Onko  Sammon  ryöslö  XXXVI,  i 

miiioii  alkiiperäisesti  kuulunut  Luojan  ylösnousenta virteen.  Sm 
inkeriläisessä  muodostuksessa  aurinko  ainoa-staan  sulattaa  kirstun- 
naulat.  Myös  muutamassa  suomen  karjalaisessa  ja  monessa  vienan- 
karjalaisessa toisinnossa  on  sama  piirre  säilynyt  hautaa  sulkevirn 
kivien  sulattamisena  (Kant.  tutk.  II  102 — 14).  Tämän  varmasti 
runoon  kuuluvan  piirteen  ohelle  (p  1106,  1120)  tai  sijalle  on  tullut 
vartiain  nukuttaminen.  Nukkuvat  vartiat  olisi  tietysti  voitu  saada 
Raamatun  kertomuksesta,  mutta  niiden  nukahtaminen  olisi  pitänyt 
kuvitella  tapahtuneeksi,  ennenkuin  pääsiäispäivän  aurinko,  josta 
kansalla  vieläkin  on  erikoinen  käsitys,  oli  paisteellaan  JiaudankiATt 
ja  kirstunnaulat  sulattanut.  Mahdotonta  siis  ei  ole,  että  Luojan  hau- 
dan vartiain  nimenomainen  nukuttaminen  olisi  muodostunut  Sam- 
mon vartiain  nukuttamisen  mukaan. 

Näin  ollen  on  syytä  lähemmin  tarkastaa  vielä  niitä  säkeitä, 
joissa  kuvataan  nuorten  ja  vanhain  erilainen  asento  nukkuessa.  Jo- 
tenkin selvää  on,  että  on  nukutettu  nuoret  mielihojen  nojahan;  il- 
meisesti alkusoinnun  vaikutuksesta  on  toisinaan  Vienan  läänissä 
miekkojen  paikalle  annettu  asettua  nuolien  (s.  139.  p  1105  a).  Ylei- 
sesti nukahtavat  vanhat  keihäsvarsillehen ;  myöhäisempää  on  tietysti 
nojautuminen  sauvavarsihinsa,  sauvojen  varahan  eli  vasten  sauvo- 
jansa (p  1111,  1118  ym,  Kant.  Tutk.  II  s.  117).  Mutta  alkuperäisin 
säkeenmuoto  lienee  kuitenkin  (p  110.3  e.  xv.  1096):  ranhai  rasien 
kilpiänsä. 

Kilven  alkuper^syyttä  enemmän  tukea  tarvitsevien  vanhojen 
nojana  vahvistaa  vielä   toisinto,  jossa   mainitaan  haudanvnrtinina 
olleen: 
Sata  miestä  miekallista,  tuhat  kilven  kanta  joa.  ^ 

Pohjolan  nukuttaminen,  kuten  mainittu  (s.  139),  osoittaa  Päi- 
vän päästö-runon  vaikutusta,  jossa  nukutuskeinona  käytetään  sini- 
kerää. Tästä  runosta  lainatuksi  saattaisi  mahdollisesti  myös  selit- 
tää Mekrijärven  Simanan  sisarenpoika  in  kappaleissa  ennen  nukut- 
tamista kuvaillun  Pohjon  akan  ikkunasta  katsele- 
misen (j  225,  vr.  KRH  s.  42—6): 

Pohjon  akk'  oli  ikkunassa,  jo  tulevi  veno  punainen, 

ikkunassa  katsomassa:  satahanka  halkoavi. 

Jälkimäinen  säepari  on  sekamuodostus  edempänä  esiintyA'ää  sata- 


1  Nämä  vastaisivat  hyvin  Saminon  ryöstäjäin  takaa-ajoa  varten  ases- 
tettuja  sataa  ja  tuhatta  miestä. 


XXX\I*i  alkuperäistä  Sampojaksoa?  143 

liaiigaii  Puhjaii  purren  tuliystcleinistä  ja  Simana  Sifssctscu  Kilpak»»- 
simiassa  tavattavaa  säettä:  iiilevi  veno  punainen  (Ahlqvist  B  326). 

Mokrijärvcii  Siinana  lauloi  Ahlqvistille,  miten  Väinämriinen 
jo  ennen  vahtien  nukuttaniistn  (j  222): 

Lukut  voilla  voitelevi.  jottei  naukuisi  saranat, 

i-asvalla  oven  saranat,  eikä  ukset  ulvahuisi. 

siveli  sianlihalla,  (Seuraa  Koiran  vaikistuslukn). 

Europaeukselle  hän  ei  nukuttamista  esittänytkään,  vaan  yk- 
sistään lukkojen  ja  saranojen  voitelemisen,  tällä  kertaa  oluella  ja 
ja  kaljalla,  eikä  voilla  ynnä  rasvalla  (j  223): 

Oluella  ukset  voiti,  jottei  ulvo  Pohjan  ukset, 

kaljalla  saranat  kastoi,  nau'u  Hiitolan  saranat. 

Vuonnisen  Ontrei  on  sijoittanut  lukkojen  voitelemisen  luon- 
nollisemmin vahtien  nukuttamisen  jälkeen.  Sjögrenin  kirjaanpa- 
non  mukaan  hän  lauloi  (p  79,  vr.  91): 

Tuonne  oli  Sampo  salvattuna       Lukut  voilla  luikutteli, 
yheksän  lukun  ta'akse.  liu'utti  sianlihalla. 

Lönnrotin  kirjaanpanossa  Väinämöinen  vahdit  nukutettuann 
ensin  itse  pujottautuu  läpi  lukkojen  (p  79  a,  vr.  84): 

Siellä  vanha  Väinämöinen  lukkujen  lomia  myöten, 

kulki  jouhissa  matona  Lukut  voilla  luikautti  — . 

Lonkan  Martiskan  kappaleessa,  jossa  ei  nukuttamisesta  eikä 
voitelemisesta  ole  puhetta,  on  salpojen  taakse  pujottautujana  Jou- 
kahainen (p  96): 

Tuonne  Sampu  salvattuna,  Siitä  nuori  Joukahainen 

kirjokansi  suojeltuna  meni  jouhissa  matona, 

takasalpojen  ta'akse.  sykysyissä  käärmehenä. 

Martiskan  pojan  Maksiman  mukaan  saa  Väinön  poika  Väinä- 
möiseltä kehoituksen  (p  99): 

>Vesiviitto  Väinön  poika,  Lukut  vierevät  lusuna, 

kule  lukkujen  lomia!»  takasalvat  tainehteli. 

Vuokkiniemeläisessä  toisinnossa,  jossa  Sampo  mainitaan  pan- 
nun yhdeksän  lukon  taakse  (p  72): 

Koko  koiria  yheksän  ne  lukut  lusuna  vieri, 

otti  vanha  Väinämöinen;  takasalvat  tainnettihin. 

Lukkojen    voiteleminen    kaljalla  ja  oluella  eli  viei"- 
tecllä  nii  Suomen  pohjois-Karjalasta  Inkeriin  asti  lauletulle  Vetri- 


144  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI,  i 

kali  ja  Katrin  runolle  ominainen  piirre  (s.  140,  esim.  Lönnrot  Q  87, 
III  69).  Se  on  Simana  Sissosen  ensi  kerran  esittäessä  Sammon 
ryöstöä  tilapäisesti  siirtynyt  tässä  runossa  yleisemmän  ja  alkupe- 
räisemmän  voilla  ja  sianrasvalla  voitelemisen  sijalle. 

Käärmeenä  pujottautuminen  on  lainattu  Tuone- 
lassa käynnistä,  jossa  Väinämöinen  (I  362): 

Matoi  rautaissa  matona,  poikki  Tuonelan  joesta, 

kulki  kyissä  käärmehenä  läpi  Tuonen  verkkoloista. 

Lukkoja  rikkovat  koirat  on  saatu  sadusta,  joka  kuvailee 
sisaren  petollisuutta  (Suomen  kansan  sat.  ja  tar.  I  12  II).  Siinä  ne 
rikkovat  yhdeksän  lukkoa,  joiden  taakse  itse  ovat  teljettyinä. 

Ij  ukkojen  rikkominen  tavataan  myös  muutamissa 
suo  Järveläisissä  Päivän  päästön  toisinnoissa.  Väinämöisen  soittoa 
kuuntelemaan  hongan  päähän  laskeutunut  aurinko  saadaan  kiinni 
ja  suljetaan  niinkuin  Sampo  (Europa3U8  H  95,  KR  H  s.  133): 

Yheksän  lukun  ta'akse,  Potka[s]i  kerran  takakannalla, 

takasalvan  kymmenennen.  eipä  lukut  jne. 

Sanoi  nuori  Joukamoinen:  (Samoin  käy  seppo  Ilmarisen), 

»kun  lie  minusta  tullut.  Sanoi  vanha  Väinämöinen  — 

tästä  lukot  luiskahtavi,  Potka[s]i  kerran  takakannalla, 

t.  luikahtakoh,  jopa  lukut  [luikahti], 

takasalvat  poikki  taittuu  t[akasalvat  poikki  taittui], 

t.  taittukoh[on]!»  Pääsi  päivä  paistamahan. 

Päivän  päästöön  ei  tämä  säkeistö  alkuansa  kuulu,  jonka  vuoksi 
selitin  sen  syntyneen  mukailemalla  edellä  käyvässä  Laivaretkessä 
kuvailtuja  Joukamoisen,  Ilmarisen  ja  Väinämöisen  yrityksiä  saada 
irroitetuksi  kiinni  tarttunut  pursi  ja  lainaamalla  yhdeksän  lukon 
rikkomisen  Hannuksen  ja  Marketan  runon  itäkarjalaisesta  toisen- 
nuksesta  (Europaeus  J  2  b).  Mutta  Hannuksen  sijalla  ilmaantuva 
Iivana  ikuinen  koira  (I.  Härkönen  11)  johtaa  inkerinpuoliseen  Iivana 
Kojosen  pojan  runoon,  jossa,  se  yleisesti  esitetään  Kojosen  pojan  te- 
kona (III  523;     1245): 

A.     Hekko  aittahan  mäelle  potkais'  usta  polvellahan, 

yheksän  lukun  ta'akse,  kamahutti  kannallahan; 

sa'an  salpasen  ta'akse.  —  esilukku  eestä  pakeni, 

Iivana  Kojosen  poika  —  takasalpa  poikki  taittui. 

^  Mistä  lukkojen  rikkomisen  kuvaus  on  tullut  venäläisperäiseen  Iivana 
Kojosen  pojan  runopn,  on  eri  kysymys.  Keski-inkeriläisissä  toisinnoissa 
yleisesti  ilmaantuva  helmilukun  helähtäminen  kuin  Tukhulmin  tuntikello 
(Groundstroem  129,  Porkka  I  125  yin)  viittaa  keskiaikaiseen  länsisuoma- 
laiseen runoon. 


X X X\  1 , 1  alkiiperäistä  Sampojaksoa  '  1 4  v 

iJ.     \tii(t  (.11  iiitassa  l»il(»^^a  Löi  usta  nyi'killähän. 

yheksän  liikim  takana.  tempais  takakannallahan: 

takalukku  kymmenes.  —  esilukku  —  takalukku  — . 

Vielä  on  huomattava  Tsenan  Jyrki  Kettusen  laulutapa. 
.j<ika  Topeliuksen  ja  Lönnrotin  kirjaanpanoissa  vähän  vafhtelee  (p 
<;.s  a.  1»  ja  [c|): 

Sanoi  vanha  Väinämöinen  Pohjolan  kivimäestä 

s<'i)älle  Ilmariselle:  yheksän   lukun   takoa; 

|)H»i  seppo  veikkoseni,!  lukut  sormin  loukuttelen.» 

tao  kuokka  kolmitjorpa,  [Lukut  sormin  longotteli, 

jdjla  saisin  Sammon  tuolta  kivet  kuokalla  kohotti]. 

Vienankarjalainen  sana  tjorpa,  lue:  tsorppa,  'haara'  esim. 
hangossa,  osoittaa  /cMofcan/tin  myöhemmin  lisätyksi  runoon.  Sitä- 
Nastoin  voi  lukkojen  sormin  a  u  komi  n  e  n  olla  alkuperäi- 
scmpfiä  kilin  niiden  väkivaltainen  särkeminen,  joka  ei  ainakaan  so- 
vellu rasvalla  voitelemisen  yhteyteen.  Jälkimäisen  piirteen  alku- 
peräisemmyyttJi  taas  puoltaa  edellä  käyvä  nukuttaminen,  mikä 
edellyttää  hiljaisempaa  menettelyä. 

I\iiii  dll  selviydytty  Sammon  talletuspaikkaa  sulkevista  lu- 
k(ti>t;i.  seuraa  Sammon  nostaminen  sijoiltaan.  Vuonnisen  Ontrein 
mukaan    on    ensimäisenä    yrittäjänä    Väinämöinen   (p  79,  [79  ai, 

vr.   S4): 

Tii"unf  ou  juuruteltu  käsivarsin  kallottelij. 

yiicksän  sylen  syvähän.  Eipä  Sampo  liikukana. 

j Sylin  Sampoa  piteli,  satasarvi(!)  kallukana. 

Lonkan  Martiska  on  onnistumattoman  yrityksen  omistanut 
Joukahaiselle  (p  96): 

Sylin  Sampoa  piteli.  Eipä  Sampo  liikukana, 

polvin  maassa  puujaeli,  kirjokansi  k;iäiiiivkäiiä. 

Sammon  juuret  juuretteli. 

I.atvajäiven  Arhipan  esityksessä  Väinämöinen  toimittaa  ensin 
Ikuheran  Sampoa  ottamaan  ja  sitten  itse  yhtä  huonolla  menes- 
tyksellä (p  54.  vr.  58): 

Läksi  Sammon  ottamahan,  kirjakansi  kihnakana. 

kirjokannen  kantamahan.  juuret  maahan  juurutettu. 

Eipä  Sampo  liikukana. 

Yritys  onnistuu  vasta  sitten,  kun  Sammon  juuret  on  irti 
kynnetty.    Useimmin  on  kyntäjänä  itse  Väinämöinen  (p  42,  54,  58, 

10 


146  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI,  t 

75,  88,  132).     Lonkan  Martiskaisen  Maksiman  toisinnoss;i    \;iiii;i- 
möinen  kehoittaa  Ilmarista  kyntämään  (p  99): 

Siitä  seppo  Ilmarinen  yheksän  sylen  syv[ä]stä. 

sepä  kynti  Sammon  juuret  Nytpä  vanha  Väinämöinen 

satasarvella  härällä,  sylin  Sampoa  piteli  Jne. 
tuhatpäällä  tursahalla, 

Ilmarinen  on  kyntäjänä  myös  Vuonnisen  Homasen  Dlivon  kap- 
paleessa, jossa  hän  (p  83  a): 
Härjän  (!)  suustansa  sukesi,         satasarven  kieleltänsä. 

Vuonnisen  Ontrein  mukaan  suorittaa  kynnön  Vesi  Liito  Laito 
poika.  Sjögrenille  laulaessaan  on  hän  kuvannut,  kuinka  tämä  hä- 
rän suustansa  sukesi  (p  79,  vr.  84:  sulasi),  mikä  on  Lemminkäisru- 
noista  lainattu  piirre  (I  Vn  801,  KRH  s.  536).  Lönnrotin  kirjaanpa- 
nossa  mainitaan  härkä  yksinkertaisesti  otetun  itse  paikalta  (p  79  a . 
vr.  96  [?]): 

Otti  härän  Pohjasesta,  Sai  se  Sammon  liikkehell»', 

auran  pellon  pientarelta,  satasarven  (!)  kallumahan. 

sillä  kynti  Sammon  juuret. 

Yhdessä  vuokkiniemeläisessä  toisinnossa   llmarhim  (p   77) 

Takoi  auran  rautaisen,  jolla  juuret  pois  porotti. 

Satasarvi  härkä,  tuhatpäinen  tursas  tavataan  kyntöjuhlana 
myös  Vuonnisen  Ontirein  esittämässä  Lemminkäisjaksossa  kutsu- 
jen sivuuttamalla  Kaukomielellä  sekä  Ilmarisella  yhdessä  vieuan- 
puolisessa  ja  yhdessä  aunuksenpuolisessa  Kilpakosinnan  toisin- 
nossa (I  794,  449,  Karttunen  202).  Muutamassa  itäpohjalais(  ssa 
loitsurunossa  itse  loitsija  kehuu  sillä  kyntävänsä  kyisen  pellon 
(Castren  6).  Härällä  kyntäminen  on  ahdasalainen  lounaissuoma'ai- 
nen  tapa  (Kotiseutu  1916  s.  66),  joten  kys^inyksessä  oleva  säkeistTi 
on  läpi  koko  Suomen  kulkeutunut  Oulun,  Vienan  jn  Aunuksen  läänin 
rajaseuduille. 

Tämä  säkeistö  ei  kuitenkaan  ole  voinut  alkuansa  kuulua  paka- 
nuudenaikuiseen  Samporetkeen,  jos  mainitun  härän  esikuvana  on 
ollut  raamatullinen  Behemot,  kuten  olen  kgettanut  osoittaa  Suo- 
malaisten runojen  uskonnossa  (s.  280).  Muutenkin  on  vaikea  kuvi- 
teHa,'mitenkä  sata-  ja  tuhatpäin(ni  hirviö  on  mahtunut  kyntämään 
siihen  lukittuun  paikkaan,  jossa  Sampoa  on  säilytetty.  Mahdolli- 
sesti on  kyntämisen  kuvaus  liittynyt  Samporunoon  sen  johdosta, 
että  Sammosta  selitetään  )'iii)]tiivau  sekä  kynnön  että  kylvön  ynnä 
kasvun. 


XX.XVi,  1  alkuperäistä  Sampojaksoa?  147 

•I(»s  kyntävä  liärkä  oii  Samporunosta  eroitettava,  niin  seuraa 
mukana  Sammon  juurien  irti  k  y  n  t  ä  m  i  n  e  n.  Eräässä 
toisinnossa  sanotaan  kynnetyn  lammen  juuret,  mutta  edellä  maini- 
taan myös  taotun  tammia  ^,  joka  on  ilmeinen  alkusoinnun  aiheut- 
tama väännös  muodosta  Sammia  (p  75).  Vuonnisen  Ontrein  esittä- 
mässä Vipusen  runossa  on  niitten  säkeitten  väliin,  joissa  kerrotaan 
Vipusen  olleen  kauvan  kuolleena  ja  puitten  kasvaneen  hänen  päänsä 
päälle,  sovitettu  kuvaus  kolmelle  suunnalle  juurtuneista  juurista 
(p  412): 

.luuri  juurtui  maaemähän.  kolmas  vesiviertehesen. 

toinen  juurtui  taivosehen, 

Jos  mainitut  säkeet,  niinkuin  Lönnrot  Kalevalaa  kokoonpan- 
nessaan  on  käsittänyt  (UK  10:  430 — 2),  olisivat  yhdistettävät 
satasarven  härän  irti  kyntämiin  juuriin,  niin  olisi  vielä  vaikeampi 
kuvitellakaan  näiden  olleen  lukittuun  paikkaan  kätketyn  Sammon 
juuria.  Vienanpuolisessa  Sampojaksossa  usein  mainittu  juurutta- 
minen  yheksän  sylen  syvyyteen  on  verrattava  haudan  kaivamiseen 
yhdeksän  sylen  syvyiseksi  Luojan  ylösnousentavirressä  (Kant. 
tutk.  II  103,  108,  114),  mutta  mainittu  mitta  on  voitu  sovittaa  mo- 
Icinpiin  erikseenkin. 

Ryöstönkuvauksen  alkuperäisiksi  piirteiksi  jäänevät  niinmuo- 
doin lukkojen  rasvalla  voiteleminen  ja  mahdolli- 
sesti sormin  aukominen  sekä  syvälle  maahan  ikään- 
kuin juurrutetun  Sammon  käsivoimalla  nos- 
taminen, jota  sekä  Joukahainen  että  "Ihnarinen  turhaan  yrit- 
tävät ja  joka  vasta  Väinämöisen  onnistuu  suorittaa. 

Sammon  veneeseen  viemisen  ou  Latvajärven  Arhippa  kuvannut 
säkein  (p  54,  vr.  99): 
Vei  Sammon  venosehensa,  talui  talkapohjahansa. 

Tämän  säeparin  on  hän  tilapäisesti  siirtänyt  esittämästään  Vella- 
mon neidon  onginnasta,  jossa  onnistumaton  onkija  kotiin  tulles- 
saan kertoo  (p  251:  65): 

'>Sen  ve'in  venoseheni,  taluin  talkapohjahani.» 

Hän  on  vain  muuntanut  muodon  vein,  joka  tarkoittaa  v  e  t  ä  m  i  s- 
1  ;i  (  redin,  vr.  itse  tapahtuman  kuvauksessa  251:  13  reti),  vie- 
mistä    merkitseväksi    vei. 

'  Sekä  leittä  (<  neittä)  lepytetyn. 


148  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI,  i 

Arliipaii  poika  Miilikali  on  luultavasti  isältänsäkiii  kuullut 
Samporunolle  ominaisen  säeparin  (p  58): 

Kantoi  kannen  purtehensa,  sai  Sammon  venosellensa. 

Tässä  muodostuksessa  kuitenkin  oudoksuttaa  Sammon  tavallisen 
kertosanan  ilmaantuminen  edellisessä  säkeessä,  vieläpä  pelkkänä 
kantena. 

Vuonnisen  Ontrei  mainitsee  pääsäkeessä  Sammon,  mutta  t^i 
ollenkaan  kirjokantta,  eikä  käytä  edes  alkusointua,  joten  hänkin  *m 
jotakin  unohtanut  ja  sekoittanut  (p  79,  79  a): 

Kantoi  Sammon  purtehensa,        saatteli  venehesensä. 

Mutta  Ontrein  poika  Jyrki,  Lonkan  Martiska  Karjalainen  ja 
Vuonnisenj  Homanen  Ohvo  ovat  säilyttäneet  säkeitä,  jotka  yh- 
dessä antavat  selvän  käsityksen  tämän  kohdan  alkuperäisestä  muo- 
dosta, mikä  nähtävästi  on  ollut  useampisäkeinen  (Vn  84;  Ln  96; 
Vn  83  a;  vr  Vk  77): 

A.  Siitä  Sampo  saate ttihin,  purtehen  Puhantolaisen. 
kirjokansi  kannettihin.  C.    Sai  Sammon  venoseheusa, 

B.  (Tuonne  Sampo  kannetahan)  kirjokannen  kannetuksi, 
venehesen  Väinämöisen, 

Yhteisin  voimin  kannettuna  on  siis  Väinämöinen  saanut  Sam- 
mon purteensa.  Väinämöisen  kertosana  Puhantolainen  on  pursi 
sanan  vaikuttama  vääi^nös  sekä  Väinämöisen  ammunnassa  että  Sam- 
mon taonnassa  esiintyvästä   Uvantolaisesta  (s.  72,100). 

Suomen  puolella  ei  ole  säilynyt  mitään  jälkeä  Sammuu  sijoil- 
taan liikuttamisesta  ^.  Simana  Sissonen  Ahlqvistille  laulaessaan  ei 
maininnut  muuta,  kuin  että  Väinämöinen  latoi  jostakin  jotakin 
purtensa  täyteen  (j  222): 

Ttsf>  vanha  Väinämöinen  latjacli  toisen  laiaii, 

latjaoli  laitakunnan.  pani  kaiken  paatin  täyen. 

Laitakuntien  latominen  on  tähän '^  tullut  saman  laulajan  Laivaret- 
kestä,  jossa  Väinämöinen  (KRH  s.  114): 

Latjaeli  laitakunnan  latjaeli  toisen  laiaii 

sukapäitä  sulhasia,  —  tiuni-inta  neitosia. 

^  Jolk'i  sinä  pidä  Joukamoiseii,  liinariM-ii  ja  VäiiiaiinusMMi  |)rrakkai.sta 
esiintymistä  lukkojen  rikki  potkijoina  suojärveläisessä  Päivän  päästössä* 
(s.  144). 

*  Niinikään  useampiin  vienanpuolisiin  toisintoihin,  joihin  Kantelejakso 
on  muutenkin  sekaantunut  (p  4  ym). 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampojaksoa .'  149 

Kuropat'uksi'll('  csittäessääii  Siinana  Sissonen  Imvaili  riista- 
riihestä latjatun  täyteen  laivan  eli  Sammon;  jälkimäisen  hän  on 
nähtävästi  sekoittanut  venäläisperäiseen  saima  (<  coöMa)  sanaan, 
jonka  edempänä  saamme*  nähdä  tilapäisesti  käytetynkin  Sannnon 
asemesta  (j  223,  vr.  230): 

Meni  riistariihen  luokse,  laittoi  laivansa  merelle, 

latjaeli  laivan  täyen,  saattoi  Sammon  lainehille. 

saattoi  suuren  Sammon  täyen, 

Europaeukselle  laulaessaan  Simana  Sissonen  jatkoi  (j  223): 

Läksi    mielellä    hyvällä,  Laskevi  meren  vesiä 

iloiten  omille  maille.  —  lakehilla  lahiehilla. 

Ahlqvistille  esittäessään  paluumatkalle  lähtöä  hän  kertasi  ne 
säkeet,  joissa  kuvataan  Ilmarisen  ja  Joukamoisen  asettammen  yli- 
mäisille  ja  alimaisille  airoille  ynnä  Väinämöisen  istuutuminen  pe- 
rälle melan  nojaan  (j  222,  vr.  225).  ^ 

Toinen  ilomantsilainen  laulaja  kuvaili  matkan  suoj-itetun  osit- 
tain purjehtien  osittain  soutaen  (j  229): 

Tuuli  purtta  tuuittavi,  itse  on  seppä  soutamassa. 

Vuonninen  Ontreinen  Jyrki  puhuu  pelkästään  soudusta:  lä- 
Jietlihin  soulamahan  (p  84).  Hänen  isänsä  taas  on  Lönnrotille  esittä- 
nyt Väinämöisen  laskeneen  (p  79  a): 

Punaisella    purjehella,  nenähän  utuisen  niemen. 

Latvajärven  Arhipan  mukaan  Väinämöinen  samoin  kuin  meno- 
matkalla (p  54.  ks.  s.  129): 

Nosti  päälle  purjepuunsa,  laskevi  sinistä  merta. 

Edempänä  tapaamme  purjepuuhun  kiipeämisen  runoon  oleel- 
lisesti kuuluvana  piirteenä,  joten  ei  ole  epäilemistä,  että  Sampo- 
retkeläisten  pursi  on  ollut  sekä  airoin  että  myös  purjein  kulkeva. 

Latvajärven  Arhipan  mukaan  Väinämöinen  sekä  meno-  että 
paluumatkalla:  laslieri  sinisiä  merta  (p  54).  Sinisen  meren  sivua, 
näinmie  Väinämöisen  ajelevan  siniselle  hirvellään  jo  Sampojakson 
alussa  (s.  82).  ^ 


^  Parissi  Samporetken  toisinnossa  ilmaantuva  peränpito  tupeitomcUla 
miekalla  on  siirtynyt  siihen  yhdistynei'stä  Laivaretkestä;  kumpaisessakin 
kuitenkin  Väinäinöinon  lopulla  käyttää  iskuaseenaan  melaa  (p  83  a,  vr.  c; 
06,   vr.  r,47). 

-  Saman  sinisi>n  meren  hän  mainitsee  my-'';  <'^il  i  ftmissääii  Kilpako- 
sinnassa  ja  Kaukamoisen  runcssa  (p  469,  759). 


150  Onko  Sammon. ryöstö  XXXVJ.  i 

Tsenan  Jyrki  KQttuneii  on  tähän  paikkcian  sovittanut  Pohjan 
meren  (p  63  a).  Säkeen:  laski  'piikin  Pohjon  merta,  on  hän  muodosta- 
nut edempänä  esittämästään  säkeestä:  katsoi  pitkin  Pohjan  merta. 
Jonka  yleinen  muoto  on:  katsoi  pitkin  Pohjon  eli  Pohjan  rannan 
(p  79  ym). 

Seuraa  lauluun  kehoitus,  niinkii  Simana  Sissonen  lauloi  joten- 
kin yhtäpitävästi  Europaeukselle  ja  Ahlqvistille  (j  223,  [222]): 

Laski  päivän  ensimäisen  ^  [t.  kannet  kulta  kuumoittavatj, 

Virkki  nuori  Joukamoinen:  miehen  syöjästä  kylästä. 

»Laula,  vanha   [t.  laula]  Väinä-  urohon  upottajasta.» 

moinen.  Jopa  siitä  päänä  toissa 

hyreksi  hyväsukuinen.  virkki  nuori  Joukamoinen: 

Pohjolassa  käytyäsi.  (sama  kehoitus  ja  vastaus), 
hyvän  Sammen  saatuasi!»  Virkki  seppo  Ilmarinen: 

Virkki  vanha  Väinämöinen:  »Öisinkö  itse  perässä. 

»Aikainen  ilonpioksi.  laulaisinpa,  taitaisinpa. 

varahainen  laulannaksi;  [hyvän  Sammen  saatuani, 

portit  Pohjolan  näky  vi,  Pohjolassa  käytyäni; 

paistavi  pahat  veräjät,  kulta  riippui  rinnan  päällä, 

kannet  kirjo  kiimoittavi  pään  päällä  hopea  paistoi.»] 

Simanan  sisarenpojista  vanhempi  Jaakko  Jeskanen  on  säilyt- 
tänyt sekä  suoranaisen  että  välillisen  kehoituksen,  molemmat 
Ilmarisen  lausumina;  nuorempi  Vassilei  yksistään  jälkimäisen  enshi 
Ilmarisen  ja  sitten  Joukamoisen  lausumana;  veljenpoika  Jyrki  SivS- 
sonen  taas  yksistään  edellisen,  niinikään  sekä  Ilmarisen  ja  että 
Joukamoisen  lausumana  (j  225 — 6).  Ilomantsni  Hattupään  Arhippa 
Buruskainen  on  esittämäänsä  välilliseen  kehoitukseen  sovittanut 
muutamia  säkeitä  Laulajan  virsistä  (j  229,  vr.  KRH  s.  148): 

I:    »Öisinkö  Itse  perässä,  jos  en  toiste  voiekana, 

laulaisinpa  voiessani,  kunpa  vietäneen  viluhun.» 

Ilmarisen  viittauksen  rinnalla  liippuvasta  kullasta  ja  pään 
päällä  paistavasta  hopeasta  on,  paitsi  mainittua  vanhempaa  sisaren- 
poikaa  (j  225),  myös  Sissosen  laulutoveri  Simana  Huohvanainen  säi- 
lyttänyt muodossa  (j  227 :n  kk.,  KRH  s.  141): 

Pää  kulta,  hopea  riippa,  kullan  riippa  rinnassiisi. 


^Ensimäisen,  toisen  ja  edempänä  esiintyvän  kolmannen  päivän  mai- 
nitseminen puuttuu  Ahlqvistin  kirjaanpanossa.  Muutamissa  vienanpuolisi-ssu 
toisinnoissa  ilmaantuva  kolmena  päivänä  yhteen  menoon  laskeminen  voi 
olla  lyhennys  kolmenlaisten  vesien  laskemista,  joka  kuuluu  menomatkaan. 
tai  yleistä  kolmiluvun  sovittamista  (p  54  ym). 


X.\.\\[,i  alkupeiäistii  8ampojaksoa  .'  151 

'l';itä  säcparia  oli-ii  vfiTaiiniit  päivän  kuljettamiseen  pään- 
päällä  Ja  päällä  rintojen  Päivän  päästö-runost-a  (KHH  s.  146,  51,  55). 
Mutta  päivä  ja  kulta  eli  hopea  ovat  tuskin  rinnastettavia,  jotapaitsi 
Ilmarisen  viittaus  ei  kohdistune  päivänpäästäjää  Luojaa  vastaavaan 
Sainnuni  noutajaan  Väinämöiseen,  vaan  noudettuun  Sampoon. 

Vienan  puolella  on  ainoastaan  edellinen,  suoranainen  kehoitus 
tallella.  Sen  lausujana  un  milloin  Ilmarinen  milloin  Joukahainen  tai 
häiifu  sijaisensa  Ikutiera  tai  Väinämöisen  nuoii  vaimo  (Vn  79  a; 
Lii  9H:  Lt  58  a;  Km  18): 

A.     Ilm:    »MiksVt  laula,   Väinä-  pimeästä  Pohjolasta?» 

moinen.  C.  Ikut:  »Mintäh  et  laula.  Vähi., 

hyichi  hyväsukuinen.  uraja  Umannon  sulho, 

hyvän  Sammun  saatuasi.  hyvän  Sammon  saatuahan. 

kii'jokannen  tuotuasi?»  tien  hyvän  käveltyähän?» 

P.    .1:    »Miksi  ei  laula  Väinämöi-  D.    Vanhan  Väinön  nuori  vaimo: 

nen,  »Oi  on  vanha  Väinämcunen, 

hyrehi  hyvä  isäntä.  soita  nyt  sie  sormillasi, 

hyvän  Sammon  saatuansa.  hyvän  tien  käytyäsi, 

kii'jokannen  tuotuansa  nuoren  vaimon  saatuasi!» 

K  e  h  u  i  t  u  s  1  a  II  1  a  m  a  a  n  on  muunnettu  kehoitukseksi 
S(»  iltamaan,  paitsi  viimeisessä  näytteessä  (D),  myös  Lonkan 
Martikaisen  Maksiman  kappaleessa  (p  99),  joka  muuten  noudat- 
taen isänsä  laulutapaa  (B)  on  asettanut  soita  sanan  laula  sanan 
sijalle. 

Ilijrä.siikiimen  on  Vienan  läänissäkin  yleisin  Väinäimiisen  määre- 
saii.i.  Sen  on  säilyttänyt  itse  Latvajärven  Arhippa  (p  54),  jonka 
pojan  näytteessä  (C)  on  Väinämöisen  itkun  syyn  tiedustelusta  (s.  101) 
siirtynyt  urajava  Umannon  sulho.  Hyväsukuisen  ja  Uvaniolaisen 
sekaannuksesta  on  syntynyt  parissa  toisinnossa  Hyväntöläinen 
(P  9.  1 7 ). 

Seuraavia  säkeitä  määrättäessä  on  vielä  otettava  huomioon 
pari  katkelmaa,  jotka  on  tavattu  Suomen  itä-Karjalassa  muitten  ru- 
nojen seasta  (Europaeus  G  373  ja  J  7  =  i  250 — 1;  vr.  q  254): 

.\.    (  Hukka  sanan  saatantahan).     Kirj[okannen]  t[uotuasi]!» 

Yhtynevi  lammaskarjaan:  (Repo  —  Jänis  — ). 

Siih<'n  yöhyt  yllättävi,  B.   (Kilpakosinnassa): 

hämäi-ä  häkyttelevi,  »Laula,  laula,  Ilmollineii. 

pimeäinen  piättelevi.  hyvän  Sammen  saatuasi. 

Laula,  vanha  Väinämöinen,  valvatin  vetäessäsi! 

hyvän  Sammen  saat[uasi].  Kun  et  laula  Tlmollinen  -   ». 

Vaivaiti  jälkimäisessä  tarkoittaa   Ilmarisen  ansiotöillään  saa- 


152  Onko  Sammon  ryöstö  XXa\ 


maa  ino]'sianta,  joka  liäudle  kotiiiiatkalla  kehoituksen  iaiisnii.  Edrl- 
lisellä  katkelmalla  ei  ole  mitään  yhteyttä  edelläkäyvän  lunon  kan^^a. 
Siinä  ilmaantuva  kertosäe  on  sama  kuin  Vuonnisen  Ontreilla  ja 
Lonkan  Martiskalla  (A,  B).  Kirjokannen  olemme  jo  monessa  muus^ 
Sampojakson  kohdassa  tavanneet  Sammon  kertosanana,  joten  se 
tässäkin  voi  olla  paikallansa.  Toisista  kertosäkeistä  rajoittnu: 
Pohjolassa  käytyäsi,  Ilomantsin  ninoalueeseen  ja:  liev  huvan  kärcl- 
iyäsi,  Vienan  läänihi.  Alkuperäinen  määräpaikka  ci  (»le  Vnhjola  eikä 
sinne  ole  tieXä  myöten  kävelty. 

Väinämöisen  vastauksen  on  Latvajärven  x\rhippa  esitt;inyt 
muodossa  (p  54,  vr.  58): 

»Aikauien  ilonteoksi,  ^  Kun  omat  ovet  näkyisi, 

varahainen  laulannaksi;  omat  ukset  ulvottaisi, 

portit  Pohjolan  näkyvi,  äsken  laulanta  sopisi, 

paistavi  pahan  saranat,  ilonteentä  kelpoaisi.» 
pahan  ukset  ulvottavi. 

Toisissa  vienanpuolisissa  kappaleissa  käy  huomautus,  ettei- 
vät vielä  omat  veräjät,  ukset  eli  ovet  näy,  Pohjolan  veräjien,  uksien 
eli  ovien  mainitsemisen  edellä  (p  4,  9,  17—18,  vr.  62.  75).  Nähtä- 
västi on  tämä  tarpeeton  lisäys  vastakohtaisuuden  lain  vaikutuk- 
sesta muodostunut. 

Pohjolan  'portit  kuuluvat  Päivän  päästö-runoon,  jiuika  sekä 
itäpohjalaisessa  että  inkeriläisissä  toisinnoissa  mainitaan  Pohjo- 
lan cli  Pohjan  porttien  näkyvän  jo  menomatkalla  lähelle  saavut- 
taessa (KT  II  266;  KRH  s.  42): 

m.    Portit   Pohjolan   näkyvät,         l.    Alkc»i  Pohjola  näkyä, 
paistavat  pahan  veräjät,  Pohjan  poi-tti  kuuinojtcHa. 

Hiitten  ukset  ulvottavat. 

Samoja  säkeitä  tapaamme  useihin  itäpohjalaisiin  ja  pohjoiskarja- 
laisiin runoihin  sovitettuina  (KT  II  260—5.  323). 

Simana  Sissosen  sisarenpoikain  Samporunossa  (s.  137).  samoin- 
kuin Latvajärven  Arhipan  laulamassa  (p  54,  vr.  83  a),  mainitaan  Pnti- 
jolan  portit  ensin  menomatkalla  ja  sitten  uudestaan  paluumatkalla. 
Jälkimäiseltä  paikalta  vohiee  olettaa  Pohjolan  tieltä  syi-jäytymrn 

^  Lonkan  Martiska  jatkaa  ainoastaan  säeparilla:  saan  taipalen  takoa, 
päässä  viien  päiväyksen  (p  96);  vr.  Lemminkäisrunoissa:  toisen  taipalen  takoa 
ja  sillä  pääsi  päiväyksen  (p  849,  759).  Uudessa  Kalevalassa  on  Lönnrot 
varomattoman  laulun  kuvaukseen  sovittanut  kuulumisen  kuuteen  kylään 
Väinämöisen  kanteleen  soittoa  esittävästä  runosta  (VK.Al  176;  UK  42:  291— "J). 


XXX\'I.i  alkuperäistä  Sampojakäoa 7  153 

ViKtjokui.  V uojolan  veräjät  tavataankin  tilapäisesti  ('ksyneiiiä  Leni- 
luinkäisrunoihin  niissä  alkuperäisten  Luotolan  veräjäin  sijalle,  kuten 
saman  laulajan  esittämä  välimuoto  Vuotola  osoittaa  (I  722  n.  722, 
Kim  s.  564). 

Sitävastoin  (»ii  INilijolan  portin  kertosana  kirjokansi  Sampo- 
riui(»nu  kuuluva,  jonka  ilomantsilaisista  toisinnoista  se  on  myös 
muutamiin  miiiliiu  samoilla  seuduin  laulettuihin  runoihin  sekaantu- 
nut (KT  II  267—70).  Kysymys  on  vain  siitä,  onko  se  tähän  koh- 
taan Samporunoa  alkuansa  kuulunut.  Ulkopuolelta  Ilomantsin 
aluetta  *  tavataan  muutamissa  itäpohjala isissä  ynnä  yhdessä  vienan- 
l)aolisessa  Ison  tanmien  runon  toisinnossa  säepari  (liönnrot  A  118. 
24;    I  L  838;  vr.  Sjögren  408,  Lönnrot  A  II  3,  31): 

//(.     I?ortin  Pohjolan  ovilla .  />.     Portin  Pohjolan  e'essä, 

kirjokannen  kartanoilla.  kirjokannen  kynnysalla. 

Koska  ^ini^iiVm  kirjokansi  sekä  .Suomen  itä- Karjalassa  että 
pohjoisimpana  Vienan  läänissä  ilmaantuu  itse  Sammon  kertosanana, 
eikä  erityisen  hyvin  sovellu  portin  tai  veräjän  vastineeksi,  on  ole- 
tetulle Vuojolan  veräjälle  jokin  toinen  kertosana  etsittävä. 

Simana  Sissosen  toiseen  laulutapaan:  kannet  kulta kuumoittavi, 
liittyy  hänen  veljenpoikansa  säe:  ukset  kulta  kuumoittavi  (j  226). 
Kultaukset  sopisivat  rikkaudestaan  kuuluisaan  Vuojolaan  eli  Got- 
lantiin yhtähyvin  kuin  muutamissa  määräpaikan  näkymisen  toi- 
sinnoissa rautaukset  tai  rautaääret  Pohjolaan  eli  helvettiin  (KT  II 
264 — 5,  261 — 2).  Jälkimäinen  mielikuva  johtuu  Raamatusta  ja 
muinaisklassillisesta  kirjallisuudesta  (SRU  s.  278).  Käsitys  Vuo- 
jolan kultaporteista  on  verrattava  oletettuihin  Sigtunan  kaupungin 
hopeaportteihin,  jotka  muka  virolaisten  ryöstäminä  v.  1187  olisi- 
vat joutuneet  Novgorodin  Sofian  kirkkoon.  * 

Vielä  on  huomattava  Gottlundin  taalainmaalainen  kirjaan  pano, 
jossa  Jompaisen  kehoitukseen:  »aloita  jo  virtesi»,  Väinämöinen  vas- 
taa (o  233): 

Viel'  on  virsitllej  varai[nen],         t.  Pohjanmaan  portit  näkyy, 
kun  Pohjolan  maan  uunit  kuu-     tuvan  uunit  kuumoittaa. 
moittaa 

^Epäiltäviä  ovat  muiitaiuat  vienanpuoliset  Samporunon  toisinnot, 
joissa  kirjokansi  ilmaantuu  Pohjolan  porttien  kertosanana  (p  56,  56  a;  I  1 
s.  223-4). 

'^  Kuv.ittuiria  Cli.  .Sciiii-mannin  ttoksrssii  iiiissland,  Polen  und  I.iv- 
land  bis  ins  17  Jahrhundert  I  s.   183. 


154  Onko  Sammon  ryöstci  XXXVI,  i 

Tähän  on  ylidistettävä  lauluun  kehoituksen  säilyttäneessä 
suomenkarjalaisessa  Kilpakosinnan  kappaleessa  ilmaantuva  säepari, 
joka  niinikään  voi  olla  Samporetkestä  lainattu  (i  251):  ^ 

Tuvan  ukset  tummoittavi,  Hiitten  huonehet  näkyvi. 

(lottlundinkin  kirjaanpanossa  on  tietysti  tuvan  uunit  korjattava: 
tuvan  ukset.  Mutta  väännöksenä  voimme  pitää  myös  tuvan,  jonka 
ensi  kerake  on  saattanut  tulla  alkusoinnun  vaikutuksesta  {tummoit- 
tavi). Kukaties  sitä  saisi  verrata  edellä  esitettyihin  väännöksiin: 
nuovan  ja  nuuan,  ja  tälläkin  paikalla  lukea  Vuojan. 

Väinämöisen  laulun  esitti  Simana  Sissonen  seuraavasti  (j  223, 
[222]): 

Äsken  lauloi  Väinämöinen,  kaikki  kalliot  järisi, 

jyreä  urolla  [t:  äreä  urohon]  ääni  vaan  ei  leuat  lonkaellut 

lainehilla  laulaessa,  Väinämöisen  laulellessa. | 

vesillä  viheltäessä.  iloitessa  Ilmarisen. 
Vuoret  loukki,   vaarat  paukkoi, 

Sissosen    sisar  Iro  lisäsi  säkeeseen:  kaikki  kalliot  lärisr,  yielä 
(j  224): 
Vaarat  vaskiset  vapisi,  Turun  linnat  torkahteli. 

Sissosen  laulutoveriltakin  Huohvanaiselta  on  muistiinpantu 
tiiliän  paikkaan  kuuluva  säe:  vesillä  hyreksiessä  (j  227).  Hyreksinii- 
nen  on  epäilemättä  alkuperäisempi  viheltämistä;  tämä  on  alkusoin- 
tua  tavoiteltaessa  johtunut  mieleen  Väinämöisen  kielloista,  joihin 
tuulta  synnyttävä  vesillä  viheltäminen  sisältyy  (Kant.  I  90). 

Väinämöisen  laulun  kuvauksen  tapaamme  myös  Lencqvistin 
ja  Gananderin  painattamassa  katkelmassa  (1  239): 

J:  »Laula,  laula,  Väinämöinen,  Leuat  liikkui,  pää  järisi, 

hyräile  hyväsukuinen!»  kivet  rannalla  rakovi. 

Tuopa  vanha  Väinämöinen  paaet  paukkui  kalliolla 

varmoin  kyllä  vastaeli:  Väinämöisen  laulaessa; 

»Varainen  on  laulamaksi.  portit  Pohjalla  repesi, 

aikainen  ilon  teoksi:»  ilman  kannet  katkieli 

Väinämöisen  laulaessa. 


vas 


Pohjan   porttien   repeäminen '   on   muunnos   Väinämöisen 
tauksesta  unohtunutta'Pohjolan  porttien  näkymistä.   Ilman  kansien 

^  Tosin    tässä  ennen  lauluun  kehoitusta,  menomatkalla.  Vr.  kuitenkin 
252:  »laula  seppo  Ilmarinen,  jo  kotisi  kuumoittavih'> 

»  Lönnrot  on  tästä  saanut  aiheen  kuvaukseensa  linnan  porttien  liikut- 
tumisesta  laululla  ennen  lukkojen  voitelemista  (VK  23:  34—7,  UK  42: 101—6). 


XXXVI,i  alkuperJiistä  SampojaUsoa .'  155 

kotkrilcHiiiirii  jnlituu  ilmeni  kaancii  kalk(';iiiiisrsi;i  pistosimolia 
taivnallo  ammuttaessa  (SSL  s.  159). 

Niciian  läänin  laulajista  yksin  Lonkan  Martiska  on  esittänyt 
kysymyksessä  olevan  kohdan,  mutta  se  riittää  todistamaan,  että 
Väinämöisen  vanmiaton  laulu  «m  Samp(tnni<inu  kuuluva  piirn> 
(P    06): 

Siitä  vanha  Väinämöinen  laulellessa  Väinämöisen, 

lauloa  hyrähtelevi.  vaan  ei  leuat  lonkaellut. 

Suu  liikkui,  järisi  parta 

Siitä  kuitenkin  puuttuu  laulun  vaikutus  kaihoihin  ja  kiviin,  jonka 
usein  tapaamme  loitsijan  kerskauksissa  oman  laulunsa  tehosta 
(Hakulinen  63;    Ahlqvist  B  235): 

A.  Olin  ennen  mies  minäkin,  B.  Jotta  ennen  aikoinansa 

kun  korolle  noustuani.  liikkui  linna,  järkkyi  järvi, 

huhmarelle  karattuani  vuori  vaskinen  vapisi, 

maa  alla  pakahteli.  torit  linnan  toisin  kääntyi, 

taivas  alla  halkieli,  välähteli  «  vavahteli?) 
kivet  i'annalla  rakosi,  linnan  västit 

hongat  kierit  kankahilla.  tämän  noian  noituessa. 

Mitä  taixiusta  entinen  aika  jälkimäisessä  kappaleessa  tarkoittaa, 
osoittaa  kolmas  muodostus,  missä  viitataan  siihen,  että  hätätilassa 
voi  maallisen  loitsijan  sijalle  astua  taivaallinen  (Meriläinen  II  437): 

Jos  minuss'  ei  miestä  liene.  kalliot  piti  iloa. 

(»nhan  poiassa  Jumalan  — .  tullessa  Jumalan  tunnin. 

Kivet  paukkui,  maat  tärisi,  avun  Herran  astuessa. 

Jumalan  tunli  on  tässä  käsitetty  Herran  avun  saapumisen  hetkeksi, 
mutta  luonnon  mullistuksen  yhteydessä  se  johtaa  ajatuksemme  Va- 
pahtajan kuolinhetkeen.  jolloin  maa  järisi  ja  kalliot  halkesivat. 

Maitten  eli  kallioitten  järinä  soveltuu  huonosti  aavalla  merellä 
esitettyyn  lauluun.  Sissosen  kappaleesta  näkyy  selvästi,  miten  se  on 
syrjäyttänyt  pään  järinän.  leukojen  vääntymättömyyttä  kuvaile- 
van jälkisäkeen  jäädessä  paikoilleen.  Yhtäläisin  säkein  on  välistä 
Vienan  läänissä  ynnä  itä-Pohjanmaalla  tavallinen  runolaulaja  esi- 
tetty ([Cajan  86,  Lönnrot  A  II  6.  10|.  8.  4  b): 

lljuuliu  t.  Näin  t.l  mies  lauloi,  järisi  parta. 

Kuulin  miehen  laulavaksi.  vaan  ei  leuat  lonkunneh<^t. 

urohon  hyriseväksi.  eikä  hampahat  hajonna. 

Tämän  piirteen  kuulumista  Samporunoon  kuitenkin  puoltaa  sen 
esiintyminen  sekä  Suomen  että  Vienan  Karjalassa.  Ettei  se  jälki- 
mäiselläkään alueella  (»le  tilapäinen  lisäys,  osoittaa,  sen  ilmaantumi- 


156  Onko  Sammon  ryöstö  XXXV'J,  , 

iicji,  paitsi  Ldiikaii  Martiskalla,  myös  Viiuimison  Oiitroilla,  vailvka 
väärällä   paikalla,   ajelehtineen   Väinämöisen  valituksessa  (s.  100). 

Lonkan  Martiska  on  liittänyt  Väinämöisen  lauluun  kuvauk- 
sen, miten  sitä  kuullessaan  kurki  säikähtää  (p  96): 

Kurki  kuuli  kumman  äänen  kaikeii  Pohjolan  herätti, 

laulellessa  Väinämöisen.  pahan  vallan  valpastutti. 

Kurki  päästi  kumman  kulkun,  Kaikki  Pohjola  heräsi, 
parkaisi  pahan  sävelen; 

Ensimäinen  säe:  kurki  kuuli  kumman  äänen,  on  pelkästään  muo- 
dostus kolmannesta,  jonka  vienanpuolisilla  toisinnoilla  on  tavalli- 
sesti vielä  yhtäläisempi  muoto:  kurki  päästi  t.  laski  kumman  äänien 
(p  20  ym;  4  ym). 

Ilomantsin  puolella  ei  Väinämöisen  laulua  ktirki  säikähdäkään, 
vaan  välillä  on  kuvaus  muurahaisen  puraisemisesta 
(j  222—3): 

Kusijaineii,  kurja  poika,  väkilintu  väljän  äänen, 

tuo  kusi  kuren  jaloille.  parkaisi  pahan  sävelen; 

Kurki  laski  suuren  kulkun,  tuosta  Pohjola  havaitsi. 

Tämä  säkeistö^  on  välistä  sovitettu  lauluun  kelioituksen  ja  lau- 
lun kuvauksen  edellekin  (j  226,  229).  Myös  itsenäisenä  runokappa- 
Icena  on  se  tavattu  Suomen  pohjois- Karjalassa  ynnä  pohjois-Sa- 
vossa  (j  235,  237,  g  236). 

Vienan  puolella,  on  muurahaisen  pui-aiseminen  ainoastaan 
Lonkan  Maitiskan  kappaleessa  väistynyt  Väinämöisen  laulun 
tieltä;  muuten  se  on  tämän  säännöllisesti  syrjäyttänyt.  Se  ei  kui- 
tenkaan aina  liity  Väinämöisen  kieltäytymiseen  laulamasta.  Vuon- 
nisen  Ontrei  on  sen  Sjögrenille  esittänyt,  samoin  kuin  sittemmin 
hänen  poikansa  Vassilei,  jo  ennen  kehoitusta  laulamaan  ja  Lönn- 
rotille vasta  sen  jälkeen,  kun  on  noustu  purjepuuhun  tähystelemään. 
niinkuin  myös  hänen  Jyrki-poikansa  on  laulanut  (p  79.  91;  79  a 
84).  Ontrei  ja  Jyrki  ovat  tähän  säkeistöön  vielä  lisänneet  sanan-' 
laskuntapaisen  säeparin  (p  79.  vr.  58  a  muist.): 

Muurahainen  musta  lintu.  parkaisi  pahan  säxcien; 

kaksijatkoinen  Kaleva.  siitä  Pohjola  havaitsi. 

se  kusi  kuren  jaloille.  Toivoi  lempo  lehmäksehm. 

Kurki  laski  kumman  äänen,  piru  pitkähännäksehen. 

^  Sen  edellä  käy  joskus  Lemminkäisen  surma-runon  ja  Lintujen  pitoi- 
hinkutsu-runon  mukaan  muodostettuja  säkeitä:  tuopa  Pohjolan  lumovi,  muu^ 
kaikki  lumovi  kyllä,  vain  ei  lumofnujt  ku  sijaista  (j  226);  kielti  kuret,  kielti 
käret,  yhV  ei  kiellä  kusijaisla  (q  231). 


XXXVI,  I  alkuperäistä  Sampojaksoa  .'  15* 

Pari:?s;i  ctoläisertimässä  toisinnossa  Väinämöisen  kieltäytyessä 
i.iiilaniasta  hänen  Sammon  kera  ry  ostamansa  nuorikko  vihastuneena 
käskee  muurahaista  puremaan  kurjen  sorkkia,  jotta  kurki  ääntäisi 
ja  herättäisi  Pohjolan  (p  9,  18),  Kolmannessa  rajaryhmän  kappa- 
leessa vakuutetaan  Pohjolan  heränneen  nimenomaan  kurjen  huutoon 
(p  42): 

Kaikki  Pohjola  heräsi,  kuren   ääntä   kiiulenuihan. 

rajakunta  raivauntui  pahan  linnun  parkaisua. 

Tähän  kohtaan  kuuluva  ja  siinä  joskus  esiintyväkui  (vr.  s.  94) 
<'ii  kuvaus,  mitenkä  Pohjan  akka  eli  eukko,  joka  muutamassa  toi- 
sinnossa  saa   määreekseen:  nenä  vanka  Vuojolainen  (p  64,  73,  26): 

X(Uisi  uhkaen  unesta.  voivotellen  vuotehista. 

.  Eräässä   kirjaanpa  n  ossa   mainitaan   Pohjolan   emännän  luius- 
.seen:  'pitkän  unen  maattuansa  (p  48,  vr.  50). 

Eusimäisenä  heränneen  emännän  huolena  on  omaisuutensa 
tarkastaminen.  Ilomantsin  Mekrijärven  Simana  Huohvaiuiiuen  ja 
Simana  Sissonen  sekä  Hattupään  Arhippa  Buruskainen  lauloivat 
vähän  eri  laatuun  (j  227,  222—3,  229): 

A.  Pohjan  eukko  yhis  nousi.  katsoi  karjansa  katovan. 
juoksi  riistariihen  luokse.  alenevan  arvionsa, 
kartanoa  katsomahan:  C.  Katsele  vi  karjojansa: 
»riista  kaikki  pois  kaonna!»  »kaksin  karjasta  kato  vi. 

B.  Itse  Polijolan  emäntä  kymmenin  kylän  luvusta; 
katselevi,  kääntelevi,  jo  Väinö  eloja  viepi.» 

Viimemainitussa  toisinnossa  (C)  Sanipormio  alkaa  vasta  muu- 
rahaisen ja  kurjen  seikasta.  Välittömästi  sen  edellä  käy  paime- 
nessa olleen  lapsen  valittelu  äidilleen  (j  229): 

Ivaikki  karjasi  levisi.  —  katoi  kaksi  kymmenistä. 

Sj  111,1  ii.i  Sissosen  esittämästä  kertosäkeestä  (B):  alenevan 
aniunsa,  on  O.  A.  Kallio  huomauttanut,  että  se  perustuu  kirjalli- 
seen lähteeseen.  Salamniuksen  Ilolaulussa  Jeesuksesta  kerrotaan 
näet  Heroodes  kuninkaasta,  että  hän: 

Pelkäs  valtansa  vajoovan,  alenevan  ai'vionsa. 

Huomattava  kuittmkin  on  että  an:io  sanalla  Sissosen  kappaleessa 
ei  ole  arvon,  vaan  perityn  omaisuuden,  samoinkuin 
Sisiliskon  synnyssä  perillisen  merkitys  (SSL  s.  195,  vr.  ruotsin 
un   ja  arvinge). 


158  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI,  n 

Ensimäisessä  näytteessä  (A)  ilmaantu^'"aa  riistariihtä  vastaa 
Vienan  läänissä  toisinaan  aitta  (esim:  p  42): 

Heti  Pohjolan  emäntä  »Jo   on  tästä  Sammo  viety, 

juosten  aittahan  menevi,  kirjokansi  kaivettuna», 

sammoin  (!)  uutehen  tupahan: 

Juoksu  aittaan,  joskus  nimenomaan  mäelle  (p  4),  on 
saatu  Sampojakson  keskiosasta,  jossa  emäntä  kuultuaan  Väinämöi- 
sen itkun  mereltä  rientää  pukeutumaan  (s.  99).  Kertosäkeen  sam- 
moin ei  ole  missään  tekemisissä  Sammon  kanssa,  vaan-samoa  sanan 
muoto  (<C  samoen). 

Ennen  juoksuun  lähtöä  mainitaan  eräässä  toisinnossa  emän- 
nän tapautuneen  taskuunsa,  samoinkuin  sittemmin  Väinämöinen 
piitä  etsiessään  (p  17:  214,  227).  Siitä  ovat  Latvajärven  Arhippa 
ja  hänen  poikansa  Miihkali  muodostaneet  t ajautumisen  Sat)ipoon 
(p  54,  [58,  58  a]): 

[Niin]   tapasi  [t.  tapautui]  (t.  S.  on  v.  muille  maillej. 

Sampoansa   [t.  Sampohonsaj:      kirjokansi  kannettuna.» 
»Jo  on  Sampo  muunne  viety  [Viitisckse,   vaatisekse  jne.J 

Vuonnisen  puolella  esitetään  ainoastaan  emännän  havainto 
(p  79;  99): 

A.  Sampo   oli  viety  Pohjosesta.      B.  »Jo  on  meiltä  Sampo  viety 
otettu  omin  lupisin.  yheksän  sylen  syv[ä]stä.» 

Emännän  itsekseen  puhelun  on  Tsenan  Jyrki  Kettunen  laa- 
jentanut kysymykseksi  ja  vastaukseksi  (p  63  a): 

Meni  Sampo[aJ  katsomahan:  —  »Jo  on  täältä  Sampo»  jne. 

»Jok'  on  täältä  Sampo  saatu  Läksi  Sampo  [a]  tapoamahan 

yheksän  lukun  takoa,         ^  vyöltä  vanhan  Väinämöisen. 
Pohjolan  kivimäestä?» 

Mekrijärven  Simana  Sissonen  ja  Vuonnisen  Ontrei  panevat 
emännän  suoraapäätä  varustamaan  väkeä  purteen  (j  223;  p  79,  [79  aj): 

A.  Pani  joukon  jousiliinsa,  B.  l^ani  sata  miestä  soutamahan, 

laittoi  miehet  miekkoihinsa,  tuhat  airon  pyyrymille  — 

sata  miestä  soutamahan,  siitä  läksi  scuitamahan 

tuhat  ilman  istumahan;  [t.  ajamahan  Väinämöistä], 
läksi  Väinämön  jälestä. 

Latvajärven  Arhippa.  antaa  emännän,  samoinkuin  Sammon 
ryöstöön  suoriutuvan  Väinämöisen,  ensin  rakentaa  purtta,  mihin 
ei  mitenkään  luulisi  olevan  aikaa  (p  54):  ^ 

^  Toisen  inyöheniniän  latvajärveläisen  laulajan  mukaan  emäntä:  työnsi 
maalla  valmiin  puisen  purren,  seitsenlaitaisen  venehen  (p  62).    Arhipan  poika 


XXXVI,  1 


alkuperäistä  Sampojak-oa? 


159- 


Siitä  Pohjolan  emäntä 
vastat  varoi  siiviksensä. 
*Ijaittoi  rautaista  sotoa, 
teräksistä  teljetteli 


Niin    rakensi   Polijon  purren;     sata  miestä  miekallista, 
sata  miestä  sauvoimihin,  tuhat  miestä  ampujata. 

tuhat  airohon  urosta, 

Parissa  eteläisemmässä  Vienan  läänin  toisinnossa  emäntä 
yleensä:  hankitsevi  satahangan'{p  4,  15), 

Lonkan  Martiska  puhuu  erikoisesti  sodan  laittamisesta  (p  96): 

jälkeen  vanhan  Väinämöisen. 
Pani  100  miestä  huoparihin, 
tuhat  airon  pyyrymihin.* 
(?)  laivoa  rakentaa. 

Saman  piirteen  hän  esittää  myös  Lemminkäisrunossaan. 
Kun  Luotolaan  saapuneen  Lemminkäisen  oli  Pohjolan  emäntä  sur- 
mannut, niin  Kave  huomatessaan  harjasta  verta  vuotavan  (p  815): 

Lähti  leivon  lentimille,  Lenteä  lekuttelevi. 

lenteä  lekuttelevi.  Liikautti  leukaluuta; 

Siitä  Vuojelan  emäntä  purskahti  punainen  sappi 

laitti  rautaista  sotoa,  *kahen  puolin  leukaluista, 

teräksistä   tellitteli.  Hävitti  soan.* 

Jatkona  (ks.  s.  114)  on  Sammon  taonnan  säkeitä,  joissa  niin- 
ikään emännän  alkuperäinen  asuntopaikka  Vuojela  on  säilynyt. 
Jos  myös  esitetty  kappale  on  Samporunoa,  —  Lemminkäisen  surma - 
T'unoon  se  ei  ainakaan  kuulu  —  niin  punainen  sappi  ei  ole  purs- 
kahtanut Kapeen,  vaan  Vuojelan  emännän  leukaluista,  mikä  hyvin 
soveltuisi  ilmaisemaan  hänen  mielialaansa  havaitessaan  Sammon 

|-Vn^t('tvksi. 


-\avistaen   takaa-ajoa    Sammon   ryöstäjät  alkavat   tähystellä 
eri  suuntiin.    Siitä  Simana  Sissonen  lauloi  Ahlqvistille  (j  222): 


Virkki  vanha  Väinämöinen: 
»oi  oot  seppo  Ilmarinen, 
katsele  etinen  ilma!» 

Siitä  seppo  Ilmarinen 
otti  kiikarin  käteensä 
ja  katsoi  etisen  ilman. 
I:  »Selkeä  on  etinen  ilma!» 
V:    »Oi   oot  nuori  Joukamoinen, 
katsele  takainen  ilma!» 

Sitten   nuori  Joukamoinen 


otti  kiikarin  käteensä, 
jo  katsoi  takaisen  ilman. 
J:  »Sekav'  on  takainen  ilma: 
mikä  tuo  tulevi  tuolta? 
Katso  vanha  Väinämöinen!» 
V:  »Jo  tulevi  Pohjan  pursi, 
satahanka  halkoa  vi; 
sata  on  miestä  soutamassa, 
tuhat  ilman  istumassa.» 


Miihkali  oi  tällä  kohdalla  puhu  mitään  purresta  eikä  soutajista,  vaan  sen 
sijaan  ku\'ailee  ratsumiesten  varustamista:  miekoitti  sata  on  miestä,  scUuloitsi 
sa\tn  hevosta  ip  58  a). 


160  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI,  i 

Euro pae ukselle  esittäessään  hän  muisteli  vain  Ilmarisen  loJ- 
mantena  päivänä  kehoittamatta  tehneen  kaikesta  selkoa  Väinä- 
möiselle (j  223).  Hänen  sisarensa  poikain  toisinnot  kuitenkin  osoit- 
tavat edellisen  laulutavan  alkuperäisemmäksi  (j  225).  Hänen 
veljenpoikansa  mainitsee  ensin  Joukamoista  pyydetyn  (j   226): 

»Nouses  tuota  katsomahan  airoilta  ylimäisiltä.» 

Mutta  Joukamoisen  onkin  sitten  tehtävä  kaikesta  selko,  jonka  jäl- 
keen Väinämöinen  pyytää  Ilmarista  airoilta  alimaisilta  ^  antamaan 
piitä.  Hattupään  Arhippa  Buruskaisen  mukaan  Väinämöinen 
kelioittaa  yksistään  Joukamoista  katsomaan  etistä  ilmaa  ja  tämä 
vuorostaan  Väinämöistä  katsomaan  takaista  ilmaa  (j  229).  Nähtä- 
västi on  alkuansa  Joukamoinen  esiintynyt  ennen  Ilmarista  tähys- 
telijänä. 

Takaa-ajajan  tähystelemistä  Samporetkellä  vastaa  Laiva- 
retkellä  sattuneen  esteen  katsominen,  joka  on  Suomen  itä-Karja- 
lassa paraiten  säilynyt  (KRH  s.  105): 

Virkki  vanha  Väinämöinen:  »ei  kivellä,  ei  haolla, 

»hoi  oot  nuori  Joukamoinen  kirjavan  hauin  hartehilla.» 
pyörähtäitse  katsomahan,  (Samoin  Ilmarinen), 

missä  lie  venonen  kiinni!»  Tuopa  vanha  Väinämöinen 

Tuopa  nuori  Joukamoinen  pyöräht'  itse  katsomahan; 

pyörähtihe  katsomahan:  niin  on  kuin  sanotahan. 

Laivaretkeen  tämä  säkeistö  ei  ole  voinut  kuulua,  ennenkuin 
siihen  liittyi  kalanluisen  Kanteleen  synty,  josta  päättäen  se  on 
mukailtu  vastaavasta  Samporetken  kuvauksesta,  eikä  päm\'astoin. 

Tähysteltäessä  käytetty  kiikari  ei  tietystikään  ole  voinut  kuu- 
lua pakanuudenaikaiseen  sankarirunoon.  Mutta  se  ei  ole  ilomantsi- 
laisen laulajan  tilapäisesti  lisäämä.  Sillä  Vienan  läänissä  tavataan 
eksyneenä  Kantelejaksoon,  siihen  kohtaan  missä  kuvataan  purren 
kiinni  tarttuminen,  senraavn  ilm(M'sosti  Sampojaksosta  lainattu 
säkeistö  (p  643): 

V:  »Nouses  kaunis  Kaukomieli,     ^.     Katsele  vi,  kääntelevi. 
nouses  sie  katsomahan,  kiikarilla  kirkoittavi: 

kivelläkös,   kannollakos  — ?»  »ei  kivellä,  ei  kannolla»     -. 

Kiikarin  on  täytynyt  ilmaantuakseen  sekä  suomen-  että  vie- 
nankarjalaisessa toisinnossa  tulla  Samporunoon  lännempänä  Suo- 
messa. Vielä  voinee  päättää  Samporunon  saapuneen  karjala isalueille 

1  Vr.  päinvastaista   Joukamoisen  ja  Ilmarisen  asemaa  veneessä  s.  133. 


XXXVI.i  alkuperäistä  Sampojaksoa?  161 

vasta  uudemmalla  ajalla,  sen  jälkeen  kuin  kiikari  on  tullut  suoma- 
laisille merenkulkijoille  tunnetuksi. 

Vienan  läänissä  Väinämöinen  kelioittaa  joko  Joukahaista  tai 
hänen  sijaistansa  Ikutieraa  taikka  myös  Ilmarista  tähystämään. 
Näytteiksi  soveltuvat  Latvajärven  Arhipan  ja  Vuonnisen  Ontrein 
laulutavat  (54;  79): 

A.  »Ylimäinen  ystäväni,  vaatevarpahan  rapa'a, 
nouse  purjepuun  nenähän,  katso  itä,  katso  länsi, 
katsi-     (korj.     kasis-)    liekahan     katso  pitkin  Pohjon  ranta!» 

kava'a,  Siitä  seppo  Ilmarinen 

katso  iät,  katso  lännet,  nousi  —  rapasi  —  katsoi  — : 

katso  pitkin  Pohjon  ranta!»  »havukoif  on  haavat  täyet, 

Ikutiera  Nieran    poika,  korvet  kirjokokkoloita». 

hyvä  kielas  kaskeakin,  —  »Jo  tunnen  valehtelijan, 

kepeä  kehuttoakin,  katso  itä»  jne. 
nousi  —  katsoi  —  sanoi  — :  Siitä  seppo  Ilmarinen 

»jo  tulevi  Pohjon  pursi,  katsoi  iän  jne. 

satahanka  hakkoavi,  »Jo  tulevi  pursi  Pohjon, 

sata  miestä  sauvomissa»  jne.  satahanka  hakkoavi, 

B.  »Ohoh  seppo  Ilmarinen,  sat'  on  miestä  soutamassa, 
nouses  purjepuun  nenähän,  tuhat  airon  pyyrymillä.» 

Ikutieraa  kuvaava  säepari:  hyvä  kielas  kaskeakin,  kepeä 
kehuttoakin,  s.  o.  kehoittaakin,  minkä  Lönnrot  on  muuntanut:  hyvin 
kärkäs  käskemättä,  kehumattakin  kepeä  (UK  43:  37 — 8),  tavataan 
myös  Arhipan  esittämässä  Neitsyt  Maarian  virressä,  jossa  Piltti 
piika  lähtee  Maarialle  kylyä  kysymään  (I  1103). 

Purjepuun  kertosanana  esiintyy,  paitsi  katsi-,  kasis-  eli  kasin 
(p  77)  liekaa  ja  vaatevarpaa  (vr.  varpavaate  p  55),  vielä  raakanuora 
Lonkan  Martiskalla:  ruokonuorahan  rupea  (p  96). 

Idän,  lännen  ja  Pohjan  rannan  eli  meren  (p  63  a  — 5)  katsele- 
misella on  vastineensa  etelämpänä  lauletussa  Veneeseen  pyrkivän 
neidon  runossa  (KRH  s.  790): 

Katsoin  linnat,  k.  lännet «  lan-    katsoin  puolet   Pohjanmaata. 

nat). 

Että  linnat  ovat  alkuperäisemmät  kuin  runomittaan  soveltumat- 
tomat iät,  osoittaa  yhdessä  Samporunon  toisinnossa  säilynyt  muun- 
nos liiat  (p  64). 

Luonnottomalta  tuntuu  haukkojen  ja  kokkojen  kuvittelemi- 
nen puista,  jopa  korvesta  näkyviksi,  kun  ollaan  kaukana  merellä.  ^ 


^  Lönnrot   on    Uudessa    Kalevalassa    lisännyt  saaren,  josta  puitten  ja 
lintujenkin  voi  hyvin  ajatella  näkyvän  (UK  43:  57). 

11 


162  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVJ,i 

Tämä  lisäpiirre  tavataan  ainoastaan  Vuonnisen  ynnä  Lonkan  lau- 
lajilla. Aunuksen  puolella  sama  säepari  esiintyy  loitsussa  (ks.  I  os. 
s.  78).  Ilmarisen  kuvitteluun  liittyvä  Väinämöisen  syytös  valheesta 
on  otettu  Kilpakosinnasta.  Ontrein  poika  Jyrki  ei  sitä  esitä,  vaan 
antaa  sen  sijaan  Väinämöisen  vielä  itse  nousta  purjepuuhun  katso- 
maan (p  84). 

Luonnollisemmalta  tuntuu  muutamassa  Latvajärven  ynnä 
yhdessä  Kiimasj arven  toisinnossa  näköpiiriin  ilmaantuva  p?7'-? 
(p  53;  61;  60;  18): 

A.  V.  sanoo  soutajille,  jotta:        C.     Näkyi  Pohjasen  perältä 
»katsokoa  j alelle  päin!»  niinkuin  pilvi  nousevaksi. 
Tulee  pysty  pilven   kokka.  D.    »Käännä  päätäs  luotehelle, 

B.  On  kuin  pystyn  pilven  kokka,     luotehelta   pilvi  nousee.» 

Ensin  esitetty  suorasanainen  muodostus  kuitenkin  osoittaa, 
että  tämä  piirre  on  otettu  Pakenijain  sadusta  (Suomen  kansan 
sat.  ja  tar.  I  12  III). 

Parissa  vuokkiniemeläisessä  kirjaanpanossa  kuvitellaan  pur- 
ressa näkyvän  itse  emännänkin  (p  64,  77): 

A.  »Jo  tulevi  Pohjan  eukko,  B.    »Tuhat  airossa  umsl.i. 

nenä  van  ka  Vuojolainen,  Itse  Pohjolan  emäntä 

sat'  on  miestä  soutimilla,  istuvi  perässä  purtta 

tuhat  airon  tutkaimessa.»  niinkuin  Tuonen  suolakopsa.»  ^ 

Niissä  vienanpijolisissa  kappaleissa,  joissa  ryöstetyn  Sammon 
mukana  seuraa  palkkioksi  luvattu  neito,  toisinaan  tämän  kehoi- 
tuksesta (p  9  a  ym): 

Vaka  vanha  Väinämöinen  luonti  silmän  luotehelle, 

käänti  pään  on  päivän  alle,  katsoo:  tulee  Pohjon  pursto(I). 

Luoteelle  katsominen  on  lähinnä  ollut  lainattavissa  Kilpakosinta- 
runosta  (p  439).  Siihen  on  vuorostaan  Suomen  itä- Karjalassa  se- 
kaantunut Samporunosta  satahankaisen  veneen  näkyminen  (i  272): 

Yötytti  —  pesi  —  satahanka  halkaisevi; 

loi  silmänsä  luotehelle,  sat'  oli  miestä  soutamassa, 

katsovi:  vene  tulevi,  tuhat  ilman  istumassa. 

Mahdollisena  jälkenä  Sammon  ryöstöstä  on  vielä  mainittava 
toinen  itäkarjalainen  katkelma,  joka  on  eksynyt  Ison  tammen 
runoon  (i  273): 

^  Tämä  säe  on  väännetty  Väinämöisen  istumisesta  Kantelejaksoon 
kuuluvalla  Laivaretkellä  (I  575):  niinkuin  Suomen  suolasäkki,  Tukulniin 
humalatukku. 


XXXVI.  1  alkuperäistä  Sampoiaksoa?  163 

vSeltisin(!)  sepon  venosen  kaikk'  on  miehet  miekkoinehen, 

rautarinnoilla  rakettu,  urohot  orushoinohen; 

vaskilaioilla  valettu  — .  sat'  on  miestä  soutajia, 

8at'  on  miestä  soimasessa.  tuJiat  [ilman  istujia], 
tuhat  miestä  tukkusessa; 

Simana  Sissonen  Ahlqvistille  laulaessaan  jatkoi  (j  222): 

Tuli  tuska  Väinämöisen,  lyökse  sinne,  lyökse  tänne, 

pakko  raavahan  urohon,  vaan  ei  löytänyt  lepoa. 

Edellisen  säeparin  hän  oli  jo  esiintuonut  Sammon  ryöstön  johdan- 
noksi muodostamassaan  kokoonpanossa  Polvenhaava-iunon  jäl- 
keen (s.  125).  Jälkimäinen  on  voinut  johtua  Salamniuksen  Ilo- 
laulusta, kuten  Ahlqvist  on  huomauttanut  (Tutk.  Kalev.  tekst. 
s.  15—6). 

Sekä  Ahlqvistille  että  Europaeukselle  miltei  yhtäpitävästi 
Sissonen  kuvasi  salakarin  luomista  taikomalla  ynnä  purren  kiinni 
tarttumista  (j  222,  [223]): 

Virkkoi  seppo  Ilmarinen:  Luotiin  luo'oksi  jne. 

»Oi  oot  vanha  Väinämöinen.  Tuo  tuli  [t.  Luoto]  pitkä  poh- 
anna  [t.  ota]  piitä  pikkuruinen,  josehen, 

tauloa  taki  vähänen;  suvehen  sitä  pitempi, 

luomme  luo 'oksi  merehen,  itähän  iäti  pitkä, 

salasaaren  siunoamme.»  loppumaton  luotehesen; 

Siitä  vanha  Väinämöinen  tuohon  puuttui  Pohjan  pursi, 

antoi  piitä  jne.  satahanka  salpasihen, 

Simanan  sisarenpojat  ynnä  veljenpoika  esittävät  epäilemättä  oi- 
keammin Väinämöisen  pyytäneen  ja  Ilmarisen  tai  Joukamoisen 
antaneen  piitä  ynnä  taulaa,  jotka  Väinämöinen:  loi  luodoksi  merelle 
(j  225—6,  225  muist.).  Arhippa  Puruskaisen  kappaleessa  Jouka- 
inoinen  pyytää  Väinämöiseltä  mainitut  tulusvehkect  ja  sfi;itH;i,mi 
(j  229): 

Loipa  luo'oksi  merehen,  suvehen  pitemmin  puolin,- 

poikkitoimin  pohjosehen,  vielä  verka  luotehelle. 

Että  alkuansa  on  ollut  Väinämöinen  pyytäjänä,  Ilmarnien 
antajana  ja  taas  Väinämöinen  heittäjänä,  vahvistaa  Lonkan  Mar- 
tiskan  ja  hänen  poikansa  laulutapa  (p  96,  99).  Muissa  vienanpuoli- 
sissa  toisinnoissa  toimii  Väinämöinen  tällä  kohtaa  yksinään.  Vuon- 
uisen  Ontrei  ja  Latvajärven  Arhippa  ovat  laulaneet  (p  79  a,  [79];  54j: 

A:    Sanoi  vanha  Väinämöinen:       luon  ma  luotosen  merelle, 
»keksin  kummoa  vähäsen,  karipään  kasvattelen; 


164  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI.» 

otan  piitä  pikkaraisen,  löihen  kukkaroisehcnsa, 

tauloa  taki  vähäsen,  löysi  piitä  pikkaraisen, 

luon  luotosen  merelle,    .  tauloa   taki  vähäsen, 

yli  olkani  vasemen,  nekin  mestasi  merehen, 

mihin  puuttuis  pursi  Pohjan,  saattavi  sarajaha[sen] 

satahanka  halkeaisi.»  yli  oikean  oFansa, 

Siitä  otti  Väinämöinen,  kautti  kainalon  vasemen. 
otti  piitä  pikkaraisen,  Itse  noin  sanoiksi  virkkoi: 

[tauloa  taki  vähäsen,  »luotihin  merehen  luoto, 

luopi  luotosen  merehen  salasaari  siunattihin, 

yli  olkansa  vasemen];  itähän  ikäti  pitkä, 

karipään  kasvatteli;  Pohjolahan  polveksehen, 

[siihen  puuttui  Pohjan  pursi,]  luotehelle   loppumaton, 

satahanka  halkieli.  johon   purret   puuttukohot, 

B.    Silloin  vanha  Väinämöinen  venehet  takeltukoliot!» 
jo  näki  tuhon  tulevan,  Niin    on     puuttuu [t]    Pohjon 

hätäpäivän  päälle  saavan,  pursi, 

tapasi  on  taskuhunsa,  *  vene  hankava  halennut. 

Väinämöisen  ennakkoilmoituksen,  mitä  tulisi  tekemään,   on 

Ontrei  muodostanut  itse  tapahtuman  esityksestä  muuntamalla  vain 

teonsanat  kolmannelta  ensimäiselle  personalle  ja  sovittamalla  joh- 

dantosäkeen  Lemminkäisrunoista  (p  759): 

»Mipä  on  kumma  ensimäinen?»  —  »Kyllä  siihen  keinon  keksin.»- 

Tuhon  eli  hätäpäivän  on  Ontrein  mukaan  Väinämöinen  tun- 
tenut tulevan  jo  ajelehtiessaan  Pohjolaan;  Lonkan  Martiska  on 
saman  tunteen  omistanut  Pohjolan  emännälle  hänen  purtensa 
kiinni  puuttuessa  (p  96).  Lainattu  on  tämä  piirre  lähinnä  Väinä- 
möisen Tuonelassa  käynnistä,  josea  se  ilmaantuu  useammilla  Vie- 
nan läänin  alueilla  (I  Ak  357,  Lt  362,  Vn  370,  Uh  378),  Länsi-Suo- 
messa on  sitä  käytetty  piispa  Henrikin  surma-virteen  ja  Vii  on  puo- 
lella Marketan  runossa  synnyttäjän  tuskanhetkiä  kuvaan.aan 
{tusad — hädapäevad  Kant.  tutk.  I  s.  127,  133 — 4).  Nähtävästi  tämä 
on  suomalaisille  ja  virolaisille  yhteinen  sananlaskuntapainen  säepari. 

Tasku  ynnä  kukkaro,  jonka  sijalla  toisinaan  mainitaan  hduk- 
set  (p  60—1  ym),  ilmaantuvat  kaikilla  muilla,  paitsi  pohjoisin.milla, 
Vienan  läänin  runoalueilla  ja  ovat  skandinavilaisesta  lainahanasta 
(laska)  päättäen  olleet  runossa  jo  sen  Suqmen  puolelta  saapuessa. 
Mutta  niiden  puuttuminen  Sammon  ryöstön  suomenkarjalaisesta 
muodostuksesta  panee  epäilemään  niiden  runoon  kuulumista.' 


*  Samoin  on  laita  säeparin:  otti  ongen  taskustahan,  väkärauan  väskystä- 
hän.  joka  esiintyy  sekä  Vellamon  neidon  onginnassa  etlä  Lemminkäisen 
virressä  käärmeolutta  tarjottaessa,  mutta  ci  kumpaankaan  r»  noen  alkuansa 
kuulune  (p  278—9,  614,  771  ym). 


XXXVI,  1  alkuperäistii  Sampojaksoa?  165 

Pii  ja  taula  ilmaantuvat  myös  Suomen  Karjalan  ynnä  Karja- 
lan kannaksen  häävirsissä,  joissa  morsianta  neuvotaan  niitä  mie" 
heltään  pyytämään  tai  itse  ottamaan  sytyttääkseen  tulta  aamuisin 
(vr.  UK  23:  135 — 8).  Tulen  sytyttämistä  varten  myös  Vetrikan  ja 
Katrin  runossa  samoilla  seuduin  melusta  herännyt  Antti  toisinaan 
pyytää  Annia  piillä  iskemään  taulaa  tai  itse  (KEH  s.  147): 

()tti  piitä   pikkaraisen,  tauloa  ani  vähäsen. 

Samporunossa  esitetään  tulen  iskentä  vain  kerran  Tulen  synnystä 
lainatuin  säkein  (p  53,  vr.  SSL  s.  102): 

Iski  tulen  kyntehensä,  (Loi  sen  jälelleen  päin): 

järkytti  jäsenehensä.  »Tulkohon  tulinen  vaara!» 

Parista  vienanpuolisesta  toisinnosta  puuttuu  tarpeettoman  taulan 
maininta  (p  4,  17): 

A.    Tapasihen  taskuhunsa  —         B.     Löysi  kiveä  murusen, 
löysi  piitäkin  murusen.  löysi  piitä  pikkaraisen. 

Arhipan  laulutavassa:  nepä  mestasi  ynerehen  (vr.  myös  p  3,  5),  on 
viitattu  sekä  piihin  että  taulaan.  Mutta  hänen  poikansa  Miihkali 
ynnä  useammat  Vienan  läänin  laulajat  käyttävät  yksiköllistä  lause- 
tapaa:  senkin(p  58,  60 — 1,  63  a,  96).  Alkuansa  on  ehkä  luoto  voinut 
syntyäkin  yksistään  piistä  tai  muusta  kivestä. 

Arhipan  säkeessä:  yli  oikean  oVansa,  on  murteellinen  sanan- 
muoto, joka  palautettuna  runokieleen:  olkansa,  ei  sovi  runomit- 
taan. Sen  muunnos  oikeasta  olkapäästä  (63  a)  ynnä  kertosäe:  kantti 
kainalon  vasemen,  osoittautuvat  selvästi  siirtyneiksi  Väinämöisen 
ammunnasta  (s.  85).  Oikealla  kädellä  heitettäessä  luonnollisemman 
ja  siitäkin  päättäen  alkuperäisemmän:  yli  olkansa  vasemen,  on  säi- 
lyttänyt, paitsi  Ontrei,  muudan  myöhenipi  latvajärveläinen  laulaja 
(\)  62). 

Luodon  luominen  ja  etenkin  salasaaren  siunaaminen  ovat  tus- 
kin alkuansa  kuuluneet  pakanuuden  aikuiseen  runoon.  Tämä 
kohta  tulee  seuraavassa  luvussa  lähemmin  tarkastettavaksi.  Mainit- 
takoon ainoastaan,  että  myöhemmät  Latvajärven  laulajat,  niiden 
joukossa  Arhipan  poika,  ovat  tällä  kohdalla  sanelleet  (p  58,  60; 
62;  61): 

A.  »Tuosta  luoto  kasvakohon!»      kivet  suuret  vääntyköhöt. 

B.  »Tulkohon  kivinen  luoto!»         *  Elköön  ylitse,  e.  alatse, 
e.  »Tuohon  korko  kasvokohon,      e.  ympäri  mistäni  pääskö!*» 


1()6  Onko  Sammon  ryöst(")  XXXVI,  j 

Viimemainittu  suorasanainen  lisäys  on  saatu  sam<isi,i  Pakeni  jäin 
sadusta,  josta  pilven  näkeminen  on  otettu  (s.  162)  ja  jonka  mukaan 
myös  länsi-inkeriläisen  Päivän  päästön  loppuosa  on  muodostettu 
(KRH  s.  58,  47 — 52).  Päivän  päästö-runossa  syntyy  heitetystä 
sierasta  säännöllisesti  maanpäällinen  suuri  kivi  tai  mäki,  vain  har- 
voin   kivinen  luoto,  sekin  nähtävästi  vedenpäällinen  (KRH  s.  48): 

Niin  kasvoi  kivinen  luoto;  lomivat  kivisen  luo 'on. 

Jos  tällä  luodolla  on  jotakin  tekemistä  Samporunon  luodon  kanssa, 
mikä  on  tuskin  luultavaa,  on  edellisessä  pikemmin  oletettava  jälki- 
mäisen vaikutusta  kuin  päinvastoin,  joten  Sammon  ryöstön  selittä- 
minen Päivän  päästöstä  kehittyneeksi  kadottaa  viimeisenkin  tu- 
kensa. 

Toivotus  purren  puuttumisesta  on  myöhemmin  muodostettu 
itse  puuttumisen  mukaan.  Määrettä  Pohjan  ei  Arhippa  ole  saanut 
muodostukseensa  sopimaan. 

Hänen  poikansa  Miihkali  ja  Vuonniscn  Ontrei  Lönnrotille  lau- 
laessaan ovat  koettaneet  sen  säilyttää  käyttämällä  murteellista 
muotoa  puuttuis,  joka  runokielelle  muunnettuna  puuttuisi  ei  taas. 
mahdu  säkeeseen:  »jotta  tai  mihin  puuttuis  Pohjan  pursi.»  (p  58,  79  a). 

Pillien  puuttuminen  on  myös  Kantelejaksoon  kuuluvassa 
Laivaretkessä  oleellin^en  piirre.  Hauin  hartioille  puuttunut  pursi  on 
tavallisesti  Väinämöisen,  jonka  olemme  havainneet  Samporetkestä 
siirtyneen  Laivaretkeen,  mutta  toisinaan  myös  Jumalan  eli  Luojan 
(KRH  s.  114,  103).  Inkeriläisessä  Luojan  laivaretkessä  kuitenkin 
vain  harvoin  mainitaan  myrskyn  laskettaneen  laivan  kiinni  ja  sil- 
loin yksinkertaisesti  kiveen  tai  luotoon  (III  346,  1201).  Latvajärven 
Arhipan  säilyttämässä  Luojan  laivaretken  alkuperäisessä  muodos- 
tuksessa, jossa  Iki-Turso  nostaa  päänsä  merestä,  ei  myöskään  ole 
puhetta  purren  kiinni  puuttumisesta  (p  389).  Tämäkin  piirre  on 
siis  siirtynyt  Samporetkestä  Luojan  laivaretkeen  eikä  päinvastoin. 
Siirto  on  saattanut  tapahtua  silloin,  kuin  Pohjan  purren  paikalla  oli 
iilkuperäisempi  Vuojan  pursi,  josta  eteläisimmän  salminpuolisen 
toisinnon  Luojan  pursi  olisi  helposti  suoritctlu  muunnos. 

Yksin  Siin;iii,i  Sissonen  oii  s;iilyii;iiiyt  emännän  yrityksen  ir- 
roittaa  kiinni  tarttunutta  pnrita  (j  i>^'^,  \2-2-2\): 

Tuo  on  itse  Pohjan  eukko  laivoa  kohottamahan 

jaloin  tammasi  vetehen,  |t.  venoa  vetelemähän], 

[pani  kouran  kokkahan];  eipä  pursi  liikukana. 
läksi  purtta  nostamahan, 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sainpojaksoa?  107 

Että  hänen  toverinsa  Simana  Huohvanainen  on  samoin  lau- 
lanut, osoittaa  tältä  muistiinpantu  säe:  ei  veno  ylenekänä  (j  227). 
Myös  yhdessä  vienanpuolisessa  toisinnossa,  jossa  Väinämöisen  mor- 
siamena mukana  seuraava  nuori  Joukahainen  tahtoo  ottaa  Poh- 
jolasta oman  purtensa,  sanotaan,  että:  eipä  pursi  liikuTcana  (p  61). 
Mutta  mainituissa  kappaleissa  ei  esiinny  yritystä  liikuttaa  Sampoa, 
joten  purren  liikuttamisen  yritys  saattaisi  olla  siitä  toisennus.  Kou- 
ran l-okkaan  panemisen  tapaamme  myös  edempänä  Sissosen  Ahl- 
(ivistille  esittämässä  toisinnossa  emännän  kokkona  Väinämöisen 
lennettyä  purren  päähän:  kouran  kokkahan  kohenti  (j  222). 

Seuraa  emännän  muuttautuminen  kokoksi  ynnä  uudistunut 
takaa-ajo,  minkä  Simana  Sissonen  on  laulanut  Ahlqvistille  täydelli- 
sempänä  kuin  Europaeukselle  (j  222,  [223]): 

Itse  Polijolau  ejnjiniä  sata    pani    miestä     siiven    alle 
sanan  virkkoi,  noin  nimesi:  [t.  päälle], 

»mikä  neuvoksi  tulevi,  tuhat  purston  tutkaimehen, 

kuka  pannahan  etehen?»  kymmenen  kynän  nenihin, 

Jopa  muuttui  mustaseksi,  läksi  Väin[ämö]n  jälestä. 
kääntyi  kokkolintuseksi; 

Mustaseksi  muuttuminen  on  tähän  siirtynyt  sanian  laulajan  esit- 
tfunä^tfi  Kilpakosinnasta  (KRH  s.  308): 

\  un  tytti,  hämärän  neiti,  käännältihen  käärmeheksi. 

jopa  muuttui  mustaseksi,  Lensi  kullaisna  käkenä. 

Siihenkään  ei  kyseessä  oleva  säe  kuulu,  vaan  Tuonelassa  käyntiin, 
jossa  sillä  on  muoto:    muuttui  mustaksi  maoksi  (I  372). 

Alkuperäisen  pääsäkeen  on  säilyttänyt  "toinen  Sissosen  sisaren 
jxijista:  siitä  muuttuihen  kokoksi  (j  225).  Alkuperäisen  kertosäkeen 
tapaamme  taas  Sissosen  laulutoverilla  Huolivana isella  (j  227): 

Iskulinnuksi  tekihcn,  vaakalintu  vaattehistahan. 

liartehistansa  haivukan, 

Lause  rakennukseen  ja  runomittaan  soveltumattomat  lisäsäkeet  on 
muodostettu  purren  puuttumisesta  hauin  hartioille  Laivaretkessä 
ynnä  edempänä  esitettävästä  iskemisestä  vaakalinnun  varpahille. 
Hattupään  Arhippa  Buruskaisen  säkeen:  kaiselevi  kaariansa, 
joka  on  yhdistettävä  hänen  edellä  esittämäänsä:     kaiselevi  karjo- 


168  Oliko  Sammon  ryöstö  XXXVI,  i 

jansa,  on  Lönnrot  käsittänyt  siten,  että  emäntä  särkyneestä  pur- 
resta olisi  itselleen  tehnyt  siivet  (j  229,  vr.  UK  43:  141):  ^ 

Itse  Pohjolan  emäntä  levitäksen  lentämähän, 

katsele  vi  kaariansa,  sat 'on  miestä  siiven  alla  — . 

Myös  Vienan  läänissä  emäntä  välistä  kokonaan  muuttautuu 
(P  30): 
Laati  kokon  itsestähän,  itsestähän  iskulinnun. 

Mutta    hänestä    itsestähän    mainitsevan    kertosäkeen   edellä 
puhutaan  useammin  hänen  kouristahan,  jotka  on  saatu  edempänä 
esiintyvästä  hourille  lyömisestä  (p  106,  5  ym): 
Laati  t.  Hieroi  kokon  kouristahan. 

Nimenomainen  hierominen  kouristaan  aiheutuu  oravan  ynnä 
muiden  oluenkäytettä  noutavain  eläinten  synnyttämisestä  käm- 
meniä hieromalla  Lemminkäisrunojen  johdannossa  (p  701  ym). 
Hieromalla  syntynyt  kokkokin  on  useimmiten  käsitetty  emännästä 
erilliseksi  olennoksi,  jonka  tämä  lähettää  lentämään  Väinämöisen 
purren  päälle,  ennenkuin  itse  yrittää  lentämistä  siiviksi  ja  purs- 
toksi  sidottujen  vastojen  avulla  (p  4,  11,  15,  17,  vr.  9). 

Viimemainittu  noita-akkojen  keino  päästä  lentoon  ilmaan- 
tuu Vienan  puolella  yleisesti  sekä  erilaisissa  yhteyksissä  että  itsek- 
seenkin.    Vastan  ohella  mainitaan  välistä  miehen  mekko  (p  3  ym): 

Pani  vastan  hännäksehen,  mekon  miehen  siiveksehen. 

Muutamat  latva  Järveläiset  laulajat,  jotka  ovat"  Sammon 
taontaan  lisänneet  Kilpakosinnasta  Tuomelan  hauin  tuomisen 
ansiotyönä,  panevat  emännän,  samoin  kuin  mainitun  ansiotyön 
suorittajan,  nousemaan  ikäänkuin  kokon  selkään  (p  60:  93,  165; 
61:  113—6,  203—4,  vr.  215—6): 

A.  Kokon  kynkille  kohosi.  «  kynille?), 

B.  Hän  nousi  kokon  kynsille '     iskulinnun  lentimille. 


*  Lönnrot  on  käyttänyt  myös  vienanpuolisen  lairajan  säeparia:  puo- 
len allensa  asetti,  toisen  sitoi  siimeksensä,  jonka  edellä  käy  toisessa  kirjaan- 
panossa  Pohjan  purren  puuttuminen  ja  toisessa  valitus:  *en  on  saane  sou- 
tamalla* (p  9  a^  9).  Alkuperäisesti  on  kuitenkin  ajateltu  vastan  puoliskoa; 
vr.  p  11:  sitoi  vastan  siimeksensä,  toisen  puolen  purstoksensa.  Näiden  vasto- 
jen sijalle  on  Lönnrot  jo  Runokokouksessa  Väinämöisestä  pannut  airot  sekä 
lisännyt  purstoksi  peräpuikon  (Niemi  KK-I  s.  380,  vr.  UK  43:   155—6). 

■^  Kynnet  ovat  tähän  siirtyneet  myöhemmästä  iskemisen  kuvauksesta: 
kokon  kynsiä  kokosi  (p  61:  215).      * 


XXXV [,i  alkuperäistä  Sampojaksoa?  169 

Latvajärven  Arhippa  mainitsee  kokon  ohella  lennättäjinä  leivon  ja 
sirlcun  (p  54): 

Nousi  leivon  lentimillo,  vastat  siiviksi  sivalti, 

Sirkun  siiville  kohosi,  kokon  k^iikkäluun  nenille. 

Myös  Vuokkiniemellä  (p  77)  ynnä  yleisesti  Vuonnisen  puolella 
ilmaantuvat  leivo  ja  sirkku  kokon  aivan  syrjäyttäen.  Mutta  samoilla 
runoalueilla  mainitaan  otetun  vastat  siiviksi  ja  vielä  viikatteet 
kynsiksi  (esim.  p  73,  83  a).  Vuonnisen  Ontrei  antaa  emännän  nämä 
varustaa  matkaansa  jo  hänen  Pohjolasta  lähtiessään  (p79).  Samoin 
Lonkan  Martiskan  mukaan  emäntä  heti  herätessään:  vastat  varoi 
siiviksensä  (s.  159),  mutta  vasta  sitten:  kun  puuttui  Pohjan  pursi 
(p  96,  vr.  128): 

Otti  viisi  viikatetta.  ne  kyhäsi  kynsiksensä, 

kuusi  kuokan  kuoliota.  Nousi  leivon  lentimillo. 

Viikatteet  ja  kuokat  on  lähinnä  saatu  Kullervon  runosta,  joka  myö- 
dään  (p  928,  vr.  KRH  s.  685  ja  KT  II  286): 

Viiteen   viikatekuluhun,  kuuteen   kuokan   ruopiohon. 

Satojen  ja  tuhansien  miesten  ottaminen  siiville  tavataan 
Vienan  puolellakin,  vaikka  harvoin  (p  63  a,  62;  vr.  93): 

Vastat  siiveksi  sitovi,  tuhat  kynän  tutkaimessa 

sat'  on  miestä  siiven  alla,  t.  tuhat  hännän  tutkaimissa. 

Suomen  puolella  tämä  piirre  esiintyy  laajalti  itä-  ja  keski- 
pohjanmaalla, pohjois-Hämeessä  ja  -Savossa  sekä  pohjois-  ja  itä- 
Karjalassa  erilaisissa  loitsuissa,  joissa  kuvataan  Lapista  laskeu- 
tunutta kokkoa  (KT  II  275,  vr.  276—322):- 

Tule,  kokko,  Turjanmaasta ,        näkimet  kynän  nenissä; 
lintu,  laskete  Lapista,  sata  miestä  siiven  alla, 

joll-  on  silmät  siiven  alla,  tuhat  purston  tutkaimella. 

Että  kyse(»ssä  oleva  säkeistö  on  loitsuihin  siirtynyt  Sammon 
ryöstöstä,  osoittavat  muutamat  loitsujen  toisinnot,  joihin  muitakm 
Samporunon  säkeitä  on  sekaantunut  (KT  II  313,  vr.  303): 

Lenti  kokko  koillisesta,  tuhat  purston  tutkaimissa, 

laskihen  Lapista  lintu,  Mik'  oli  miehiä  väkeä, 

siipi  taivasta  tavoitti,  kaikk'  oli  rauaista  väkeä, 

tönien  vettä  vieprahutti.  kaikk'  oli  miehet  miekkoinehen, 

Sat'  oli  miestä  siiven  alla,  urohot  orushinehen.  — 

toinen  sata  toisen  siiven,  Portit  Pohjolan  näky  vi. 


170  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI,» 

Sitä  vastoin  on  Pohjan  kokko  yhdessä  ilomantsilaisessa  !Sain- 
porunon  toisinnossa  lainannut  sekä  taivaaseen  ulottuvat  siivet  että 
siipien  alaiset  silmät  loitsujen  Lapin  kokolta  (j  230):  ^ 

Jo  tulevi  Pohjan  kokko  —  Kivikirsa,  rautakärsä; 

siipi  pilviä  sipaisi,  sill'  on  silmät  siiven  alla, 

toinen  vettä  vieprahutti.  näkimet  kynän  nenässä. 

Kokoksi  muuttautuneena  emäntä  Sammonryöstäjäin  purren 
saavuttaa.  Simana  Sissonen  on  taas  tämän  kohdan  esittänyt  Eu- 
ro paeukselle  täydelhsemmin  (j  223,  [222]): 

Virkkoi  seppo  Ilmarinen:  kymmenen  kynän  nenillä.» 
»hoi  oot  vanha  Väinämöinen,  Liitelevi,  laatelevi, 

selkeä  etinen  ilma,  [j-opa  ylti  Väinämöisen; 

taakea  takainen  puoli;  liitelihen,  laatelihen] 

jo  tulevi  Pohjan  eukko  päähän  purren  Väinämöisen, 

sata  miestä  siiven  päällä,  kohta  kokkahan  kohosi 

tuhat  siiven  tutkaimilla,  [t.  kouran  kokkahan  kohenti]. 

Ilmarisen  huomautus  etisestä  ja  takaisesta  ilmasta  on  entisen 
piirteen  uudistamista.  Ilmoitus  emännän  saapumisesta  toisessa 
muodossa  on  tällä  paikalla  riittävä.  Että  se  on  runoon  kuuluva, 
osoittaa  vienanpuolinen  toisinto,  jossa  ilmoittajana  on  Joukahaisen 
sijainen  Ikutiera  (p  42): 

Ikutiira,  Niiran  poika  rautahankin  hartioilta:  * 

sanoi  purjepuun  nenästä,  »tulee  Pohjolan  emäntä». 

Purren  päähän  kokko  lentää  paitsi  Sissosen  näytteessä  myös' 
yhdessä  vienanpuolisessa  toisinnossa  (p  11).  Siitä  on  muodostunut 
yleisempi  lentäminen  purren  päälle  (p  3  >Tn)  sekä  pielen  päähän. 
Latvajärven  Arhipan  toisinnossa  (p  54): 

Lenteä  lepettelevi  päähän  pielen  Väinämöisen; 

selvällä  meren  selällä,  tahtoi  pursi  päin  puota, 

ulapalla  aukealla.  laiva  lastuin  lohkiella. 
Liitelekse  laatelekse    • 

Ulapalla  liiteleminen  on  tähän  siirtynyt  Luomisrunosta,  jonka  Ar- 
hippa   on   jättänyt   laulamatta   Väinämöisen   ammunnan  jälkeen. 

'  Loitsuihin  on  edellinen  piirre  tullut  eteläisemmästä  Kadonneen  han- 
hen runosta  (III  301—2,  Kallas  s.  238);  jälkimäinen  liittyy  etelämpänJ» 
Sotasanomtia  tuovaan  lintuun,  jota  mainitaan  toisinaan  kokoksi  ja  I.ai>ista 
tulleeksi  (III  1385—6). 

-  Vr.  .Lemminkäisrunoissa  Saaren  impien  itkua:  itkit  purjepuun  aloista, 
lautahangon  l.  -haukan   haltiata   (I   774,   802). 


XXXVI,.  alkuperäistä  Sampolaksoa?  171 

Lastuin  lohkeava  laiva  saanee  «(niityksensä  Luojan  veneen  synty- 
misestä veistämättä,   laivan  lastun  lohkomatta  (KRH  s.  94,  99). 

Arhipan  pojan  Miihkalin  mukaan  emäntä  kokkona:  liiti 
purjepuun  neriähän  (p  58).  Että  tämä  säe  on  siirretty  tähystelijän 
nousemisesta,  osoittaa  Vuonnisen  Ontrein  kumpaisellakin  kohdalla 
käyttämä  kertosäe:  vaatevarpahan  rapasi  (p  79),  minkä  myöhemmät 
Vuonnisen  laulajat  ovat  muuntaneet:  vaatevarpojen  varahan  (p  88,  91 , 
vr.  83  a).  Purjepuuhun  lentämisestä  johtuu  viimein  Lonkan  Martis- 
kalla  säe:  mastohon  rakentelekse  (p  96).  Ison  purren  maston  päässä 
on  kokko  niin  korkealla,  että  saattaa  panna  kysymykseen,  sovel- 
tuuko runollisiinkaan  mittasuhteisiin  miekan  tai  melan  ylettyminen 
sinne  asti. 

Eräässä  Kostamuksen  kappaleessa  kuvataan  emännän  laske- 
neen jalkansa  kahteen  kohti,  laidalle  ja  mastoon  (p  48): 

Jalan  laialle  lasetti,  tahtoi  pursi  päin  pu'ota, 

toisen  purjepuun  nenähän;  satakaari  kallistua. 

Laivan  laita  ilmaantuu  vielä  vuokkiniemeläisessä  toisinnossa, 
jossa  tapahtumapaikkaa  elävästi  värittävät  purren  punaisuus  ja 
meren  sinisyys  (p  64): 

Tapoavi  Väinämöisen  punapurren  laitimella, 

keskellä  meren  sinisen  niin  tuli  tora  samassa. 

Parissa  Vuokkiniemen  toisinnossa  emäntä  purjepuun  nenästä 
syyttää  Väinämöistä  oman  äitinsä  pettämisestä  (p  77,  [63  c]): 

»Oi  sie  koira  [t.  vanha]  Väinä-     pettelit  oman  emosi, 

moinen,  valehtelit  vanhempasi.» 

Syytöksen  Väinämöisen  rikoksesta  äitiään  kohtaan  tulemme  vielä 
tapaamaan  runossa  Väinämöisen  tuomiosta  tuomitun  lapsen  lau- 
sumana. 

Puolustautumisesta  kokkoa  vastaan  on  Simana  Sissonen 
laulanut,  kuitenkin  alkuosan  ainoastaan  Europaeukselle  (j  222, 
[2231): 

[Virkkoi  seppo  Ilmarinen:  jo  veti  melan  merestä, 

»oi  oot  vanha  Väinämöinen,  lapiansa  lainehesta, 

nostapas  mela  merestä,  iski  kynsiä  kokolta, 

lapiasi  lainehista,  muut  kynnet  meni  muruiksi, 

lyö'ös  kynsiä  kavetta!»]  jäi  yksi  sakarikynsi. 

Itse  vanha  Väinämöinen 


^  Lönnrot  on  jo  Vanhassa  Kalevalassa  sovittanut  syytöksen  Lemmin- 
vni-fcn  (VK  28:  363-0,  I^K  ■«:  233— 40V. 


172 


Onko  Sammon  ryiistc 


XXXVI,  1 


Yhdessä  vienanpiiolisessa  toisinnossa  kokkoa  ensin  Väinämöi- 
sen kehoituksesta  Ilmarinen  tavoittaa  miekalla  ja  vasta  sitten 
Väinämöinen  itse  iskee  melalla  (p  42).  Latvajärven  Arhipan  mukaan 
Väinämöinen  antaa  ensiksi  Ikutieran  yrittää  (p  54,  vr.  57,  58  a): 


Niin  sanovi  Väinämöinen: 
»Ikutiera  Nieran  poika, 
ylimäinen  ystäväni, 
ota  nyt  miekkasi  omasi  ^ 
käelläsi  oikealla, 
vasemelta  releitäsi, 
kokon  kourille  sivalla, 
vaakalinnun  varpahille!» 

Ikutiera  —  otti  —  sivalti 
Iski  kerran,  iski  toisen, 


kohta  kolmasti  rap[asil, 
vaan  ei  vuole  vermentänä, 
ota  orvaskettuana. 

Itse  vanha  Väinämöinen 
melan  on  merestä  nosti, 
lapiansa  lainehesta, 
kokon  kourille  sivalti, 
vaakalinnun  varpahille; 
jäi  yksi  nimetön  sormi. 


Toisen  latvajärveläisen  laulajan  kappaleessa  on  Ikutieran 
paikalla  alkuperäisempi  Joukahainen  (p  61).  Yleensä  Vienan  lää- 
nissä kuitenkin  Väinämöinen  yksin  iskee  melallaan  kokon  kynsiä 
(p  79  ym),  kouria  (p  4  ym),  jopa  räpylöitä  (p  57,  60).  ^ 

Vielä  on  mainittava  aunukselaisessa  Samporunon  katkelmassa 
säilynyt  säepari  (q  231): 


»Onko  miekka  reielläsi, 


oikealla  puolellasi?» 


Yhtäläiset  iskemisen  yritykset,  joihin  Väinämöisen  ohella 
joko  Joukahainen  tahi  Ilmarinen  taikka  molemmat  ottavat  osaa, 
esiintyvät  Kanteleen  syntyyn  yhdistyneessä  Laivaretkessä  Suomen 
itä- Karjalasta  alkaen  Vienan  lääniin  asti.  ^ 

?.     Virkki   vanha  Väinämöinen:     iski  tuotakin  kalasta. 


»oi  sinä  nuori  Joukamoinen, 
onko  miekkasi  keralla, 
värkki  valta  vyösi  alla? 
Katsos  tuotakin  kalasta, 
leikkoako  tuon  kalasen?» 
Otti  nuori  Joukamoinen 


[Miekasta  terä  mätäni  t.l 
Miekka  kuueksi  mureni, 
kaheksaksi  katkieli; 
ei  kalanen  millenkänä. 

Virkki  vanha  Väinämöinen: 
»oi  sä  seppo  Ilmarinen  — 


^  Nimenomaan  oman  miekan  ottaminen  kuuluu  kuvaukseen  itsemur- 
hasta, mikä  Vienan  läänin  Lemminkäisrunoissa  välisiä  tavataan  om^an  miek- 
kaan laulamisen  yhteydessä  (I  774;  vr  KRH  s.  568,  682,  384). 

-  Joskus  yleensä  siipeä  (p  77,  vr.  63  a).  Tällöin  kokko,  kuten  toisi- 
naan muutenkin,  ammutun  Väinämöisen  tavoin:  sormin  sortui  eli  käsin  kään- 
lyi  lainehisin  taikka  koksahti  merehen  (p  77,  30,  9  ym). 

*  i:  Europaeus  H  91,  [Basilier  83);  j:  Ahlqvist  B  297,  [iMu-uparus 
O   156,  645);  q:   Borenius  II   188,  [I  22];  p:  624. 


XXXVI.  1 


alkuperäistä  Sampojaksoa? 


17S 


(samoin  sanoin  ja  teoin). 

Tuo  oli  vanha  Väihämöinen 
(»tti  miekkansa  kätehen, 
värkkiraiian  vyönsä  alta, 
iski  tuotakin  kalasta. 
Kala  kuueksi  mureni. 
j.   Virkki  vanha  Väinämöinen: 
»oi  oot  nuori  Joukamoinen, 
veä  veitsi  vierestäsi, 
veä  veitsi,  riisu  rauta, 
tempoa  terävä  miekka 
[huotrasta  huveksisesta, 
vyöstä  vennonselkäisestä, 
t.  vaskisesta  kantimesta], 
veä  haukea  vetehen!» 

Tuopa  nuori  J.  veti  — . 
Ei  hauki  totellut  tuot^, 
miekka  mullaksi  mureni 
[t.  terä  kaikki  kaksin  kerroin]. 

Itse  vanha  Väinämöinen 
kun  veti  melan  merestä, 
lapiansa  lainehista, 
veti  haukea  vetehen.  — 
Hauki  mullaksi  mureni, 
muru  purtehen  putosi. 
q.    (J.)    Iski  miekalla  merehen, 


alle  laian  laikahutti. 
Ei  hauki  totellut  tuota, 
miekka  kolmeksi  palaksi. 

Itse  vanha  Väinämöinen 
Virkki  suulla  julkealla, 
hampahalla  valkealla: 
»kaikk'  on  mieheksi  kyhätty» 
pantu  parran  kantajaksi 
[t.  kymmenille  täyttehiksi]!» 

Itse  vanha  Väinämöinen 
[otti  melansa  merestä  t.] 
otti  miekan  viereltähän, 
vasemelta  puoleltahan, 
iski  miekalla  merehen, 
laian  alle  laikahutti. 
Hauki  kolmeksi  palaksi. 
p.    »Oi  sie  seppo  Ilmarinen, 
pistä  miekkasi  merehen, 
lapiosi  lainehesen!» 

Sitten  seppo  I.  pisti  — 
niin  miekka  muruiksi  vieri. 

Sitten  vanha  Väinämöinen 
nosti  miekkansa  merestä, 
pisti  miekkainsa  merehen, 
lapionsa  lainehesen, 
kalahauin  harteihin. 


Laivaretkelle  ja  Samporetkelle  yhteisiä  ovat  paitsi  toimivat  hen- 
kilöt myös  onnistumaton  miekan  ja  onnistunut  melan  käyttäminen . 
jota  osittain  samoin  säkeinkin  on  esitetty.  Että  toinen  runo  on  toi- 
selta muka  ellen  lainannut,  siitä  ei  saata  olla  epäilystä.  Tämä  kohta 
ei  kuulu  alkuauFa  Luojan  eikä  Veljen  laivaretkeen,  vaan  vasta  Lai- 
varetken saadessa  jatkokseen  hauinluisen  Kanteleen  synnyn  on  se 
lisätty  liitteeksi.  Tämä  on  siis  joko  itsenäisesti  muodostettu  taikka 
lainattu  Samporunosta.  Edellistä  vaihtoehtoa  puolsin  aikaisemmin 
olettaessani  pitkälle  menevää  vapaata  kehitystä  mahdolliseksi  sekä 
pitäessäni  Sammon  ryöstöä  myöhäisenä  kokoonpanona  Laivaret- 
ken ja  Päivän  päästön  säkeistä.  Koska  kuitenkin,  kuten  pitkin  mat- 
kaa olemme  todentaneet,  Sampojakso  on  erikoinen  runo,  niin  on 
selvää,  että  Laivanretkeen  on  tämä  samoinkuin  moni  muukin  yhtä- 
läinen kohta  tullut  Samporetkestä.  Samporunon  kuvausta  saattaa 
siis  tässäkin  kohden  täydentää  Laivaretkessä  säil^iieillä  säkeillä 
sekä  kuvitella,  että  ennen  Väinämöistä  hänen  molemmat  toverinpa 
ovat  kumpikin  vuorostansa  yrittäneet  iskeä  kokkoa. 


174 


Onko  Sammon  ryöstö 


XXXVI. 


Saman  henkilön  iskemisen  kolmasti  on  Latvajärven  Arliippa 
Samporunoon  siirtänyt  laulamastaan  Lemminkäisvirrestä,  niin  kuin 
myös  selityksen,  ettei  miekka  päällimäistä  ihoakaan  vahingoita 
(s.  172,  vr.  I  759). 

Jäljelle  jäänyt  sakarihjnsi,  joka,  paitsi  Simana  Sissosella,  on 
Lonkan  Martiskalla  ynnä  parilla  Vuokkiniemen  laulajalla  säily- 
nyt (p  96,  67,  73),  on  Vuonnisen  puolella  muuntunut  sakarisorvieksi 
ja  edelleen,  etupäässä  Latva  järvellä,  nimettömäksi  sormeksi. 


Ilomantsin  puolella,  jossa  Sampo  on  käsitetty  laivaksi,  kokko 
ainoalla  kynnellään  nostaa  purtta,  niin  että  ryöstetty  riista  vierii 
veteen  (j  223;  222;  226,  vr.  225  ja  q  231): 


C.     Sillä  kaatavi  venehen, 
pian  pystyhyn  kohotti, 
riista  vierevi  vetelien. 


A.  Jolla  purtta  nostamahan, 
venoa  ylcntämähän. 

B.  Nosti  tuolla  Väinämöisen, 
purren  pystyhyn  kohotti. 

Vienan  läänissä  kokko  jäljelle  jääneen  kyntensä  tai  sormensa 
iskee  itse  Sampoon  (esim.  p  3.  vr.    5;  73,  vr.  96): 


E.     Siihen  Sammon  kouristavi, 
Sammon  vuo'atti  merehen; 
sieir  on  Sampo  jauhomassa. 


D.     Kirjokantta  kantamahan, 
vSampoa  ylentämähän; 
sillä  Sampo  saatanehen, 
kirjokansi  vietänehen. 

Myös  kynttä  tai  sormea  mainitsematta  sanotaan  Sampo  joko 
kaapatun  taikka  saatetun  mereen  (p  128;  9,  vr.  15,  17;  62,  vr.  64): 


F.    Jo  hän  tuosta  »Sam pun  saapi, 

kirjokannen  kaappoavi. 

Ct.    Siitä  kantoi  kirjokannen. 


H.    Riieltihin,  lausuttihin, 
saatettiin  Samppo  merehen, 
kirjakorja  lainehesen. 


Ivatvaj arven  Perttuset  ilmoittavat  emännän  vieneen  Pohjo- 
laan vain  kannen  eli  rivan.  Arhippa  on  sitä  ennen  kuvannut,  nuton 
Väinämöinen  on  miekallaan  murottanut  Sammon  (p  54): 


Jäi  yksi,  nimetön  sormi 
Sampoa  pitelemähän, 
kirjokantta  kantamahan. 

Silloin  vanha  Väinämöinen 
otti  miekkansa  omansa 
käellähän  oikealla, 
vasemmalta  releitähän . 
Silloin  Sampoa  murotti, 
kirjokantta  kirjaeli(!) 
selvällä  meren  selällä, 
ulapalla  aukealla. 


Noita  tuuli  tuuitteli. 
ilman  lieto  liikutteli 
ympäri  riieren  sinisen. 
Muut  kaiket  muruset  viepi 
rannalle  meryttä  vasten, 
vasten  merta  hyyänncttä. 

Pohjan  akka  harvahammas 
kannen  kantoi  Pohjolahan, 
rivan  kylmähän  kylähän, 
sormella  nimettömällä, 
vasemella  varpahalla. 


XXXVI,  1  alkuperäistä  Sampoiaksoa? 


Sammon  muroUaminen  miekalla  on  mukailua  hauin  muruiksi 
iskemisestä  Laivaretkellä  (s.  173,  I  579).  Tuulen  tuudittamisen  on 
Arhippa  ottanut  laulamastaan  Ison  tammen  kaadannasta, jonka  me- 
reen singahtaneet  lastut  siten  ajautuvat  maalle  (I  L  836).  Rannalla 
vasten  merta  hiuennetta  näemme  Arhipan  esittämässä  Kilpakosin- 
nassa  Ilmarisen  sisaren  vaatteita  viruttavan  (p  469).  Näitä  lisä- 
yksiä ei  Arhipan  poika  Miihkali  ole  kumpaisellakaan  laulukerralla 
sovittanut  Sampojaksoon. 

Sitä  vastoin  ovat  Arhipan  Cajanille  tekemän  loppuhuomau- 
tuksen: suvehen  suurin  palanen  (p  54  a),  pari  myöhempää  latvajär- 
veläistä  laulajaa  säilyttäneet  täydelliscmmässä  muodossa,  mikä 
niinikään  viittaa  runoon  Isosta  tammesta,  jonka  kaataja  työntää 
itään,  suveen  ynnä  muihin  ilmansuuntiin  (p  60 — 1,  Franssila  s.  404): 

Työnsi  itään,  työnsi  länteen,       suveen  suurimman  palasen. 

Ison  tammen  runon  vaikutusta  ilmaisee  myös  Vuonnisen  Ont- 
rein  ensi  kerran  laulaessaan  säkeelle:  nostatti  melan  merestä,  muodos 
tama  kertosäe:  lastun  tammen  (Arhipalla:  lapiansa)  lainehesta,  minkä 
toisella  kerralla  edelleen  muunsi:  lasiimkuuseyi  lainehista{p  79,  79  a). 

Nimettömän  sormen  ynnä  vasemen  varpaan  tapaamme  Simana 
Sissosella  Lemminkäisen  surma-runossa  (Buropaeus  G  650): 

Jopa  löytyi  Lemminkäinen,  —      sormesta  nimettömästä, 
Tuonen  mustasta  joesta,  —  vasemesta  varpahasta. 

Latvajärveläisiin  liittyvässä  Hietajärven  toisinnossa  maini- 
taan emännän  vieneen  puolen  Sampoa  (p  42,  vr.  53): 

Puolen  Samma'a  tapasi,  yhellä  nimettömällä, 

kantoi  puolen  kirjokantta  käellä  peikalattomalla. 

Kostamuksen  kappaleessa  emäntä  purjepuuhun  lentäessään 
<^hdoittaa:  pankainme  elot  kahelisi  (p  48).  Samoin  Lonkan  Martiskan 
mukaan  emäntä  (p  96): 

Sanoi  tuonne  saatuansa:  Jäi  yksi  sakarikynsi, 

»lakkahan  elon  jaolle  sillä  Sampoa  nostatti, 

päähän  saaren  terhenisen!»  kaikki  vuoatti  merehen, 

Siitä  vanha  Väinämöinen  maa  köyhä,  meri  pohatta, 

nostavi  melan  merestä,  »Tänne  kyntö,  tänne  kylvö, 

sillä  kynsiä  sivalti.  tänne  ilman  lintusetkin!» 

Martiskan  poika  Maksima  esittää  yhtäläisesti  emännän  ehdoi- 
tuksen,  mutta  mainitsematta  mitään  kynsille  iskemisestä  jatkaa 
<p  99,  vr.  55): 


17fi 


Onko  Sammon  ivöstö 


XXXVI, 


Meiitihin  jaolle  Sammon 
nenähän  utuisen  niemen, 
päähän  saaren  terhenisen. 
Sampo  saatettiin  merehen, 
eip'  on  Sampo  maalle  saatu. 
(Riieltiin,  riieltiin.    V.  olisi 
tahtonut  Sammon  maalle,  niin 


sillä  olisi   maa   tullut,  jos  kuin 

eloisa. 
Vain  kun  saatettiin  mereen, 
niin  sillä  on  meri  pohatta,  siinä 
on  kaikennäköistä  eloa,  simp- 
sukkaa  ja  muuta). 


Vuonnisen  Ontrei  kuvailee  ensin  kynsien  sivaltamista,  niin  että 
vain  yksi  sakarisormi  jää  jäljelle.  Hän  ei  kuitenkaan  puhu  tästä 
sen  enempää,  vaan  siirtyy  välittömästi  jakoehdoitukseen,  jonka  Väi- 
nämömeii  panee  kysymykseen  ja  johon  Pohjolan  emäntä  kieltäen 
vastaa.  Siitä  huolimatta  näemme  Väinämöisen  ehdoitetulla  paikalla 
seulovan  utua  ja  lausuvan  toivomuksia  kynnöstä  ja  kylvöstä,  josta 
vielä  seuraa  sananvaihtoakin  (p  79,  [79  a]): 


Sanoi  vanha  Väinämöinen: 
»ohoh  Pohjolan  emäntä, 
läkkämmäs  jaolle  Sammon, 
kirjokannen  katseluhun, 
nenähän  utuisen  niemen, 
päähän  saaren  terhenisen. 

[Sanoi]  Pohjolan  emäntä: 
»e [n]  lähe  jaolle  Sammon, 
kirjokannen  katseluhun.» 

Siitä  vanha  Väinäihöinen 
seuloi  seulalla  utua, 
terheniä  tepsutteli 
nenähän  utuisen  niemen. 
Itse  noin  sanoiksi  virkki: 
»tänne  kyntö,  tänne  kylvö, 
tänne    asu    (?<Ckasvv)  |1.  vilja] 

kaikenlainen 
[poloiselle  Pohjanmaalle, 
Suomen  suurille  tiloille]; 
tänne  kuut,  tänne  päivät, 


tänne  tähet  taivosilta.» 
(ruotsiksi:  »Pohjan  akka»  upotti 
sitten  »Samppon»  mereen, 
joka  tuli  siitä  rikkaammaksi). 

[Sanoi  Pohjolan  emäntä: 
*»Vielä    tuohon   mutkan   muis- 
tan*], 
keksin  kummoa  vähäsen 
sinun  kynnön,  kylvön  päälle. 
sa'an  rautais[en]  ralkehen], 
teräksis[e7i]   tellit telen 
[*  halmettasi  liakkoamahan, 
pieksämähän  peltojasi*] .» 

Siiiioi  ranha  Väinämöinen: 
»satiKis  rautaista  raetta, 
I erä ks isiä   tcllittele 
I 'oh j olan  kujan  perille, 
saviharjun  hartiollc. 
[t.   saviharjan  lialt  ifllc]!» 


Ontrein  pojista  Jyrki  on  laulanut  kursivoimalla  osoitetut  sä- 
keet. Mutta  hän  ci  luniuitsc  emännän  kieltävää  vastausta,  vaan 
kuvailee  samoin  s;ik(iii  kiiiu  Lonkan  Martiskan  poika  menoa  Sam- 
mon jaolle.  Viimeisen  säcparin  li;in  on  toisen  kerran  laulaessaan  esit- 
tänyt muunnetussa  muodossa  (p  84  a): 

Pohjolan  kylien  suille,  Pohjan  peltojen  perille. 

Mutta  ensimäisollä  kerralla,  jolloin  lopetti  emännän  uhkauk- 
seen, hän   esittäessfiäu   A'äinämöisen   saapumista   pimeähän  Pohjo- 


XXXVI.  1  alkuperäistä  Sampojaksoa?  177 

lahan  on  kahdesti  sovittanut  kcrroksi:  saviharjun  hartehille  (p  84: 
163,  232).  Sakarisormen  johdosta  hän  on  suorasanaisesti  selittänyt: 
»sillä  sormella  syyti  mereen  kaiken  hyvyyden,  mitä  parasta  taisi  olla; 
siitä  meri  tuli  rikkaaksi,  sill'  on  enemmän  tavaraa  kuin  maalla; 
vanha  Väinämöinen  ei  saanut  kuin  kynnön,  kylvön  ja  kasvun  kaiken- 
laisen tänne;   niin  ne  vanhukset  mainittiin»  (p  84), 

Ontreinen  Vassilei  on  samoin  kuin  Lonkan  laulajat  omistanut 
emännälle  jakoehdoituksen,  johon  Väinämöinen  vastaa  (p  91): 

V.     »En  lähe  jaolle  Sammon,  Em:    »Kyllä  siihen  keinon  kek- 

tänne  kyntö,  tänne  kylvö»  ' — .  sin»  — . 

V:     »Sa'a  sie  —  kujien  suille!» 

Ontrein  pojanpojista  Jyrkinen  Jeremei  antaa  Väinämöisen 
tehdä  ehdoituksen,  johon  mitään  vastaamatta  (p  93): 

Pohjan  akka  kyttäkynsi  jo  saattoi  vetehen  Samman. 

Väinämöisen  kynnön,  kylvön  ja  kasvun  toivotuksen  johdosta  emäntä 
sekä  Jeremein  että  hänen  veljensä  Iivanan  kappaleessa  sanoo  lä- 
hettävänsä kylmän  eli  vilun  (p  93;  88): 

A.     Työnnän  vilun  vihakan.  B.      Työnnän     kylmän    Polija- 

millä  kylmän  kynnön  pellon.  sen  on, 

viiman  on  vilun  lähetän. 

Lisäksi  mainittakoon,  että  Vuonnisen  Homanen  Ohvo  on  kyn- 
sille sivaltamiseen  välittömästi  liittänyt  Ilmarisen  toivotuksen  (p 
83  a): 

»Meillä  kyntö,  meillä  kylvö,  (Muu   kaikki  meni  mereen,  siitä 

meillä  kuu  on,  meillä  päivä,  merellä  onkin  paras  hyvyys;  sillä 

meillä  armas  aurinkoinen,  on  kalat  ja  hylkeet), 
meillä  tähet  taivahalla!» 

Vielä  huomattakoon  Simana  Sissosen  toisen  sisaren  pojan  suo- 
rasanainen selitys,  josta  näkyy,  ettei  Ilomantsinkaan  puolella  ole 
kuviteltu  kaiken  saaliin  mereen  joutuneen  (j  225):  »teljun  alle  jotka 
jäivät  riistat,  se  olisi  maalla  riistaa;  sen  verta  olisi  Väinämöinen  mu- 
k.iiin  saanut,  muu  riista  se  mereen  meni.» 

Viimeksi  painettakoon  loppuosa  Gottlundin  Taalainmaalla 
kirjaanpanemaa  muistelmaa,  jossa  ryöstetty  Sammas  on  sekaantu- 
nut kokoksi  muuttautuneeseen  takaa-ajajaan  (o  231).  Laulunkehoi- 
t ukseen  Väinämöisen  vastattua  (s.  153): 

Lensipä  Sammas  pilveen.  Löi  nuori  Jompainen  miekalla  kaksi 
varvasta  Sammalta  poikki:   yksi  lensi  mereen,  toinen  saatiin  maalle; 

12 


178  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI, 


joka  lensi  mereen,  siitä  tuli  suolat  mereen;  joka  saatiin  maalle,  siitä 
tuli  heinä;t  maalle.  Kun  olisi  useammat  saanut,  niin  olisi  vilja  tul- 
lut ilman  kylvämättä. 

Ryhtyessämme  tätä  loppuvyyhteä  selvittämään  on  meidän 
lähdettävä^  Lonkan  Martiskan  laulutavasta,  joka  vienaripuolisista 
on  paraiten  säilyttänyt  monen  muunkin  kohdan.  Jakoehdoitus  on 
epäilemättä  emännän  lausuma  hc^nen  kokkona  purteen  lentäes- 
sään, ja  Väinämöinen  on  siihen  antanut  kieltävän  vastauksen  ennen 
iskemisyrityksiä.  Meno  utuiseen  niemeen  eli  terheniseen  saareen, 
mikä  paikanmääre  kuuluu  runoon  Vellamon  neidon  onginnasta,  so- 
veltuu huonosti  ulkomerellä  oloon.  Mainittu  paikanmääre  puut- 
tuukin Kostamuksen  toisinnosta,  jossa  samoin  kuin  Lonkan  Mar- 
tiskan esittämässä  ei  ole  nimenomaan  Sammon,  vaan  elojen  jaosta 
kysymys.  Sammon  jaon  kertona  ei  myöskään  kirjokannen  katselu 
Vuonnisen  Ontrein  näytteessä  tunnu  luontevalta.  Hänen  esittämänsä 
utujen  seulominen  on  lisäys,  jota  ei  ole  tavattu  kenelläkään  hänen 
jälkeläisistään.  Se  on  aiheutunut  utuisen  niemen  maininnasta  ja  lai- 
nattu sekä  Vienan  ett^  Suomen  Karjalassa  lauletuista  Metsän  lu- 
vuista, joissa  Ututyttöä  rukoillaan  seulomaan  utuja  otusten  estämi- 
seksi pakenemasta  metsästäjän  tieltä  (SRU  s.  235).  Yksistään  Lönn- 
rotin kirjaanpanossa  tavattava  on  säepari,  jossa  'poloinen  Pohjan- 
maa ja  Suomen  suurU  tilat  mainitaan.  Uudemmassa  runossa  Raja- 
sodasta, joka  on  ilmeisesti  rajan  takaa  tullut  Vienan  lääniin,  rukoil- 
laan Ukolta  rauhaa  tai  kiitetään  Jumalaa  rauhasta  (p  1176;    1174): 

A.    Tuo  sie  rajalle  rauha,  B.    Ylistetty  Luoja  yksin, 

tälle  raukalle  radalle,  kun  annoit  rajalle  rauhan, 

poloiselle  Pohjanmaalle!  Suomehen  hyvän  sovinnon! 

Lönnrotin  muistiinpanoon  lisäyksenä  liitetty  halmemaitten  hakkaa- 
minen voi  johtua  Lemminkäisen  vastauksesta  erääseen  hänen  äitinsä 
piiloutumisehdoitukseen  (I  774): 

Usein  kataja  kangas  hakatahan  halmemaaksi. 

Lemminkäisrunoista  on  vielä  otettu  emännän  uhkaus  keksiä  kumma 
tai  keino  (vr.  s.  176).  Rautaisen  väkeen  sataminen  on  lähinnä  saatu 
vienanpuolisesta  Kullervojaksosta,  jossa  petojen  ahdistama  paha 
emäntä  rukoilee  (I  928  ym): 

»Oi  Ukko  ylijumala,  —  tapa  tuo  Kalervan  poika 

sa'a  rautaisia  rakehia,  rautaisilla  rakehilla, 

neuloja  teräsneniä;  neuloilla  teräsnenillä!» 


XXXVI,]  alkuperäistä  Sampojaksoa?  179 

Teräksisen  tellittelerninen  kertosäkeessä  on  tähän  paikkaan  siirretty 
rautaisen  sodan  laittamisesta  (s  159).  Säe:  saviharjun  eli  -harjan 
kartiolle  tai  haltiolle,  on  johdettavissa  Lemminkäisen  valituksesta 
hänen  Saarelta  paetessaan  (I  729):  * 

»Itken  Saaren  puun  alaista,         saviharjan  haltiata.» 

Väinämöisen  ja  joskus  Ilmarisenkin  lausuma  toivotus  kyn- 
nöstä, kylvöstä  ja  kasvusta  on  sama,  minkä  niinikään  Vuonnisen 
puolella  kohtasimme  Ilmarisen  selonteossa  hänen  palatessaan  Sam- 
mon taonnasta  (s.  129).  Lisäksi  toivotetut  kuut,  päivät  ja  tähdet 
ovat  lähinnä  olleet  saatavissa  Sampojaksoon  liittyneestä  Luomis- 
runosta  (s.  15). 

Jos  vertaa  taalainmaalaisen  toisinnon  ilmoitusta,  että  vilja 
olisi  tullut  ilman  kylvämättä,  Vuonnisen  Jyrki  Malisen  selityk- 
seen, että  Väinämöinen  sai  vain  kynnön,  kylvön  ja  kasvun, 
voisi  kenties  jälkimäisenkin  ymmärtää  siten,  että  Väinämöisen 
maa  sai  kasvukyvyn,  vaikka  kyntämisestä  ja  kylvämisestä  riippu- 
van. Jyrin  molemmat  pojat  ovat  viitanneet  siihen,  että  vielä  kyn- 
töä ja  kylvöä  on  alituisesti  uhkaamassa  kylmä.  ^  Puutteellinen 
runomitta  osoittaa  tämän  lisäyksen  myöhäiseksi. 

Ettei  Sammonryöstäjäin  saalis  tykkönään  joutunut  hukkaan, 
ilmenee  myös  esitetystä  Simana  Sissosen  toisen  sisarenpojan  lop- 
pulausunnosta (s.  177)  ynnä  Arhippaisen  Miihkalin  muistutuk- 
sesta: »muun  Sammon  Väinämöinen  sai,  vei  omalle  maalleen»  (p 
58  b,  vr.  62). 

Suurin  ja  paras  osa  Sammon  tuottamaa  siunausta  kaikissa 
tapauksissa  joutui  veteen,  joka  siitä  tuli  rikkaammaksi  kuin  maa. 
Taalainmaalaisessa  toisinnossa  mainitaan  meren  varsinaisena  rik- 
kautena suola;  niinikään  muutamassa  vienan puolisessa  sanotaan 
Sammon  jauhavan  meressä  suolaa,  samoin  kuin  se  ennen  maan 
päällä  oli  jauhamalla  tuottanut  valmista  viljaa  (vr.  s.  123):  »Siellä 
meressä  jauhaa  suolaa  ilmaisen  ikänsä;  sillä  meri  on  suolainen» 
(p  45).  —  »Sämmyn  uskottiin  olevan  käsikiven,  joka  jauhoi  kaikkia 


^Lemminkäisen  virren  vaikutusta  todistaa  myös  Vuonnisen  Homasen 
Ohvon  säkeeseen:  portti  Pohjolan  näkyvi,  liittämä  kertosäe:  saviharju  hai- 
inentavi  (p  83  a:  58). 

^  Eräs  jyskyjärveläinen  selitteli,  että  kotkan  saatua  kirjokannen  oli 
tullut  Pohjolaan(I)  kylmä,  ikäänkuin  tämä  olisi  ollut  kirjokannen  sisällyk- 
senä. »Pohjolan  emäntä  teki  sen  ilkeydestä»  hän  vakuutti.  »Jos  tuota 
kantta  (konseptissa  kirjokantta)  ei  silloin  olisi  saatu,  niin  ei  Karjalassa  (kons. 
täällä)  olisi  halloja  eikä  Pohjan  tuuha»  {p  14). 


180  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI,  i 

tarpeita,  sekä  viljaa  että  suolaa.  —  Siitä  meri,  johon  se  upotettiin, 
on  suolainen»  (p  64  ruotsiksi). 

Mutta  mitä  jäi  Sammosta  sen  entiselle  omistajalle?  Saiko 
emäntä  edes  kannen  ja  rivan  takaisin  viedyksi,  kuten  Latvajärven 
laulajat  ovat  esittäneet?  Arhippainen' Miihkali  käyttää  kansi  sanaa, 
joka  vienankarjalaisten  puhekielessä  merkitsee  suurta  rovet- 
t  a,  myös  itse  kirjokannen  asemella  Sammon  kertona  (s.  174).  Toi- 
sessa Vienan  puolisessa  kappaleessa  tapaamme  rinnastettuina  kan- 
nen ja  kirjokannen  Ilmarisen  ilmoittaessa  Pohjan  akalle  (p  21): 

»Jo  on  kansi  kaunihina,  kirjokansi  kirjoitettu». 

Mahdollista  siis  on,  että  kansi,  jonka  emäntä  vie  mukaansa, 
on  vain  lyhennys  kirjokantta,  joka  hänen  muutamissa  eteläisem- 
missä  Vienan  läänin  toisinnoissa  mainitaan  kokonaan  vieneen 
(s.  174).  Tälle  kannelle  on  sittemmin  Latvaj arvella  annettu  kerto- 
sanaksi ripa.  ^  Rivan  yhteydessä  ilmaantuvat  Pohjolan  kertosanat: 
kylmähän  kylähän  tai  paikkahan  pahahan  (p  58),  eivät  ole  voineet 
tulla  Samporunoon,  ennenkuin  Pohjola  on  siitä  syrjäyttänyt  alku- 
peräisemmän  paikanmääreen  Vuojolan. 

Simana  Sissonen  ei  sano  emännän  mitään  saaneen,  vaan 
vielä  koettaneen  kostoksi  Väinämöiselle  nostaa  sumun  hänen  tiel- 
leen ja  sitten  itkien-  palanneen  kaupunkiinsa.  Emännän  kynnel- 
lään kohottaessa  purtta  (j  223,  [222];  Europaeuksen  ja  Ahlqvistin 
kirjaanpanoille  yhteiset  säkeet  on  kursivoitu): 

Virkki  vanha  Väinämöinen:  Lauloi  [t.  Virkkoi]  vanha 

»Jos  Het  pursi  Luojan  luoma,  Väinämöinen 

veno  veistämä  Jumalan,  selvässä  meren  sisässä 

syrin  syöksete  merehen,  lakeissa  lainehissa: 

laioin  laineihin  ajate  «ei  o^o  mies  vähän  pahempi 

[t.  kirpoele  kaarillesi,  udulla  upottaminen, 

lankea  laioillesi!]»  terhenellä  voittaminen.» 

Jo  meni  meren  sisähän,  Itse  Pohjolan  emäntä 

lankes  laiva  lainehisin.  läksi  itkien  kotihin, 

Itse  vanha  Väinämömen  kallotellen  kaupuntihin. 
syrjin  syöksihen  vetehen,  Ylös  nousi  Väinämöinen 

lankes  laivoin  lainehisin,  yön  kolmen  levättyänsä 

menevi  meren  sisähän.  selvässä  meren  sisässä. 

Itse  Pohjolan  emäntä  lakeissa  lainehissa. 

nosti  talman  taivahalle,  [t.  Tuolla  vanha  Väinämöinen 

sumun  ilmalle  ylenti.  oli  tuolla  yTitä  kolme, 

^  Yhdessä  toisinnossa  selitetään  suorasanaisesti:  löi  kynteh  ripah  kirjo- 
kannen (p  60). 


xxx VI,  1  alkuperäistä  Sarapojaksoa?  181 

kokonaista  kolme  yötä  merta  siimalla  sivalsi; 

isässä  meren  sinisen.  sima  ^  sivkui  siiman  tiestä, 

Itse  vanha  Väinämöinen  utu  ruoskan  nauskehesta. 

kohosi   meren   sisästä].  Nousi  talma  taivahalle, 

Iski   vettä  piiskallahan  ft.  ruos-  utu"  ilmoille  yleni, 

kallansa],  selvisi  utu  mereltä. 

Että  Sissosen  laulutapa  on  ollut  aikoinaan  yleisempi,  osoit- 
tavat muutamat  hänen  toveriltaan  Huohvanaiselta  muistiinpan- 
nut säkeet;  siihen  viittaa  myös  kolmannen  ilomantsilaisen  laulajan 
yhdistämään  Sampo-  ja  Laivaretkeen  liittynyt  Tulen  synnyn  kap- 
pale, jossa  niinikään  on  puhe  kolmen  yön  olosta  (j  227;  228): 

A.  U'un  huokuvi  merelle,  B,  Läksi  poika  Pohjolahan, 

au[t]eren  ilmalle  tekevi.  —  oli  tuolla  yötä  kolme, 

»Ei  00  mies  pahanenkana.»  tuli  poika  Pohjolasta, 

—  Otti  ruoskan  ruohon  karvan.  kolmen  yön  oltuansa. 

Väinämöisen  joutuminen  meren  sisään  joko  laivan  mukana 
(?  laivoin  <C  laioin)  tai  siitä  vierähtäneenä  (?  syrjin)  ei  voi  olla 
paikallansa,  koska  purren  kynnellä  kohottaminen  on  tässä  väännös 
alkuperäisempää  Sammon  kohottamista.  Väinämöisen  veteen 
syöksyminen  on  osittain  mukailua  Luojan  purren  työntymisestä 
teloiltaan,  johon  myös  Väinämöisen  kehoitus  selvästi  viittaa,  osit- 
tain muistelua  Väinämöisen  ammunnasta.  Sumun  on  täytynyt 
kohdata  Väinämöistä  hänen  laivalla  edelleen  purjehtiessaan. 

Sumua  ei  myöskään  ole  voitu  Väinämöisen  tielle  nostaa  eli 
ylentää,  koska  se  sittemmin  ylenemällä  selviää.  Säe:  nosti  talman 
taivahalle,  ynnä  teonsana  ylenti  Sissosen  näytteessä  osoittaa  tähän 
sekaantuneen  Pakkasen  synnyn,  jossa  tapetusta  hevosesta  (SSL 
s.  135,  Ahlqvist  B  291): 

Nousi  höyry  taivosehen  auer  ilmahan   yleni, 

t.  Nousi  talma  taivahalle,  tuo  panihen  pakkaseksi. 

Alkuperäisempi  on  Huohvanaisen  säe:  uun  huokuvi  merelle, 
mutta  siinä  taas  on  kertosäkeen:  auteren  ilmalle  tekevi,  ensimäinen 
sana  otettu  Pakkasen  synnystä  sumun  sijalle.  Päinvastoin  on  taas 
Sissosen  Pakkasen  syntyyn  sekaantunut  Samporunosta  viimeinen 
säe:  utu  ilmoille  yleni  (SSL  s.  136). 

Emännän    kotiin    tulolla    on    vastineensa    Sissosen    Kilpalau- 
lannassa, jossa  Joukamoinen  (j  386): 

^  <  sumu,  johon  edellä  ja  jäljessä  käyvä  siima  on  muuntavasti  vai- 
kuttanut. 

*  <  sumu,  jonka  sijalle  utu  on  viimeisestä  säkeestä  tunkeutunut. 


182  Onko  Sammon  ryöstö  XXXVI,  i 

Läksi  itkien  kotihin,  kallotellen  kartanolle. 

Ominaista  Sissosen  Samporunolle  on  kuitenkin  sana  kav/punkihin, 
joka  yhdistettynä  miesten  syöjähän  kylähän  ja  Pohjolan  syrjäyttä- 
mään Vuo j olaan  saattaisi  tarkoittaa  vanhaa  Visbyn  kaupunkia 
Gotlannissa. 

Jos  Väinämöinen  on  ollut  laivassa  eikä  meressä,  ei  hänen  ole 
tarvinnut  merestä  kohotakaan.  Kolmen  yön  olon  on  Sissonen  hyvin 
voinut  lainata  Tulen  synnystä,  jossa  Pohjolaan,  s.  o.  helvettiin, 
lähtenyt  ja  sieltä  kolmen  yön  perästä  palannut  poika  tarkoittaa 
Tuonelassa  käynyttä  Kristusta  (SRU  s.  286). 

Udun  selvittäminen  moskan  avulla  tuntuu  omituiselta  merellä 
liikuttaessa.  Sama  piirre  tavataan  Ilomantsin  puolella  myös  Ham- 
masmadon  luvussa  sekä  Kajaanin  puolella  Lemminkäisen  Luotolaan 
ajon  kuvauksessa  (Ahlqvist  B  97;  VKA  55): 

A.  Oi  Ukko  tätini  poika,  B.  Itse  lieto  Lemminkäinen 

lyöpä  maata  siimallasi,  ajoi  Vuotolan  pihalle, 

nauhallasi  nauskahuta,  lyöpi  maata  ruoskallansa, 

jotta  utu  maasta  nousi,  utu  nousi  nuoran  tiestä, 

mies  pieni  u'un  seasta  mies  nuori  u'un  seasta, 

(ampuu  Tuonen  tuokan).  sepä  riisui  rinnukseni(!). 

Onko  ilomantsilainen  loppukappale  kuulunut  Sampojaksoon, 
on  vaikea  ratkaista.  "Mahdollisena  jälkenä  siitä  kenties  saisi  pitää 
jyskyjärveläistä  säkeistöä,  joka  liittyy  Pohjolaan  ajelehtineelle 
Väinämöiselle  lausuttuun  kehoitukseen  nousta  norosta  eli  aalloista 
selkeälle  (p  12,  vr.  s.  105): 

Nousipa  on  mies  merestä,  meren  selvältä  selältä, 

uros  aalloista  yleni  utuisilta  lamehilta. 

Niinikään  utuisen  niemen  ja  udun  seulonnan  lainaaminen  saattaisi 
aiheutua  siitä,  että  Samporunossa  on  ennestään  jotain  mainittu 
udusta.  Myös  sinisen  meren  säilyminen  Ilomantsin  puolella  yksis- 
tään tässä  loppukappaleessa  saisi  selityksensä  sen  kuulumisesta 
Sampojaksoon. 

Pitempi  kansanruno  on  yleensä  huonoimmin  säilynyt  loppu- 
osaltaan, sillä  säe  säkeeltä  lisääntyvät  unohtamisen  tai  väärin 
muistamisen  mahdollisuudet,  eteenpäin  vaikuttavine  seurauksi- 
neen. Vaihtelut  laajenevat  yhä  useampia  säkeitä  käsittäviksi,  niin 
ettei  ole  valittava  vain  yksityisten  säkeenmuotojen,  vaan  usein 
myös  eri  tavoin  muodostuneitten  säkeistöjen  välillä.    On  niinmuo- 


XXXVI,  1 


alkuperäistä  Sampojaksoa'.' 


183 


doin  vaikea  säilyneitäkään  piirteitä  saada  mukaan  kaikkia  ja  alku- 
peräisessä järjestyksessä.  Toiselta  puolen  voivat  epävarmat  säkeis- 
töt olla  esteenä  oikean  yleisvaikutuksen  saamiselle.  Siitä  syystä 
olen  monessa  kohdin  tyytynyt  pelkkiin  viittauksiin.  Kursivoi- 
malla olen  niinkuin  ennenkin  osoittanut  varmimpia  säkeitä. 


?  Meni  vanha  Väinämöinen 
?  luokse  seppo  Ilmarisen, 
kysytteli,  lausutteli: 
»veli  seppo  Ilmarinen, 
miten  Vuojola  elävi?» 

Sanoi  seppo  Ilmarinen: 
»hyvä  on  [Vuojjolan  eleä, 
kun  on  Samyo  jauhamassa, 
jauhoi  purnun  puhtehessa  jne. 
Vaan  on  Sampo  salvattuna 
yhdeksän  lukon  ta'akse, 
siihen  juuret  juuruteltu 
yhdeksän  sylen  syvähän.» 

Virkki  vanha  Väinämöinen: 
»ohoh  seppo   Ilmarinen, 
läkkä   Sammon   noudantahan, 
kirjokannen  kannaniahan!» 
?  (Laivan  rakennus  ks.   s.  129). 
?  (Airojen  ja  melan  veisto  s.  134). 
?  (Purren  teloilta  lykkäys  s.  131). 

Yksi  vanha  Väinämöinen, 
toinen  seppo  Ilmarinen, 
kolmas  nuori   Jouka[hiJnen 
läksi  —  [Vuojjolahan, 
miesten  syövähän  kylähän, 
urosten  upottavahan. 
?    (Kolmannen     niemestä    tulo 

s.  135). 
?  (Kolmenlaiset  vedet  s.  137). 
?    (Soudun   svnnyttämät   äänet 

s.  138). 
?  (Neitosten  rannalla   kuuntele- 
minen s.  138). 

(Saapuminen   [Vuoj]  olaan). 
Nukutteli  [Yjuojan  kansan, 
?  (Vahtien  luku  ja  ikä  s.  142). 

Tuonne    Sampo    salvattuna, 
kirjokansi   suojeltuna 
yhdeksän  lukon  ta'akse. 
Lukot  voilla  voitelevi, 
rasvalla  oven  saranat, 


siveli  sianlihalla. 

?  (Lukkojen  aukominen  s.  145). 

?  (t.  Lukkojen  rikkominen  s.  144). 

Virkki  vanha  Väinämöinen: 
[»Oi  oot  nuori  Joukahinen], 
mene    Sampo    ottamahan. 
kirjokansi    kantamahan!» 

Siitä  nuori  Joukahinen 
sylin  Sampoa  piteli, 
käsivarsin   kallotteli. 
Eipä   Sampo   liikukana, 
kirjokansi  käännykänä 

t.  kihnakana; 
juuret  maahan  juurutettu. 

(Samoin  Ilmarinen). 

Nytpä  vanha  Väinämöinen 
sylifi  Sampoa  piteli, 
polvin  maassa  puujaeli. 
?  (t.  Sammon  juurien  irti  kyntä- 
mmen  s.  146). 

Siitä  Sampo  saatettihin, 
kirjokansi  kamiettihin 
venehesen  Väinämöisen, 
purtehen   [Uv]antolaisen. 

Siitä  vanha  Väinämöinen 
läksi  mielellä  hyvällä, 
iloiten  omille  maille: 

Pani  nuoren  Joukahisen 
airoille  alimaisille, 
pani  seppo  Ilmarisen 
airoille  ylimäisille, 
itse  istuihe  perähän, 
melan  vaskisen  varahan, 
kokan  kultaisen  nojahan. 
Laskevi  sinistä  merta 
punaisella  purjehella. 

Virkki  nuori  Joukahinen: 
»Laula  vanha  Väinämöinen, 
hy reksi  hyväsukuinen, 
hyvän  Sammon  saatuasi, 
kirjokannen  tuotuasi!» 


184 


Onko  Sammon  ryöstö 


XXXVI,  1 


Tuopa  vanha  Väinämöinen 
varmoin  kyllä  vastaeli: 
»aikainen  ilonteoksi,    . 
varahinen    laulannaksi, 
portit    [ Vuo] j olan   näkyvät, 
kulta-ukset  kuumoittavat; 
miesten  syövästä  kylästä, 
urosten  upottavasta.» 

Sanoi  seppo  Ilmarinen: 
»Öisinkö  itse  perässä, 
laulaisinpa,  taitaisinpa 
[ Vuo] j  Olassa  käytyäni, 
hyvän  Sammon  saatuani; 
kulta  riippui  rinnan  päällä, 
pään  päällä  hopea  paistoi.» 

Siitä  vanha  Väinämöinen 
lauloa  hyrähtelevi; 
suu  liikkui,  järisi  parta, 
vaan  ei  leuat  lonkaellut 
Äreä  urohon   ääni 
lainehilla  laulaessa, 
vesillä  hyreksiessä. 
?  (Vaikutus  luontoon  s.  155). 
?  (Kurjen  huuto  s.  156). 

Kaikki  [Vuo]jola  heräsi. 

Siitä  [Vuo] j  olan  emäntä, 
nenä  vanka  Vuojolainen, 
nousi  uhkaen  unesta, 
voivotellen  vuotehista. 
?  Juoksi  riistariihen   luokse, 
?  kartanoa   katsomahan. 
Liikautti  leukaluuta, 
purskahti  punainen  sappi: 
»jo  on  tästä  Sampo  viety, 
kirjokansi  kaivettuna, 
otettu  omin  lupinsa.» 

Siitä  Vuojolan  emä^itä 
laittoi  rautaista  sotoa, 
teräksistä  tellitteli. 
Satahangan  hankitsevi. 
Pani  joukon  jousihinsa, 
laittoi  miehet  miekkoihinsa; 
sata  miestä  soutamahan, 
tuhat  ilman  istumahan, 
läksi  Väinämön  jälestä. 

Virkki  vanha  Väinämöinen: 
»oi  oot  nuori  Joukahinen, 
nouse  purjepuun  nenähän, 


vaatevarpahan  ravaha 
t.  kasisliekahan  kavalia, 
katsele  etinen  ilma!» 

Siitä  nuori  Joukahinen 
nousi  purjepuun  nenähän  — 
ja  katsoi  etisen  ilman. 
Virkki  nuori  Joukahinen: 
»selkeä  on  etinen  ilma». 

(V.  Ilmariselle:)  — 
»katsele  takainen  ilma»!  — 
—  »Sekav'  on  takainen  ilma; 
mikä  tuo  tule  vi  tuolta, 
katso  vanha  Väinämöinen!» 

[Katsoi]   vanha  Väinämöinen: 
»jo   tulevi   [Vuo]jan  pursi, 
satahanka  halkoavi, 
sata  on  miestä  soutamassa, 
tuhat  ihnan  istumassa, 
?  itse   [Vuo]jolan  emäntä 
?  istuvi  perässä  purtta.» 

Virkki  vanha  Väinämöinen: 
»oi  oot  seppo  Ilmarinen, 
anna   piitä  pikkuruinen, 
?  tauloa  taki  vähänen, 
luon  ma  luodoksi  merehan.» 

Siitä  seppo  Ilmarinen 
antoi  piitä  pikkuruisen  — . 

[Itse]  vanha  Väinämöinen 
sen  merehen  mestoavi, 
saattavi  sarajahasen 
yli  olkansa  vasemen; 
luoto  pitkä  pohjosehen, 
suvehen  sitä  pitempi, 
itähän  iäti  pitkä, 
loppumaton  luotehesen. 
Siihen  puuttui  [Vuo]jan  pursi, 
satahanka  halkieli. 
?  (Yritys  nostaa  purtta  s.  167). 

Sanoi  [Yuo]jolan  emäntä: 
»mikä  neuvoksi  tulevi, 
kuka  pannahan   otehen?» 
Siitä  muuttihe  kokoksi, 
iskulinnuksi  tekihe, 
sata  pani  miestä  siiven  alle, 
tuhat  purston  tutkaimehen, 
kymmenin  kynännenihin, 
levitäkse  lentämähän, 
läksi  Väinämön  jälestä. 


XXXVI.  1 


alkuperäisiä  Sampojaksoa'? 


185 


?  (IliiiariMii  varoitus  s.  170). 

Lensi  [Vuojjolan  emäntä 
päähän  purren  Väinämöisen, 
koilta  kokkahan  kohosi. 
Tahtoi  pursi  päin  pudota, 
satakaari  kallistua. 
?  (Väinämöisen  syyttäminen  pe- 
toksesta s.  171). 

Sanoi  [Vuojjolan  emäntä: 
»lakkamme  jaolle  Sammon!» 

Virkki  vanha  Väinämöinen: 
»en  lähe  jaolle  Sammon. 
Oi  oot  nuori  Joukahinen, 
ota  miekka  viereltäsi, 
vasemelta  reideltäsi 
kädelläsi  oikealla, 
kokon  kourille  sivalla, 
vaakalinnan  varpahillo!» 

Tuopa   nuori   Jouhahinen 
tempasi  terävän  miekan 
huotrasta    huveksisesta, 
vyöstä    vennonselkäisestä 
t.  vaskisesta  kantimesta. 
iski  miekalla  ka  vettä; 
miekasta  terä  mureni. 
?  (Väinämöisen  pilkka  s.  173). 
?  (Yhtäläinen  Ilmarisen  yritys). 

Itse  vanha  Väinämöinen 
melansa   veti  merestä, 
la'piansa  lainehista, 
iski  kj/nsiä  kokolta. 


Muut  kynnet  meni  muruiksi, 
jäi  yksi  sakarikynsi; 
sillä  Sammon  kouristavi, 
kirjokannen  kaappoavi, 
kaikki  vuodatti  merehen. 
Sieir  on  Sampo  jauhamassa. 
Maa  köyh[tyi],  meri  [rikastui]. 

A.  (Latvajärven  puolella): 
(Sammon  murottani inen  ja  kan- 
nen eli  rivan  kantaminen  s.  174). 

B.  (V  u  o  n  n  i  s  e  n  puolella): 
Virkki    vanha    Väinämöinen: 
»Tänne  kyntö,  tänne  kylvö, 
tänne  kasvu  kaikenlainen!» 
(Emännän  uhkaus  ja 
Väinämöisen  vastaus  s.  176). 

C.  (Ilomantsin  puolella 

vielä): 
Siitä    [Vuo]jolan    emäntä 
udun  huokuvi  merelle, 
sumun  ilmalle  tekevi. 

Lauloi  vanha  Väinämöinen: 
»ei  00  mies  pahanenkana 
udulla  upottaminen, 
terhenellä  voittaminen.» 

Itse  [Vuojjolan  emäntä 
läksi  itkien  kotihin, 
kallotellen  kaupunkihin. 
?  (Iskeminen  ruoskalla  s. 
Sumu  ilmalle  yleni, 
selvisi  utu  mereltä. 


181). 


Sammon  taonnan  ja  Sammon  ryöstön,  väliin  on  monesti  tun- 
keutunut joko  Kilpakosinta  tai  Kantelejakso  taikka  molemmatkin 
yhfaikaa  (esim.  p  93;  4,  9;  30).  Sekaantumisen  ovat  aiheuttaneet 
yhtäläiset  ansiotyön  suorittamisen  tai  laivalla  retkeilemisen  piir- 
teet. Seurauksena  siitä  on  vielä  useimmiten  ollut,  että  joko  alku- 
tai  loppupuolta  Sampojaksosta  on  pois  karissut  (esim.  p  6,  96;  95, 
78).  Jälkimäisessä  tapauksessa  saattoi  laulaja  yhä  jatkaa  muilla 
runoilla.  Niinpä  Vuonnisen  Vaassila-  Kieleväinen,  joka  Sammon 
taonnasta  on  siirtynyt  Kilpakosintaan  eikä  siitä  enää  mene  takaisin 
Sammon  ryöstöön,  jatkaa  mainitsemalla,  että  »sitten  häät  pidettiin» 
ja  sen  jälkeen  esittämällä  kappaleen  Iivana  Kojosen  pojan  neidon- 
ryöstöä  ja  Kullervon  kostoa  kiven  leiponeelle  emännälle.  Kun 
tiedämme  toisten  palautuneen  Kilpakosinnasta  Sammon  ryöstöön, 


186  Onko  Merenpohjan  muodostaminen  XXX\'!.i 

niin  käsitämme,  kuinka  suuressa  määrin  kansanlaulajat  ovat  val- 
mistaneet Lönnrotin  kokoonpanoa. 

Jo  Runokokouksessa  Väinämöisestä  Xönnrot  sovitti  Sampo- 
retken  alkuun,  paitsi  Purren  valituksesta,  Laivaretkestä  ja  Kante- 
leen synnystä  yhdistynyttä  Kantelejaksoa,  tämän  edelle  vielä  muo- 
dostelemansa  Uuden  miekan  taonnan  sekä  Ilmarisen  ja  Väinämöisen 
keskustelun  maisen  ja  merisen  matkan  eduista.  Edelleen  hän  muo- 
dosteli keskusteluja:  retkeläisten  saavuttua  Pohjolaan  emännäii  ja 
Väinämöisen  välillä,  Sampoa  purteen  kannettaessa  Ilmarisen 
ja  Väinämöisen  välillä,  sekä  näiden  kesken  myös  noustessa  myrskyn, 
joka  vie  kanteleen  mereen,  mikä  on  Lönnrotin  omaa  keksintöä 
(RV  12:  5—22,  57—69,  151—84;  UK  42:  31—64,  171—88,  463—526). 
Elidoitukseen  Sammon  viemisestä  utuiseen  niemeen  häji  liitti  saman 
tapahtumana  ja  sovitti  sen  sekä  utujen  seulomisen  väliin  Sämpsä 
Pellervoisen  kylvön  ynnä  Ison  tammen  runon.  Viimeksi  hän  on 
Pohjolan  emännän  ja  Väinämöisen  välistä  loppukeskustelua  laajen- 
tanut uusilla  uhkauksilla  ja  torjumisilla,  muiden  muassa  auringon 
kätkemiseen  kohdistuvalla,  jonka  johdosta  saattoi  Sampojaksoa 
jatkaa  Päivän  päästöllä. 

Vanhaan  Kalevalaan  Lönnrot  on  vain  vähäisiä  omia  lisäyksiä 
tehnyt,  kuten  kiireiseen  soutuun  kehoituksen  Pohjolan  purren 
lähetessä  (VK  23:  279—81;  UK  43:  77—82).  Uudessa  Kalevalassa 
on  hän  laajentanut  lauluun  kehoitusta  seuraav;ia  keskustelua  sekä 
lisännyt  saneluja  loitsuilla  (UK  42:  226—50;  42:  197-216,  338—46, ' 
529—42;  43:  191—206,  227—30).  Sämpsä  Pellervoisen  kylvön  ynnä 
Ison  tammen  runon  hän  on  sopimattomasta  sijoituksestaan  luopuen 
siirtänyt  runoelman  alkuun. 


23.  Onko  MerenpohjaD  muodostaminen 
kuulunut  Sampojaksoon? 

Meressä  ajelehtiva  Väinämöinen,  kuten  on  mainittu  (s.  91), 
esitetään  Vienan  läänissä,  paitsi  maan  ja  taivaan  ynnä  taivaan- 
valojen luojana,  myös  merenpohjan  eli  meren  ja  mantereen  rajojen 
muodostajana.  Paraiten  on  tämä  kohta  säilynyt  Vuonnisen  puo- 
lella, jossa  Ontrei  Malinen  sen  lauloi  seuraavaan  tapaan  (Vn  79): 

^  42:  347 — 56  on  Lönnrotin  loitsuksi  muodostama;  357 — 66  on  jo  Van- 
hassa Kalevalassa  (23:  161 — 6)  tähän  kohtaan  siirretty  mereen  ammutun 
Väinämöisen  rukouksesta  (s.  93 — 4). 


XXXVI, 1  kuulunut  Sampojaksoon?  187 

Kussa  maat[ui]  maata  vasten,  siihen  luopi  luotoloita, 

siihen  siunasi  apajat,  karipäitä  kasvatteli, 

kalahauat  kaivatteli;  niihin  laivat  lasketahan, 

kuhun  seisattui  merelle,  päät  menevi  kauppamiesten. 

Seuraavassa  säeluettelossa  on  ensin  järjestetty  erilaiset  toi- 
minnat (1—15)  ja  sitten  niiden  tulokset  (16—24).  Toisiaan  vastaa- 
vat säkeet  näkee  sulkumerkeistä. 

1  A.     Kussa  maatui  maata  vasten  Vn  79  (16—7),  88  (16),  92(16), 

93  (16),  95  (16—7). 

B.  Kuhun  maatui  maata  Iässä  Vn  83  a  (16),  84  (16),  Vn  <  Ln 
87  (16),  89  (16). 

C.  Kun  kävi  lähitse  maata  Uh  108  (16). 

2  A.    Kuhiin  seisattui  merelle  Vn  79  (21—2),  83  a  (21—2),  84 

(21—2),  Vn  <  Ln  89  (21—2).' 

B.  Kuhun  seisattui  selälle  Ln  95  (21—2),  97  (21—2). 

C.  Kun  selällä  kuplistihen  Uh  108  (23). 

3.  Kun  nousi  nenässä  nientä  Uh  108  (21). 

4.  Kuhun  nousset  seisomahan  Uh  111  (21),  125  (16). 

5.  »  »        muin  teloille  Uh  111  (16). 

6.  »  »        istumahan    Vk    74   (21—2),    Uh,  111    (22), 
125  (21). 

7.  Kuhun  vierret  venymähän  Vk  74  (16),  Uh  125  (23). 

8  A.    Kussa  päin  on  maahan  kääntyi  Kl  4  (17),  Js  11  (17). 

B.  Kussa  päätänsä  kohotti  Vn  80  (23),  88  (24,  22),  92  (21—2), 
93  (21—2). 

C.  Kussa  köhin  maahan  kääntyi  Km  <  .Js  17  (24). 

9  A.    Kussa  selin  maahan  kääntyi  Km  <  Js  17  (16). 

B.  Kussa  kylin  maahan  kääntyi  Kl  4  (24),  Js  11  (24),  14  (16). 

C.  Kuhun  hänen  kylet  koskee  Ks  49  (18). 

10  A.     Kussa  jaloin  maahan  kääntyi  Kl  4  (16),  Js  11  (16),  14  (17), 

Km  <  Js  17  (17). 
B.     Kussa  jalka  pohjaan  otti  Vn  80  (17). 

11  A.     Kussa  käsin  maahan  kääntyi  Js  14  (24). 

B.  Kussa  kättään  nosti  Vn  80  (21). 

C.  Kuhun  kääntyi  kämmenih  Uh  <  Ks  103  (23). 

12.  Kuhun  sormini  sopinou  Uh  <  Ks  103  (21). 

13.  Kussa  matkasi  mahalla  Km  21  (16). 
14  A.     Kussa  polvilla  posevi  Km  21  (24). 

B.     Kuhun  polvet  koskenevi  Lt  61  (24 — 5). 
c.     Kuhun  hänen  polvet  koski  Ks  49  (18). 


15, 

16 

A. 

B. 

C. 

D. 

E. 

F. 

G. 

H, 

17 

A. 

188  Onko  Merenpohjan  muodostaminen  XXXVI,  i 

Kuhun  hänen  parta  koski  Ks  49  (21). 

Siihen  siivosi  apajat  Vn  95  (1). 

Siihen  siunasi  apajat  (-an)  Vn  79  (1),  83  a  (1),  84  (1),  Vn  < 

Ln  87  (1),  Vn  88  (1),  Vn  <  Ln  89  (1),  Vn  92  (1),  93  (1). 

Niin  apajas  siunautui  Uh  108  (1). 

Siihen  sinervän  apajan  Vk  74  (7),  "Uh  111  (5),  125  (4). 

Siin'  on  arniahat  apajat  Uh  21  (13). 

Siihen  loi  lohiapajan  Js  14  (9),  Km  17  <  Js  (9). 

»        »   lohia  parven  Kl  4  (10). 

»        »  lohikaloja  Js  11  (10). 
Kalahauat  (-an)  kaivatteli  Vn  79  (1),  84  (1),  94  (— ),  (Ln 
95  lis.  79:stä?). 
B.     Siihen  hauan  siunaeli  Kl  4  (8),  Js  11  (8),  Js  14  (9),  Km  <  Js 
17  (10),  Vn  80  (iO). 
Siihen  pohjan  potkaeli  Ks  49  (14). 
Siih-en  rannat  laaitteli  Ks  49  (9). 

Siihen  luopi  (loi)  luotoloja  (-loita,  -sia)  Vn  79  (2),  83  a  (2), 
84  (2),  Vn  <  Ln  89  (2),  Vn  92  (8),  93  (8). 
Siihen  luokoh  (-ah)  luotopäitä  Vk  74  (6),  Uh  111  (6),  125  (6). 
Mahtoi  luoa  luotoloita  Vk  63  c  (— ),  64  (— ). 
Siihen  luo'ot  siunaeli  Vn  95  (2),  97  (2). 
Niin  on  luoto  siunattihin  Uh  108  (3). 
Siihen  luo'on    laati  Vn  (11). 

»  »       luiskai  Ks  49  (15). 

Siihen  luoto  tulkahate  Uh  <  Ks  103  (12). 
Karipäitä  kasvatteli  Vn  79  (2),  83  a  (2),  84  (2),  Vn  <  Ln 
87  (1),  Vn  88  (8),  Vn  <  Ln  89  (2),  Vn  92  (8),  93  (8),  Ln  95 
(2),  97  (2). 

Karipäitä  kasvattoaha  (-telkah)  Vk  74  (6),  111  (6). 
Siihen  saaren  laati  Vn  80  (8). 
Saattoi  saaria  sueta  Lt  58  (— ),  Vk  63  c  ( — ). 
Niin  on  saari  siunautui  Uk  108  (2). 
Salasaaret  siunaella  Lt  58  ( — ),  63  <?  ( — ),  64  ( — ). 
Tuosta  saaria  saneli  Ak  35  ( — ).  ^ 
Siihen  saari  tulkahate  Uk  <  Ks  103  (11). 
Siihen  saari  kasvakkahan  Uh  125  (7). 
Siihen  koron  (-t)  siunaeli  Kl  4  (9),  Js  11  (9),  14  (11),  Km  < 
Js  17  (8). 


19 

21 

A. 

B. 

C. 

D. 

E. 

F. 

G. 

H. 

22 

A. 

B. 

23  A. 

B. 

C. 

D. 

E. 

F. 

Ct. 

24  A. 

1 


Tähän  Uittyy  vielä:  sanoi  maatkin  manteretkin,  jonka  jatko:  kirjoitti 
kivehen  kirjan,  johtaa  toiseen  runoon  (SSL  s.  238). 


XXXVI,  1  kuulunut  Sampojaksoon  ?  189 

B.  Siin'  on  korko  siunattuna  Km  21  (14). 

C.  Siihen  korkoja  kohenti  Vn  88  (8). 

D.  Siihen  korko  kasvakohon  Lt  61  (14). 

25.  Kivet  suuret  vääntyköhöt  Lt  61  (14). 

26.  Niihin  laivat  lasketahan  Vn  79. 

27  A.    Päät  menevi  kauppamiesten  Vn  79. 

B.     Kauppamiehen  pään  menoksi  Vn  95,  97. 

28  A.     Köyhän  miehen  pää  menevi  Vn  92. 

B.     Köyhän(!)  miesten  pää  menevi  Vn  88. 

(  .     Köyhän  miehen  pään  menoksi  Vk  64:  38,  94. 

29  A.     Rikkahan  raha  kukiviVn  92. 

B.  »         rahan  kuluksi  Vk  64:  37. 

C.  »  »      tuloksi  Vn  94. 

D.  »        kalu  kuluvi  Vn  88. 

Jo  toiniintain  kuvauksessa  voi  todeta  sekä  saman  Sampo- 
jakson  muitten  osien  että  toisten  runojen  vaikutus.  Ndnässä 
niemen  nouseminen  (3)  on  yhdistettävä  kolmannen  Samporetkeen 
osanottajan  tuloon  niemen  nenästä.  Käsin  eli  kämmenin  maahan 
päin  Mäntyminen  (11  A,  C,  vr.  12  sormin)  on  takertunut  edellä  käy- 
västä mereen  sortumisen  kuvauksesta.  Samoin  'polvin  liikkuminen 
(14)  liittyy  heti  seuraavassa  Luomisrunossa  monesti  mainitun 
Väinämöisen  polven  liikauttamiseen.  Pään  ja  käden  kohottaminen 
ynnä  jalalla  pohjaaminen  (8  B,  11  B,  10  B)  esiintyvät  samassa  toi- 
sinnossa, johon  myös  Vellamon  neidon  runo  on  sekaantunut,  ja 
ovat  ilmeisesti  mukailuja  tämän  runon  säkeistä  (Vn  261): 

Äsken  päätänsä  kohotti  näytti  jalkoa  vasenta, 

vihurilla  viiennellä,  oikeata  olkapäätä 

kupahalla  kuuennella.  aallolla  yheksännellä. 

Mui[de?]n  teloille  nouseminen  (5)  saa  selityksensä  Ilmarisen  sisaren 
Väinämöisen  purrelle  lausumasta  toivomuksesta  Kilpakosinnan 
alussa  (esim.  Uh  509):  mene  muien  valkarnoihin. 

Ominaisia  toimmtoja  jää  kysymyksenalaiseen  säkeistöön  kui- 
tenkin: maatuminen  maata  vasten  eli  läsnä  ja  seisahtuminen  merelle 
eli  selälle  (1 — 2),  joista  muodostuneina  voi  myös  pitää  päin  ja  selin 
tai  jaloin  maahan  kääntymisen  (8  A,  9  A,  10  A)  sekä  seisaalleen  nou- 
semisen (4,  josta  edelleen  6  ja  7). 

Tuloksia  kuvailevista  säkeistä  on:  kalahauat  kaivatteli  (17  A, 
22  A:n  mukaan)  muodostettu  Kilpalaulannan  säkeestä  (s.  36): 
kalahauat   kaivamani,    mikä  on  toisinaan  tähän  paikk.aan  sc^mmoi- 


190  Onko  Merenpohjan  muodostaminen  XXXVI,  i 

senaankin  sovitettu  muitten   Kilpalaulannasta  lainattujen  säkeit- 
ten  kera  (Ak  30;  40): 

A.  Omat  kummut  kuokkiman!,  siellä  syöverit  syventi, 
kalahauat  kaivamani.  kalahauat  kaikki  kaivamah. 

B.  Siellä  taivahat  tähitti,  (Seuraa  Kilpalaulanta), 
siellä  pihti  pienet  ilmat, 

Enimmän  on  kysymyksessä  olevalla  säkeistöllä  kosketus- 
kohtia luodon  luomisen  kanssa  Samporetken  loppuosassa: 

A.  Luotihin  (Loipa)  luo 'oksi  merelle, 
salasaari  siunattihin  (-aeli)  j  222,  225  ym. 

B.  Luotihin  merehen  (-lie)  luoto, 
salasaari  siunattihin  Lt  54,  Vk  <  Vn  73. 

C.  »Tuohon  luoto  siuna[t] kohot, 
salasaari  kasvakohot»  Vk  77. 

D.  Luopi  luotosen  (-oja)  merelle, 

karipään  (-päitä)  kasvatteli  Vn  79  a,  91  ym. 

E.  Siihen  koron  siunaeli  Kl  4  ym. 

F.  »Tuohon  korko  kasvakohot, 
kivet  suuret  vääntyköhöt»  Lt  61. 

Viimemainittu  säepari  ynnä  sitä  edellinen  säe  on  semmoi- 
senaan siirretty  saman  Sampojakson  toisinnon  loppupuolelta  sen 
alkupuolelle  (E,  F  =  24  A,  24  D  -f  25).  Lopumpana  esiintyvän 
säeparin  vaikutus  runon  alkuun  ilmenee  selvimmin  parissa  toi- 
sinnossa (Ks  49;  Vn  95),  joissa  se  Pohjan  purren  puuttumista  ku- 
vailevine  jatkoineen  taikka  pelkästään  tämä  jatko  liittyy  johonkin 
edellä  luetelluista  säkeistä  (21  G,  27  B): 

A:  Luotonen  merelle  luotu,  siihen  puuttui  purren  pohja. 

selon(!)  saari  siunaeltu,  B.  Johon  juossa  Pohjan  puuttu. 

Toiselta  puolen  ovat  Meren  pohjan  muodostamiseen  kuuluvat 
säkeet  voineet  vaikuttaa  Samporetken  loppuosaan.  Säkeessä: 
karipäitä  kasvatteli  (D,  vr.  22  A),  sekä  nimisanan  monikollisuus, 
joka  yksikölliseksi  muuntuneena  tekee  runomitan  vajavaksi  (kari- 
pään, täytteenä:  on  Vn  84),  että  teonsanan  vähittäistä  tapahtu- 
mista osoittava  johtopääte  soveltuvat  huonosti  yhden  luodon 
äkilliseen  luomiseen. 

Vaikeinta  on  päättää,  kumpaan  säkeistöön  kuuluu  salasaaren, 
siunaaminen.     Meren  pohjan  muodostamisessa  se  ilmaantuu  vain 
harvoissa  vienanpuolisissa  toisinnoissa  (23  D)  ja  ilman  edellä  käy-- 
vän  toiminnan  mainitsemista.     Sammon  ryöstössä  sitä  vastoin  se 


XXXVI,  I  kuulunut  Sampojaksoon?  191 

esiintyy  sekä  Ilomantsin  että  Vienan  puolella  (A — C).  Mutta  jos 
siinä  kuvattu  retki  on  pakanuudenaikuisena  pidettävä,  ei  sanalla 
luomisen  merkityksessä  käytetty  siunaaminen  ole  pakanalli- 
seen sankariin  sovitettavissa. 

Sama  teonsana  siunata  esiintyy  yleisesti  apajan  kera  Meren- 
pohjan muodostamisen  kuvauksessa  (16  B),  jossa  se  vielä  vähem- 
män soveltuu  puolikuolleena  ajelehtivalle  sankarille.  Sen  asemella 
on  tosin  kerran  siivosi  ja  useammin  loi  (16  A,  F — H),  mutta  edelli- 
sessä tapauksessa  Väinämöinen  siunaeli  luodon  ja  jälkimäisissä 
toisinnoissa  haudan  (21  D,  17  B).  Mainittu  teonsana  kuuluu  epäile- 
mättä kysymyksenalaiseen  säkeistöön,  joka  niinmuodoin  on  eroi- 
tettava  Viiinämöisen  ammunnasta  vienanpuoliseen  laulutapaan 
rajoittuvana  lisäyksenä.  ^ 

Kuka  on  alkuperäinen  merenpohjan  muodostaja,  ilmenee 
Suomen  pohjois-Karjalassa  muistiinpannusta  Raudan  synnyn  toi- 
sinnosta, jonka  keskellä  on  säilynyt  säepari  (Krohn  11078): 

Luoja  loi  luo'on  merelle,  salasaaren  siunaeli. 

Olisiko  sitten  Merenpohjan  muodostaminen  yhdistettävä  Luo- 
misrunoon,  jossa  Väinämöinen  niinikään  on  kristillisen  Luojan 
sijainen?  ^  Pohjoisimmalla  Vienan  läänin  alueella  Väinämöisen 
luomissanat,  jotka  kohdistuvat  taivaanvalojen  synnyttämiseen  mu- 
nan eri  aineksista,  jatkuvat  säeparilla  (Ph  131): 

»Loput  luo  Luoja  luotoloiksi,     karipäiksi  kasvatelkoon!» 

Mutta  muuten  kerrotaan  Merenpohjan  muodostaminen  tapah- 
tumana ja,  mikä  on  huomattavin  ta,  verrattain  harvoin  Maail- 
man luomisen  jälkeisenä  tapauksena  (Kl  4,  Js  14,  Lt  58, 
Vn  83  a,  84).  Jollei  se  siis  ole  ollut  Väinämöisen  ammunnan  loppu- 
pontena, johon  on  liittynyt  Luomisruno,  on  sekin  erinäinen  Sampo- 
jaksoon  alkuaan  kuulumaton  runokappale.  Tähän  viittaava  jälki 
tavataan    vielä    keskisavolaisessa    tunnelmarunossa    (Fabritius    9): 


*  Tosin  suomenkarj alaisissakin  Väinämöisen  ajelehtimisen  kuvauksissa 
Väinämöisen  nostaessa  polveaan  välistä  kosteaa  sorea  eli  kaunis  saari,  jo- 
hon lintu  sitten  munii  (i  46,  37,  48);  mutta  tämä  saari  johtuu  toiseen 
Luomisrunon  muodostukseen  liittyneestä  Saaren  neidon  runosta  (ks.  i  137 
—140). 

2  Latvajärven  Arhippaisen  Miihkalin  kappaleessa  Väinämöisen  luotua 
maailman  ja  rukoiltua  Ukolta  tuulta:  oi(/)  Ukko  ylijumala  —  saattoi(!) 
saaria  sueta  —  siunaella  (p  58).  Tässä  on  ilmeisesti  edellisen  säkeistön 
vaikutusta,  joten  se  ei  ole  todistusvoimainen. 


192  Mikä  on  Sampo?  XXXVI. 


viahoit  Luoja  hioa  luotoja  merehen,  ennenkuin  minua  loit.  My(»s 
eteläkarjalaiseen  suomalaisesta  ja  virolaisesta  Luomisrunosta  ko- 
koonpantuun myöhäiseen  muodostukseen  yhdistyneenä  kohtaamme 
kerran  luodon  luiskahtamisen  (vr.  21  G)  yhtäläisin  laivoille  turmiolli- 
sin seurauksin  kuin  Vuonnisen  puolella  Vienan  läänissä  (KT  II  149): 

Muna  vierähti  vetehen.  tuohon   kiinni  kiinnähtivät. 

Tuohon  luoto  luiskahteli,  kun  laivat  liikkuvi  merellä, 

jossa  laivat  lainehteli, 

Ajatusta  laivalla  matkustavan  kauppamiehen  päänmenosta  ei  ole 
itsestään  keksinyt  Vienan  läänin  salojen  asukas  eikä  maita  mitte- 
levä laukkukauppias.  Se  on  ollut  loppupontena  jo  silloin,  kun 
kysymyksessä  oleva  runokappale  sepitettiin  Suomen  rannikolla. 
Myös  rikkaan  ja  köyhän  vastakohdalla  laivaliikkeen  vaa- 
raan nähden  on  vastineensa  Inkerin  puolella.  Rekryytinotto-runossa 
huomautetaan  (III  987): 

Rikkahan  raha  kuluvi,  köyhän  raiskan  pää  menevi. 

Tämä  säepari  lienee  kuitenkin  molempiin  runoihin  erikseen  sovi- 
tettu sananlaskusta. 

Vienanpuolisesjta  Sampojaksosta  eroitettuamme  sekä  Luo- 
misrunon  että  Merenpohjan  muodostamisen  jää  meille  jäljelle  välit- 
tömästi toisiaan  seuraavina  osina  Väinämöisen  ammunta,  Sammon 
taonta  ynnä  Sammon  ryöstö.  Jos  niiden  alkuperäisiksi  osoittau- 
tuneet säkeistöt  luemme  yhteen  menoon  (ks  s.  91,  126,  183),  niin 
selviää  meille  havainnollisestikin,  että  Sam  poru  n  o  on  jo 
alkuansa     ollut     yhtenäinen     k  o  k  o  n  n  i  s;  u  u  s. 


24.  Mikä  on  Sampo? 

Määrättyämme  Sampojakson  alkumuodon,  mikäli  se  meille 
säilyneitten  toisintojen  avulla  on  ollut  mahdollista,  voimme  ryhtyä 
etsimään  sen  kotipaikkaa  ja  syntymäaikaa. 

Ettei  Sampojakso  ole  sepitetty  Vienan  Karjalassa  eikä  poh- 
joisessa Suomen  Karjalassa,  missä  se  on  säilynyt  muistiin  panta- 
vaksi, käy  selville  jo  kielellisestä  tarkastuksesta.  Useinmiat  edelli- 
sessä osassa  (s.   110 — 2)  esitetyt  muoto-opilliset  poikkeavaisuudet 


XXXVI..  Mikä  on  Sampo'?  193 

vienankarjalaisten   puhekielestä   on   valaistu  juuri  Sanipojaksosta 
otetuilla  esimerkeillä  (vr.  myös  s.  74,  84 — 6). 

Suomen  puolelle  ja  nimenomaan  länsimurteen  alueelle  viit- 
taavat myös  sanastolliset  seikat  alkaen  kolmannen  sn  koen  sanasta 
ylenkatse  (s.  68).  Huomattavimmat  näistä  sanoista  ovat  me- 
renkulkuun kuuluvat,  jotka  eivät  ole  voineet  tulla  runoon  Vienan 
meren  äärellä.  Suomen  i-annikolle  viittaavat  mm.  sana  seiloi  monine 
muunnoksineen,  ruokonuoraksi  vääntynyt  raakanuora  (s.  88,  161) 
sekä  pursi  sana,  joka  Vienan  l;iänissä  kuuluu  yksistään  runokie- 
leen, ja  runoissakin  esiintyy  vääristyneenä:  pursii;  pursle,  purs- 
seti :  pursto;  purzo   (p   4.  18,  9  a,  19). 

Kun  Samporetken  määräpaikka  Suomen  rannikolta  lähtien 
on  ollut  ilmeisesti  merentakainen,  ei  se  ole  voinut  olla  Lapinmaa. 
Lappalainenhan  ampuu  Väinämöisen  tämän  om.alla  rannalla.  Poh- 
jolan satahankainen  pursi  ei  ole  voinut  kuulua  lappalaisille,  jotka 
vasta  myöhään  ovat  oppineet  liikkumaan  merellä.  Pohjolan  kylän 
€li  kaupungin  kultaiset  portit  eivät  ol<'  lappalaiseen  kotakylään 
sijoitettavissa.  Mutta  ennen  kaikkea,  kuten  mainittu  (I  osa  s.  219), 
on  Pohjolan  emännän  asema  sadan  ja  tuhannen  aseellisen  miehen 
hallitsijana  lappalaiseukolle  mahdoton.  Ulkomuodoltaankin  runo 
eroittaa  hfj/tlösilmän  lappalaisen,  ja  vankanenäisen  Pohjolan  emän- 
nän, jolle  silloin  antaa  kansallismääreeksi  Vuojolainen. 

Vuojola  ilmaantuu  muutaman  kerran  selvästi  Pohiolan  asemella 
ja  sama  nimi  piilee  myös  väännöksissä:  nuojan  «  Vuojan)  kansa, 
Luojan  {<C  Vuojan)  pursi,  tuvan  {<C  Vuojan)  ukset  (s.  141,  162,  154). 
Yironmaahan  eli  Gotlantiin  onkin  Samporetken  päämäärä  parai- 
ten  sovitettavissa.  Kuvatulla  Samporetkellä  saattaa  siinä  tapauksessa 
olla  todellinen  historiallinen  perustus,  kuten  on  osoitettu  mahdolli- 
seksi (I  osa  s.  229).  Samalla  tulee  myös  Samporunon  syntymäaika 
tarkoin  määrätyksi.  Se  ei  voi  olla  mikään  muu  kuin  pakanuutemme 
loppuaika,  jolloin  suomalaiset  liikkuivat  historiallisestikin  tunne 
tuilla  meriretkillä. 

Runoelman  historiallisuutta  yleensä  ei  tietystikään  ole  niin 
käsitettävä,  ettei  siinä  olisi  mitään  runoUista  poistoa,  lisäystä  tai 
muunnosta.  Erittäin  kansanrunon  kokoonpanossa  ovat  alati  vai- 
kuttavina entiset  muistelmat,  kuvitelmat  ja  uskomukset.  Usein  on 
iiistoriallinen  aihe  antanut  vain  sysäyksen  kansan  mielikuvituksen 
toiminnalle. 

Edellä    on  huomautettu   (s.  166),  että  luodon  luominen  tai- 

13 


194  Mikä  oa  Sampo?  XXXVJ,j 

komalla  pienestä  piikivestä  on  sadunomainen  piirre,  joka  myös 
myöhempään  legendarunoon  Päivän  päästöstä  on  otettu  samasta 
kansansadusta.  Samoin  on  tarumaisella  petolinnuksi  muuntau- 
tumisella vastineensa  sekä  toisessa  suomalaisessa  runossa  että  mui- 
den kansojen  tarinoissa. 

Uhtuen  puolella  lauletaan,  miten  Kaukomielen  surmattua 
veitikan  verevän  ja  lähdettyä  pakoon  (I  834,  [845]): 

Haukka  jälestä  tule  vi                  Kenen  silmät  haukan  [t.  kokon) 
[t.  lensi  kokko  myötähänsä].  päässä?    Ahtin  silmät . 

Ulkomaisista  verrattavista  esitettäköön  islantilainen  tarina 
I<5unin  omenista,  joka  muutenkin  jonkin  verran  m.uistuttaa  Sampo- 
runoa.  Siinä  kerrotaan  Thjäzi  nimisestä  jättiläisestä,  joka  kotkana 
lentää  O^inin,  Hönin  ja  Lokin  nuotiolle  ensin  taikomalla  estäen 
heidän  häränkeittoaan  kiehumasta  ja  sitten  päästyään  osalliseksi  ate- 
riasta ahmien  niin  suuren  osan  lihoista,  että  Loki  vihastuneena  syök- 
see suuren  seipään  häiritsijää  kohti.  Lentoon  lentävään  kotkaan 
tarttuu  seiväs  ja  seipääseen  jää  kiinni  käsistään  Loki,  jonka  täytyy 
laahata  perässä  satuttaen  jalkojaan  kiviin  ja  kantoihin.  Parkuenanoo 
hän  armoa  ja  pääsee  vihdoin  irti,  luvattuaan  toimittaa  jättiläiselle 
Aasain  kartanosta  I^unn  (^uudistus')  jumalattaren  nuoreksi  tekevine 
omenineen.  Sovittuna  aikana  Loki  houkuttelee  I^unin  metsään, 
jossa  sanoo  löytäneensä  kallisarvoisia  omenia,  pyytäen  häntä  otta- 
maan mukaan  omat  omenansa  verrattaviksi.  Paikalle  kotkan  haa- 
mussaan saapunut  Thjäzi  lennättää  I^unin  jättiläisten  asunnolle. 
Aasa-jumalat  alkavat  nyt  vanhentua;  sen  johdosta  neuvotellessaan 
pääsevät  selville  Lokin  petoksesta.  Lokin  täytyy  luvata  noutaa  ta- 
kaisin I<5unn  Jotunheimista.  Freyja  jumalattaren  lainaamassa  haukan 
haamussa  hän  pääsee  perille  ja  tapaa  I^unin  yksin  kotosalla.  Muu- 
tettuaan hänet  kourassa  pideltäväksi  pähkinäksi  lähtee  lentämään 
Asgar^ia  kohti.  Kotiin  palannut  Thjäzi  huomaa  ryöstön  ja  ottaa 
kotkanhaamunsa  ajaakseen  takaa  Lokia.  Aasajumalat  nähdessään 
haukan  tulevan  kotkan  ahdistamana  kokoovat  höylänlastuja  asun- 
tonsa edustalle.  Haukan  päästyä  muurien  suojaan,  he  sytyttävät 
lastut,  joiden  tuli  kärventää  perässä  lentävän  kotkan  höyhenet, 
niin  että  tämä  jää  heidän  käsiinsä  surmattavaksi.  —  Tarina  vielä 
jatkuu  kertomuksella  jättiläisen  tyttären  Ska'?in  saapumisella  kosta- 
maan. Hyvitykseksi  Aasajumalain  täytyy  tarjota  hänelle  yksi  jou- 
kostaan puolisoksi.  Mutta  kun  liän  ei  saa  nähdä  jumalista  muuta 
kuin  jalkoja,  hän  valitessaan  erehtyy.  Vielä  on  hän  pannut  sovinnon 


xxxvii  Mikä  on  Sampo  ?  195 

ehdoksi,  että  Aasat  saisivat  liänet  nauramaan,  luullen  tämän  ehdon 
mahdottomaksi  täyttää.  Siihen  kuitenkin  Loki  keksii  keinon  si- 
tomalla nuorasta  toisen  pään  vuohen  partaan,  toisen  oman  lantionsa 
kohdalle  ja  vedättäen  nuoraa  edestakaisin  molempien  surkeasti 
parkuessa. 

Tämä  tarina  on  aivan  ilmeisesti  kokoonpantu  useammasta. 
Onnistumatonta  häränkeittoa  kuvaileva  johdanto  kuuluu  Väkevän 
pojan  satuun.  Jalkojen  tarkastelulla  on  vastineensa  skandinavilai- 
sessa  tarinassa  Hadinguksesta  ja  Regnildasta  (Saxo  Grammaticus 
Historia  danica  I).  Loppuosa  on  kaskua  Himphampusta,  ^  joka 
muodostuu  useampain  henkilöitten  perätysten  tarttuessa  ja  kiinni 
jäädessä  ja  jolla  omistajan  onnistuu  saada  kuninkaan  tytär  naura- 
maan. Tähän  kuuluu  nähtävästi  myös  alempana  esitetty  Lokin 
tarttuminen  kiinni  seipääseen. 

Jos  myös  viimemainitun  piirteen  eroltamme  pääkertomuk- 
sesta,  niin  jää  jäljelle,  että  Lokin  jossakin  avuttomassa  tilassa  on 
täytynyt  luvata  toimittaa  jättiläiselle  I<5unn  omenineen,  että  hän 
houkuttelee  I<5unin  metsään  katsomaan  puussa  kasvavia  ihme- 
omenoita,  että  I^unn  lennätetään  lättiläisten  asunnolle,  että  Loki 
lähtee  takaisin  ryöstämään  hänen  omeniaan,  joihin  I^unin  muutta- 
minen pähkinäksi  viitannee,  ja  että  jättiläinen  lähtee  kotkan  haa- 
mussa takaa-ajoon  siinä  onnistumatta.  Yleisiä  yhtäläisyyksiä 
Sampojakson  juonen  kanssa  on  tässä  useampiakin,  mutta  ei  kui- 
tenkaan siinä  määrin  yhtäpitäviä,  että  niiden  perustuksella  voisi 
olettaa  todellista  yhteyttä  suomalaisen  runon  ja  islantilaisen  tari- 
nan välillä. 

Sitä  vastoin  pääkertomus  jälkimäisessä,  kuten  Sophus  Bugge 
on  osoittanut  tutkimuksessaan  »Iduns  aebler»  (Arkiv  f.  Nord.  Filol. 
V),  on  ilmeisesti  johtunut  irlantilaisesta  tarinasta,  jolla  taas  on  perus- 
aiheena  kreikkalainen  taru  Hesperidien  omenoista.  Kolme  veljestä 
lähetetään  sovitukseksi  miehentaposta  ryöstämään  Hisbernan  puu- 
tarhasta omenoita,  joiden  syöminen  parantaa  kuolemaisillaankin 
olevan  haavoittuneen  tai  sairaan.  He  suorittavat  ryöstön  lentäen 
haukkoina  ja  heitä  ajavat  takaa  kuninkaan  tyttäret  aarnikotkain 
haamussa.   Liekkejä,  jotka  näiden  silmistä  ja  nokasta  lähtevät,  he 

^  Osittain  myös  satua  tuhmasta  pojasta,  joka  sitoo  morsiamensa  toi- 
sesta päästä  omaan  jalkaansa  kiinnitettyyn  nuoraan;  morsian  irroittautues- 
saan  sitoo  sijaansa  vuohen,  jonka  sitten  poika  vetää  luokseen  (Fr.  v.  d. 
Leyen,  Das  Märchen  in  den  Göttersagen  der  Edda  s.  38). 


Mikä  on  Sampo  V  XXXVI,  i 


eivät   jaksa    kestää,  jonkatähden  joutseniksi  muuttautuneina  pu- 
dottautuvat mereen  ja  siten  pelastuvat. 

Mitä  erityisesti  kotkanhaamuiseen  takaa-ajajaan  tulee,  ei  sitä 
suomalaisessa  Ahdin  lennon  kuvauksessa  eikä  skandinavilais-irlan- 
tälaisissa  tarinoissa  mainita  laivalla  kulkijain  ahdistajana  eikä  lai- 
van kimppuun  kävijänä,  joten  tilanteen  yhtäläisyys  on  vain  puoli- 
nainen. ^ 

Lukija  on  epäilemättä  jo  odottanut  Sampojakson  keskeisim- 
män piirteen  puheiksi  ottamista.  Jos  Sampo  retken  sekä  lähtö-  että 
menopaikka  on  maantieteellisesti  ja  tapahtuman  aika  historialli- 
sesti määrättävissä,  niin  miten  on  ensin  lunnaiksi  vaaditun,  sitten 
ryöstetyn  ja  taas  takaisin  tavoitellun  Sammon  laita?  Mitä  siinä  ku- 
vastuu todellista  tai  tarullista?  Tähän  saakka  on  Sammosta  saatu 
useita  kymmeniä  selityksiä  (KHH  s.  .35).  Mutta  yhä  vielä  on  sekä 
sana  että  sen  merkitys  arvoituksellinen. 

Samyo  sanassa,  aloittaaksemme  sen  muodollisesta  puo- 
lesta, pysyy  ensi  tavu  miltei  säännöllisesti  muuttumatonna,  jota- 
vastoin  toisen  tavun  sekä  kerake  että  etenkin  ääntiö  vaihtelevat. 

Kerakkeen  vaihtelu  on  syntynyt  joko  vahvan  asteen  (Sampo) 
tai  heikon  asteen  (Sammon)  yleistymisestä.  Vienan  läänissä  kohtaam- 
me usein  Sampon  ynnä  sen  perustalla  muodostuneen  Samppa  (esim. 
p  62).  Samalla  laulajalla  voimme  tavata  rinnan  muodot:  Sammon 
ja  Sampon  (p  45,  63  a),  Sampu  ja  Samppu  tai  Samppo  (p  4  ja  4  a, 
55),  Sammon  ja  Samppo  (p  17),  Sampu  ja  Sampun  (p  128).  Kaut- 
taaltaan käytetty  heikko  aste  on  harvinaisempi:  Sammo,  Sammuo, 
s.  o.  Sammoa  (p  77  a,  77  myös  Sampo,  122—3),  Sammi  (p  88)  ja 
Samma  (p  42). 

Taivutusmuodon  Sampoa  murteellinen  vastine  Vienan  läänissä 
on  Sampuo,  joka  yhtähyvin  voi  johtua  vartalonniuodosta  Sampu 
kuin  Sampo.  Lönnrot  on  Sampuo  muodon  tavallisesti  kirjoittanut 
Sampua  ja  sen  yhteydessä  Sampu  tai  Sammun,  mutta  ennen  sitä  tai 


^Saksalaisessa  kertomuskirjassa  vuodelta  1685  esitetään  portugali- 
laisena tarina  kolmesta  veljeksestä,  jotka  lähtevät  laivalla  ryöstämään  nei- 
toa pahan  haltian  merentakaisesta  asunnosta.  Unesta  herättyään  haltia 
lähtee  jäljestä  lentäen  ja  syöksyy  laivaan  semmoisella  voimalla,  että  lankut 
särkyvät,  mutta  ammutaan  kuoliaaksi.  Tässä  tarinassa  ei  kuitenkaan  mai- 
nita haltian  muuttautuneen  linnuksi  (J.  Bolto  u.  d.  Polivka,  Anmerknn- 
gen  zu  den  Kinder-  u.  Hausmärchen  der  Briider  Grimm  III  s.  47). 


XXXVI,  1  Mikä  on  Sampo?  197 

edempänä  runossa  on  hän  voinut  merkitä  Sammon  {ks.  p  96: 166 — 8; 
79  a:  125,  131,  207).  Myös  myöhemmissä  äänteellisesti  tarkoissa 
kirjaanpauoissa  ilmaantuu  Sampu  etupäässä  Sampiio  tai  Sampoja 
(p  83,  83  a,  91)  vastaavan  Sampuja  muodon  läheisessä  yhteydessä 
(p  53:  122,  125;  4:  111,  114,  vr.  206  Sammon;  14:  128,  131).  Ulko- 
puolelta Vienan  lääniä  ei  Sampu  muunnosta  ole  tavattavissa. 

Muunnosta  Sampi  edellyttävä  Sammen  taas  rajoittuu  Suomen 
pohjois-  ja  itä-Karjalaan  ynnä  Aunukseen  (j  222,  225 — ^6,  229,  i 
251,  q  254)  ^  Siitä  riippumaton  on  Vuonnisen  Jyrkisen  Iivanan  toi- 
sinnossa ilmaantuva  heikkoasteinen  Sammi,  Sammin  (p  88).  Hänen 
veljensä  Jeremein  kappaleessa  tavataan  päinvastoin  vahva-asteiseksi 
yleistynyt  Samppo,  Sampon  (p  93),  jossa  vielä  sekä  heidän  isänsä  että 
setänsä  ja  iso-isänsä  Onti'ein  edustama  loppu- o  on  säilynyt.  Toi- 
sessa vienanpuolisessa  kappaleessa  on  alkusoinnun  vaikutuksesta 
(takoa)  tutumman  sanan  mukaiseksi  muodostunut  laatimia,  lammen 
(p  75).  Olettaessani  Sammon  ryöstön  myöhäsyntyiseksi  kokoonpa- 
noksi olin  sitä  mieltä,  että  Sampo  sana  olisi  siihen  tullut  säkeestä: 
hifvän  Sammen  saatuasi,  jonka  eteläisimmällä  Kilpakosinnassa  ta- 
vattavalla toisinnolla  on  kertosäkeenä:  valvatin  vetäessäsi  (s.  151). 
Selitin  kallisarvoisen  Sampi-kaldm  saalista  siinä  vertauskuvalli- 
sesti käytetyn  morsiamen  saamisesta  ja  osoitin  syötävän  Sammin 
esiintyvän  runoissakin  mainesanalla  paras  (KRH  s.  185 — 7).  Todet- 
tuani, että  Sampojakso  on  itsenäinen  runo,  jossa  Sampo  sanaa  on 
monessa  paikoin  käytetty,  on  minun  luovuttava  tästä  selitykses- 
täni.  Laatokan  puolella  tunnettu  sampi-saiia  on  voinut  ainoastaan 
aiheuttaa  Sammen  muunnoksen  syntymisen  mainitussa  säkeessä, 
jonka  ulkopuolella  Simana  Sissonen  käyttääkin  muotoa  Sammon 
(vr.  j  223:  17,  19  ja  30).  Ei  edes  kysymyksessä  olevassa  säkeessä 
-en  muoto  ole  yksinomainen  Suomenkaan  puolella.  Yhdessä  ilo- 
mantsilaisessa toisinnossa  tapaamme  saiman,  jonka  ensi  tavun  vään- 
nökseen on  vaikuttanut  Sammon  käsittäminen  laivaksi,  ja  toisessa 
Sammen  kera  vaihtoehtoisesti  summan,  mikä  kuitenkin  on  ilmeisesti 
myöhäisempi  sijainen  (j  230,  225). 

Vienan  läänissäkin  ilmaantuu  Sammo  muodon  linnalla  kerran 
Samm[a]n,  Samma^a  (p  42:  144,  114,  111,  184).  Jälkimäisen  sijalla 
odottaisi  murteellista  Sammoa  (vr.  p  42:  11  ei  soanut  sanoaka^xa). 
Vastaava  muoto  Sampoa  on  itä-Suomessa  voitu  johtaa  yhtähyvin 


'■  Myös  i  250    (Europaous    G    373)  on  alkuaan  kirjoitottu  Sammen  ja 
sitten  korjattu  -an  t.  -on. 


198  Mikä  on  Sampo?  XXXVI,  j 

vartalosta  Sampa  kuin  Sampo,  jota  paitsi  jälkimäinen  saattaa  olla 
vähennysmuoto  edellistä. 

Että  toisen  tavun  ääntiö  on  ollut  a,  osoittaa  Gottlundin  taalain- 
maalainen  kirjaanpano  (s.  177).  Siinä  muoto  Sammalta  edellyttää 
vartaloa  Samma  tai  oikeammin  Sampa.  Mutta  tämän  ohella  siinä 
tavataan  muodot:  Samrhasta  (hakemaan)  ja  (saatiin)  Sammas, 
joiden  mukaan  ensinmainitun  muodon  olisi  pitänyt  kuulua  Sam- 
paalta. Mahdollisesti  on  sanelija  oudon  sanan  väärin  taivuttanut 
Sammaalta,  minkä  Gottlund  on  kuullut  Sammalta.  IMiitta  on  myös 
huomattava,  että  runomitta  on  useimmissa  kohdin  vaatinut  ly- 
hyemmän Sampa  eli  »Sampo- vartalon  käyttämistä,  koska  pitempi 
(Sampaha)  vain  typistyneissä  muodoissaan  mahtuisi  Sampojakson 
sakeisiin. 

Sampo  sanan  merkitystä  selville  saadaksemme  on  toi- 
selta puolen  etsittävä- joko  suomen-  taikka  vieraskielinen  merki- 
tykseltään tunnettu  sana,  johon  sen  voisi  yhdistää,  toiselta  puolen 
on  otettava  varteen,  mitä  runotoisinnoissa  ja  laulajain  selityksissä 
on  siitä  sanottu.  Samp-  eli  Samm-alkuisista  suomenkielisistä  sanoista 
voivat  merkitykseltään  tulla  kysymykseen  seuraavat  (Setälä,  FUF 
II  s.  146—58,  vr.  Vir.  1902  s.  122—3,  29—31,  45). 

1)  Sammakko,  murteellisesti  myös  sampa  ja  sammi.  Runoissa- 
kin tavataan  lyhyempiä  muotoja  Sammi,  samppi,  sampo  ja  sammas 
(G.  Laitinen  33;   Vir.  1902  s.  30;   Krohn  3929;    Is.  217;   103,  [102]): 

A.  Sammi  on  kuitenkin  nimesi,  kirjokannen  (sei.  sammakko) 

B.  Sammakko  sampin  poika.  uskalehen(!). 

C.  Sampo  kylmä  lähtehestä  —  E.  Pois  maito  manalta  tulkoon  — 
t,ee  tuli  tulettomaksi!  sammakon  [t.   sampuhunj  jalan 

D.  Mennös  maahan  m;iiivh(\s(Mi.  juuresta, 
sampahan  jalan  juurehen,  kirjokannen  tutkaimilta. 

2)  Sampi,  myös  sammi  ja  sammc.  vir.  samh  eli  samm.  (gen. 
samma),  kallisarvoisen  kalalajin  nimitys. 

3)  Sammas,  myös  sampas  ja  samma,  rajakivi,  vatj.  ja  vir. 
sammas,  'patsas'.  Lauseparissa:  suom.  »eihän  tuo  toki  eläne  maa- 
sammaksi»,  vir.  »ega  ta  voi  ihnasamhaks  jäädä»,  s.  o.  ikuisesti  elää. 
Yhdistyksissä:  rukin  1.  vokin  sampaat,  vir.  voki  sambat,  'tukipuut, 
jotka  kannattavat  rukin  pyörää',  viron  päeva  sammas,  vihma  sammas, 
'päivän  sappi',  vr.  sammas  taeval,  'patsas  jonka  luullaan  tulipaloissa 
ilmestyvän  taivaall<\  kun  elävä  olento  on  palanut'.  Vr.  vielä  sam- 
makko sanan  esiintymistä  si^kä  yksinään  että  muutamissa  yhdistyk- 


X.\XVI,i  Mikä  on  Sampo '  199 

sissä  'tuen'  merkityksessä,  esim.  sammakkorauta  tai  pelkästään 
sammakko,  'myllyssä  ja  käsikivissä  kiven  kohottajaraudan  pään 
alla  oleva  rauta',  '[myllyn]  sammakkohirteen  kiinnitetty  laatta, 
jonka  päälle  asetetaan  tukin  kantarauta'. 

4)  Sammio,  myös  sampio,  'suuri  amme',  ynnä  sammi,  'pyöreä 
vati'  (Europaeus  Reinliolmin  kok.  67:  2  s.  75). 

5)  Sampsa,  Kalevalassa  Pellervoisen  yhteydessä  esiintyvä 
tarullinen  nimi. 

Viimemainittuun  ei  kuitenkaan  Sampo  sana  ole  yhdistettävissä 
muuten  kuin  väännöksenä,  kuten  Julius  Krohn  tätä  yhdistystä  ehdoit 
taessaan  selittääkin  (SKH  I  s.  420),  ^  Mutta  itse  Sampsa  on  harvi- 
nainen väännös  yleistä  ja  alkuperäistä  Sämpsä  muotoa,  joten  Sampo- 
sanan  tästä  johtaminen  edellyttäisi  kaksinkertaista  vääntymistä. 
Oikeampaa  on  kokonaan  eroittaa  Sämpsä  ja  Sampo  ja  olettaa  kum- 
paisenkin toiseensa  vaikuttaneen,  niin  että  Sampsasta  on  tilapäisesti 
tullut  Sampsa  ja  taas  Sammosta  Sämpö,  josta  Sämpyö  «  Sämpöä) 
muodon  välityksellä  näemme  kerran  muodostuneen  Sämmyn  (p 
64:  175,  177). 

Sammon  ryöstölle  ja  Sampsan  noudannalle  yhteiset  piirteet 
eivät  ole  sitä  laatua,  että  todistaisivat  runojen  alkuperäistä  yh- 
teyttä. Sampo  otetaan  väkivaltaisesti,  Sämpsä  noudetaan  kutsu- 
malla eli  kehoittamalla  (KRH  s.  757,  754  kk.  kehittäm.).  Tosin  Vuon- 
nisen  Ontrein  Samporetkelle  kehoituksessa  puhutaan  nimenomaan 
noudannasta  (s.  129),  mutta  tämä  sana  voi  olla  lainattu  Sampsan 
runosta.  Hänen  poikansa  Jyrki  mainitsee  Väinämöisen  kehoitta- 
neen  Sammon  saatantahan  (p  84).  Molemmilla  on  kertona  kirjokan- 
nen kannanla.  Samoinkuin  Sampo  tuodaan  purrella  Vuojolasta  eli 
Gotlannin  saarelta,  sanotaan  Sämpsä  noudetun  Luotolaan  tai  saaresta 
selällisestä,  siis  kumpaisessakin  tapauksessa  merta  myöten.  Välistä 
kuvataan  Sampsan  maanneen  jyväparkan  parmahilla  (KRH  s.  754, 
760 — 1).  Pelkkä  purrella  kuljetus  ei  vaan  riitä  todellisen  yhteyden 
perustaksi. 

Sampsan  runosta  on  myös  johdettu  se  käsitys,  että  Sammossa 
olisi  kyntö,  kylvö  ja  kasvu,  minkä  eräs  laulaja  on  selittänyt  tarkoitta- 


^  Julius  Krohn  viittaa  erääseen  kohtaan  Vanhan  Kalevalan  »Toisin- 
noissa» (II  s.  315),  jossa  Sammolla  on  kertosanana  Pellervo:  »Ennen  mantu 
maita  puuttu,  Ahti  selviä  vesiä,  kun  on  Sampo  siemeniä,  Pellervo  jyvän 
periä».  Mutta  Sampo  on  siinä  Lönnrotin  asettama  Sampsan  sijalle,  Pellervo 
jyvineen  on  hänen  ligäämänsä  ja  Ahdille  on  hän  antanut  lesiä  maitten  ase- 
mesta (vr.   KRH  s.  755,  760). 


200  Mikä  on  Sampo?  XXXVI, i 

van  maailman  alkua,  »kun  ruvettiin  vasta  kyntöä  ja  kylvöä  laitta- 
maan» (p  91).  Sämpsä  Pellervoinen  noudetaan  nimenomaan  kyl- 
vämään.  Puun  synnyssä  luetellaan,  mihin  paikkoihin  Sampsan  Icyl- 
väessä  mitkin  puunlajit  kasvavat;  samoin  eräässä  toisinnossa,  jossa 
kylvävän  Sampsan  sijalla  on  kyntävä  Vennon  härkä  (VKA  194).  Tä- 
män kyntämistä  on  edelleen  verrattu  Sammon  juurien  kyntämiseen 
satasarvella  ja  joskus  nimenomaan  Hiitten  härällä  (p  26).  Puun  syn- 
nyssä on  siis  puhe  kasvusta,  tosin  vain  joko  kylvön  t  a  i  kynnön 
eikä  molempien  ohella;  siinä  ei  kuitenkaan  Sämpsä  ole  alkuperäinen 
kylväjä,  jona  on  Jeesus  eli  Jumala  (SSL  s.  53).  Pelkän  kylvön  piirre 
Sampsan  runossa  on  taas  liian  yksinkertainen  yhdistettäväksi  kolmi- 
osaiseen piirteeseen  Sampomnossa. 

Vielä  on  rinnastettu  Sammon  (osien?)  työntäminen  itään, 
länteenynndi  sm;een suurimman  palasen  (s.  175)  ja  Sampsan  siementen 
kylväminen  ensin  etelään,  sitten  itään,  pohjan  puolille  ja  luoteeseen 
(KRH  s.  755).  Mutta  ilman  suunnat  ovat  jonkun  verran  eriävät  ja 
toimintakin  toinen,  jota  paitsi  mainittu  piirre  on  voinut  Samporu- 
noon  tulla  Ison  tammen  runosta  (s.  151).  Sammon  ryöstö  ja  Sampsan 
noudanta  ovat  niinmuodoin  toisistaan  erillään  pidettäviä  runoja, 
jotka  tosin  jonkun  verran  ovat  voineet  toisiinsa  vaikuttaa. 

Toinen  sana,  jonka  saatamme  syrjäyttää,  on  sampi  m  ä  ä- 
r  ä  1  a  j  i  s  e  n  m  ä  ä  h  n  ä  k  a  1  a  n"  tai  yleisemmässä  emäkalan 
merkityksessä.  Siina  katkelmassa,  joka  on  Suomen  ja  Aunuksen 
rajamailla  sekaantunut  Kilpakosintaan,-  on  Sammella  kertosanana 
morsianta  tarkoittava  valvatti  (s.  151).  Tästä  kertosanasta  päät- 
täessäni  Sammenkin  tarkoittaneen  alkuansa  morsianta,  täyty- 
minun,  kuten  mainittu,  selittää,  että  sanaa  olisi  vertauskuvalli- 
sesti käytetty  yhteisen  hyvän  saaliin  käsitteen  perustuksella,  ja 
että  se  olisi  Kilpakosinnasta  siirtynyt  Päivän  päästöstä  ja  Laiva- 
retkestä  Ilomantsin  puolella  kokoonpannuksi  olettamaani  Sampo- 
retkeen.  Selitykseni  raukeaa  samalla  kuin  Samporuno  on  osoittau- 
tunut itsenäiseksi  sepitelmäksi,  josta  Sampo  on  voinut  tilapäisesti 
eksyä  Kilpakosintaan  valvatin  eli  morsiamen  näennäiseksi  mää- 
reeksi. Päinvastoin  on  Kilpakosinnasta,  joka  Vienan  läänissä  on 
usein  yhdistynyt  Samporunoon,  Sammon  ryöstämiseen  voinut 
liittyä  myös  luvatun  morsiamen  vieminen,  niin  että  nämä  taas 
näennäisesti  muodostavat  säeparin  (p  20): 
Siitä  otin  tyttären,  sain  Sampon  mukahani. 

Etteivät  tytär  ja  Sampo  ole  toistensa  kertosanoja,  osoittavat  toi- 
sinnot, joissa  joko  venäläisperäinen  da  (=  ja)  sana  ne  eroittaa  (s.  202, 


XXXVl.i  Mikä  on  Sampo?  201 

vr.    p   22,  53),  taikka  joissa  Sammon  sijasta  on  käytetty  neidon 
kertosanana  aivan  mahdoton  {kirjo)kansi  (p  6;  8): 

A.     Otti  neien,  otti  kannen.  kirjokantta  ottamahan, 

H.     Lentävi  kokkolintu  neitosta  varastamahan. 

Suomalaisia  sanoja,  joihin  Sammon  saattaisi  yhdistää,  jää 
siten  jäljelle  ainoastaan  kolme:  sammakko,  sammas  ja  sammio.  En- 
sinmainittu  ei  kuitenkaan  ole  tullut  kysymykseen  tavallisessa 
merkityksessään,  vaan  oletetussa  tarullisessa.  Samoin  kuin  viro- 
laisella sanalla  'puuk  on  sekä  sammakon  että  tavaraa  kantavan  hal- 
tian merkitys,  on  selitetty  sammakkoon  yhdistettävällä  Sampo 
sanalla  olleen  aarteita  vartioivan  lohikäärmeen  merkityksen  (Setälä, 
FUF  II  s.  158  ja  M.  Varonen,  Suomen  Museo  1896  n:o  12). 

Yrityksistä  löytää  Sammolle  vieraskielinen  vastine,  josta 
sen  voisi  johtaa,  oi  vielä  ainoakaan  ole  saanut  kielitieteellistä  tun- 
nustusta. 

Siirrymme  vihdohi  runotoisintojen  sisältämiin  tietoihin  ja 
runolaulajain  antamiin  selityksiin  Sammosta.  Ensiksikin  on  mei- 
dän tarkastettava  niitä  teonsanoja,  jotka  Sampoon  kohdistuvat. 
Kaikista  voi  päättää,  ettei  Sampoa  ole  ajateltu  miksikään  abstrak- 
tiseksi, pelkästään  ajatukselliseksi,  vaan  konkreettiseksi, 
kiinnitartuttavaksi. 

Miltei  minkälaatuiseen  ja  minkäkokoiseen  olioon  hyvänsä: 
elottomaan  ja  elolliseen,  irralliseen  ja  kiinteään,  pienempään  ja  suu- 
rempaan, kunhan  vain  ovat  liikuteltavia,  soveltuu  Sammon 
katseleminen,  noutaminen,  saaminen,  tuominen,  vieminen,  ottaminen, 
r arastaminen;  niin  myös  sen  tavoittaminen,  kouristaminen,  kaappaa- 
minen, piteleyninen,  nostaminen,  ylentäminen,  saattaminen  kallis- 
lumaan,  kääntäminen,  kaataminen,  lykkääminen  tai  muuten  laitta- 
minen mereen. 

Ainoastaan  elotonta  esinettä  on  mahdollisuus  laatia, 
saada  valmiiksi,  valmistaa,  rakentaa  ja  takoa.  Jos  Sammon  taonta 
ei  ole  myöhäinen  kokoonpano,  vaan  alkuperäinen  osa  Sampojaksoa, 
ei  Sammon  yhdistäminen  sawwafcfco-sanaan  ja  selittäminen  aar- 
teita vartioivaksi  lohikäärmeeksi  ole  ajateltavissa.  Ainoa  teonsana, 
mikä  viittaisi  elolliseen  olentoon,  olisi  lentäminen  taalainmaalai- 
sessa  ja  yhdessä  vienanpuolisessa  toisinnossa  (o  233.  p  13).  Mutta 
edellisessä,  kuten  mainittu,  on  Sammas  ja  jälkimäisessä  Väinä- 
möinen sekaahtunut  lentävään  emäntään.     JTilkimäisessä  on  sitä- 


'202  Mikä  on  Sampo?  XXXVI,  i 

paitsi  kuviteltu  lentokoneen  tapaista.      Emännän  laivalla  takaa- 
ajaessa  Väinämöinen  näet: 

Pani  kirjokannen  lentämähän,     t.  yleni  lentohon. 
itse  istuihen  sen  päälle 

Elolliseen  kasviin  voisi  vain  viitata  Sammon  juuruttaminen  ^ 
ja  juurien  irti  kyntäminen.  Mutta  kyntämisen  kuuluminen  runoon 
on  epäiltävä  ja  juuruttamiseksi  voi  kuvannollisesti  nimittää  elot- 
tomankin esineen  syvälle  maalian  .kiinnittämistä. 

Elotonta  esinettä  ei  ole  kuviteltava  sen  suurempaa,  kuin  että 
■se  on  voitu  lukkojen  taakse  salvata  ja  suojella  sekä  saada  eli  saattaa 
veneeseen,  kantaa  purteen,  panna  laivaan.  Tähän  nähden  Castren 
aikoinaan  luopui  ajatuksestaan,  että  Sammossa  olisi  säilynyt  muisto 
joko  mongolinkielisestä  buddhalaisen  temppelin  nimityksestä  Sam- 
po « tiibet,  sangfu,  'salainen  lähde'  kaikkeen  onneen)  taikka 
bjarmilaisten  Jumalan  temppelistä  (III  s.  270 — 5).  Jälkimäistä  ei 
ole  ollutkaan  muualla  kuin  skandinavilaisten  mielikuvituksessa; 
historiallisesti  luotettavan  kertomuksen  mukaan  säilytettiin  Ju- 
malan kuvaa  aitauksessa.  * 

Ilomantsin  puolella  on,  kuten  mainittu  (s.  149),  Sampo  sekaan- 
tunut sitä  kuljettavaan  laivaan,  jonka  kertosanana  se  ensin  saate- 
taan täyteen  riistaa  ja  sitten  saatetaan  lai^ieille.  Yhtäläinen  sekaan- 
nus on  tapahtunut  eräässä  Latvajärven  toisinnossa,  jossa  sano- 
taan Sammon  sauvotun  ikäänkuin  koskiveneen  (p  60): 

Läksi  pakoh  läpi  öisen,  ta  Pohjan  akan  tyttären, 

otti  Sampon  sauvomansa,  itse  istusih  perähän. 

Niinikään  Vuonnisen  Ontrein  Kilpakosinnassa  rinnastetaan 
Sampo  ja  alus,  mutta  heti  sen  jälkeen  puhutaan  Samtnon  eli  kirjo- 
kannen takomisesta  (p  487,  vr.  444): 


•  ^  Kolmella:  maaemään,  taivaaseen  ja  vesivierteeseen  juurtuneella  juu- 
rella, jotka  eivät  esiinny  Sammon,  vaan  kerran  Vipusen  yhteydessä  (s.  147), 
on  mahdollisesti  vastineensa  skandinavilaisessa  ristinpuulegendasta  joh- 
tuvassa tarussa  Yggdrasill -saarnesta,  jonka  kolme  juurta  haarautuvat 
kauas  toisistaan:  yksi  Pimen tolaan  (Niflheimr),  toinen  Kurimukseen  (Gin- 
nungagap)  ja  kolmas  taivaaseen  UrTiar  (<  Jordan)  kaivon  luo. 

-  Tässä  yhteydessä  sopinee  mainita  samman  ilmaantuminen  linnan 
kertosanana  itäkarjalaisessa  Saarvan  luvussa  (Europaeus  G  546):  »tämän  lin- 
nan liipuville,  tämän  samman  saapuville». 


XXXVr,  1  Mikä  on  Sampo?  203 

Toinen  vanha  Väinämöinen  Sanoi   Pohjolan   emäntä: 

purjehti  punaista  merta,  —  »neito   sille   antaminen, 

tuopi  Sammolla^  rahna.  ku  on  Sampusen  takonut, 

aluksella  aartehia.  kirjokannen  kalkutellut.» 

Sammon  selittäminen  laivaksi  (Europaeus)  ja  nimenomaan 
viikinkiläislai vaksi,  jonka  kokkaa  koristeli  lohikäärmeen  pää,  ja 
jota  siitä  syystä  nimitettiin  drake,  'lohikäärme'  (O.  v.  Friesen  ja 
K.  B.  Wiklund  Vir.  1902  s.  38),  ei  siis  myöskään  voi  tulla  kysy- 
mykseen. 

Laivaksi  kuviteltu  Sampo  saa  Ilomantsin  puolella  mainesa- 
nan suuri  (s.  149).  Tämä  mainesana  tavataan  sillä  myös  yhdessä 
vienanpuolisessa  kappaleessa,  jossa  se  pannaan  9  lukon  taakse. 
Ilmarinen  näet  takoessaan  (p  72): 

Sai  siitä  Sammon  suuren,  Pohjon  kansa  anastettiin. 

Aivan  pieneksi  esineeksi  ei  muutenkaan  ole  käsitetty  Sampoa, 
jonka  liikkeelle  saaminen  vaatii  suurempia  ponnistuksia,  ja  jonka 
jakamisesta,  puoleksi  saamisesta,  murottamisesta.  leviämisestä  ynnä 
suurimman  palasen  työnlämisestä  voi  olla  puhe. 

Sammon  kokoa  kuviteltaessa  saa  tietysti  ottaa  lukuun,  että 
kansanrunoudessa  on  usein  kysymys  vain  näennäisestä  ko'osta. 
Esim.  ?i]  o  Järveläisessä  Päivän  päästössä  kerrotaan,  kuinka  aurinko 
saadaan  puunlatvasta  kiinni  otetuksi  ja  suljetuksi  yhdeksän  lukon 
taakse  (s.  144).  Inkerin  puolella  kuvaillaan  aurinkoa  ja  kuuta  huo- 
neessa pestävän  ja  valkaistavan,  otettavan  kulmille  ja  päälaelle 
ikäänkuin  koristeina  kannettavaksi  ja  viimoin  pantavan  puun 
oksille  paistamaan  (KRH  s.  46 — 7). 

Sammon  selittäminen  auringoksi  riippuu  kuitenkin  siitä, 
onko  Sammon  ryöstö  myöhäinen  kokoonpano  Päivän  päästöstä 
•ja  Laivaretkestä,  kuten  aikaisemmin  olen  olettanut.  Jos  Sampo- 
retki  on  alkuperäinen  runoelma,  niin  sen  suhde  Päivän  päästöön 
ei  ole  muu  kuin  kahden  eri  runon,  jotka  yhtäläisen  aiheensa  vuoksi 
ovat  toisiinsa  vaikuttaneet.  Itse  Sampojaksossa  ei  ole  mitään, 
joka  vaatisi  Sammon  käsittämistä  auringoksi,  vaan  monta  seik- 
kaa, jotka  sitä  suorastaan  vastustavat.  Semmoisena  mainittakoon 
Sammon  mainesana  uusi  (s.  149),  joka  soveltuu  vain  käsin  tehtyyn 
esineeseen.    Tosin  Kalevalassa  esitetään  myös  uuden  päivän  ja  kuun 

*  Ontrein  pojilla  (p  491 — [2]):  kannofijlla;  toisilla  Vuonnisen  laulajilla 
(p  488 — 9):  veneellä  t.  purrfellja. 


204  Mikä  on  Sampo?  XXX\  I.i 

takominen,  mutta  tämä  kohta  on  Lönnrotin  muodostelema  kansan- 
omaisesta uuden  miekan  takomisesta  (I  osa  s.  13). 

Sammon  selittämistä  auringoksi  vastustaa  myös  sen  muodon 
esitys.  Sammon  juuret  ulottuvat  9  sylen  syvyyteen  Ja  sitä  on  polvin 
maassa  puujaellen,  siis  alhaalta  käsin  sylin  'pideltävä,  käsivarsin 
kalloteltava  (s.  145).  Vaikka  juuretkin  käsittäisi  itse  Sampoon  kuu- 
lumattomiksi kiinnittimiksi,  näyttäisi  sen'maan  päällinen  osa  voi- 
van pikemmin  ulottua  korkeuteen  kuin  leveyteen,  minkä  rajoit- 
taisi käsivarsien  sylimitta. 

Sammon  muotoa  kuvailevat  lisäksi  teonsanat  vuodattaa^ 
joka  edellyttänee  ainakin  osittaista  onttoutta,  ja  jauhaa,  mikä  joh- 
taa meidät  myllyn  käsitteeseen. 

Moniaat  vienanpuoliset  laulajat  ovatkin  selittäneet  Sammon 
olleen  nimenomaan  mellitsän  eli  myllyn  (p  22,  45,  58),  joko  tuuli- 
myllyn (p  58  a)  tai,  epäilemättä  alkuperäisemmin,  käsin  liikutetta- 
vien jauhinkivien  (p  64). 

Eräs  laulaja  on  perustuen  Sammon  yleiseen  vienanpuoliseen 
kertosanaan  kirjokansi,  selittänyt:  »kansi  oli  Samppu;  siinä  olivat 
maailman  hyvyydet  kaikki»  (p  8).  Toinen  lopetti  sanoilla:  »kirjokan- 
teen pani  kaikki  rikkaudet  ja  viisaudet  Väinämöinen,  kun  laittoi 
sen»  (p  4).  Kolmas  ilmoittaa  kahdestikin,  mitä  Sampo  sisälsi  (p 
83  a):  »Sammossa  oli  kaikki  maailman  hyvyys:  kuu,  päivä  ja  ar- 
mas aurinkoinen.  —  Kaikki  Sammossa  oli  ennen,  mitä  meressä 
on  elävätä.»  Eräästä  katkelmasta  päättäen  on  Sampoon  voitu  kuvi- 
tella kuuluvan  kolme  sen  laitaan  laadittua  myllyä  (s.  123). 

Jauhavallakin  Sammolla  saattaa  olla  kertosanana  kirjokansi, 
joka  silloin  kiikuttaa,  kiiättää  tai  kalluu  (p  54,  58,  80).  Sammon 
juuriltaan  liikuttamisen  yhteydessä  puhutaan  niinikään  kirjokan- 
nen kallumisesta,  kihnaamisesta  tai  kääntymisestä  (p  71;  54;  96), 
kerran  mainitaan  sen  kaivaminen  (s.  158).  Yleisesti  esiintyy  Sam- 
mon takomisen  kertona  kirjokannen  kirjaaminen,  kirjaileminen, 
kirjoittamirien  eli  kirjoitteleminen,  harvoin  kalkutteleminen  (p  61,  vr. 
457).  Kirjokannesta  muunnos  on  umpikansi  (p  83  b)  ja  ilmeinen 
väännös  kirjokorja  (p  62);  siitä  lyhennys  on  pelkkä  kansi,  joka  vä- 
listä on  käsitetty  osaksi  Sampoa  ja  jolle  on  annettu  kertosanaksi 
ripa  (s.  174). 

Kirjokannen  olemme  nähneet  kertona  sekä  Samporunossa 
että  muutamissa  loitsuissa  myös  Pohjolan  portille,  jolloin  siihen 
kuuluva  teonsana  on  kiimoittaa  (s.  150).  Samassa  yhteydessä  on 
ollut  puhe  kirjokannen  kynnyksestä  tai  kartanosta.    Tulen  synnyssä 


XXXVI.  1  Mikä  on  Sampo?  205 

tapaamme  itä-Suomessa  ynnä  Vienan  Karjalassa  suuren  (Polen  12) 
tai  yleisemmin  kuuden  kirjokannen  vastineena  yhdeksälle  taivaalle, 
mikä  keskiaikainen  mielikuva  perustuu  siihen  käsitykseen,  että 
kuu.  aurinko  ja  kiertotähdet  pyörivät  maan  ympäri  kiinnitettyinä 
sisäkkäisiin  pallonmuotoisiin  pintoihin.  Vielä  ilmaantuu  sekä  Suo- 
men että  Vienan  puolella  kirjokansi  arkun  määreenä  (KRH  s.  175; 
p  1278): 

A.  Avun    rahainen    t.    parahin     kirjokannen  kiimahutan 

arkku,  poikkipuolin  polvilleni; 

kinialiiUa   kirjokansi!  ei  Sampo  sanoja  puutu. 

B.  Aukoan  sanaisen  arkun,  luottehia  Lemminkäinen. 

Viimemainitun,  Latvajärven  Arhipan  esittämän  säcparin  saat- 
taisi selittää  siten,  että  kirjokansi  on  vetänyt  vielä  Sammon  sa- 
naisen arkun  yhteyteen.  Mutta  parissa  myöhemmässä  kirjaanpa- 
nossa.  joista  toinen  on  Vuokkiniemen  alueelta,  toinen  itä-Pohjan- 
maalta, esiintyy  sano;a  ptmttumaton  Sampo  eriksensä  (p  1415;  Krohn 
935): 

A.     Ei   Sammot  sanoja  puutu,       B.     Ei  Sampo  sanoja  puutu, 
umpilammit  ahvenia.  umpilampi  ahvenia. 

Eräs  vienanpuolincn  laulaja  on  esittänyt  Sammasta  lähte- 
neen alkuun  kaikki  runot  ja  velhoudet  (p  42).  Toinen  yienanpuoli- 
nen  laulaja,  joka  niinkuin  usea  muukin  on  sovittanut  Sampojaksoon 
Kantelejaksosta,  paitsi  Laivaretkeä,  myös  Kantelens^Tinyn,  on 
lausunut  arvelunaan,  että  »Sampjm  se  oli  kantele»  (p  4  a). 

Viimeksi  on  muistettava,  että  Sammon  asemesta  Ilomant- 
sin puolella  mainitaan  ryöstetyn  yleensä  riistaa,  karjaa  tai  eloa  ja 
että  Vienan  puolellakin  ehdoitus  elojen  jaosta  vaihtelee  Sammon 
jaon  ehdoituksen  kanssa  (s.  175).  Kerran  saa  Sampo  kertosanak- 
seen  hyvä  turva  (p  51),  samoinkuin  sillä  yleisimpänä  mainesanana 
on  hyvä.  Eräässä  Vipusessa  käynnin  toisinnossa  veneenveistosta 
kotiin  palanneelle  Väinämöiselle  huolestunut  emo  lausuu  (p  634): 

»Viikon    o[litl    uro[o]n    erissä,    kauan    Sammo[nl    saalehissa.» 

Päälle  päätteeksi  on  otettava  lukuun  ne  erilaiset  ja  eriskum- 
maiset  ainekset,  joista  Sampo  kerrotaan  valmistetun  (s.  109), 
sekä  todennäköisesti  itse  Sampoon,  eikä  Sammon  ryöstäjään  sovi- 
tettava säepari  (s.  150): 

Kulta  riippui  rinnan  päällä,        pään  päällä  hopea  paistoi. 


206  Mikä  on  Sampo?  XXXVI, i 

Todistuskappaleista  oi  siis  ainakaan  ole  puutetta  sillä,  joka 
tahtoo  tutkia,  mitä  Sammolla  on  alkuansa  tarkoitettu.  ^  Pikem- 
min on  niitä  liiaksi  monta  ja  keskenään  ristiriitaista.  Kaikkia 
piirteitä,  vaikka  ottaisi  huomioon  vain  ne,  jotka  jotensakin  var- 
masti kuuluvat  runoon,  on  aivan  mahdoton  saada  yhtenäiseen 
kokonaiskuvaan  mahdutetuiksi.  Siitä  syystä  Julius  Krohn  oli 
epäilemättä  oikeassa  olettaessaan  Sampo-käsitteen  johtuvan  useam- 
masta kuin  yhdestä  mielikuvasta. 

Vanhimpia  ja  enimmän  kannatettuja  Sammon  selityksiä  on 
jauhamisen  kuvaukseen  perustuva  Jacob  Grimmin,  joka  on 
verrannut  Samporunoa  islantilaiseen  lauluun  Grotti-myllystä.  Tans- 
kalainen kuningas  Fro<5i  oli  ostanut  Ruotsista  orjikseen  kaksi  jätti- 
läisnaista,  jotka  pani  myllyyn  jauhamaan  suomatta  heille  lepoa. 
Hänen  yhä  vaatiessaan  he  pyörittivät  käsikiviä  ja  lauloivat,  niin  että 
hänen  miehistään  useimmat  nukahtivat.  Laulussa  kuvailivat  jau- 
havansa  hänelle  onnea,  rikkautta  ja  rauhaa  sekä  toivottivat  hänen 
hyvin  nukkuvan  untuvillaan  ja  heräävän  mielensä  mukaan,  arvellen 
siten  hyvin  jauhaneensa.  Mutta  hänen  ensimäinen  sanansa  oli, 
etteivät  saisi  levähtää  kauvemmin  kuin  kotikäki  nukkuu  tai  kuin  hän 
itse  värssyn  laulaa.  Silloin  he  lauloivat  omasta  kovasta  kohtalos- 
taan ja  vihollisjoukon  saapumisesta  kuningasta  kukistamaan. 
Samalla  he  jauhoivat  niin  voimakkaasti,  että  raskaat  raudoitetut 
kappaleet  irtaantuivat  myllystä,  kiertopuu  katkesi  ja  myllynkivi 
halkesi  kahtia. 

Suorasanaisessa  johdannossa  mainitaan  myllynkivillä  olleen 
sen  ominaisuuden,  että  jauhoivat  kaikkea  mitä  jauhattaja  halusi. 
Jättiläisnaiset,  ennenkuin  lopettivat  laulunsa,  olivat  jauhaneet  ku- 
ninkaalle sodan.  Yöllä  näet  saapui  merikuningas  Mysingr,  joka  sur- 
masi Fro^in  ja  teki  lopun  kuuluksi  tulleesta  Fro^in  rauhasta.  Hän 
vei  muun  ryöstösaaliin  mukana  myllyn  jauhajineen,  joiden  käski 
jauhamaan  suolaa.  Keskiyön  aikana  jättiläisnaiset  tiedustelivat, 
oliko  suolaa  kylliksi,  mutta  saivat  käskyn  jatkaa.    Heidän  jauhet- 

^  Yksin  Lönnrotin  muodostelusta  riippuvia  näennäisiä  todistuskappa- 
eita  ovat:  Sammon  taonnan  kuvaus  erilaisine  ennen  Sampoa  ahjosta  ilmes- 
tyvine  olioineen  (UK  10:  281 — 408),  mukailtu  Kultaneidon  taonnasta,  joka 
vasta  myöhemmässä  kansanrunon  kirjaan  panossa  on  tilapäisesti  Samporu- 
noon  sekaantunut  (s.  122);  Sampuen  saranat  (UK  15:  82),  käsikirjoituk- 
sessa toivosen  (KRH  s.  175,  801);  Sampuen  kuvaaminen  '}&.  hyrääminen  (UK 
19:  38;  42:  47)  Lönnrotin  sovittamia  teonsanoja;  luosV  on  siemenen  sikiö- 
(UK   43:  297)  Ison  tammen  runosta  (VKA  201). 


XXXVI.  1  Mikä  on  Sampo?  207 

tuaan  vielä  hetkisen  laiva  vajosi  ja  mereen  muodostui  kurimus  ve- 
den virratessa  uponneen  myllynkiven  reiän  kohdalla.  Myöskin  on 
meri  siitä  lähtien  ollut  suolainen. 

Mielikuva  myllystä,  joka  jauhaa,  mitä  vain  sille  käsketään,  ja 
viimeiseksi  suolaa  laivalla,  joka  uppoo,  kun  ei  ymmärretä  jauha- 
mista pysähdyttää,  ja  siten  aiheuttaa  meren  suolaisuuden,  on  Skan- 
dinaviassa ja  Suomessa  sovitettu  satuun  Ihmeellisistä  antimista, 
mistä  A.  Aarne  on  julkaissut  erikoistutkimuksen  (JSFOu  XXVII). 
Saksalaisilla  Hannoverissa  ynnä  Ranskalaisilla  se  on  tavattu  erilli- 
senä merimiestarinana  (Aarnen  Dd  7,  Fa  13).  Suorasanaisena  se  on 
liitetty  erikseen  Islannissa  Grottilauluun  ja  erikseen  Suomessa 
Samporunoon,  joten  sitä  ei  voi  käyttää  todistuksena  näiden  keskinäi- 
sestä yhteydestä. 

Yleisen  jauhamisen  piirteen  ohella  on  näillä  runoelmilla  vielä 
yhteistä  jauhinkivien  omistajan  nukuttaminen.  Mutta  nukuttajina 
ovat  Grottilaulussa  jauhattajat  ja  runossa  Sammosta,  jota  kuvail- 
laan itsestään  jauhavaksi,  ryöstäjät.  Ei  myöskään  nukutuskcinoa, 
jota  Samporunossa  ei  osattu  määritellä  (s.  140),  eikä  nukutta- 
misen tarkoitusta,  joka  Grottilaulussa  ei  ole  vielä  selvästi  viha- 
mielinen, voi  vannasti  yhtäpitäviksi  katsoa. 

Jauhamisen  piirre  ei  ole  oleelhsin  Sammossa,  ja  tätä  merkitystä 
tukemassa  on  ainoastaan  pari  Schiefnerin  Sampo-sanan  selitystä: 
ruotsalaisesta  stamp,  'huhmari',  ja  venäläisestä  samomol,  'itsestään 
jauhava';  kumpikaan  ei  ole  kielellisesti  puolustettavissa.  Siitä,  että 
käsikivien  välissä  olevaa  kantarautaa  nimitetään  sammakkoraudaksi 
tai  pelkästään  sammakoksi,  ei  myöskään  ole  johdettavissa  itse  käsi- 
kivien merkitys  Samposanalle,  vaan  on  mainittu  rautakappale  saa- 
nut vertauskuvallisen  nimityksensä  eläinsammakosta. 

On  vielä  toinen  Eddalaulu,  joka  osittain  muistuttaa  Sammon 
ryöstöä,  nimittäin  Hymiskvic^a.  Siinä  kerrotaan,  mitenkä  jumalain 
oluenkeittoa  varten  tarvittavaa  kattilaa  Thor  ja  Tyr  lähtevät  nouta- 
maan maailman  ääressä  idän  puolella  asuvan  Hymir  jättiläisen  luota. 
Tämä  kattila  on  rupeaman  syvyinen  ja  niin  raskas,  että  Tyr  jumala 
sitä  turhaan  kahdesti  yrittää  liikuttaa.  Mutta  Thor  tarttuu  sen  lai- 
taan ja  nostaa  sen  päähänsä.  Kauvan  aikaa  he  pakenevat,  ennen- 
kuin Thoria  haluttaa  katsoa  taaksensa.  Havaitessaan  Hymin  ja  hä- 
nen monipäisen  joukkonsa  takaa-ajavan,  ukkosjumala  nostaa  kat- 
tilan hartioitaan  ja  surmaa  heidät  vasarallaan. 

Sammon  ryöstö-runoon  tämän  laulun  yhdistää,  paitsi  yleistä 


208  Mikä  on  SampoV  XXXVI. i 

takaa-ajon  piirrettä,  vain  kolminkertainen  nostamisen  yritys,  joka 
ei  ole  edes  aivan  yhtäpitävästi  kuvattu.  Pitäisi  osoittaa,  että  Sampo 
merkitsisi  kattilaa.  Voisi  kenties  viitata  sanaan  sammio,  jolla  kui- 
tenkin on  vähän  eriävä  ammeen  merkitys  ja  myös  äänteellisesti 
poikkeava  muoto.  Hymin  kattilalla  on  kuitenkin  toinen  mahdolli- 
nen vastine  runoissamme  Verensulkusanojen  kuvailemassa  helvetin 
kattilassa  (Levon  s.  107,  vr.  105): 

Tuo  Hiiestä  patoa,  jolla  verta  keitetähän, 

helvetistä  kattilata.  suonenpäätä  kuivatahan. 

Jäljellä  on  yksi  Sampoon  yhdistettävä  suomenkielinen  sana, 
nimittäin  sampa  eli  sammas  patsaan  merkityksessä.  Tämän  lu- 
kuun ottaen  saisi  jälleen  kiinnittää  huomion  Lönnrotin  arvailuun, 
että  Sampo  tarkoittaisi  j  u  m  a  1  a  n  k  u  v  a  a  (Mehiläinen  1839  s. 
18,  Svenska  skrifter  I  s.  46).  Tosin  ei  saata  tulla  kys>Tnykseenkään, 
että  Sampo  olisi  skandinavien  bjarmilaisilla  tapaaman  jömalin  kuvan 
erityinen  nimitys,  minkä  nämä  olisivat  lainanneet  venäläisiltä  « 
sam  bog,  'itse  Jumala'). 

Mutta  skandinavit  ovat  itsekin  veistcllcet  puusta  jumalanku- 
via  {tregor^,  skurdgod),  joita  on  vielä  värein  kirjaeltu,  puettu  vaattei- 
siin ja  koristettu  kullalla  ynnä  hopealla  (K.  Weinhold,  Altnordischcs 
Lehen  s.  420 — 1).  Yksinkertaisimmat  jumalankuvat  olivat  puupat- 
saita,  joihin  ainoastc^an  päänmuoto  oli  veistetty.  Venäjällä  matkus- 
tavien skandinavien,  n.  s.  russien,  kertoo  arapialainen  matkailija 
Ihn  Fadhlan  (vv.  921 — 2)  nähneensä  rukoilevan  korkeata  puista 
patsasta,  jolla  oli  ikäänkuin  ihmisen  kasvot.  Skandinavilaisessa  ta- 
lossa pidettiin  pyhinä  niitä  pilareita,  jotka  olivat  isännän  istuimen 
kohdalla  ja  joiden  yläpäähän  tavallisesti  oli  veistetty  jumalan- 
kasvot  (ondvegissulur).  Samanlaisia  pilareita  oli  pyhätöissäkin. 
Erään  Islantiin  siirtyneen  norjalaisen  ylimyksen  mainitaan  ottaneen 
laivaansa  kaikki  pyhättönsä  rakennuspuut,  jopa  maata  sen  alttarin 
alta.  Lähestyessään  rantaa  hän  oli  heittänyt  veteen  mainitut  pi- 
larit, joista  yhteen  oli  veistetty  Thorin  kuva,  luvaten  asettua  sille 
paikalle,  mihin  jumala  nämä  kuljettaisi.  Toinen  siirtolainen  oli  jo 
monta  vuotta  asunut  Islannin  itärannikolla,  kun  sai  kuulla,  että  hä- 
nen pyhät  pilarinsa  oli  löydetty  länsirannikolta  ja  muutti  heti  asun- 
tonsa sille  puolelle  saarta.  Toisinaan  näitä  pilareita  annettiin  ys- 
täville lainaksi;  milloin  ei  niitä  palautettu,  syntyi  verisiä  riitoja  (K. 
Holmberg,  Nordbon  under  hednatiden  s.  219). 

Jos  Sammon  alkuperäisin  muoto  olisi  Sampa  ja  sen  merki- 
tyksenä patsas,  niin  saattaisi  kuvitella  sen  olleen  mainitunlaisen 


XXXVI.  1  Mikä  on  Sampo  .'  209 

jumalanliahmolla  koristellun  pyhän  patsaan  Vuojolaisessa  eli  got- 
lantilaisessa pyhätössä.  Patsaan  koristelemisesta  kullalla  ja  ho- 
pealla saisi  selityksensä  ilomantsilainen  Sammon  kuvaus:  kulta 
riippui  rinnan  päällä,  pään  päällä  hopea  paistoi.  Myös  takomisen 
ja  kirjailemisen  rinnastaminen  vienanpuolisissa  toisinnoissa  viittaa 
siihen,  että  Sammossa  on  ollut  sekä  metallitakeita  että  puunveis- 
toksia.  Maahan  kiinnitettävällä  patsaalla  saattaisi  myös  sanoa 
olleen  ikäänkuin  juuret;  Sammon  maasta  nostamisen  kuvaus  so- 
veltuisi muuten  paraiten  patsaaseen. 

Vaikeinmiin  sovellutettavissa  Sammon  p  a  t  s  a  s-merkityk- 
seen  on  sen  kertosana  kirjokansi.  Se  ei  tosin  ole  ollut  helpompi  yh- 
distää myöskään  Sammon  mylly-merkitykseen.  J.  Grimm  on  ar- 
vellut kirjokannen  olleen  Sampo-myllyn  yli  levitetyn  kirjavan  vaat- 
teen. W.  Mannhardt  on  selittänyt  sen  pilvenä  pitämänsä  Sampo- 
myllyn yläpuolella  olevaksi  taivaankanneksi.  Onpa  Vielä  yritetty 
kirjokannesta  saada  eri  selitys  Sammolle.  F.  Collan  käsitti  sen  olleen 
Pohjan  neidon  kirjavakantiSen  vaatearkun.  Mathilda  Roslinin  mu- 
kaan tunnetaan  vielä  vakan  sammas,  joka  on  voinut  olla  jatkos 
kirjokantiseksi  kuvitellussa  »onnenrasiassa»  (KRH  s.  36,  179). 

Patsasta  merkitsevään  Sampoon  saattaisi  kenties  kirjokansi 
olla  yhdistettävissä,  jos  olisi  kysymys  katolilisaikuisesta  pyhimys- 
kuvasta,  joka  usein  oli  suljettuna  erityiseen  puiseen  kaappiin.  Ag- 
ricola huomauttaa  Varsinais-Suomen  ruotsinkielisten  luotolaisten, 
jotka  olivat  etenkin  Gotlannista  siirtyneitä,  tulleen  kristityiksi 
kauvan  ennen  mantereella  asuvia  suomalaisia.  Lemminkäisruno- 
jen  Saarella  mainitaan  olleen  kirkkoharjun  (I  osa  s.  215).  Olisi  ehkä 
otettava  lukuun  sekin  mahdollisuus,  että  Sammon  ryöstäjät  ovat 
olleet  tekemisissä  jo  kristittyjen  gotlantilaisten  kanssa  ja  jostakin 
heidän  kirkostaan  ryöstäneet  ihmeitä  tekevän  pyhimyskuvan. 

Mutta  pelkkiä  mahdollisuuksia  huomioon  otettaessa  ei  ole  unoh- 
dettava, että  yhdistelmässä  kirjokansi  on  jälkiosana  voinut  olla  joku 
toinen  sana,  joka  on  väistynyt  tunnetumman  kansi  sanan  tieltä.  ^ 

Sampo-sana  ja  -käsite  on  niinmuodoin  vastaisuudessakin  tuot- 
tava tutkijoille  päänvaivaa  ja  houkutteleva  yhä  uusiin  selitysyri- 
tyksiir.  Jos  olemme  voineet  todeta,  että  S  a  m  p  o  r  u  n  o  n  p  o  h- 
j  a  II  ;i  on  historiallinen  r  y  ö  s  t  ö  r  e  t  k  i,  j  o  k  a  on 
sijoitettavissa  ajallisesti  pakanuutemme  lop- 
pukauteen ja  paikallisesti  Vuojolaan  eli  Got- 

*  Vr.  Vienan  läänin  häärunoissa  lausetapaa:  kirjokynnen  kirjoittama 
(kirjokintaista  I  1677,  1681,  1689,  1690;  1696;  sukista  1560;  ussakasta  1684). 

14 


210  Onko  Väinämöisen  kuvailtu  viiist3'neen  XXXVI,» 

läntiin,  niin  on  todelliseksi  ryöstöesinecksi  kä- 
sitettävän Sammon  selittämismahdollisuus  ehkä  jonkin 
verran  edistynyt. 

Lukija  saattanee  tulokseen  tyytymättömänä  kysyä,  miksi  ei 
tähän  oppaaseen  ole  otettu  yksinkertaisempia  ja  ratkaisunsa  jo  saa- 
vuttaneita esim'erkkejä.  Yhtenä  syynä  on  ollut,  kuten  mainittu 
(esip.),  että  Sampojakson  toisinnot  ovat  valmiiksi  järiestettyinä  ja 
painettuina  iokaisen  tarkastettavissa.  Toisena  vaikuttimena  on  ol- 
lut, että  tästä  on  saatu  jotakin  uutta  sanotuksi.  Mutta  päätarkoi- 
tuksena, niinkuin  oppaan  nimityskin  »Kalevalan  kysymyksiä»  il- 
maisee, on  pitkin  matkaa  ollut  tehdä  selväksi  lukijalle,  kuinka  monta 
mielenkiintoista  ratkaistavaa  on  tulevalla  tutkijalla  edessään. 

Samoista  syistä  tulee  'vielä  seuraavassa  luvussa  esitettäväksi 
runo  Väinämöisen  tuomiosta,  joka  on  Kalevalassa  viimeisenä.  Sitä- 
paitsi on  sen  verrattain  lyhykäinen  säkeistö  harvalukuisine  toisin- 
toineen  erikoisen  sopiva  näytteeksi  n.  s^.  säetutkimuksesta,  semmoi- 
sena kuin  sitä  harjoitetaan  kansanrunousseminarissa,  missä  ei  kal- 
liitten  painatuskulujen  säästämiseksi  ole  pakko  esitystä  mahdolli- 
simmassa  mä^irin   supistaa. 


25.  Onko  Väinämöisen  kuvailtu  väistyneen 
Kristuslapsen  tieltä? 

Yleisesti  vallinnut  mielipide,  että  Kalevalan  runot  ovat  i)el- 
kästään  pakanuudenaikuisia,  on  aina  myöntänyt  poikkeuksen  vii- 
meiseen runoon  nähden,  jossa  muka  on  kuvailtu  Väinämöisen  edus- 
taman pakanuuden  väistymistä  uuden  uskon  tieltä.  Sen  ajatuksen  on 
jo  Lönnrot  lausunut  V12  1833  päivätyssä  kirjeessä,  jossa  ilmoittaa 
valmistuneen  Runokokouksen  Väinämöisestä.  »Niin  sekava  ja  epä- 
täydellinen kuin  tämä  runo  on,  näkee  kuitenkin,  että  se  tarkoittaa 
kristinopin  tuloa  ja  että  poika  luultavasti  oli-  its(^  Vapahtaja  ia  ^lar- 
jatta  Neitsy  Maaria.» 

Tämän  käsityksen  mukaisesti  Lönnrot  Vanhassa  Kalevalassa 
Marjatan  runoon  sovitti  Neitsyt  Maarian  virren  tavattuaan  muuta- 
massa sen  toisinnossa  Marjatan  käytettynä  Maarian  ohella  (I  1106). 

»Kalevalan  runojen  historiassa»  (s.  470 — 86)  olen  osoittanut, 
että  Marjatan  eli  Marketan  runo  on  länsisuomalaisesta  Neitsyt  IVFaa- 
rian  marjavirrestä  kokonaan ,  eroitettava  virolaisperäinen  legenda- 


XXXVI,  1  Kristuslapsen  tieltä?  211 

rmio.  Siinä  korean  Mar-ketan  ja  Hannus  Saaren  Saksalaisen  aviotto- 
masti  syntyneelle  ja  ulkoa  löydetylle  kolmeöiselle  lapselle  Jumala 
luo  kielen  ja  Maaria  mielen,  niin  että  hän  voi  nimittää  vanhempansa; 
ilmaistu  isä  lyö  rintaansa  rukoillen  Jumalalta  anteeksi. 

Sittemmin  olen  löytänyt  tälle  vastineen  katolisessa  legenda- 
kirjallisuudessa  (Kotiseutu  1913  s.  69—71).  Ranskalaisen  pyhimyk- 
sen Goarin  elämäntarinassa  kerrotaan,  mitenkä  paikkakunnan  piispa, 
joka  epäili  hänen  ihmetöitään,  vaati,  että  hän  todistaakseen  jumalal- 
lista voimaansa  saattaisi  kolmeöisen  löytölapsen  puhumaan  ja  il- 
moittamaan vanhempansa.  Kun  Goar  kolminaisuuden  nimessä  oli 
vannottanut  lasta,  ojensi  tämä  kätensä  ja  lausui:  »tuossa  on  isäni, 
Rusticus  piispa,  ja  äitini  on  Flavia.»  Häpeän  valtaamana  piispa, 
lankesi  Goarin  jalkoihin  ja  anoi  anteeksi. 

Katolisena  aikana  muodostuneena  Marketan  runo  on  vasta 
uudemmalla  ajalla  voinut  suorittaa  vaelluksensa  Virosta  Vienan  lää- 
niin, jossa  siihen  on  liittynyt  Väinämöisen  tuomio  ja  poislähtö 
(UK  50:  423 — 512).  Pitäen  tätä  jatkoa  myöhäisenä  kokoonpanona 
en  saattanut  siinä  nähdä  alkuperäisen  pakanuuden  väistymistä, 
vaan  sen  puolipakanuuden,  jota  vienankarjalaiset  runolaulajat  itse 
edustavat.  Olin  siis  ainoastaan  hiukan  muodostanut  entistä  mieli- 
pidettä jääden  edelleen  siihen  käsitykseen,  että  Väinämöinen  oli  väis- 
tunyt  ristimisen  johdosta,  joka  erään  laulajan  selityksen  mukaan  olisi 
aiottu  häneen  itseensäkin  kohdistaa  (KRH  s.  487). 

Viimeksi  olen  kuitenkin  päässyt  siihen  päätökseen,  ettei  Väi- 
nämöisen tuomio  voi  olla  Vienan  läänissä  sepitetty  Marketan  runon 
jatkoksi,  vaan  että  sekin  on  eri  runo,  alkuperältään  länsisuomalainen, 
joka  itä-Suomeen  ja  Vienan  lääniin  kulkeuduttuaan  on  toisinaan 
sekaantunut  Viron  puolelta  levinneeseen  Marketan  runoon. 

»Vienan  läänin  runoissa»  ovat  molempien  runojen  toisinnot 
yhdistetyt  nimellä  Väinämöisen  tuomio.  Sen  26  numeroidusta 
kirjaanpanosta  täytyy  ensinnä  poistaa  Katrinan  runo  (I  684),  joka 
onkin  uudestaan  toiseen  paikkaan  painettu  (I  1080).  Vielä  voimme 
eroittaa  neljä  kirjaanpanoa,  jotka  sisältävät  Marketan  runon,  vaan 
eivät  Väinämöisen  tuomion  säkeitä  (I  687,  696,  699,  700).  Jää 
jäljelle  21  numeroitua  kappaletta,  joista  ainoastaan  neljä,  Vuon- 
nisen  Ontrei  Malisen  ja  hänen  kahden  poikansa  laulamaa,  esittävät 
tuomitun  pojan  Marketan  lapsena  (I  689,  690,  690  a,  693).  ^ 


*  Väinämöisen     tuomion    vienan puoliset    kirjaanpanot     jakaantuvat 
alueittain  seuraavasti:  Kl  681;  Ks  682;  Lt  683,  683  a,  685;  Vk  686,  688;  Vn 


212 


Onko  Väinämöisen  kuvailtu  väistyneen 


XXXVI., 


Havaittuamme  Väinämöisen  tuomion  eri  runoksi  on  meidän 
etsittävä  sen  Jälkiä  myös  ulkopuolelta  Vienan  lääniä.  Toisten  runo- 
jen seasta  löydämmekin  säkeistöjä,  jotka  ovat  aivan  samoja  kuin 
vienanpuoliselle  runolle  ominaiset. 

Täydellisin  suomenpuolinen  kappale  on  Suojärvcltä  itä-Kar- 
jalasta, se  jatkuu  Vellamon  neidon  onginnalla  ja  Kultaneidon  taon- 
nalla. Toinen  alkuosan  esittävä  katkelma  on  sijoittunut  Tulen 
lukuun  Ilomantsin  puolella  pohjois-Karjalassa  (Europaeus  H 150; 
G  676,  [Ahlqvist  B  321]): 


i  1.  Tuli  poika  Pohjolasta, 
uro  uuesta  kylästä 
isolle  ikipahalle, 
emolle  epänäölle. 
Isä  kutsui  Ilmo  riksi, 
emo  ehtopoiaksehen, 
veli  Vennon  Joukoseksi, 
muu  pere   (korj.  kylä)  nimettö- 
mäksi. 
Tuli  ukko  ristimähän. 
Viero  kanta  kastamahan. 
Pani  nuoren  Joukamoisen, 
ei  tullut  nimi  vakava. 
Pani  kaunihin  Kaukamoisen, 


jo  tuli  nimi  vakava. 
j  1.  Syntyi  poika  Pohjolahan, 
mies  pitkä  Pimentolahan 
kyntäjäksi,  kylväjäksi, 
siemenen  siroittajaksi, 
orosen  opastajaksi, 
varsan  viejäksi  vaolle, 
[ruunan  mustan  mullokselle]. 
Ei  tuolle  nimeä  tietty. 
Iso  kutsui  Immokiksi, 
emo  aina  Ainokiksi, 
sisaret  Sevottareksi. 
Tule  poika  Pohjolasta! 


Muut  yksityiset  säkeistöt  otamme  runon  kunkin  piirteen  kohdalla 
tarkastettaviksi. 

Paitsi  selvästi  vieraita  aineksia  lavat  aan  runossa  seuraavat 
seikat: 

A.  Pojan  syntyminen. 

B.  Nimen  ehdoitukset. 

C.  Kastajan  noutaminen. 

D.  Tuomarin  tuominen. 

E.  Lapsen  tuomitsemmen. 

F.  Lapsen  puolustautuminen. 

G.  Lapsen  kastaminen. 

H.    Väinämöisen  suuttumus  ja  poislähtö. 
I.    Luottamus  Väinämöisen  palaamiseen. 

689,  690,  690  a,  691,  692,  692  a,  693,  694;  Ln  695,  695  a,  695  b,  697, 
698.  Yksityisiä  säkeistöjä,  joita  osittain  olisi  voinut  varsinaisten  toisinto- 
jen joukkoon  painattaa,  sisältävät  vielä:  (IL)  Ks  160;  (I  R)  Lt  183;  Ln 
538,  275;  Uh  115,  378,  378  a.  Säeluetteloita  ovat  kansanrunoussemi- 
iiarissa  laatineet  H.  Haataja  ja  T.  Kaukoranta. 


XXXVI,!  Kristuslapsen  tieltä?  213 

Näiden  jcärjestys  vaihtelee  jonkin  verran  eri  toisinnoissa: 

il:  ABCG  (Vellamon  neidon  onginta  ja  Kultaneidon  taonta). 
j  1:  AB. 
AI  681:  ABCG. 

Ks  682:  (Anni  paimenessa)  ABCDCGDEH. 
K  s  160  L:  (Raudan  synnyssä)  ABG. 

Ta  683,  683  a:  A  (Kapalon  katkaiseminen)  BCEFG  (Metsän 
lukua  ja  Raudan  syntyä). 

Lt  685:  AG. 

Vk  686:  (En  tiedä  tekijätäni)  AB. 

Vk  688:  H. 

Vk  183:  (Kilpalaulanta)  H,  I. 

Vn  689:  (Marjatta  paimeneen)  ABCDEFGH. 

Vn  690,  690  a:  (Marjatta  paimeneen)  ABDEFHCG. 

Vn  691:  (Pohjolan  emäntä  tuulessa)  ABEF. 

Vn  692,  692  a:  (Pohjolassa  syntynyt  neito  tuulessa;  eksy- 
neen etsiminen;  pojan  suolta  löytäminen)  DBED(C) 
E  (Kapalon  katkaiseminen)  FGHI. 

Vn  693:  (Marjatta  paimeneen)  ABCDCGEFHI. 

Vn  694:  (Pojan  suolta  löytäminen,  vanhempien  etsiminen) 
EFG  (Paavo  Korhosen  runoa), 

Ln  695:  F. 

Ln  695  a:  (Neljä  neittä,  vanhimmalle  panuinen  eli  tulipoika) 
BEFH. 

Ln  695  h:  F  (Pojan  suolta  löytäminen)  BCBEFHGI. 

Ln  697,  697  a:  (Pojan  suolta  löytäminen)  BCBEFGH. 

Ln  698:  (Pojan  suolta  löytäminen)  BCEGFGH  (Saaren  im- 
pien itku). 

Ln  538:  (Kultaneidon  taonta)  H. 

L».  275:  (Saaren  impien  itku)  H. 

/■//  115:  (Väinämöisen  ajelehtiminen  Pohjolaan  ja  sieltä 
karkoitus)  H. 

Lh:  378,  378  a:  (Tuonelassa  ja  Vipusessa  käynti;  Tuonen 
tyttö  oksentaa  V:n  mereen)  H. 

Pojan  syntyminen  on  kuvattu  seuraavin  säkein: 

1 .  i'oika  syntyi  Marjatalle  Vn  689,  690,  693. 

2.  3.  Syntyi  seppo  Ilmorinen,  yöllä  syntyi,  yöllä  kasvoi  Ks  160  L. 


4. 

5 

A. 

B. 

C. 

D. 

6 

A. 

B. 

7. 

8 

A. 

B. 

9. 

10 

A. 

B. 

11, 

12. 

13, 

14. 

15- 

-9. 

20. 

21. 

214  Onko  Väinämöisen  kuvailtu  väistyneen  XXXVI,  i 

Inoi  on  poika  Poimarissa  ^  Vk  686. 
Syntyi  poika  Pohjolahan  (-ssa)  j  1,  Kl  681. 
Poika  syntyi  Pohjolassa  Lt  683  a,  685. 

»  »  Pohjosesta  Lt  683. 

Tuli  poika  Pohjolasta  i  1. 
Mies  pieni  Pimentölässä  (-stä)  Kl  681,  Lt  683. 
Mies  pitkä  Pimentolahan  j  1. 
Lapsi  täyessä  Lapissa  Kl  681,  Lt  683  a,  685. 
Uro(s)  unesta  kylästä  (-ssä)  i  1,  Kl  681. 
Uro  kylmästä        »        Lt  683. 
Syntyi  poika  puolikuinen  Ks  682,  Vn  691. 
Kaksiviikkoinen  Kalevo  Ks  682. 
Kaksivuotinen   Kaleva  Vn  691. 
Suuremmilla  suon  selillä,  ankeammilla  ahoilla  Vn  691. 
Isolle  ikipahalle  jne  i  1. 
Kyntäjäksi,  kylväjäksi  jne  j  1. 

Poika  (Siitä)  suolta  löyettihm  Vn  692, 694.  Ln  695  b,  697—8. 
Kaksiviikkoinen  Kaleva  Ln  698. 

Pojan  syntyminen  nimenomaan  Marjatalle  (1)  on  seurauksena 
Marketan  runon  liittymisestä  johdannoksi.  Seppo  Ilmonsen  synty- 
minen yöllä  (2,  3)  on  eri  runoa  (I  os.  s.  19),  johon  nimen  ehdoituk- 
set  ovat  kiintyneet  sen  johdosta,  että  niiden  joukossa  esiintyy  myös 
nimi  Ilmori.  Puolikuinen  eli  kaksiviikkoinen  (9,  10)  ei  kukaan  voi 
olla  syntyessään,  vaan  on  tämä  ikämääräys  siirt^jiiyt  myöhemmästä 
lapsen  puolustautumisesta.  Suon  selän  tulemme  niinikään  tapaa- 
maan lapsen  vastauksessa.  Yksinkertainen  suolta  löytäminen  on 
sekamuodostus  edempänä  runossa  esiintyvästä  suohon  tuomitse- 
misesta sekä  Marketan  runoon  kuuluvasta  lapsen  löytämisestä. 
Pojan  syntyminen  Pohjolahan,  Pohjolassa  tai  Pohjosesta  ja  tuleminen 
Pohjolasta  (5)  viittaa  selvästi  Tulen  lukuun,  *  jossa  kerrotaan,  mitenkä 
poika  läksi  Pohjolahan  eli  Pimentolahan  ja  kolme  yötä  siellä  oltuaan 
taas  tuli  poika  Pohjolasta.  (Kristus  Haadeksessa  SRU  s.  286).  Poh- 
jolan kertosanat  La/ppi  ja  kylmä  kylä  (7,  8  B)  ovat  niinikään  loit- 
*v 

*  Pois  pyyhitty  ja  päälle  kirjoitettu:  Pohjolasta  sekä  rivien  väliin 
lisätty:  lapsi  täyestä  Lapista.  Molemmat  lisäykset  on  voitu  saada  saman 
käsikirjoituksen  nro  5:stä,  jossa  loitsija  kerskailee:  »tässä  on  poika  Pohjolasta, 
lapsi  täyestä  Lapista.» 

'  Tulen  luvun  vaikutusta  ilmaisee  myös  vienanpuolinen  toisinto,  jossa 
neljästä  neidosta  vanhimmalle  syntynyt  lapsi  nimitetään  panuiseksi  eli  tu- 
lipo  jaksi  (Ln  695  a). 


XXXVI.  1  K ristuslapsen  tieltä?  215 

suista  lainattuja  (SRU  s.  271 — 2).  Selittämättömäksi  jää  sekä  Suo- 
men ja  Vienan  puolella  ilmaantuva  uusi  kylä  (8  A),  joka  huonosti 
soveltuu  keiToksi  Pohjolalle. 

Nähtävästi  on  Väinämöisen  tuomiossa  ollut  pojan  syntymä- 
paikkana Pohjolan  sijalla  joku  muu  nimi.  Siihen  viittaa  vanhim- 
massa F.  M.  Toppeliuksen  muistiinpanossa  alkuansa  kirjoitettu 
Foirnari  (4).  Tämänkin  alkutavuun  on  edellä  käyvä  ])oil-a  saim 
voinut  jonkun  verran  yhtäläistyttävästi  vaikuttaa.  ^ 

Pojan  syntymiseen  on  Latvajärven  Arhippa  liittänyt  k  a  p  a- 
1  o  n    katkaisemisen.    Lönnrotille  hän  lauloi  (Lt  683): 

Se  on  poika  kolmioissa  pääsi  päälle  peittehensä. 

Cajanille  esittäessään  hän  näiden  väliin  sovitti  vielä  lisäsä- 
keen:  lapsi  inisi  viikkoh[i]ssa  (Lt  683  a).  Yhdessä  Vuonnisen  toisin- 
nossa vasta  Väinämöisen  tuomion  johdosta  suuttuneena  pi.wlikuinen 
poika  (Vn  692): 

Katkaisi  kapalovyönsä  kolmioissa  Ollessahan. 

Että  edellinen  paikka  on  oikeampi,  todistaa,  paitsi  ajanmää- 
räysten  takaperoisuus  jälkimäisessä  toisinnossa,  Gananderin  säilyt- 
tämän Kullervo  jakson  alku  (KHH  s.  643): 

Se  kalki  Kalevan  poika  heti  kohta  kolmioissa 

kuin  ensin  emästä  syntyi,  —  katkaisi  kapalovyönsä. 

Saman  piirteen  tapaamme  vielä  pariin  länsi-inkeriläiseen 
Kilpalaulannan  kappaleeseen  joutuneena  (KT  II  428,  430): 

A.  Ajoi  kolmiöinen  poika  —  B.  »Ken  tekis  merehen  sillan?» 
kolmioista  jäätä  myöten.  Joutui  yksi  Einemöinen, 

Katkaisi  kapalovyönsä,  katkaisi  kapalovyönsä, 

sievyönsä   singahutti.  se  teki  merehen  sillan. 

Yhtäläisten  säkeitten  ilmaantuminen  karjalaisen  laulualueen 
molemmissa  äärimäisissä  päissä,  läntisessä  Inkerissä  ja  pohjoisessa 
Vienan  läänissä,  josta  Gananderinkin  kappale  on  kotoisin,  osoittaa, 
että  ne  ovat  varsin  vanhoja,  olivatpa  ne  sitten  Virosta  lähtien  kul- 
keneet koko  alueen  päästä  päähän  taikka  länsi-Suomesta  saapuen 
haaraantuneet  molempiin  päihin.  Virolainen  alkuperä  ei  tule  kysy- 
mykseen, vaikka  sama  piirre  tavataan  myös  Kalevi  poeg    runoel- 

^  Tekisi   mieli  ajatella  ruotsalaista  Pernar  vastaavaa  Paimion  pitäjän 
nimen  muotoa  *  Paimari.    Ruotsalaisen  nimen  loppu  -r  ei  kuitenkaan  kuu- 
lune  sanan    vartaloon,  vaan  voi  olla  vanhaa  genetivin  päätettä  (R.  Saxen 
Finländska  vattendragsnamn  s.  73). 


216  Onko  Väinämöisen  kuvailtu  väistyneen  XXXVI,  i 

massa  (2:  660 — 5).   Tälle  kohdalle  ei  näet  ole  mitään  vastaavaa  viro- 
laisissa kansanrunoissa,  vaan  on  se  kirjallinen  laina  Kalevalasta. 

Mutta  siitä  voi  olla  eri  mieltä,  mihin  runoon  mainitut  säkeet 
ovat  alkuansa  kuuluneet:  onko  kapalonsa  katkaiseva  kolmiöinen 
poika  ollut  Kalevan  poika  ja  kumpi  Kalevan  poika,  Väinämöi- 
senkö tuomitsema  vai  Untamon  vainooma,  vai  kenties  itse  Väinä- 
möinen?  Palaamme  edempänä  tähän  kysymykseen. 

Nimen  ehdoitukset  ilmaantuvat  paitsi  vienanpuolisissa  ja 
esitetyissä  suomenkarj alaisissa  kappaleissa,  vielä  vermlantilaisessa 
»Raudan»  tai  oikeammin  Pakkasen  luvussa  (Gottlund  805): 

oi.     Isä  pani  Ilmariehtaroille,        väl  vetien  Joukarixi. 
sisar  sotijaloxi,  ämä  pani  pakkaisixi. 


Pakkanen   Puhuvan   poika! 


Säkeitten  vaihtelun  näemme  seuraavasta  luettelosta: 
1    A.     Ei  tietä  (-tty)  nimeä  panna  Kl  681,  Ks  682,  160  L,   Vn 

691—2,  Ln  695  a,  b:    6.  697—8. 

B.  Ei  tietä  nimeä  sillä  Ln  695  b:   11. 

C.  Ei  tuolle  nimeä  tietty  j  1. 

2.  Eikä  virsihin  _  veteä  Vn  692. 

3  A.     Ei  tietä  isoa  sillä  Vn  689. 

B.  Ei  sen  tie'etty  (-etä)  iseä  Vn  690,  693. 

C.  Eikä  löyetty  isoa  Vn  694:  12. 

4  A.     Eipä  löyetty  emoa  Vn  694:  11. 

B.     Eikä  varsi(te)n  (sen)  emeä  Vn  690,  693. 

5  A.     Isä  kutsui  Ilmariksi  Vk  686,  Vn  689. 

B.  Isä(-ä)    »      IlmOriksi  i  1,  Kl  681,  Ks  160  L,  Lt  683,  683  a, 

Vn  690,  693,  liU  697—8. 

C.  Iso  kutsui  Immokiksi  j   1. 

D.  Isä  pani  Ilmariehtaroille  o  1. 

6  A.     Emo  (-ä)  ehtopoiaksohen  i  1,  Kl  681,  Lt  683,  683  a,  Vn  689, 

690,  693,  697  a,  698. 

B.  Äiti  (korj.  emo)  ehtopoiaksensa  Vk  686. 

C.  Emo  aina  Ainokiksi  j  1. 

D.  Äiti  Armoksi  nimitti  Ks  160  L. 

E.  Ämmä  pani  pakkaiseksi  o  1. 

7  A.    Veli  Vennän  Joukariksi  o  1. 
B.        »    Vennon  Joukoseksi  i  1. 


XXXVI,  1  Kristuslapsen  tieltä .'  217 

•  .  Veljet  Vennon  Joukaeksi  Lt  683  a:    9. 

D.  »  »        Joukioksi  Vn  693,  Ln  695  b:  8. 

E.  »  »        joukkioksi  Lt  683,  [Vn  689:  23?]. 

F.  »    Vento  Joutioksi  Ln  697,  697  a:   8  (ensin:   rengit). 
Cx.        »>    Verran  Joukieksi  Ln  698. 

H.        »  Verra  Joutioksi  Ln  695  a:    10. 
].         i>   veitsiverrakselien  Kl  681. 

8  A.     Sisar  sotijaloksi  o  1. 

B.  Sisaret         »        Ks  160  L,  Lt  683,  683  a:  8,  Vn  693,  697  a:  7. 

C.  Sisaret  sotijaloiksi  Ln  695  a:  9,  695  b:  7. 

D.  »      sotipojaksi  Ln  698. 

E.  »       sotiporoksi  Kl  681. 

F.  »       Sevottareksi  j  1. 

9  A.  Muu  perc  nimettömäksi  i  1,  Vn  689:   22,  690,  693,  Ln  697—8. 

B.  Muu  suku  nimettömäksi  Lt  683,  683  a. 

C.  »    kylä         »        Ln  695  a.  vr.  i  1. 
T).     >hik;i];i  »        Vk  686. 

Lapsella  ei  ole  vielä  varsinaista  nimeä,  vaan  jokainen  lähei- 
simmistä  sukulaisista  antaa  sille  oman  nimityksensä;  kaukaisemmat 
eivät  vaivaudu  ennenaikaisella  nimenannolla.  Isän  ja  äidin  tunte- 
mattomuus, joka  on  toisinaan  tullut  nimen  tietämättömyj^den  si- 
jalle, osoittaa  Marketan  runon  vaikutusta. 

Sisarten  panema  nimi  sotijalo  on  selvä  sankarin  nimitys.  Si- 
ten on  myös  käsitettävä  isän  kutsuma  nimi  Ilmari.  Kultaneidon  taon- 
nassa sen  tapaamme  sankarisepon  nimenä,  jonka  aikaisempi  muoto 
on  Ismaro.  Tämä  taas  on  alkusoinnun  vaikuttama  muunnos  Kale- 
van kertosanaa  Osmori,  Osmero  eli  Osmo.  Veljien  antamassa  nimityk- 
sessä: Joukonen,  Joukari,  Joukio  eli  Joukea  (>  Joukie)  ^  tapaamme 
taas  Joukahaisen.  Vaikeampi  on  määrätä  Vennän  eli  Vennon  ja 
Verran  suhde.  Jälkimäinen  on  kenties  korjattava  Vetran,  jonka  joh- 
dannainen on  sankarin  nimi  Vetrikka  (>  Veitikka).  Edellinen  esiin- 
tyy tuntemattoman  1600-luvulla  kirjoittamassa  Chronicon  Finlandiae 
Siinä  selitetään  sanaa  Venno,  josta  sitten  muka  Fenno  vieraskielis- 
ten puheessa  olisi  johtunut,  muinoin  käytetyn  suomalaisten  kesken 
toista  tervehtiessä  ja  puhutellessa,  niinkuin  nykyajan  ranskalaiset 


^  Joukkio   on    Lönnrotin   väärin  kuulema  tai  kirjoittama  (vr.  rinnan 
Vennon  joukio  ja  joukko  1  52).     Joutio  on  luultavasti  vääimös. 


2\H  Onko  Väinämöisen  kuvailtu  väistyneen  XXXVI, i 


käyttävät  sanaa  monsieur.    Taivaallisen  H  e  r  r  a  n,  Kristuksen,  mer- 
kitys on  Vento  sanalla  runon  säkeissä  (SRU  s.  335)  \ 

A.  Onnen  ohrat,  Vennon  vehnät,     vettä  Jortanin  Joesta, 

B.  Vettä  Vennon  lähtehestä,  pyhän  virran  pyörtehestä. 

Kunnioittavassa  merkityksessä  loitsija  käyttää  Vento  sanaa  ilmei- 
sesti itsestänsäkin  (Sirelius  167): 

Minun  Vennon  veellessäni,  partasuun  lukiessani. 

Äidin  puolesta  nimittäminen  Armoksi  tuntuu  uudenaikuiselta. 
Ainokki  on,  samoinkuin  Immokki  ja  Sevotar,  saanut  naisellisen  päät- 
teen toisen  runon  mukaan,  jossa  luetellaan  neidolle  sekä  kotona  että 
appelassa  annettuja  nimityksiä-.  Tämän  länsi-inkeriläisissä  toisin- 
noissa neitoa  nimittää  joskus  setä  aino  tyttäreksi  ja  useammin  se- 
dän lapset  seukoikseJieyi  (III  1538).  Tavallisesti  niissä  kutsuu:  emo 
ehtolapseksehen  (III  1539),  ^  mikä  on  nähtävästi  vaikuttanut  vienan- 
puoliseen  Väinämöisen  tuomion  säkeeseen:  erno  eJitopoiaksehen. 
Ontreinen  Vassilei  on  selittänyt  ehtojpojan  »e  t  s  i  n  t  ä  p  o  j  a  k  s  i». 
josta  päättäen  hän  on  käsittänyt  htm  ts:n  vastineeksi.  Jos  niin  on 
laita,  on  runo  tullut  rajan  takaa  Pohjanmaan  /««-alueelta  vienanpuo- 
liselle  «s-alueelle.  Jos  sitten  ehto  <  etso  sanan  sijaisissa:  Ar7no  ja 
Ainokki,  edes  äiti  sanan  kanssa  sointuva  a  olisi  alkuperäinen  ja  vasta 
emo  sanan  tullessa  äidin  asemelle  muuntunut  e:ksi,  niin  saisimme 
säkeen  palautetuksi  muotoon:  äiti  Atso-poiaksehen.  Vielä  on  lukuun 
otettava  vermlantilainen  (o  1):  isä  pani  Ihnarieht aroille,  joka  on 
mahdollisesti  typistynyt  kaluh^sta  säkeestä: 

Isä  pani  Ilmari[ksi,  emo  kutsui]  Ehtarofksi]. 

Korjaamalla  Ehtaron  samalla  tavoin  kuin  ehto  sanan,  saisimme 
kysymyksenalaiselle  säkeelle  muodon:  äiti  kutsui  Atsaroksi.  Samassa 
Kultaneidon  taonnassa,  jossa  esiintyy  edellisen  säkeen  Ilmaria  vas- 


^  Eräässä  Tulen  luvussa  rukoillaan:  tule  '  poika  Pohjolasta,  mies  iso 
Isän  alosta,  veikko  Vennon  Joukiosta  (Porthanin  tutk.  s.  124).  Pohjolasta 
tuleva  poika  tarkoittaa  Kristusta,  jota  myös  voisi  käsittää  Vennon  eli  Her- 
ran sankareista  tulevana  veikkona,  Tämä  säe  on  kuitenkin  voinut  tulla 
sekaan  Väinämöiseen  tuomiosta. 

-  Tästä  runosta  on  seminarityön  laatinut  Naimi  Levas. 

^  Joskus:  enot  ehtotyttäreksi  (Salminen  942).  Edellä  käy:  isyt  t.  emyt 
kutsui  kukkaseksi,  minkä  Lönnrot  on  sovittanut  tuomittavaan  poikaan  I'u- 
dessa  Kalevalassa  (50:  429). 


XXXVI,  1  Kristuslapsen  tieltä  ?  219 

taava  Ismaro,  ilmaantuu  sepän  nimityksenä  myös  Ätsarlainen. 
Toisten  sankarinnimien  ohella  tavataan  niinikään  Käärmeen  luvuissa 
Aattara,  Hattem,  AUalainen  ja  Ahtolainen  ynnä  muita  A(a)tsara, 
Atsalainen  eli  Atsolainen  nimen  muunnoksia (ks.  Vir.  1918  s. 24 — 33). 

Kastajan  noutaminen  tai  tuleminen  lapselle  nimeä  antamaan 
tavataan  Suomen  itä-Karjalassa  pari  kertaa  sovitettuna  Neitsyt 
Maarian  marjavirrestä  ja  Marketan  runosta  kokoonpantuun  runoon 
Iro-neidosta  ynnä  hänen  kolmesta  pojastaan  Väinämöisestä,  Ilma- 
risesta ja  Joukahaisesta,  jotka  sitten  lähtevät  laivaretkelle  (Euro- 
paeus  H  61;  Basilier  99): 

i  2.     »Oi;  Ukko  hyvä  Jumala,  i  3.     Etsi  lapsen  ristijöitä. 

tules  näitä  ristimähän!»  Tuli  ukko  ristimähän, 

Tulipa  Ukko  ristimähän,  tinarinta  kastamahan. 
Viiniknnta  kastamahan. 

Säkeitten  luettelo  saadaan  niinmuodoin: 

1  A.  Etsittihin  ristijeä  Ln  695  h. 
B.  Etsitähän  ristijeä  Ln  697 — -8. 
<  .  Etsi  lapsen  ristijöitä  i  3. 

2  A.  Kansa  kaikken  kasta  joa  Ln  695  b. 

Vk  »      kaikki  kastajia  (-oa)  Ln  697 — 8. 

» '.     Kaikki  kansa  kastaiia  (-oa)  Vn  692  a,  Ln  698. 
3,  4.     Tuli  ukko  Ilmorinen, 

tuli  lasta  ristimähän  Kl  681. 

5  A.     Tuli  pappi  ristimähän  Vn  689,  690,  693. 
B.     Tuotiin  »    ristijäksi  Ks  682,  Vn  693. 

('.  »      ukko  ristimähän  i  1,  Lt  683,  683  a. 

1).  Tuli         »              »         i  2,  3. 

6  A.  Kansa  kaikki  kastajaksi  Ks  682. 
B.  Virokannas           »           Vn  693. 

r.  »        kastamahan  Lt  683,  683  a,  Vn  689,  690,  693. 

1).  Viero  kanta  kastamahan  il. 

E.  Viinikanta  »  i  2. 

F.  Tinarinta  »  i  3. 

7.     Pienoista  puhastamahan"  Kl  681. 
s.     Palvonen  pitelemähän  Vn  689. 

Ristijän  nimenomainen  etsiminen  sekä  papin  mainitseminen 
Johtuu  Yhdeksän  taudin  synnystä,  josta  samat  piirteet  ovat  Suomen 


220  Onko  Väinämöisen  kuvailtu  väistyneen  XXXVI,  i 

itä- Karjalassa  siirt^aieet  Marketan  runoon  (KHH  s.  478).  ^  Myös 
Ukko,  Virokannas  ynnä  Palvonen  tavataan  toisessa  runossa,  joka 
Vienan  puolella  ja  Varsinais- Inkerissäkin  on  yhdistynyt  Ison  härän 
kaadantaan,  mutta  Karjalan  kannaksella  ja  Vermlannissa  on  säi- 
lynyt erillisenä  Ison  sian  tappamis-yritystä  kuvailevana.  Latva- 
järven Arhippa  ja  hänen  poikansa  Miihkali  ovat  laulaneet  hiukan 
eriävällä  tavalla  (Lt  892 — 3): 

A.     Tuotu  Ukko  iskemähän,  B.     Ukko  läksi  iskemähän, 

Virokannas  viilemähän,  Päivänen  pitelemähän, 

Päivänen  pitelemähän.  Virokannas  viilemähän. 

Härkä  päänsä  häilähytti  — .          Härkä  päätäh  häilähytti  — . 

Ukko  kuusehen  kavahti.  Päivänen  pajuhun  nousi, 

Päivänen  pajuille  pääsi.  Piru  pihlajan  nenähän. 

Virokannas  vitsasille.  Virokannas  kannon  päähän. 

Muista  vienanpuolisista  kirjaanpanoista  mainittakoon  toismto- 
muodot  (C  =  Ks  891;  D  =  Lt  894,  Uh  898,  901,  Ph  902;  E  = 
Ph  902): 

C.  Pivari  pitelemähän  — .  C.    ViDokanta  viilemähän  — . 
Pivari  pihlajan  nenähän.  Viilokanta  kannen  päähän. 

D.  Päivänen  pajun  nenähän.        E.    Virokannas  kaatamahan. 

Karjalan  kannaksella  ilmaantuu  yksin  Ukko  iskijänä,  mutta 
puihin  pakenevina  mainitaan  myös  muut  jumalat  (KRH  s.  630): 

F.  Tuli  Ukko  taivosesta  Ukko  kuusehen  pakohon, 
kultaisen  kurikan  kanssa.  —  muut  jumalat  muihin  puihin. 

Länsi- Inkerissä  nimitetään  Ukon  lisäksi  useammasti  Akka  ja 
kerran  Paha  henki  (III  346,  vr.  695,  2206;  2196): 

G.  Tuotiin  Ukko  tappamahan  — .    Akka  aian  seipähäsen. 

Ukko  kirvestä  häristi,  muut  jumalat  nmihin  puihin, 

härkä  päätänsä  päristi.  H-,    Mies  kuusehen  pakohon, 

Ukko  kuusehen  pakohon.  Paha  henki  vaahterahan. 

• 

Vermlannin  savolaisten  toisinnoisi^a  tulevat  joko  Ukko  tappa- 
mahan taikka  Visakania  viittaisemahan  ja  kumpaisenkui  ohella 
Ryönikkä  repäisemähän.  Paetessaan  hyppää  Ukko  kuusehen  tai 
Visakania  vaahterehen  sekä  Ryönikkä  raitahan  ynnä  muut  jumalat 
tai  perkeleet  muihin  puihin  (KRH  s.  708\ 

'  Siitä  on  myös  ukon  kieltäytyminen  ristimästä  oiettu  suomenkarja- 
Iäiseen  Marketan  runoon  (KRH  s.  478,  vr.  UK  50:  437—8). 


XXXVf.i  Kristiislapsen  tieltä? 


Ryönikkä  vasiaa  xVgricolaii  Ukon  naisena  esittämää  Raunia, 
joka  johtuu  skandinavilaisesta  pihlajaa  merkitsevästä  sanasta 
(vr.  ruotsin  rönn).  Tällä  oli  myös  nimenä  Akka,  minkä  näemme 
Ukon  kertona  länsi- Inkerin  toisinnoissa.  Vienan  puolella  tapaamme 
pihlajaan  pakenijana  Pirun  tai  Pivarin,  jotka  ovat  myöhäisiä  si- 
jaisia ja  väännöksiä.  Tähän  puuhun  olettaisi  juuri  Raunin  paen- 
neen, vaikka  alkusoinnun  vaikutuksesta  sen  paikalle  on  voinut  tuila 
raita.  Aidalle  kipuaminen  on  länsi-Inkerissä  lainattu  Pakenevan 
lorusta  (Kant.  I  206),  josta  myös  Ukolle  on  voitu  saada  kavahta- 
minen kuuseen  mahdollisesti  alkuperäisemmän  tälle  jumalalle  pyhi- 
tet^Ti  tammen  asemelle,  jos  saa  olettaa  niiden  alkuperäisen  yhtey- 
den säilyneen  suomalaisen  runonsepittäjän  tietoisuudessa.  Matala- 
kasvuisen pajun  nenä  on  luultavasti  vain  toisennus  pihlajan 
nenää,  minkä  muuntuminen  lienee  yhteydessä  Pahasen  ilmesty- 
misen kanssa.  Tämä  sana  tavataan  Ukon  kertosanana  vienanpuo- 
lisissa  loitsuissa,  joista  se  on  saattanut  tulla  Ukon  puolison  sijalle 
ja  sitten  saada  aikaan  pihlajan  vaihtumisen  alkusointuun  soveltu- 
vammaksi  pajuksi.  Kun  Päivänen,  s.  o.  palvottava,  ei  ole  muuta 
kuin  Ukon  mainesana,  ei  tätä  voi  ajatella  toiseen  puuhun  pakene- 
vaksi. Luonnotonta  on  myös,  että  tämä  Ukon  iskiessä  teurasta 
ikäänkuin  eri  henkilönä  kiinni  pitelee,  mikä  piirre  rajoittuukin  yk- 
sistään Vienan  lääniin.  Teuraan  pitelijästä  Päiväsestä  on  viimein 
yhdessä  Väinämöisen  tuomion  kappaleessa  tehty  kastettavan-  lap- 
sen pitelijä  Palvonen. 

Mutta  kumpaiseen  runoon  kuuluu  alkuansa  Virokanrias? 
Väinämöisen  tuomiossa  se  tavataan  paitsi  Vienan  puolella  myös 
Suomen  itä- Karjalassa.  Ison  sian  (>  härän)  runossa  se  esiintyy 
niinikään  Vienan  läänissä,  mutta  lisäksi  vielä  Vermlannin  savolai- 
silla. Sen  vienanpuolisista  pakopaikoista  on  viisikko  tilapäinen  ja 
sopimaton;  yleisempi  kannon  pää  on  myöskin  liian  matala  ja  nähtä- 
västi nimen  jälkiosasta  kannas  aiheutunut.  Sitävastoin  vermlanti- 
lainen vaahtera  tuntuu  erikoisuutensa  vuoksi  alkuperäiseltä;  sama 
harvinainen  puulaji  ilmaantuu  myös  länsi-Inkerissä  myöhäisemmän 
Pahan  hengen  pakopaikkana. 

Kuitenkin  on  syytä  epäillä,  onko  Virokannas  kuulunut  Ison 
sian  runoon.  Se  näet  saapuu  Vermlannissa  viittaisemahan  ja  Vie- 
nan puolella  säännöllisesti  viilemähän,  lukuunottamatta  pohjoi- 
sinta toisintoa,  jossa  se  tulee  yleensä  kaatamahan.  Mutta  Viro- 
kannaksen viileminen  soveltuu  huonosti  Ukon  iskemiseen,  joka 
Karjalan  kannaksen  ja  keski-Inkerinkin  toisinnoista  päättäen  on 


222  Onko  Väinämöisen  kuvailtu  väistyneen  XXXVI,  i 

tapahtunut  kultaisen  kurihan  eli  hopeaisen  nuijan  kanssa  (KRH  s. 
627).  Luultavaa  siis  on,  että  Virokannas  vasta  itä-Suomessa  on 
liittynyt  Ison  sian  runoon  ja  juuri  Väinämöisen  tuomiosta,  jossa 
se  ei  ole  toisena,  vaan  ainoana  ja,  jos  ottaa  lukuun  semmoisetkin 
väännökset  ja  sijaiset  kuin  kansa  kaikki  ja  tinarinta,  säännölli- 
senä kertosanana.  ^ 

Nähtävästi  on  tämän  kertosanan  siirtymisen  aiheuttanut 
molemmille  yhteinen  pääsana  Ukko,  jolla  kuitenkin  on  toisessa 
taivaallisen  jumalan,  toisessa  inhimillisen  vanhuksen  merkitys. 

Agricolan  mukaan  tosin  Virancan7ios  on  jumala,  joka  Cauran 
caitzi,  ja  Suomen  Lapissa  mainitaan  tämä  sana  tunnetuksi  sekä 
linnunsatimen  {virka,  'sadin')  että  vähäisen  kannon  eli  jumalankuvan 
merkityksessä  (KRH  s.  482).  Mutta  Agricola  luettelee  jumalainsa 
joukossa  myös  sankareita,  jotka  ovat  myöhemmin  voineet  saada 
jumalallisen  arvon  ja  kenties  tehtävänkin. 

Virokannakseen  yhdistettävä  on  virolaisessa  runossa  Risti- 
tystä metsästä  kerran  tavattava  Virelemas  virsitarka  (SRU  s.  337). 
Tähän  runoon  se  ei  kuitenkaan  kuulu,  vaan  toiseen  säkeistöön,  joka 
on  säilynyt  länsi- Inkerissä  (III  1122,  [1121]): 

Ville  lammas  poisikkainen,  tiesi  kuun,  tiesi  päivän, 

Ville  lammas  viisin  tarkoin  tiesi  tähet  taivahasta, 

[t.  aivan  viisas] ,  meren  pohjasta  somerit. 

viisin  tarkoin,  maan  kavala,  [t.  se  tiesi  soat  tulevan]. 

Vääntyneessä  muodossa  Villelammas  on  kolmannen  tavun  a 
luultavasti  alkuperäisempi  virolaista  e:ti\. " 

Tuomarin  tuominen  tai  tuleminen  mainitaan  nimenomaan 
Vuonnisen  puolella.  Ristijäpappi  tai  laulaja  papin  saavuttua  tie- 
dustelee (Vn  689,  693): 

A.     »Ketä   tuohon   tuotanehon,      B.     Ketä  on  tuotu  tuomariksi? 
tuon   on   tuhman   tuomariksi?»      Tuo  on  vanha  Väinämöinen, 

se  on  tuotu  tuomariksi. 

'  Ainoa  kappale,  jossa  Ukko  on  kerrottomana,  on  se,  missä  siihen 
mainesanaksi  liittyy  edellä  käynyt  lapsen  nimitys  Ilmarinen. 

-  Vielä  olisi  mainittava  runossa  Virsien  reellä  vetäjästä  keski-Inko- 
rissä  esiintyvä:  Virolainen  viisas  poika,  miea  kavala  karjalainen,  sekä  seni 
pohjoisinkeriläiset  toisennukset :  Virolainen  virren  seppä  ynnä  Viron  ukko, 
viisas  ukko,  joista  jälkimäinen  on  myös  Marketan  runoon  lapsen  tuomitsijaksi 
tilapäisesti  siirtynyt  (KRH  s.  441,  482).  Kuten  edempänä  saamme  nähdä, 
antaa  Latvajärven  Arhipan  kappaleessa  lapsi  Virokannakselle  mainesanan 
karjalainen. 


XXXVI.  1  Kristuslapsen  tieltä?  223 

Taikka  papista  ])ulniiiialia   liirioitetaan  (Vn  692j: 

C.     Käytih  tuohon  tuomaria  —      jok'  oli  taivosen  takonut  — 
käytih  seppo  Ilmarinen,  käytih  vanha  Väinämöinen. 

Ristijänä  esiintyy  edempänä  Ilmarinen.  Neljännessä  Vuonnisen 
toisinnossa  sanotaan  yksinkertaisesti  (Vn  690): 

I).     Tuli  vanha  Väinämöinen         tuon  on  tuhman  tuomariksi. 

Vasta  Väinämöisen  lähdettyä  tulee  pappi  lasta  ristimään.  Tuomit- 
tavalle on  määre  tuhma  siirtynyt  tuoviiolta,  kuten  saamme  nähdä 
lapsen  vastauksesta. 

Yhdessä  Lonkan  kirjaanpanossa  esiintyy  pelkästään  säe 
(Im  698): 

E.     Tuli  vanha  Väinämöinen. 

Ristijän  etsiminen  käy  sen  edellä  ja  lapsen  tuomitseminen  sitä  seu- 
raa; papista  ja  tuomarista  oi  nimenomaan  puhuta. 

Mutta  niissäkin  toisinnoissa,  joissa  ei  tuomarin  tuomista  tai 
tulemista  mainita,  on  lapsen  tuomitseminen  miltei  säännöllisesti 
Väinämöisen  tehtävä.  Kerran  ovat  ennen  ristijänkin  tuloa  varis 
ja  korppi  sanelleet  tuomion,  minkä  myöhemmin  Väinämöinen  vähän 
toisessa  muodossa  uudistaa.  Yksistään  Latvajärven  Arhippa  antaa 
risti  jaksi  tuodun  ukon  myös  tuomita  lapsen. 

1 .     2.  Varis  vaakkui  varvikolla, 

korppi  koikkui  korpimaalla  Ks  682. 

■!     A.  Sanoi  vanha  Väinämöinen  Ks  682,  Vn  689 — 94,  Ln  695  a, 
b,  698. 

B.  Puhui  vanha  Väinämöinen  Ln  697,  697  a. 

(\  Sitten        »                »               Ln  693. 

4.  Niin  ukko  sanoiksi  virkki  Lt  683,  683  a. 

ö     A .  Poika  suolle  vietäköhön  Ks  682,  Vn  689,  Ln  695  a. 

I!.  »          »      vietänehen  Lt  683,  683  a. 

e.  »          »      vieteäkin      Vn  690. 

I).  Lapsi     »             »            Vn  693. 

E.  Olis  poika  suolle  viety  Ks  682. 

6  A-C.  Puulla  päähän  lyötä(k)öhön,  lyötänehen,  lyöteäkin  nk.  5  A-D. 

D.  Kun  ois  puulla  päähän  lyöä  Vn  692,  694,  697 — 8. 

E.  Olis  (Kun  ois)  puulla  päähän  lyöty  Ks  682,  Vn  69L 

7  A,  B.  Tangolla  tapett[ak]ohon,  (-nehen)  Vn  695  a,  Lt  683,  683  a. 


224  Onko  Väinämöisen  kuvailtu  väistyneen  XXXVI,  i 

C.  Eli  tangolla  tapettu  Vn  691. 

D.  »        »  tavata  Vn  692,  694,  Ln  695  b. 

E.  Tahi  tangolla  takoa  Ln  697—8. 

F.  »        »  tavattu  Ks  682. 

8    A.     Sitten  suohon  sotkettuna  Ks  682. 

B.     Siitä  »      sotkea  Ln  695  b. 

9 — 11.  Alle  mustien  mutien, 

alle  soien  sammalien, 

kuopattu  kuuksi  päiväksi  Ks  682. 

Viimeinen  säkeistö  (9 — 11)  on  myöhemmin  muodostettu, 
osittain  toisten  runojen  säkeistä,  kuten  suosta  sotkeminen  Raudan 
synnystä. 

Optativimuodot:  vietäkökön,  lyötäköhön  .ja  tapettakohon  (5 — 7) 
viittaavat  Suomen  puolelle.  Vienan  karjalaisten  puhekielessä  käyt- 
tämättöminä ne  on  useimmiten  vaihdettu  murteenmukaisiin  muo- 
toihin. Näiden  säkeiden  suomenpuolista  alkuperää  vahvistaa  vielä 
Ilomantsin  puolella  Marketan  runoon  eksynyt  kappale.  Siinä  tosin: 
lapsi  tuomitaan  tuleen,  mutta  tuomio  kuuluu  (Lönnrot  Q  85): 

j  2.    Lapsi  suolle  vietäköhön,        hongan  oksalla  hotaista. 
korennalla  päähän  lyöä. 

Olen  aikaisemmin  johtanut  tämän  piirteen  inkeriläisestä  ru- 
nosta, jossa  tytön  synnyttyä  poikaa  odottaneet  omaiset  kiroilevat 

(KRH  s.  477): ' 

Isä  sanoi:  »saata  suohon!»  Setä:  »seinähän  säräise!» 

Veli  sanoi:  »vie  vetehon!»  Minjä:  »turkata  tulehcn!» 

Yhtäläisyys'  inkeriläisen  runon  ja  Väinämöisen  tuomion  sä- 
keistöjen välillä  rajoittuu  kuitenkin  ajatukseen  suosta  sopivana 
surmapaikkana.  Edellisessä  se  esiintyy  vain  yhtenä  monesta  surma- 
tavasta;  jälkimäisessä  siihen  liittyy  vielä  erikoisen  surma-aseen  käyt- 
täminen.   Todellisesta  yhteydestä  ei  siis  voi  olla  puhetta. 

Lapsen  puolustautuminen  sisältää  ensinnäkin  puhumisen  ih- 
meen, mikä  juuri  on  aiheuttanut  sekaantumisen  Marketan  runooji, 
jossa  sama  ihme  tapahtuu.  Marketan  lapsen  kolmiöisyy della  on  kui- 
tenkin vastineensa  vain  Latvajärven  Arhipan  Lönnrotille  esittä- 
mässä kappaleessa,  jossa  se  on  tähän  paikkaan  siirtynyt  syntyanisen 
yhteydessä   mainitusta   pcntteensä   päälle  -nousemisesta   (Lt    683). 

'  Säkeitten  vaihtelut  on  lueteltu  T.   Seitsosen  seminaritutkimuksessa" 


XXXVI,  1  Kristusl a psen  tieltä?  225 

Cajanin   kirjaanpanosta  puuttuu  puhuvan  pojan   ikämääräys  (Lt 
683  a).    Muuten  poika  on  säännöllisesti  puolikuinen  eli  kaksiviik- 
koinen. 
1.  Niin  on  poika  kolmiöinon  Lt  683. 

2  A.     Tahtoi  taiten  vastaella  Lt  683. 
B.    Poika        »      vastaeli  Lt  683  a. 

3  A.     Puhui  poika  puolikuinen  Ks  682,  Vn  689,  690,  693—4,  Lu 

695  a,    h,  697—8. 

B.  Sanoi  poika  puolikuinen  Vn  691,  Ln  695. 

C.  Suuttui    »  »  Vn  692. 

4  A.     Kaksiviikkoinen  kajahui  Vn  689,  690,  693,  Ln  695. 

B.  Kaksiviikkoinen  karehtui  (-i)  Vn  692,  Ln  695  b,  697,  697  a. 

C.  Kaksiviikkoinen  Kalevo  Ks  682. 

D.  »  Kaleva  Vn  693  muist.,  694,  Ln  698. 

E.  Kaksivuotinen  Kalev'  on  Vn  691. 

Onko  sankarinimi  Kaleva  vai  teonsana  kajahui  eli  karehti 
tässä  alkuperäinen,  ei  ole  helppoa  päättää.  Molemmat  tavataan 
Vuonnisessa  ja  Lonkassa,  Kaleva  sitäpaitsi  Kostamuksen-Kon tokin 
alueella,  joten  se  on  laajempialainen.  Mutta  teonsana  tavataan  etu- 
päässä vanhemmissa  kirjaanpanoissa,  Kaleva  vain  uudemmissa. 
Lonkan  Martiska  Karjalainen  lauloi  karehti,  hänen  poikansa  Mak- 
sima  Kaleva  (Ln  695  a,  698).  Vuonnisen  Ontrei  Malinen  ja  hänen 
Jyrki  poikansa  lauloivat  kajahui  (Vn  689,  690),  mutta  pojanpoika 
Jyrkinen  Iivana  lauloi  Kaleva  (Vn  691),  Ontrein  toisen  pojan  Vas- 
silein  käyttäessä  kumpaakin  muotoa  (Vn  693,  693  muist.)  Kui- 
tenkin on  huomattava,  että  Ontrei  ja  hänen  molemmat  poikansa 
ovat  Sampo  jaksossa  nimittäneet  muurahaista,  joka  puree  kurkea 
jalkaan  (s.  156,  I  79,  84,  91):  kaksijatkoinen  Kaleva.  Tämä  säe  on 
ilmeinen  muunnos  säettä:  kaksiviikkoinen  Kaleva,  joka  siis  jo 
Oiitreinkin  aikana  on  ollut  tunnettu. 

Toisen  vuonniselaisen  laulutavan  edustaja  Homanen  Ohvo 
käyttää  mainitulla  paikalla  teonsanaa  (Vn  692),  mutta  eräs,  joka 
oli  häneltä  runon  kuullut,  sanaa  Kaleva  (Vn  694).  Myös  Ohvo  mai- 
nitsee edempänä  runossa  ristitystä  pojasta  (Vn  692):  se  oli  kaunis 
Kalevan  poika.  Se  ei  kuitenkaan  paljoa  todista,  koska  on  vienan- 
puolisten  Kullervorunojen  tavallinen  alkusäe  (Vk  927). 

E.  N.  Setälä  on  sitä  mieltä,  että  harvinaiset  teonsanat  kajahui 
ja  karehti  ovat  tässä  yhteydessä  käsittämättömäksi  käyneen  Kalevan 
myöhäisempiä  sijaisia.    Mutta  hän  pitää  Kalevaakin  tähän  kohtaan 

15 


•J2()  Onko  Väinämöisen  kuvailtu  väistyneen  XXXVI, i 

lainattuna  Kullervorunoista.  Taikka  jos  niin  ei  ole  laita,  olisi  Kaleva 
sanalla  hänen  mielestään  tässä  myöhempi  'jättiläisen'  merkitys 
(FUF  Yli  s.  236).  Kullervorunoista  ei  kuitenkaan  tarvitse  välttä- 
mättä olettaa  Kalevan  siirtyneen,  koska  se  muissakin  runoissa 
tavataan,  vieläpä  nimenomaan  sankarillisena  nimityksenä,  mikä 
merkitys  tässäkin  tapauksessa  hyvhi  soveltuisi  monin  sankarin- 
nimin  mairitellulle  pojalle. 

Puhumaan  ruvennut  lapsi  ensin  moittii  väärää   tuomiota: 

5,   6.     Oi  sic  ukko  ulkomainen, 

Virokannas  karjalainen  Lt  683,  683  a. 
7.  Oho  sinä  (1.  siima)  ukko  utra(n)  Vn  689,  690,  692,  694. 

8  A.     Eli      vanha      Väinämöinen      Vn  692,  694. 

B.  Oi  on  (Oho)  vanha      »  Ln  695  a,  698. 

C.  Ohoh  sie  (1.  Oi  sinua)  vanha  Väinämöinen  Vn  693,  Ln  697, 
697  a. 

D.  Ohoh  siima  Väinämöinen  Ks  682. 

E.  Oi  on  siima  Väinö  parka  Vn  691. 

8  A.     Sinä  tuhmin  tuomitselet  Ks  682. 

B.  Kun  sie  (Kuinpa)  tuhmin  tuomitset  on  (-te.  -tkin)  Vn  691, 
693—4. 

C.  Kuin  nyt  tuhmin  tuomitsit-c  \'n  690. 

D.  Kuin  nyt  tuhmin  tuomitsitta  Vn  692. 

E.  Olet  tuhmin  tuomittuna  Vn  689. 

9  A.    Väärin  laskenet  ^  lakia  Ks  682. 

B.  »      piettynä        »        Vn  689. 

C.  »      kannntnt        »         Vn  690,  692—4. 

D.  »  »         lakiasi    Vn  691. 

Tuomarin  puhutteleminen  ukoksi  ja  Vnokannakseksi  voidaan 
johtaa  kastajana  esiintyvästä  ukosta  ja  Virokannaksesta.  Sama 
lienee  laita  ukko  utran  kahdessa  toisinnossa,  joissa  on  tosin  kasta- 
jana ukon  asemella  jiappi,  mutta  tällä  kertosanana  Virokannas; 
toisessa  kahdessa  jatkosäe:  eli  vanha  Väinämöinen ,  ilmaisee  alkupe- 
räisemmän '  puhutellun.  Muutamassa  suomenkarj alaisessa  Marke- 
tan runon  toisinnossa  ristimästä  kieltäytyvää  pappia  lapsi  puhut- 
telee:   »oi  sie  uMo  utra  rukkaa  (KRH  s.  478). 


^  Vr.    UK    50:   460    laskenna  40  vuotta  ennen  H.  Meriläisen  kirjaan- 
panoa. 


X  X  X  \  I .  Kristuslapsen  tieltä  ?  227 

Huomattavat  ovat  Latvajärven  Arliipaii  kappaleessa  ukon  ja 
Virokannaksen  mainesanat  ulkomainen  ja  karjalainen,  mitkä  vie- 
nankarjalaisen laulajan  kannalta  ovat  vastakkaisia  käsitteitä. 
Edellinen  on  arvattavasti  väännös,  vaikka  on  vaikea  sanoa,  mistä 
M-alkuisesta  sanasta.  Inkeriläisissä  Kullervorunoissa  tapaamme 
Unnonmaan  sijaisena  tilapäisesti  ulkomaan  (FUF  X  s.  59),  josta 
päättäen  ulkomaisen  saattaisi  selittää  johtuneeksi  Untamoisesta. 
Ukon  nimittäminen  uiraksi,  jolla  on  Aunuksen  murteessa  'raukan' 
merkitys,  panisi  taas  ajattelemaan  Utramoista  eli  Vetramoista. 
Mutta  jos  on  pidettävä  kiinni  paitsi  alkuääntiöstä  myös  sitä  seuraa- 
vasta kerakkeesta  (vr.  ukko  Ilmorinen  s.  219),  niin  saattaisi  tulla 
kysymykseen  Uljamoinen,  joka  runoissa,  samoinkuin  uljas  1642  vuo- 
den Raamatunsuomennoksessa,  esiintyy  sankarin  merkityksessä 
(SRU  s.  336).  Mikä  sana  mahdollisesti  karjalaisen  takana  piilee, 
on  vielä  vaikeampi  arvata. 

Seuraavan  säkeen  tuomitset  eli  tuomilsil  on  vaatinut  täytettä, 
joten  se  ei  saata  edustaa  alkuperäistä  muotoa.  Tuomitsitta,  s.  o. 
tuomitsitte,  tarkoittaa  Väinämöistä  ja  hänen  rinnallaan  tilapäisesti 
esiintyvää  Ilmarista.  Olet  tuomittuna,  s.  o.  tuominnut,  ynnä  sen 
kerto  piettynä  «  pieltynä?)  pitänee  palauttaa  muotoihin  tuomin- 
nuniia  ja  samoin  piellynnä,  joita  ei  vienankarjalaisten  puhekielessä 
käytetä.  Omituinen  on  lausetapa:  kannattaa  «  kantaa)  lakia,  joka 
johtunee  siitä,  että  vienankarjalainen  laulaja  on  laki  sanan  väärin 
käsittänyt  välikattoa  merkitseväksi. 

Siirtyessään  itsepuolustuksesta  syytökseen  poika  toisinaan 
puhuu  suuremmasta  syystä,  vaikkei  hänen  omaan  tuomioonsa  ole 
mainittu  vähintäkään  syytä.  Välistä  poika  uudistaa  lausuntonsa 
väärästä  tuomiosta  sovittaen  sen  Väinämöiseen: 

10.  Ei  ole  syystä  suuremmasta, 

isommastana  asiasta  Ln  697,  697  a. 
11   A.    Ei  ole  töistä  huonommista  Vn  692. 

B.  »   »        »        pahemmista  Vn  692  a. 

C.  »   »        »        tuhmemmista  Ln  695  b. 

D.  Töistä  tuhmemmistakana  Ks  682. 

12.  Asioista  pahemmista(na)  Vn  692,  Ln  695  b. 

13.  Ei  ole  siima  tuhmin  tuomittuna  Vn  690,  693. 
14  A.     Väärin  kannatettu(na)  lakia  Vn  690,  693. 

B.  »      kannettu  »      Vn  690  a. 


15 

A. 

B. 

0. 

16. 

17. 

18 

A. 

B. 

C. 

19 

A. 

B. 

C. 

228  Onko  Väinämöisen  kuvailtu  väistyneen  XXXVI,  i 

Sattuvaa  on  tuomitsijan  omien  sanojen  kääntäminen  häntä 
itseään  vastaan  kohdistuvan  syytöksen  johdannoksi. 

Eipä  siima  itseäsi  Ks  682. 
Eipä  sinua  silloinkana  Ln  695  a. 
Ei  ole  sinuakana  Vn  694. 
Suolle  viety,  päähän  lyöty  Ks  682. 
(Ei)  (ole)  siima  suolle  viety  Lt  683,  683  a,  vr.  Ln  695  a. 
Eikä  puulla  päähän  lyöty  Lt  683,  683  a:  22. 
Ei  ole      »  »        »        Vn  692,  694,  Ln  695  b,  697,  697  a. 

Ei  siima  silloin]  päähän  lyöty  Ln  698. 

Eikä  tangolla  tapettu  Lt  683,  683  a:  21,  Vn  694,  Ln  695  a,  698. 
Eikä  tangolla  tavattu  Vn  692. 
»  »        taottu  Ln  697,  697  a. 

20.  Vanhalle  Väinämöiselle  Ln  695  h. 

Myös  Marketan  runon  suomenkarj alaisiin  toisintoihin  on  vä- 
listä sovitettu  yhtäläinen  vastaus  tuleen  tai  veteen  viskattavan  lap- 
sen suuhun  (Europaeus  J  2  b;    Krohn  7321;  vr.  KRH  s.  478): 

■i  4.    (Ukolle,  eli  »rekiparvelle»):  i  5:   (Papille): 

»Olithan  sinäkin  meinä,  »Voi  sinua  paljo  parka, 

eikä  ajettu  vetehen,  itsepä  oisit  vietävä  vetehen, 

eikä  tungettu  tulehen.*  itsepä  tulehen  tungettava.» 

Mistä  sitten  poika  syyttää  Väinämöistä?  Latvajärven  Arhippa 
panee  pojan  lausumaan  aivan  saman  syytöksen,  jonka  hänen  esit- 
tämässään Pätöisen  pojan  surma-runossa  Lemminkäinen  lausuu 
Ulappalan  vanhalle  ukolle  (Lt  683,  (683  a),  vr.  [758]): 

»Jos   (Kuin)  sie    olit  [t.  Kun  Niin  sie  herjasit  heposet, 

ennen]  nuorempana,  juoksuttelit  suorajouhet 

koirat  (-an)  kannoit  kohvoissasi,  suon  selillä,  maan  navoilla, 

(kouhkuissasi) [t.  kohussasi],  veen  on  liivan  liikkumilla, 

maan  valiot  (-on),  maksoissasi.  Ei  ole  siima  suolle»  jne. 

Koiran  kohdussa  kantaminen  kuuluu  Koiran  syntyyn,  johon 
kantajaksi  on  toisesta  runosta  otettu  miespuolinen  Väinölän  sokea 
ukko,  Ulappalan  umpisilmä  (SSL  s.  221—3).  Lemminkäisen  surmaa- 
jaan kohdistettua  syytöstä  hevosten  herjaamisesta  on  Julius  Krohn 
verrannut  skandinavilaiseen  tarinaan  Balderin  surman  aiheutta- 
jasta Lokista.  Tämän  näet  kerrotaan  tammaksi  muuttautuneena 
vietelleen  jättiläisen  oriin  pois  työstä,  jonka  piti  määräaikana 
valmistua  (SKH  I  s.  261).     Siinä  tapauksessa  jäisi  Väinämöisen 


XXXVI. I  Kristuslapsen  tieltä?  229 

tuomioon  ainoastaan  toinen  syytös,  joka  ilmaantuu  sekä  etelä-  että 
pohjoispuolella  Latvajärveä: 

21  A.     Kun  (sie)  nauroit  oman  emosi  (-skin)  Ks  682,  Vn  690 — 4,  Ln 

698. 

B.  (Kun)  makasit  oman  emosi  Ln  695  a,  697,  697  a. 

C.  Kun  piti  oman  emonsa  Ln  695  a. 

22.  Kalvehutit  kantajasi  Ks  682. 

23.  Rinnalla  riu'ottelit  Ln  695  a. 

24.  Mäkimaita  (-11a)  mennessäsi  Vn  690,  692 — 4. 

25.  Korjan  kirjavan  perässä  (-hän)    Vn  690,  692—3,  Ln  698 

(kopiossa:  karjan). 

26.  Katoit  kirjokorjihisi  Vn  691. 

27  A.     Rannalla  meren  karilla  Ln  697,  697  a. 

B.  »  »        karisen  Ln  695  a. 

C.  »        merellisellä  Ln   6951). 

28.         Sankalla  somerikolla  Ln  697,  697  a. 

29,30.    Vasten  varvikkomäkeä,  kohti  vuorta  korkeata  Ks  682. 

Viimemainittu  säepari  (29 — 30)  kuuluu  siihen  Karhunpeijais- 
runoon,  jossa  kuvataan  pääkallon  viemistä  pyhään  puuhun;  myös 
säkeellä  (24):  mäMmaita  mennessäsi,  on  vastine  metsästä  kuljetet- 
tavalle karhulle  lausutussa  toivomuksessa  (SRU  s.  158 — 9): 

Itse  turpasi  ylennä  mäen  päälle  mennessäsi! 

Kullervon  sisaren  runoa  muistuttaa  korja  turmelemispaikkana 
(Vn  982);  nimenomaan  kirjava  eli  kirjokorja  tavataan  Ilmarisella 
(Lt  54:  181,  469:  192).  Säe:  rinnalla  riuvottelit  (22)  on  sekamuodos- 
tus  seuraavasta  rannalla  ja  Sisarenturmelijan  valituksesta  (Ks 
973;  Lt  979): 

A.     Kun  makasin  maamon  lap-     B.    Kun  makain  emoni  lapsen, 

sen,  —  rinnakkohon  riuvottelin. 

tinariiman  riuvottelin. 

Meren  rannalla  ^  emonsa  kanssa  makaaminen  on  verrattava 
Suomen  Karjalassa  tavattuun  Sämpsä  Pellervoisen  makaamiseen 
emintimensä  kera  jyväparkan  parmahalla,  mikä  taas  on  selitettä- 

^  Rannalla  makaaminen  ilmaantuu  myös  Sisiliskon  luvussa  vieläpä 
reen  yhteydessä  (Topelius  II  s.  12):  Vingas  vanhahan  makasi,  rannalla  re- 
keä vasten,  pinon  pitkän  reunan  alla.  Alkuperäisempi  makuupaikka  tässä 
runossa  on  kuitenkin  rangalla  (Sjögren  405). 


230  Onko  Vainänioison  kuvailtu  väistyneen  XXXVI.i 

vissä  siitä  käsityksestä,  että  miespuolinen  viljavuuden-jumala  on 
naispuolisen  maaemon  poika  ja  samalla  puoliso  (KR H  s.  761,  765). 

Mutta  Väinämöiseen  on  vielä  keskipohjnlaiscss,)  Ampiaisen 
luvussa  kohdistettu  syytös  (Topelius  V  s.  40): 

Sinä  vanha  Väinämöinen,  kuin  teit  huoiin  kohniöissä! 

Jos  viimemainittu  säe  kuuluu  runoon  Väinämöisen  tuomiosta, 
on  mahdollisesti  tähän  paikkaan  siirrettävä  ja  Väinämöiselle  omis- 
tettava myös  edellä  esitetty  kapalovöitten  katkaiseminen  kolmi- 
öisnä  (s.  215).  Kenties  on  tahdottu  kuvata  sankariylimyksen  eroot- 
tista erikoisuutta  ikään  nähden,  niinkuin  lukumäärään  iiähden 
on  tehty  Kaukamoisen  runossa,  jolle  ei  riitä  vähempi  kuin  sata  ja 
tuhat  morsianta^: 

Lönnrotilla  ei  Runokokoukseensa  ollut  käytettävänä  muuta 
kuin  Vuonnisen  Ontrein  toisinto,  josta  tämä  kohta  oli  unohtunut, 
eikä  hän  sitä  enää  huolinut  ottaa  Vanhaan  Kalevalaan.  Uuteen 
laitokseensa  hän  sen  sijalle  muodosteli  kaksikin  syytöstä,  joista 
toinen  viittaa  Väinämöisen  petokseen  lähettäessään  Ilmarisen  Sam- 
mon taontaan,  toinen  hänen  osallisuuteensa  Aino-neidon  kuole- 
maan (IJk  50:  465—74). 

Seuraa  lapsen  kastaminen,  jonka  paikka  A^aihteloe.  Vuonni- 
sen Ontreinen  Vaassila,  samoin  kuin  eräs  eteläisempi  laulaja,  liittää 
sen  kastajan  tuomiseen  tuomion  edelle  (Vn  693,  Ks  682).  Niinikään 
Ontreinen  Jyrki  yhdistää  sen  kastajan  tuloon,  mutta  esittää  molem- 
mat vasta  Väinämöisen  poislähdön  jälkeen  (Vn  690).  Lonkan 
Hartiska  ja  hänen  poikansa  eroittavat  kastajan  etsimisen  ja  lapsen 
kastamisen,  mutta  esittävät  jälkimäisen  Väinämöisen  poishilidön 
jälkeen  tai  kesken  sitä  (Ln  695  b,  698).  Toinen  vanha  Lonkan  lau- 
laja ja  Vuonnisessa  itse  Ontrei  Malinen  ynnä  Homanen  Ohvo  lau- 
lavat säkeistön  siten,  kuin  Kalevalassa  ja  tässä  tutkimuksessa  on 
järjestetty. 

1.  Silloin  ukko  laps(^n  risti  Lt  683.  683  a. 

2.  Virokannas  laps(M)  kastoi  Lt  683  a. 


^  Muudan  myöhempi  vuonnisenpuolinen  laulaja  selittää  suolta  löyde- 
tyn pojan  olleen  tämän  kielletyn  suhteen  hedelmän  (Vn.  694):  »Väinämöinen 
kun  sai  pojan  maamohonsa,  kuin  heille  rotihe  huikea  (=  syntyi  häpeä), 
niin  luotiin  metsään.»  Homanen  Ohvo,  jolta  tämä  oli  runon  oppinut,  huo- 
mauttaa vain :  »Venäjän  tapa»  (Vn  692  a). 


3. 

4. 

5 

A. 

B. 

C. 

() 

A. 

B. 

7 

A. 

B. 

C. 

8 

A. 

B. 

C. 

^ 

A. 

B. 

C. 

XXXVI,  1  Kristuslapsen  tieltä  ?  231 

Siitä  (Jopa)  poika  ristittihin  Ks  682,  Lt  685. 
Kaste  päälle  kääpättihin  Ks  682. 
Pappi  risti  ripsahutti  Ks  682. 

»        »    lapsen  ripsahutti  Vn  689. 
Risti  lapsen  ripsahutti  Kl  681,  Vn.690,  693. 
Kansa  kastoi  kapsahutti  Ks  682. 
Kastoi  lapsen  kapsahutti  Vn  690  b,  693. 
Sanoi  vanha  Väinämöhien  Vn  694,  vr.  Ln  695  b,  698. 
Sanoi  seppo  Ilmorinen  Vn  692. 
Puhui  poika  puolikuinen  Ln  697. 
»Poika  tänne  (tuonne)  ristitähän»  Vn  692,  692  a. 
»Tuonne  poika  ristiöhön  (-tähän)»  Vn  694,  Ln  697 — 8. 
»Nyt  on  poika  ristitähän»  Ln  695  a. 
Pohjolan  kuninkahaksi  Kl  681,  Lt  683,  683  a. 
Honkalan  »  Ln  687. 

Metsolan      "       »  Ks  682,   Lt   685,   Vn   690,   692:   41, 

693—4,  Ln  698. 
10  A.     Raha(n)saaren   vartiaksi     Kl   681,   Vn   689,    690,   692:    40, 
693—4,  Ln  697. 

B.  Ralia(n)vaaran  vartiaksi  Vn  694,  Ln  695  b,  698. 

C.  Rahavuoren  »        Ks  682. 

D.  Salosaaren  »        Lt  685. 

11 — 2.    Ristittihin  Riisi  poika.  Kaukomieli  kastettihin  Ks  160   L. 
13 — 6.    Pani  nuoren  Joukamoisen  —  Kaukamoisen  jne  i  1. 

Kansa  (6  A)  lienee  tässäkhi  väännös  [Viro]kannasta  ja  papin 
mainitseminen  Yhdeksän  taudin  synnyn  vaikutusta  (vr.  s.  219). 
Huomattavia  ovat  yhä  uudet  sankarinnimet,  jotka  kuitenkin  ovat 
voineet  toisista  runoista  lisäksi  tulla:  Riisi  «  Eiion)  poika,  Kauko- 
mieli eli  Kaukamoinen  ynnä  Joukioon  yhdistettävä  Joukamoinen. 
Mutta  huomattavinta  on  pojan  kastaminen  kuninkaaksi,  joka  on 
ilmeisesti  runoon  kuuluva  piirre.  Kysymyksenalaincn  on  vain 
paikanmääre.  Metsola  eli  Honkala  on  ollut  otettavissa  Metsän 
luvuista.  Pohjola,  joka  mainitaan  myös  pojan  syntymäpaikkana, 
on  nähtävästi  runossa  aikaisempi  kuin  Metsola.  Latvajärven  Ar- 
hippainen  Miihkali  esittää,  samoinkuin  hänen  isänsä,  pojan  synty- 
neen Pohjolassa,  mutta  sitten  ristityn  Metsolan  eikä  Pohjolan, 
kuninkaaksi  (Lt  685,  vrt.  683).  Rahasaaren  eli  -vaaran  nahka-  eli 
turkispaikan  merkityksessä  voisi  hyvin  käsittää  Metsolan  kerto- 
sanaksi ja  sen  vartian  metsänhaltiaksi.     Rahasaari  ilmaantuukin 


232  Onko  Väinämöisen  kuvailtu  väistyneen  XXXVI,  i 

yhdessä   vienanpuolissssa   Metsän   luvussa   (Buropaeus   K  214  = 
I  L  1257,  rivien  välinen  lisäys  on  samaa  käsialaa): 

I 

Rastit  vaar[ojen  rakoihin],  ne  on  pilkat  Tapion  piian, 

*  Rahasaaren  rantehille  *;  ne  on  neien  kynsikyisen. 

Mutta  Rahasaari  on  kertosanana  myös  Metsolaa  aikaisem- 
malla Pohjolalla  (Kl  681).  Rahavuori  taas  tavataan  saaren  ker- 
tona  monessa  paikoin  Suomea  muistiinpannussa  arvoituksessa, 
joka  kuvailee  avainta  (esim.  Suomen  kansan  arv.  1333): 

Pieni  ukko,  nykerä  parta,         pantu  saaren  paimeneksi, 

rahavuoren  vartiaksi. 

Kenties  vielä  siinä  esiintyvällä  paimen  sanalla  on  jotakin  yhteyttä 
Pohjolan  paikalla  pojan  syntymäpaikkana  kerran  tavattavan 
Poimarin  kanssa.  Kysymys  on  siitä,  onko  runo  mainitut  piirteet 
lainannut  arvoituksesta  vai  onko  tämä  muodostellut  vanhan  runon 
säkeitä. 

Jälkimäisessä  tapauksessa  saattaisi  kuvitella  paikannimeen 
liittyvän  Rahasaaren  tai  -vaaran  tarkoittavan  jotakin  pyhää  paik- 
kaa, jossa  samoinkuin  bjarmilaisessa  Jumalan  pyhätössä  oli  metalli- 
rahoja varastoon  koottuna.  Yhteisen  pyhätön  vartian  toimi  on 
voinut  perinnöllisenä  kuulua  suomalaiselle  kuninkaalle  yhtä  hyvin 
kuin  skandinavilaiselle  päällikölle  (I  os.  s.  219). 

Latvajärven  Arhipan  mukaan  Pohjolassa  syntynyt  ja  Pohjo- 
lan kuninkaaksi  ristitty  poika  vielä  naitetaan  (Lt  683,  683  a): 

Pohjon  poika  naitettihin,  metsän  mielityttäristä, 

Kuukehimö  kihlottihin  karvarinnoista  kanoista. 

Edellinen  säepari  on  muodostus  Päivän  pojan  naittamista 
ja  Kuukehottaren  kihlomista,  joka  tavataan  johdantona  Ampiai- 
sen luvussa  (SSL  s.  190 — 1).  Jälkimäinen  säepari  kuuluu  Metsän 
lukuihin,  joissa  Tapion  emäntää  Annikkia  pyydetään  ikäänkuin 
naittamalla  yhdyttämään  pyydystäjää  pyydystettävään  karhuun 
(SRU  s.  180). 

Mutta  sekä  etelämpänä  että  pohjoisempana  esitetään  Väinä= 
moisen  suuttumus  ja  poislähtö  lapsen  syytöksen  johdosta. 

1.  Se  oli  kaunis  Kaltevan  poika  Vn  692. 

2     A.     Eli  vanha  Väinämöinen  Vn  692  a. 

B.     Siitä  (Se  on)  vanha  Väinämöinen  Vn  690,  Ln  695  b,  697 — 8, 
538. 


XXXVI,  1  Kr  stuslapsen  tieltä?  233 

Jopa  tuosta  Väinämöinen  Ks  682. 
Siitä  suuttui  Väinämöinen  Vn  689,  693. 
Suuttui  vanha  Väinämöinen  Vn  692. 
Kovin  suuttui  ja  syäntyi  Ks  682. 

»  »        »  vihastui  Vn  690. 

Sekä  »        »        »         Vn  693. 

Jo  suuttui,  kovin  vihastui  Vn  692. 
Siitä  suuttui  ja  häpesi  Vn  689. 
Painui  pahalle  mielin  Ln  695  b. 
Pani  mielensä  pahaksi  Ln  697 — 8,  538. 
Hyrövän  karehtovaksi  Ln  698. 
Valoi  ruuhet  rautapohjat  Ks  682. 
Latoi  ruuhen  rautapohjan  Vn  689:  46. 
Lauloi      »  »  Vn  690:  36,  692—3. 

Lauloi  purren  vaskipohjan  Ln  697,  697  a. 

»      puusen  umpipurren  Ln  695  a. 

»      siitä  »  Ln  538. 

Valoi  vaskiset  venehet  Ks  682. 

Lauloi  vaskisen  venehen  Vn  689:  45,  690:  35,  692—3. 
Laati  »  »        Uh  378  a. 

Kuparisen  kyhätteli  Ln  695  a:  25. 
»  kuuvatteli  Ln  538. 

»  umpipurren  Ln  695  a:  28. 

Allin  aian  kääntimehen, 
Veitikan  veräjän  suille  Vn  692. 

Siitä  vanha  Väinämöinen  Ks  682,  Ln  698. 
Läksi  poies  astumahan  Ln  695  h. 
Siitä  astui  alla  päin  Ln  697  a,  b. 
Katsoi  kallella  kypärin  Ln  697  a,  b  (ks.  s.  52). 
Istuutui  venehesen  vaskisehen, 
purtehen  valitettuhun  Ln  698. 
Siitä  läksi  laskemahan  Vn  692. 
Läksi  tuonne    »  Ln  698. 

Sinne  läksi  Väinämöinen  Ln  275. 
Laskea  karittelevi  (-eht-,  -ett-)  Vn  682,  689,  690,  693. 
Laskea  korottelevi  (-örö-)  Ln  695  a:  26. 
Väinämöinen  laski  Vk  688. 
Lähti  soutelemaan  merta  myöten  Uh  378  a. 
19 — 22.  Purjehti  punaista  merta 


C. 

D. 

E. 

3 

A. 

B. 

C. 

D. 

E. 

4 

A. 

B. 

5. 

6 

A. 

B. 

C. 

D. 

E. 

F. 

7 

A. 

B. 

C. 

8 

A. 

B. 

9. 

10- 

— 1. 

12, 

13  A. 

B. 

14. 

15, 

,  16. 

17 

A.     i 

B. 

V.     ! 

18 

A. 

B. 

C.     ' 

D. 

HSi  Onko  Väinämöisen  kuvailtu  väistyneen  XXXVI,  i 

punaisilla  purjehilla  (ks.  s.  114), 

meni  töitänsä  pakohon, 

piilojansa  piilemähän  Vn  692. 
23 — 5.    (Pohjolan  emäntä  V:lle): 

»Jo  nyt  olet  töitäsi  paossa, 

piilojasi  piilemässä, 

mene  tuonne,  kunne  käsken!»  Uh  115. 

Syöstäkse  meren  syvälle  Ln  697,  697  n.  \v.  rh  378,  378  a. 

Alaisehen  merehen  Ln  538. 

Alaisihin  maaemähän  (-ihin)  Ln  695  a:  29,  697,  697  a. 

Alaisihin  taivosihin  Ln  695  a:  30. 

Yläisihin  taivosihin  Ln  697,  697  a. 

Surman  suuren  suun  oville  Ln  275. 

Kurimuksen  kulkun  alle  Ks  682,  Vn  689,  690,  692—3,  698. 

Kurimuksen   kulkun    (kurkun)    suuhun   Vk   688,    vr.    183, 
Ln  697,  697  a,  Uh  115. 

Kurimuksen  kulkuksehen  Ln  275. 

Kian  (kiian,  kiän)  kielen    kääntimiliin  (-lie)   Ks  682,  Vn 
689,  690,  692—3,  Ln  695  a:  27. 

Meri-ilkeän  kitahan  Uh  115. 

Ilmaiseksi  iäksehen. 

Kurimuksen  .kulkun  suussa 

tulena  veessä  kiehui  Vk  688. 
35 — 8.    Ikuisille  istuimille, 

polvuisille  portahille; 

sielt'  et  pääse  päivinäsi, 

selkiä  sinä  ikänä  Uh  116. 

39.  Ja  siellä  on  Vk  183. 

40.  Siihen  loppui  Väiiirmiöincn  Vn  693.  * 

Alainen  maaeniä  ja  yläinen  taivas  johtuvat  Pistoksen  luvusta; 
pistosnuolista  ammutaan  ensimäinen  alas  maahan,  toinen  ylös  tai- 
vaaseen ja  kolmas  teräksiseen  vuoreen,  josta  se  kilpistyy  ihmisen 
ihoon  (SSL  s.  159).  Tilapäisesti  on  maaemän  mukaan  taivaskin  mai- 
nittu alaiseksi.  Sen  johdosta  on  Lönnrot  Vanhassa  Kalevalassa  siir- 
tänyt yläisen  määresanaksi  maaemälle  (VK  32:  245,  Uk  50:  505), 
joten  on  muodostunut  mielikuva  maan  ja  taivaan  välisestä  paikasta. 

Alkuperäisemmin  runoon  kuuluva  menopaikka  on  kurimus  cli 
kita,  joka  on  Vienan  läänissä  yleinen.  Joko  kita  tai  kurimus  ynnä 
meren  syvä  on  säilynyt  niissäkin  Lonkan  alueelle  rajoittuvissa  toisin- 


26 

A. 

B. 

27. 

28  A. 

B. 

29. 

30 

A. 

B. 

C. 

31 

A. 

B. 

32- 

—4. 

XXXVI,  1  Kristuslapsen  tieltä 7  235 

noissa,  joissa  maa  ja  taivas  mainitaan.  Alaisen  maaemän  on  jt>lita- 
nut  mieleen  yhdessä  Lonkan  kirjaanpanossa  ilmaantuva  alainen 
meri. 

Mielikuva  kurimuksen  kulkusta,  josta  valtameren  vedet  vir- 
taavat maan  alle  ja  sieltä  takaisin  synnyttäen  luoteen  ja  vuoksen, 
tavataan  keskiajan  kirjallisuudessa  jo  800-luvulla  ja  on  voinut  vii- 
kinkiaikana kulkeutua  suomalaisillekin.  Kansa  siitä  vielä  tarinoi 
Varsinais-Suomessa,  Savossa  ja  Suomen  Lapissa  ynnä  Virossa.  Sekä 
itäsuomalaisissa  että  vienanpuolisissa  loitsurunoissa  sinne  manataan 
(SRU  s.  273—4;  KR  H  s.  483—4;  Brummer  II  s.  48).  Jälkimäisissä 
ilmaantuu  myös  kurimuksen  kulkun  kertosana  kian  kieli  (I  R  309, 
L  526).  Sen  johdosta,  että  suomalaisissa  ja  virolaisissa  tarinoissa 
kerrotaan  kurimuksen  läheisyydessä  oleskelevasta  valaskalasta, 
joka  onkeen  tarttuneena  pelastaa  laivan  merennapaan  uppoomasta, 
oletin  kian  venäläisen  ktt,  'valaskala',  sanan  omantomuodoksi,  ku- 
ten muudan  laulajakin  on  selittänyt  (Vn  690).  Siinä  tapauksessa 
kertosäe  olisi  muodostunut  vasta  myöhään  venäläisen  vaikutuksen 
alaisessa  Karjalassa.  Vienanpuolisessa  Kanteleen  synnyssä  koh- 
taamme lohen  ja  hauin  ohella,  joiden  luista  kantele  valmistetaan, 
joskus  lisäkertona  kian  (I  634,  vr.  635): 

Lohen  luita,  hauin  päitä,  kian  kylkiluin  paloja. 

Nihiikään  Suomen  itä-Karjalassa  tapaamme  säeparin,  jossa  mai- 
nittu lainasana  esiintyy  (Krohn  5505): 

Ruijan  koskchen  kovahan,  kitahan  kitaikalall(\ 

Mutta  tässä  näemme  sen  rinnalla  suomalaisen  kita  sanan,  josta  myös 
on  johdettavissa  muoto  kian.  Samoinkuin  kurimuksen  kulkulla  voi 
sanoa  olevan  suun,  saattaa  kuvannollisesti  puhua  sitä  vastaavan  ki- 
dan kielestä.  Kita  sanan  asemesta  käytetään  Vienan  Karjalan  pu- 
hekielessä tavallisesti  kero,  josta  päättäen  kys\inyksessä  oleva  ker" 
tosäe  on  jo  Suomen  puolella  muodostunut. 

Meri  määräpaikkana  tekee  ruuhen  (6  A,  B)  runoon  kuulumi- 
sen (Epäiltäväksi '.     Väinämöisen  vene  onkin  ilmeisesti  ollut  umpi- 

^  Toisissa  runoissa  tavataan  vaskisen  veneen  kertona  kupar  inen  kuutti 
(Lönnrot  S  170,195;  SRU  s.  268),  minkä  Lönnrot  on  tähän  paikkaan  so- 
vittanut jo  Vanhassa  Kalevalassa  (VK  32:244,  UK  .50:504).  Kalevalan  seli- 
tyksissä on  viitattu  sennimiseen  puusta  koverrettuun  pienissä  salolammeissa 
käytettyyn  onkiveneeseen  ja  tätä  kuvalliseslikin  esitetty.  Kuitenkin  on  toi- 
sinaan myös  oikein  huomautettu,  että  kuutto  voi  merkitä  jaalaa  (vr.  ruots. 
skuta). 


236  Onko  Väinämöisen  kuvailtu  väistyneen  XXXVI,  i 

piirsi,  S.  O.  kannellinen  laiva.  Yhtäläiseen  rautapohjaiseen  purteensa 
ja  vaskiseen  veneeseensä  mainitaan  Tarsilainen  poltetun,  aivankuin 
viikinkiajan  meriurho  haudattaessa  laivaansa,  joka  oli  usein  raudalla 
päällystetty  (I  os.  s.  223;  K.  "N^^einhold,  Altnordisches  Leben  s.  132, 
137). 

Purren  tekopaikka  on  tilapäisesti  sijoitettu:  Ahin  aian  käänti- 
mehen,  Veitikan  «  Vetrikan)  veräjän  suille,  mikä  on  johtunut 
mieleen  menopaikkaa  kuvaavassa  säeparissa  mainitusta  suusta  ja 
kääntimestä  (10—1,  30—1;  vr.  I  774,  880). 

Puolessakymmenessä  toisinnossa  on  nimenomainen  ilmoi- 
tus, että  Väinämöinen  jäi  sille  tielle,  mutta  jokaisessa  eri  tavalla^ 
joten  sen  voi  eroittaa  alkumuodosta,  muuten  tarpeettomanakin. 
Huomattavin  on  Vuonnisen  Ontreilta  kirjaanpantuun  kappaleeseen 
myöhemmin  lisään  kirjoitettu  säkeistö  (Vn  689): 

Johon  puuttui  polveksensa,  katoi  kaikeksi  iäksi, 

sinne  vaipui  viikommaksi, 

Sitä  on  A.  R.  Niemi  pitänyt  Lönnrotin  muodostamana  (KK 
I   s.    203)    »Kanteleeseen»    painetun     Kanteleen    synnyn   säkeistä 
(II  s.  24): 
Sinne  vaipu  viikommaksi,  puutu  pitkäksi  iäksi. 

Tämä  säepari.  kuvaa  kanteleen  soiton  vaikutusta  koivun  kon- 
kelolle  nousseeseen  metsän  emäntään.  Mutta  vastaavasta  käsikir- 
joituksesta näemme,  että  siihen  on  ensin  lisätty  lyijykynällä  (VKA 
169): 

Tuonne  vaipu  viikommaksi.,,        katonutta    kaipamahan(!). 

Sitten  on  merkitty  edellisen  säkeen  jälkeen  kuulumaan:  puuttu 
pitkäksi  ijäksi  jne. 

Myöhemmin  on  kuitenkin  Europaeus  Suomen  Karjalasta 
löytänyt  runon  Jaakko  Pontuksen  Kuolanretkestä,  jossa  on  kaksi 
Vuonnisen  Ontrein  kolmesta  säkeestä  iiiin  yhtäläisessä  muodossa, 
ettei  näiden  kansanomaisuudesta  saata  olla  epäilystä  (Kant.  tutk. 
I  s.  197): 

Tuonnepa  viipyi  viikommaksi,    katoi  kaikeksi  iäksi. 

Lisäys  Ontrein  kappaleeseen  »  i  voi  olla  Lönnrotin,  joka  mainit- 
tua runoa  ei  tuntenut,  vaan  on  luultavasti  saman  tai  toisen  laula- 
jan tästä  lainaama  ja  Lönnrotille  perästäpäin  sanelema. 

Sitävastoin  on  Lönnrot  Out  iv  in  kappaleen  loppuun  liitettyjä 


XXXVI.  1  Kristuslapsen  tieltä?  237 

säkeitä  edelleen  muodostellut.  Jo  »Väinämöisessä»  ne  havaitsemme 
uudella  piirteellä  kehitetyiksi  (vv.  1773 — 5): 

Sinne    puuttu    pursinensa,  lakastuupi    lauluinensa. 

kanteloinensa  katosi. 

Nämä  taas  näemme  aivan  päinvastaiseen  suuntaan  muun- 
netuiksi Runokokouksessa  Väinämöisestä  sekä  laajennetuiksi  Van- 
hassa ja  Uudessa  Kalevalassa  (RV  16:  65—7;  Vk  32:  247—51;  [UK] 
50:  507—12): 

Sinne  puuttuli]  pursinensa,  [soiton]  Suomelle  [sorean, 

venchinensä  venähty  [väsähtyi],     kansalle]  ilon  ikuisen, 
jätti  kantelon  jätille,  laulut  suuret  lapsillensa. 

Ajatuksen  Väinämöisen  kanteleen  jäljelle  jäämisestä  saattoi 
Lönnrot  saada  G.  A.  Brakelin  v.  1829  julkaisemasta  näytelmäru- 
nosta  »Väinämöinen»,  jossa  päähenkilö  kristinuskon  ja  ruotsalais- 
vallan  voitolle  päästyä  sulkeutuu  hautakumpuun,  jättäen  kuiten- 
kin sen  kukkulalle  kanteleensa  heläjämään  (KRH  s.  485). 

Vihdoin  on  Lönnrot  Uudessa  Kalevalassa  antanut  Väinämöi- 
sen lausua  ennustuksen  takaisin  palaamisestaan  (UR  50:  491 — 500). 
Aiheen  tähän  hän  sai  parin  laulajan  suorasanaisista  lisäyksistä, 
joita  kumpaiseltakin  on  kahdesti  kirjaanpantu  (Vn  692,  692  b;  Uh 
378  a,  378): 

Aa.    Sinne    on    mennyt    Väinämöinen;    vaikka    sanotaan    tule- 
van vielä;  vielä  hän  elää. 

Ab.    Tulee   se   vielä   samaan   laatuun   kuin    Elias  tänne  kuole- 
maan; ei  se  pääse  kuolemasta. 

Ba.    Siellä    nyt    soutelee,    ei   ole    vielä   palannut;  haveksitaan 
palaavan. 

Bb.    Sillä  haaralla  on;  tulla  pitää  ennenkum  maailma  loppuu. 

Lisäksi  on  mainittava  kirjaanpano,  jonka  runollinen  osa  päät- 
tyy Väinämöisen  poislähtöön  yimä  pahoitteluun  siitä,  että  poika 
ristitään.    Suorasanaisesti  se  jatkuu  (Ln  695  b): 

Niin  meni  sinne  ja  ei  ristitty;  sieltä  hän  kuitenkin  tulee  taivaa- 
seen, kun  oli  kuuentena  miessä. 

Väinämöisen  ristimättä  jäämmen  on  vastakohtaisuuden  lain 
vaikutuksesta  muodostunut  pojan  ristimisestä.  Jatko  edellyttää 
sekä  Väinämöisen  lähtöä  alaiseen  maaemään,  joka  on  alaiseen  mereen 
menoa  myöhäisempi,  että  Väinämöisen  kehumista  osallisuudestaan 
taivaan  luomiseen  Kilpalaulannassa,  jossa  se  on  muista  runoista 
perästäpäin  lisätty  piirre  (s.  37) 


238 


Onko  Väinämöisen  kuvailtu  väistyneen 


XXXVI,» 


Nämä  suorasanaiset  selitykset  ovat  tietystikin  myöhäisiä  vie- 
nanpuolisia  lisäyksiä. 


Sen  verran  kuin  harvoista  toisinnoista  voi  selville  saada, 
on  runon  alkumuoto  ollut  seuraavantapainen;  kursivoimalla  on 
nytkin  merkitty  varmimmat  kohdat. 


Syntyi  poika  Poimarissa(?), 
?  uros  uudessa  kylässä, 
ei  tietty  nimeä  panna. 
Isä   kutsui   I[s]moriksi, 
äiti  A[ts]oksi  nimitti 
[t.  emo  kutsui  Atsaroksi?], 
veljet  Fennän  t.  Ve[t]ran  Jou- 

feioksi, 
sisaret  sotijaloksi, 
muu  suku  nimettömäksi. 

Tuli  ukko  ulkomainenC?), 
Virokannas  karjalainen(?) 
t.  Tuotu  ukko  ristimähän, 
Virokannas  kastamahan. 

Ke  [n]  on  tuotu  tuomariksi? 
Tuo  on  vanha  Väinämöinen, 
se  on  tuotu  tuomariksi. 

Sanoi  vanha  Väinämöinen: 
»poika  suolle  vietäköhön, 
puulla  päähän  lyötäköhön, 
tangolla  tapettakohonb 

Puhui  poika  puolikuinen, 
kaksiviikkoinen  Kaleva: 
»oi  sinä  vanha  Väinämöinen, 


sin'  oot  tuhmin  tuomi[n7iunna\ , 
väärin  kant[anna]  lakia; 
ei  sinua  suolle  viety, 
eikä  puulla  päähän  lyöty, 
eikä  ta7igolla  tapettu; 
?  kun  teit  huorin  kolmiöisnä, 
?  katkaisit  kapalovyö  [si], 
?  sievyö[si]  singahut[it]; 
kun  nauroit  oman  emosi, 
kalvehutit   kantajasi 
korjan   kirjavan   perässä.» 

Silloin   ukko   ulkomauien(?). 
Virokannas  karjalainen(?), 
risti  lapsen  ripsahutti, 
kastoi  lapsen  kapsahutti 
[Poimarin ?]    kuninkahalisi. 
Rahasaaren   vartiaksi. 

Siitä   vanha    Väinämöinen 
kovin  suuttui  ja  sydäntyi, 
lauloi  vaskisen  venehen, 
kuparisen  umpipurren. 
Laskea  karittelevi 
kurimuksen  kulkun  suuhun, 
kidan  kielei;  kääutimihin. 


Sekä  nimet  että  muutamat  muut  sanat,  kuten  tuomari  ja  laki, 
viittaavat  skandinavilaisen  vaikutuksen  alaiseen  Suomeen,  joten 
runon  länsisuomalaisesta  kotiperästä  tuskin  voi  olla  epäilystä. 

Runon  syntymäaikaa  määrättäessä  on  otettava  huomioon 
toiselta  puolen  oikeus  heittää  lapsi  kuoleniaan,  toiselta  puolen  lap- 
sen kastaminen  nimenannon  yhteydessä.  Edellinen  tapa  oli  skan- 
dinaveilla  niin  yleinen,  että,  kun  v.  1000  yleisillä  käräjillä  Islan- 
nissa suostuttiin  kristinuskoon,  tehtiin  nimenomainen  ehto  hevos- 
lihan  syömiseen  ja  vastasyntyneitten  elämästä  tai  kuolemasta  päät- 
tämiseen nähden.  Kuolettaminen  suoritettiin  hukuttamalla,  elä- 
vältä hautaamalla  tai  viemällä  metsään,  josta  lapsi  toisinaan  saattoi 
tulla  löydetyksi  ja  pelastetuksi.    Jälkimäisen  tavan  olivat  skandi- 


XXXVI,  1  Kristuslapsen  tieltäV  239' 

navit  viikinkiaikana  omistaneet  kristillistä  kastetta  jäljitellen.  Kas- 
teen saattoi  toimittaa,  paitsi  isää,  joka  tavallisesti  määräsi  lapsen 
kohtalosta,  myös  vieras  henkilö,  joka  tämän  toimituksen  kautta 
tuli  lapselle  läheiseksi  niinkuin  kristillhien  kummi.  Vedellä  valet- 
tua ja  nimen  saanutta  lasta  ei  ollut  enää  lupa  hyljätä  (A.  Bugge, 
Vikingenie  I  s.  90 — 9). 

Samat  tavat  olivat  epäilemättä  sen  ajan  pakanallisilla  suoma- 
laisillakin. Vielä  V.  1534  valitetaan  Novgorodin  vallan  alaisten  kar- 
jalaisten salaa  tappavan  lapsiansa  ja  heillä  olevan  arpojia,  jotka 
»omalla  petollisella  tavallaan»  toimittivat  nimenannon  vastasynty- 
neille. V.  1198  mainitaan  kristinuskosta  luopuneitten  liiviläisten 
Väinäjoessa  huuhtoneen  pois  kasteen  ruumiistansa,  ja  samoin  v.» 
1223  virolaisten  pesseen  itsensä,  huoneensa  ja  linnansa  vedellä  hävit- 
tääkseen  tyystin  tieno iltansa  vastaanottamansa  kasteen  vaikutuk- 
sen. Lappalaisten  tiedetään  nimenomaan  jäljitelleen  kastetoimi- 
tusta  antaessaan  lapselleen  papin  paneman  kristillisen  nimen  lisäksi 
uuden  pakanallisen. 

Suomalaisessa  runossa  on  varmasti  kristinuskoon  viittaavaa 
vain  ristimisen  mainitseminen.  Tosin  on  myös  risti  sana  tullut 
suomalaisille  ennen  kristinuskon  omistamista  lainana  venäjänkie- 
lestä (Kpecrt).  Kastamisen  yhteydessä  se  kuitenkin,  jollei  ole 
myöhemmin  runoon  lisätty,  osoittaisi  toimituksen  olleen  kristilli- 
sen. Mutta  siinäkään  tapauksessa  ei  runon  tarvitse  olla  myöhäi- 
sempi pakanuuden  loppuaikaa,  jolloin  yksityisiä  lähetyssaarnaajia 
on  erakkoina  elänyt  myös  suomalaisten  keskuudessa.  Ristijän  määre 
ulkomainen,  jollei  se  ole  toisen  sanan  sijainen,  saataisiin  käsittää 
muualta  tullutta  saarnamiestä  tarkoittavaksi. 

Näinkään  olettaen  ei  Väinämöisen  voi  sanoa  pahastuneen 
siitä,  että  lapsi  sai  kristillisen  kasteen,  vaan  siitä,  että  hänen  kuo- 
lemantuomiostaan kasteen  ja  nimenannon  kautta  pelastui  nuori 
kuninkaanalku.  Tulevan  maallisen  kilpailijansa 
tieltä  on  siis  kuviteltava  Väinämöisen  väis- 
t  y  n  e  e  n. 

Vasta  sen  jälkeen  kuin  runo  Väinämöisen  tuomiosta  Suomen 
ja  Vienan  Karjalassa  sekaantui  virolaisperäiseen  Marketan  runoon 
ja  viimemainittu  vuorostaan  länsisuomalaiseen  Neitsyt  Maarian 
virteen,  muodostui  runo  Väinämöisen  tuomitsemasta  Marjatan 
lapsesta,  minkä  Lönnrot  saattoi  käsittää  kuvastavan  kristinuskon 
ja  pakanuuden  välistä  taistelua. 


240  Mitä  mielenkiintoista  yksityiset  XXX  VI,  i 

Kristuslapseksi  olettamansa  Marjatan  pojan  Lönnrot  Uudessa 
Kalevalassa  ristitti  ja  kastatti  (50:  477 — 8): 

Karjalan  kuninkahaksi,  kaiken  vallan  vartiaksii 

Karjalan,  runolaulajain  maan,  hän  sai  Virokannaksen  määreestä 
karjalainen,  jonka  jätti  pois  samalla  kuin  ukon  mainesanan  ulko- 
mainen muunsi  unteloiseksi  (UK  50:  457 — ^8,  vr.  VK  32:  229 — 30). 
Kaiken  vallan  hän  otti  Kristusta  tarkoittavasta  kertosanasta  kaik- 
kivalta, joka  esiintyy  Luojan  virressä  (Kant.  tutk.  II  s.  108 — 9). 

Kalevalaan  perustuva  mielikuva  Väinä- 
möisen väistymisestä  Kristuslapsen  tieltä 
on  niinmuodoin  osittain  runolaulajain  ja 
osittain  Lönnrotin  muodostelujen  aikaan- 
saama   harhakuva. 

Runolla  Väinämöisen  tuomiosta  on  kuitenkin  meille  paljoa 
suurempi  merkitys  kuin  vertauskuvalliisen  esityksen,  —  jos  sem- 
moinen on  kansanrunoudessa  yleensä  oletettavissa.  Muistelmana 
jostakin  historiallisesta  tapauksesta,  tietysti  mielikuvituksen  vä- 
rittämänä,  se  johtaa  meidät  entisen  itsenäisyytemme  aikaan,  jol- 
loin Suomessakin  oli  omia  kuninkaita  .  Joukahaisen  äidin  Kilpalau- 
lannassa »suurena  miehenä»  ihailema  ja  Joukahaisen  sekä  Ilmarisen 
»hyväsukuiseksi»  puhuttelema  Väinämöinen  kohtaa  tässä  korkeam- 
pansa »sotijalon»,  joka  pelkän  syntymänsä  nojalla  on  oikeutettu 
maan  kuninkaaksi  ja  kansallisen  pyhätön  vartiaksi. 

Tämän  pienen  runon  monet  merkilliset  nimet,  mitkä  ainoas- 
taan osittain  on  saatu  selvitetyiksi,  tarjoovat  yhä  mielenkiintoisia 
ratkaistavia  tulevainkin  tutkijain  varalle. 


26.    Mitä   mielenkiintoista  yksityiset 
toisinnot  voivat  tarjota  tarkastajalle? 

Toisintojen  avulla  määrättyämme  runon  alkumuodon  saamme 
palautua  tarkastamaan  sen  eriäviä  laulutapoja  ja  niiden  muodos- 
tumista osittain  perusmuodosta  osittain  toisistansa.  Jokainen  toi- 
sinto esittää  meille  kappaleen  runon  kehityshistoriaa.  Tässä  suh- 
teessa saattaa  alkuperäisestä  laulutavasta  kauemmas  poikenneella 
toisinnolla,  jolla  perusmuotoa  määrättäessä  on  ollut  vähemmän  sa- 
nottavaa, vuorostaan  olla  enemmän  kertomista. 


XXXVI,  1  toisinnot  voivat  tarjota  tarkastajalle?  241 

Otan  esimerkiksi  »Vienan  läänin  runojen»  kolme  ensimäistä 
numeroa,  jotka  ovat  runoalueen  itäisimmällä  rajalla  saman  Kello- 
vaaran  laulajan  Miihkalisen  Simanan  esittämiä.  Ensimäisen,  joka  si- 
sältää Sampojakson  alkupuolen  ynnä  siilien  yhdistyneen  Kanteleen 
synnyn,  on  Lönnrot  pannut  muistiin  v.  1835.  Miespolvea  myöhemmin 
v.;^1872  on  tämä  kokoonpano  uudestaan  esitetty  yhteen  jaksoon 
Kilpalaulannan  kanssa  A.  A.  Boreniukselle  (Lähteenkorvalle).  Kol- 
mas, niinikään  Boreniuksen  kirjaanpanema  numero  on  yhdistelmä 
Kilpakosintaa  ja  Sampojakson  loppupuolta,  johon  myös  Kantele- 
jaksoon  kuuluvaa  Laivaretkeä  on  sekaantunut. 

I  1.  A.  Väinämömen  lähtee  Luotolaan  eli  Vämölään  olki- 
sella ja  hiirenkarvaisella  hevosella  merta  myöten.  B.  Pohjan  poika 
emonsa  kiellosta  huolimatta  ampuu  Väinämöisen  hevosen.  C.  Väi- 
nämöinen jää  6 — 8  vuodeksi  ajelehtimaan.  D.  Portto,  ainut  Väi- 
nrun(»n  emäntä  eli  akka  pirttiä  lakaistessaan  kuulee  Väinämöisen  it- 
kun. E.  Etsii  erilaisin  kulkuneuvoin,  löytämättä.  F.  Taottaa 
seppo  Ilmollisella  haravan;  sillä  hara  voidessaan  löytää  Väinämöi- 
sen. G.  Ainutta  emoaan  Väinämöinen  pyytää  tuomaan  ainekset 
kanteleeseen,  jolla  sitten  soittaa  ihastuttaen  kuulijat.  H.  Väinä- 
nuiinen  pyytää  päästämään  takaisin  mereen,  koska  ei  ole  miestä 
uponneessa.  C.  Ajelehtii  vielä  3 — 9  kuukautta.  I.  Tuntee  päivän 
paistavan  lielteisesti.  K.  Nostaa  merestä  polvensa,  jolle  hanhi 
munii;  polvelta  veteen  vierineistä  munista  syntyy  hanhen  sanan  voi- 
malla maailma. 

I  2.  (Johdantona  Kilpalaulanta,  päättyen  siihen,  että  Jou- 
kahainen antaa  ainoan  sisarensa.)  A.  Väinämöinen  lähtee  hirvi- 
sellä  hevosella  merelle.  B.  Lappalaista  pojakseen  kutsuva  Pohjon 
akka  keksii  Väinämöisen.  Pohjon  poika  ampuu  hänen  altaan  ai- 
noan oriin,  hernevartisen  hevosen.  C.  Väinämöinen  jää  6 — 8 
vui^deksi  ajelehtimaan.  F.  Pohjon  akka,  ainut  akka  Väinämöisen, 
taottaa  seppo  Ilmollisella  haravan,  jolla  sitten  haravoi.  E.  Ei 
löydii  Väinämöistä.  D.  Kotiin  mentyään  pirttiä  lakaistessaan  kuu- 
lee Väinämöisen  itkun.  F.  Löytää  Väinämöisen.  H.  Väinämömen 
selittää,  ettei  ole  miestä  uponneessa.  G.  Pyytää  akkaansa  tuomaan 
ainekset  kanteleeseen,  jolla  sitten  soittaa  ihastuttaen  kuulijat. 

II  3  (ja  433).  (Rannalla  pesevä  Anni  tyttö  näkee  Väinämöi- 
sen purren;  saa  tietää  hänen  olevan  kosintaretkellä;  ilmoittaa  vel- 
jell(MMi  seppo  Ilmolliselle;  molemmat  kosijat  saapuvat  Pohjolaan). 
Pohjon  akka  panee  ehdoksi,  jolla  antaisi  tyttärensä,  ensin  Sammon 
valmistamisen.  (Niinikään  sitten  suuren  hauin  tuomisen  Tuonelan 
joesta  ja  viimein  kyisen  pellon  kyntämisen).  Väinämöinen  nämä  an- 
siotyöt suorittaa.  (Kun  häät  on  pidetty,  latoo  Väinämöinen  laivaan 
sekä  sulhasia  että  neitosia  ja  panee  enshi  vanhat,  sitten  nuoret 
soutamaan).  Anni  huomauttaa  Väinämöistä  Pohjon  purren  lähene- 
misestä.  Väinämöinen  luo  tulisen  koron,  johon  laiva  halkeaa.    Poh- 

16 


242  Mitä  mielenkiintoista  yksityiset  XXXVI,  i 

jon  akka  lentää  kokkona  Väinön  purren  päälle.   Väinämöinen  iskee, 
että  jää  vain  yksi  sormi  Sampoa  ylentämään. 

Vaikkei  näissä  kirjaanpanoissa  olisi  minkäänlaista  paikan- 
ilmoitusta,  tietäisimme,  että  ne  ovat  Vienan  läänin  toisintoja,  koska 
niissä  tapaamme  osia  yksistään  tällä  runoalueella  säilyneestä  Sam- 
pojakson  keskiosasta,  kahdessa  edellisessä  sen  alkupuolesta  ja  kol- 
mannessa sen  loppupuolesta.  Ja  jos  vielä  saisi  pitää  mahdollisena, 
että  näitä  säkeistöjä  olisi  muistettu  muuallakin,  niin  Luomisrunon 
esiintyminen  ensimäisessä  numerossa  ilmaisee,  että  kysymyksessä 
olevien  toisintojen  lähtökohtana  on  ollut  Luomisrunolla  lisätty  täy- 
dellinen Sampojakso,  joka  on  Vienan  läänin  parailla  runoalueilla Lat- 
vajärven ja  Vuonnisen  laulutavoissa  edustettuna.  Tähän  yhdistel- 
mään tosin  perustuvat  myös  Suomen  pohjois-Karjalassa  löytyneet 
Sampojakson  osat,  joten  yhä  olisi  lupa  epäröidä,  kummalle  puolen 
rajaa  toisinnot  olisivat  sijoitettavat. 

Mutta  epäämättömästi  vienanpuolisiksi  kysymyksessä  olevat 
toisinnot  osoittautuvat  sen  kautta,  että  edellyttävät  Sampojaksoa, 
jonka  keskiosan  sisään  on  sovitettu  sekä  Kantelejaksoa  että  Kilpako- 
sintaa.  Länsipäässä  Vienan  läänin  n.  s.  Rajaryhmän,  jonka  itäpäässä 
on  Kellovaaran  kylä,  löysi  Lönnrot  Akonlahden  kylässä  mainituilla 
lisäyksillä  laajennetun  Sampojakson. 

I  30.  Väinämöihen  ammutaan  veteen.  Eksynyttä  etsitään. 
Väinämöisen  polvelle  munitaan  maailmanmuna.  Tuuli  kuljettaa 
hänet  Pohjolaan,  jossa  emäntä  vaatii  häntä  kirjakantta  kirjoitta- 
maan, luvaten  neidon  palkaksi.  Väinämöinen  laulaa  kultarhman  näil- 
dän  ynnä  kaksi  käkeä  joka  kuu[s]ta  kukkumaan.  (Taottaa  haravan, 
jolla  haravoi  ruovikkoa.  Saa  kalanluun,  josta  sepällä  teettää  kan- 
teleen ja  jolla  sitten  soittaa  ihastuttaen  kuulijat.)  Ilmorinen  saa 
taotuksi  Sammon,  vaan  ei  neittä  suostutetuksi.  (Anni  tyttö  näkee 
Väinämöisen  purren,  saa  tietää  hänen  olevan  kosintaretkellä  Polijc»- 
laan,  vie  sanan  sepolle,  joka  pyytää  saunaa  lämmittämään.  Kirja- 
korjin  ja  punavenein  ajetta(!ssa  rikkoutuu  reki.  Tuonelassa  käydään 
hakemaan  oraa.  Koiran  haukkuessa  Pohjon  akka  havaitsee  vieraat. 
Väinämöinen  ilmoittaa  tulleensa  kosimaan.  Ansiotöinä  kyntää  kyi- 
sen pellon,  tuo  Tuonen  hauin  ja  valjastaa  Ukon  avulla  punaisen  he- 
vosen.) Sitten  lähtee  Pohjon  tyttö.  Kehoittaa  Väinämöistä  laula- 
maan Sammon  saatuaan.  Väinämöinen  laulaa  (laivaan  sulhasia  ja 
neitosia).  Muurahainen  puree  kurkea;  Pohjola  herää.  Pohjon  pursi 
lähenee,  puuttuu  Väinämöisen  luomaan  korkoon.  Pohjon  akka  muut- 
tautuu  kokoksi;   Väinämöisen  iskiessä  sortuu  veteen. 

Kuten  näemme,  on  Kanteleen  synnystä  otettu  Lemminkäisen 
surma-runon  vaikutuksen  alainen  muodostus,  jossa  kanteleen  te- 


XXXVI,  1  toisinnot  voivat  tarjota  tarkastajalle?  243 

koaiiieoksi  käytetty  kalanluu  saadaan  merestä  haravoimalla.  Sur- 
matun Lemminkäisen  etsinnästä  on  myös  Väinämöisen  etsinnän  ku- 
vaus lähinnä  ollut  otettavissa  (s.  90).  Toisissa  Akonlahden  runoa- 
lueen  toisinnoissa  haravoidaan  merestä  Väinämöinen,  joka  välistä 
vielä  Lemminkäisen  tavoin  selittää,  ettei  ole  miestä  uponneessa  (Ak 
26,  26  a,  38;    44). 

Että  näin  laajaksi  paisutettu  runo  halkesi  kahtia,  on  hyvin 
ymmärrettävää.  Otamme  lähemmin  tarkastaaksemme  ainoastaan 
alkupuoliskoa,  jonka  Miihkalinen  Simana,  kuten  mainittu,  on  esit- 
tänyt kahdesti  37  vuoden  väliajalla  (I  1  ja  2).  Jälkimäisellä  laulu- 
kerralla  hän  lopettaa  Kanteleen  synty^m  ja  soittoon,  niinkuin  useat 
itäisten  Vienan  läänin  runoalueitten  laulajat  (Kl  7,  Ak  <  Kl  27, 
I^h  102  ym).  Mutta  edelläkäyvästä  Sampojaksosta  hän  on  unohtanut 
laulamatta  siihen  Vienan  läänissä  liittyvän  Luomisrunon.  Edel- 
liselläkään kerralla  hän  ei  ole  sitä  kohdallansa  esittänyt.  Vaan  Väi- 
nämöisen soiton  kuvaukseen  päästyään  hän  on  sen  muistanut  ja 
pannut  Väinämöisen  pyrkimään  takaisin  mereen  ja  siellä  uudelleen 
ajelehtimaan  \  saadakseen  mukaan  munimisen  hänen  polvelleen 
ynnä  maailman  luomisen  munasta. 

Jälkimäisellä  laulukerralla  hän,  kuten  olemme  nähneet,  on 
Sampojakson  edelle  liittänyt  Kilpalaulannan.  Sama  yhdistys  on 
tavattu  parilla  Kellovaaran  alueeseen  kuuluvan  Liedman  kylän 
laulajalla  vv.  1872  ja  1894  (Kl  7,  Kl  <  Ak  27).  Se  voi  siis  olla 
Miihkalisen  Simanan  molempien  laulukertojen  välillä  muodostunut 
alueellinen  kokoonpano  (ks.  s.  27). 

Edellisellä  kerralla  hän  aloitti,  niinkuin  yleisesti  Vienan  läänin 
itäisillä  runoalueilla,  Väinämöisen  lähdöllä  lankoihinsa  Luotolahan 
(II:  1 — 5).  Sen  jälkeen  hän  otti  esille  lännempänä  tavallisen  olkisen 
orihin,  mutta  siihen  kertona  kuuluvan  hernevartisen  hevosen  si- 
jalle hän  pani  hiirenkarvaisen  hevosen  (1 1:  6 — 7).  Tästä  näemme,  että 
Sampojakson  alkuosan,  Väinäro.öisen  ammunnan  johdannoksi  on 
ensin  otettu  Hämähäkin  luvusta  säepari,  jonka  edelle  sitten  on 
asetettu  Lemminkäisen  Luotolan  retkestä  säkeistö  ja  jonka  kerto- 
säe viimein  on  vaihdettu  Niukahdusluvun  aasia  kuvaavaan  (s.  78 — 9). 
Sitä  seuraava  ajamhien  meren  selällä  eli  ulkosella  {<C  ulapalla) 
(T  1:  8—10)  viittaa  Luoniisruiion  vaikutukseen,  jonka  laulaja  sitten, 


*  Vaihtelun  vuoksi  on  laulaja  tällä  kohdalla  muuntanut  ajelehtimisen 
ajan  6 — 8  vuodesta  3 — 9  kuuksi  Yhdeksän  taudin  syntymisen  ajan  mukaan 
(SSL  s.  140). 


244  Mitä  mielenkiintoista  yksityiset  XXXVI,: 


kuten  mainittu,  on  Väinämöisen  ammunnan  yhteydestä  siirtänyt 
Kanteleen  synnyn  jälkeen. 

Jälkimäisellä  kerralla  hän  Kilpalaulannan  tieltä  on  poistanut 
sekä  Luotolaan  lähdön  että  olkisen  oriin.  Joukahaisen  luvattua  sisa- 
rensa nuotan  pul[l]on  puistajaksiy  verkon  siklan  siirtäjäksi  Väinämöi- 
sen mainitaan  lähtevän  merelle  hevosella,  jonka  kuvaus  on  koko- 
naan saatu  Niukahdusluvusta  (I  2:  66 — 75).  Mutta  edempänä  mai- 
nitaan ammutun  Väinämöisen  alta  ainoan  orihin,  hernevartisen  he- 
vosen (I  2:  99—101).  Tällä  kertaa  siis  laulaja  Hämähäkin  luvusta 
lainatusta  säeparista  on  säilyttänyt  kertosäkeen,  minkä  edellisellä 
kerralla  tilapäisesti  oli  vaihtanut  toiseen.  Sen  sijaan  hän  on  pääsä- 
keen  olkisen  asemalle  siirtänyt  ainoan  johdannoksi  Uittamastaan 
Kilpalaulannasta,  jossa  ainoan  sisaren  mukaan  tarjotaan  lunnaiksi 
myös  muita  ainoita,  ensimäisenä  ori  (I  2:   30). 

Nyt  vasta  ilmaantuu  Lappalainen  kyyttösilmä,  mutta  hänen  vi- 
hanpitonsa ia  odotuksensa  asemesta  mainitaan  vam,  että  hän  on 
ampuja  ikuinen  (I  2:  76 — 7;  ks.  s.  68).  Ei  edes  yleisesti  Vienan  lää- 
nissä Kilpakosinnasta  lisättyä  mereltä  keksimistä  (s.  73)  soviteta  Lap- 
palaiseen, vaan  Vämämöisen  itkun  tiedustelusta  siirtyneeseen  Toh- 
jon  akkaan  (I  2:  78 — ^80).  Seurauksena  on,  että  sitten  ampuja  nimi- 
tetään Pohjon  pojaksi,  jonka  ohella  kuitenkin  säilyvät  Lappalaista 
kuvaavat  määresanat  (I  2:    88 — 9). 

Edellisellä  laulukerralla  on  koko  tämä  kohta  unohtunut  lau- 
lamatta; Väinämöisen  merellä  ajon  jälkeen  esitetään  välittömästi 
Pohjon  pojan  ampumisen  uhka.  Siinä  sitävastoin  on  säilynyt  am- 
pumisen kielto  Lemminkäisrunon  vaikutuksen  alaisessa  muodossa; 
kieltäjänä  on  emo,  minkä  nimettömyys  myös  osoittaa  ampujan  ni- 
menvaihdon  myöhäiseksi. 

Mereen  joutuneen  Väinämöisen  korjaajana  odottaisi  tietysti 
ilmestyvän  Pohjon  akan.  Tämä  tavataankin  jälkimäisessä  kirjaan - 
panossa;  edellisestä  se  on  nähtävästi  Lönnrotin  lyhentelevän  kir- 
joitustavan johdosta  jäänyt  pois  ja  olisi  pitänyt  painattaessa  haka- 
siin pannen  lisätä  (I  1:  33—4;   2:  111—2): 

A.    Niin  tuo  portto  [Pohjon  akka],   B.    Se  on  akka  Pohjon  akka 
aina  Väinämön  emäntä.  ainut  akka  Väinämöisen. 

Mutta  kumpaisessakui  toisinnossa  on  Pohjon  akka  mainittu  vain 
kerran  tämän  Sampojakson  osan  alussa;  sitten  esiintyy  yksistään 
kertosäkeen  akka  Väinämöisen,  joka  on  Lemmmkäistä  etsivän  ja  ha- 
ravoivan naisen  sijainen.   Edellisessä  Väinämöinen  häntä  puhuttelee 


XXXVI,!  toisinnot  voivat  tarjota  tarkastajalle?  245 

»oi  sie  emoni  ainut!»,  jälkimäisessä:  »oi  nyi  armas  akkaseni»,  joka  pi- 
kommin  soveltuis^i  puolisoon  (I  1:  65;  2:  146;  vr.  V:ii  morsian  s.  90). 
Molemmissa  hän  pyytää  tuomaan  kalan  evää,  josta  voisi  laatia  soi- 
ton eli  kantervon.  Väinämöisen  haravoiminen  merestä  on  johtanut 
mieleen  kanteleen  tekoaineen  haravoimisen,  mikä  muuten  säännöl- 
lisesti ilmaantuu  Kanteleen  synnyn  yhtyessä  Sampojaksoon.  Mutta 
Vninämöistä  ei  ole  voitu  samalla  kertaa  esittää  haravoituna  ja  liara- 
voitsijana.  Yksitoikkoisen  vaikutuksen  tekisi  myös,  jos  olisi  en- 
sin Miihkalisen  Simanan  tavoin  esitetty,  että  Väinämöisen  akka 
hara  voidessaan:  jopa  löysi  Väinämöisen  (I  1:  63),  ja  sitten  uudes- 
taan haravoidussaan,  yloisen  laulutavan  mukaisesti  (esim.  I  Kl  4: 
132—3): 
Lr»ysi  ruotoa  murusen,  kalanluuta  kappalehen. 

Väinämöisen  py\amön  on  Miihkalinen  Simana  laulanut  hiukan 
^aihdellen  eri  kerroilla  (I  1:  66—9;    2:  147—51): 

A.     »Tuo  sie  luikku  lehmän  luuta,  B.    »Tuo  sie  luikku  lehiiiäu  luuta, 

kantervo  kalan  eveä;  kappale  kalan  eveä!»  — 

laain  mie  soiton  sormistani.  Laati  soitun  sormillansa, 

käsin  kantervon  asetan!»  käsin  kantervon  asetti. 

Tämä  säkeistö  edellyttää  jälkimäistä  säettä  kanteleen  tekoai- 
neen löytämisen  kuvauksessa  (lehmän  luuta,  kalan  eveä,  kappale). 
Sitäpaitsi  on  tähän  käytetty  kanteleen  valmistamista  kuvaavaa  säe- 
paria,  jonka  pääsäe  on  kahta  eri  muotoa  (I  Vk  638;  Ak  597): 

A.     Laati  harpun  hauinluisen,         B.    Laitti  soiton  sorsanluisen, 
kantelvon  kalaneväisen.^  kalanluisen  kantelehen. 

Kalan  pääsanana  on  hai^ki  epäilemättä  sorsaa  alkuperäisempi.  Vaih- 
dokseen on  antanut  aihetta  skandinavilainen  lainasana  harppu, 
jnnka  outoutta  Vienan  läänin  laulajille  osoittaa  myös  sen  vääntymi- 
II'  n:  harkon  (I  Lt  615).  Sorsa  on  saatu  toisesta  runosta,  joka  joskus 
(»n  Kanteleen  syntyyn  sekaantunut  ja  alkaa  (KRH  s.  77,  vr.  I  Lt  614 
a:    108—9): 

Sorsa  soitti  kanteletta,  vesilintu  vempelettä. 

Jälkimäiseen  kanteleen  valmistamisen  muotoon  on  edelleen 
vaikuttanut  kanteleen  käsille  ottamisen  kuvaus  (I  Lt  614): 

(^tti  soitun  sormillehen,  käsillehen  kantelvoisen. 

Siten  on  syntynyt  säkeenmuoto:  laati  soitun  sorminluisen  (Lt 
t;20),  joka  selittää  myös  Miihkalisen  Simanan  kolmannen  säkeen: 
soiton  sormistani  t.  sormillansa.     Hänen  neljänteen  säkeeseensä  on 


246  Mitä  mielenkiintoista  yksityiset  XXXVI,  i 

verrattnvn  Väinämöisen  soittoa  kuvaileva  (KKll  s.  77):    aselli  o)nal 
kätoisii. 

Omituisin  hänen  laulutavassaan  on  kuitmkin  ensimäinen 
säe:  tuo  sie  luikku  leJimän  luuta,  jossa  hän  ilmeisesti  on  käsittänyt 
luikku  sanan  luunpalaseksi.  Tämä  säe  johtuu  Paimenen  runosta,  joka 
on  joskus  sekaantunut  Kullervonkin  paimenessa  oloon,  kuten  van- 
hassa Gananderin  käsikirjoituksessa  (KR H  s.  ()44.  vr.  s.  689): 

Teki  luikun  lehmän  luista,  härän  sarvesta  luiliiuin. 

Esitetty  säkeistö  on  niinmuodoin  ollut  monipuolisen,  vaikka 
etupäässä  koneellisen  kehityksen  alainen.  Mutta  Miihkalisen  Sinia- 
nan  laulutavassa  on  vielä  merkille  pantavaa:  muualla  säännölli- 
sesti k(»lma unessa  personassa  kerrotun  tapauksen  sovittammen  toi- 
selle pcrsonalle  (tuo!)  ja  aikaisemmin  myös  ensimäiselle  (A:  laain, 
B.  laati). 

Taipumus  käytl;i;i  keskustelun  muotna  luiyitää  tällä  runolau- 
lajalla olleen  aivan  eiikuhien.  Niinpä  Polijon  akka  keksiessään  mus- 
tasen  merellä,  ensinnä  itsekseen  lausuu  (I  2:  81 — 2): 

■    »Mi  sie  ollet  mustiasi.  ku  kumma  slucrvrijiisi?» 

Sitten  hän  vielä  Lappalaiselta  tiedustelee  (p  2:    84 — 7): 

»Poikueni  nuorempani!  ku  kumma  siucrvöjänsä?» 

Mi  tuo  ollee  mustiansa.'  —  »Se  ou  vaulia  Väinämöinen.» 

Edellisellä  laulukerralla hän  on  aiilaiint  l'oli,i<»ii  pojan  ilmoittaa 
äidille  ampumisen  aikomuksensa,  johon  sitten  yleisesti  esiintyvä  äidin 
kielto  liittyy  (1  1:  12—22): 

»Hoi  emoni  kantajani!  ammun  alta  Väinämöisen. 

Jo  veän  tulisen  jousen,  ammun  olkisen  orihin.»  — 
rautaisella  rauahutan.  Niin  sano  emo  pojalle: 

liivhi  liinajäntiöni.  »älä  ammu  Väinämöistä, 

sorkkaan  sneuisi'l;iu,  ammu  Väinämön  hevosta!» 

Myöhemmin  hän  un  tällä  kohdalla  esittänyt  vain  kertovaisen 
säeparin  (T  2:  90—1): 

Veti  jousen  joualiutti.  rautaiseir  on  ^  i'aassallutti. 

Tosin  hän  un  sitten  antanut  ampujan  sanoin  puhutella  joustaan  ja 
nuoltaan,   minkä  muuallakin  tavattavan  ja  runoon  alkuansa  kuulu- 


^  Toisin:  raudazellän,  s.  o.  rautaselän,  joka  kertona  jousoll'  on  eiiäil 
matta  oikeampi. 


XXXVI,  1  toisinnot  voivat  tarjota  tarkastajalle?  1147 

\;it  kohdan  (ks.  s.  76)  aikaisemmin  oli  unohduksesta  jättänyt  lauhi- 
niatta. 

Niinikään  cdcllisou  kok(Ktnpanonsa  loppuun  liittämässään 
I.uomisrunossa  Miihkalinen  Sunana  ei  sovita  linnun  suuhun  ainoas- 
taan luomissanoja,  jotka  tavallisesti  Väinämöinen  lausuu,  vaan  pa- 
nee tämän  vielä  itsekseen  puhelemaan  nähdessään  mättään  merellä 
(1  1:    115—9,  ks.  s.  11). 

Myös  jälkimäisellä  kerralla  johdannoksi  asettamassaan  Kil- 
palaulannassa hän  on  keskustelunmuotoa  tavallista  enemmän  käyttä- 
nyt, kuten  Joukahaisen  ja  Väinämöisen  molemminpuolisissa  tieltä 
siirtymisen  kehoituksissa-[(ks.  s.  32),  edeltäväin  lunnasehdoitusten  li- 
säämisessä (omn  lisäksi  koira  ja  jousi)  ynnä  muillakin  saman  alueen 
laulajilla  yhä  uudistuvan  kysymyksen:  »mitä  annat?»  kärjistämisessä 
l(»])uksi  (p  2:  56—60): 

»Jäät  nyt  suohon  seisomahan.     Mitä  sie  annat  Joukahauien? 
kangasta  kasottamahan.  Anna  ainoa  sisares!» 

Tätä  runoa  ei  Miihkaliselta  Simanalta  v.  1835  ole  Sampoiakson 
yhteydessä,  kuten  näimme,  eikä  myöskään  erillisenä  muistiinpantu. 
Mutta  lukuun  ottamatta  siihen  lähinnä  liittyneestä  Väinämöisen 
ammunnasta  siirtyneitä  säkeitä  \  voimme  olettaa  hänen  laulutaval- 
laan jo  silloin  olleen  erikoisen  leimansa.  Samoin  olemme  Sampojaksoon 
nähden  päättäneet,  että  useat  vasta  jälkimäisellä  laulukerralla  esi- 
tetyt kohdat  ovat  edellisellä  kerralla  pelkästä  unohduksesta  pois 
jääneet;  nmutamien  muuallakhi  tavattavien  säkeitten  suhteen  saa- 
tamme sen  suorastaan  todistaa''. 

Sitävastoin  on  jälkiihäisellä  laulukerralla  tilapäisen  unohduk- 
sin ohella  havaittavissa  palautuminen  vilkkaammasta  keskiistelun- 
iiiuodosta  yksinkertaisempaan  kertovaiseen,  kuten  jousen  jännit- 
tämisen kuvauksessa.  Niinikään,  Väinämöisen  akan  pyytäessä  sep- 
pää takomaan  haravaa,  on  aikai^^cTtiiDaii  kirjaaiipanon  mukaan  jat- 
k.ttu  puhetta  (I  1:  69—62): 

»Haravoin  mereltä  pohjat,  kaikki  karhille  vetelen, 

nuTen  luo'ot  tukkuelen,  jotta  löyän  Väinämöisen.» 

^  Ajopaikkana  meri  suon  ja  kankaan  ohella;  laulaminen  suohon  ja 
kankaaseen  (fi  kainaloista,  vaan)  kantti  kainaloita,  läpi  lämmintä  lihoa  ja 
tarjotun  ainoan  oriin  kertosana  hernevartinen  hevonen  (1  2=144:  5,  20 — 1,  31). 
Käitä  siirtymisiä  ei  ole  toisen  Kellovaaran  alueen  laulajan  yhtäläisessä  yh- 
distelmässä (I  145). 

*  Paitsi  ennen  mainittuja  huomattakoon  vielä  I  2:  97,  104,  116,  131. 


248  Lisäyksiä  ja  oikaisuja.  XXXVI, i 

Tämä  muoto  on  liaravoimisen  kuvauksessa  alkuperäinen  (ks. 
s.  17—9);  laulajan  omaa  lisäystä  on  ainoastaan  tarkoitusta  ilmai- 
seva viimeinen  säe.  Mutta  siitä  huolimatta  on  hän  mycihemmällä 
iällä  siirtynyt  kertovaiseen  esitystapaan  (I  2:  119 — 21  haramitsi. 
hikkueli,  veteli). 

Niinkuin  tästä  esimerkistä  lienee  kylliksi  selvinnyt,  oi  kan- 
sanlaulajilla ole  yksistään  muisti  miestä  ja  ikää  myöten  vaihteleva, 
vaan  myös  kyky  runollisesti  elävöittää  esitystänsä.  Yksityisten  ru- 
nolaulajain  erikoisuuksien  tarkastaminen  on  siis  mielikiintoinen 
tehtävä.  Niitä  silmällä  pitäen  saa  toisintojen  lukeminenkin  uuden 
viehätyksen . 

Mutta  muistettava  on,  että  mieskohtaisen  laulu- 
tavan erikoisuuksia  vctimme  oikein  arvos- 
tella vasta  sitten,  kun  runon  s  e  k  ä  a  1  k  u  m  u  o  t  o 
että  sen  yleisemmät  alueelliset  muunnokset 
ovat  tulleet  määrätyiksi  toisintojen  keski- 
näisen vertailun   avulla. 

Edellä  esitetyt  runotutkimukset  tarjoovat  »Suomen  kansan 
vanhojen  runojen»  käyttäjille  mahdollisuuden  ominpäin  tutkia  muu- 
tamien tärkeimpien  runojemme  toisintoja  näin  yksityiskohtaisesti- 
km.  Kenellä  ei  ole  tilaisuutta  ostaa  tai  lainata  mainittua  Suomen 
suurinta  julkaisua,  voi  lunastaa  itselleen  yksistään  Vienan  läänin 
Kalevalanaineiset  runot  tai  vain  niiden  ensi  osan  ynnä  ainoan  »K;ilo- 
valan  toisinnoista»  ilmestyneen  vihkon.  ^ 


Lisäyksiä  ja  oikaisuja. 

/  s.  111  r.  1  alh.  (B)  petäjässä  korjaa:  petäjissä. 

/  s.  144  r.  12  alh.  olueeseen  korjaa:  olueen. 

/  s.  156  lisää  seuraava  ilomantsinpuolinen  toisinto  (Ahlqvist  Bl73b): 

Humala  huhusi  puussa,  vai  pääymme  pääsiäisnä? 

ohra  pellon  penkeressä,  Hurskahät  iloittelemme, 

vesi  kaivossa  syvässä:  hullut  tappeloittelemme.» 

»milloin  yhtehen  yhymnie,  (Seuraa  Humalan  synty  ym.) 
kekrinäkö,  joulunako 

/  s.  160  r.  10  ylh.  s  ^  ~  i    korjaa:  -^  ^    1  . 

^  Suomalaisen   kirjallisuuden    seuran   toimistosta   tai  kirjakaupoista 
Vienan  läänin  runot  I:  20  mk.,  II:  12  mk.,  Kalevalan  toisinnot  II  1:  f>  mk. 


XXXVI,  1 


I\'unoaiheitten  luettelo. 


249 


/  s.  178  r.  1  alh.  Tilapäisesti  ilmaantuvat  yhdessä  vienanpuolisessa 
toisinnossa  (I  1690)  syötävät  sonnit  sorkkinehen,  mutta  niiden  ohella  hevot 
heinuhäkkinehen . 

I  s.  185  r.  9  alh.  Vr.  myös  s.  212—3  Teutamoinen  ja  s.  113  Viena 
Väinä. 

I  s.  186  r.  11  alh.  Vr.  kuitenkin  vielä  Elinan  ja  Henrik  piispan  surma- 
runojen säkeitä  vienanpuolisten  häärunojen  sakeisiin  (esim.  I  1595,  1609, 
1702,  1593): 


Aa.    Tulennosta  tunnen  tuiman, 
jalon  jalaan  heitännöstä. 
Ab.     Elinan  viisi  veljestä. 
Ac.    Astu  puoli  saappahastas, 
astu  toisten  toinen  puoli. 
Ad.     Virman  peuroja  viritti 
jäljessänsä  juoksemahan,  — 
jänön  valkoisen  hypitti 
edessänsä  viltin  päällä. 


Ba.  Tulennasta  jo  vävyn  tunnen, 
arvoan  vävyn  astunnasta. 
Bb.     Onpa  viisi  veljiäni. 
Bc.    Astu  puolella  as[k]elta, 
anna  toisen  toinen  puoU. 
Bd.     Oliko  ruskea  reponen 
eellä  tietä  noutamassa, 
oliko  valkea  jänönen 
jälestäsi  juoksemassa? 


//  s.  5  r.  6  ylh.     117  korjaa:  177. 

//  s.  12  r.  14  alh.  Seitsemännen  munan  eroittaminen  kuudesta  mu- 
nasta, nimenomaan  myös  rautamunana,  johtuu  viikkoa  merkitsevästä  ar- 
voituksesta (FFC  26  s.  95—6). 

//  s.  30  r.  15  ylh.     VK  korjaa:  Vk. 

II  s.  k2  r.  11  ylh.  luvatun  korjaa:  kuvatun. 

//  s.  75  r.  13  ylh.  juosta  korjaa:  jousta. 

//  s.  96  r.  9  ylh.,  s.  182  r.  4  ylh.  Visbyksi  myöhemmin  nimitetyn  kau- 
pungin paikalla  oli  ennen  vi,  s.  o.  pyhättö,  ynnä  siihen  kuuluva  keräjä- 
ja  markkinapaikka. 

//  5.  102  r.  14  ylh.  Vastaava  säepari  tavataan  Karjalan  kannak- 
sella tunnelmar>jnossa  (Ahlqvist  A  402):  Silloin  itkin  ilman  syyttä,  ilman 
vaivoitta  valitin,  kun  itkin  ison  syHssä — ;  nyt  ois  syytä  itkemistä,  vaivoja 
valittamista. 


Runoaiheitten  luettelo. 


Ahasveruksen   tarina   11   93. 

Ahti  ja   Kyllikki  I  54,  122,  206—7,^ 

216,  218,  222—4,  II  90,  132. 
Ainoruno  I  57,  65,  113,  121,  Il  52—3, 

57,   98—9,  230. 
Ampiaisen  I.  II  230,  232. 
.\iinikainen  ja  kesti  I  80,   114.    121, 

218,  II  17,  19,  94. 
-^siotyökosinta   I   123,  129. 
Anterus  Ylimön  poika  I  102,  121. 
•arvoitukset  II  232. 
Auringon  kera  kilpa  II  97. 
Elinan  surma  I  118,  186,  II  24». 


Eläinten  hautaus   I   171 — 2. 
Ennen  naidun  naisen  tappo  I  226. 
Hammasmadon  1.    I   28,   II   18,  182. 
Helkavirret  I  78—9,  118. 
Henrik  piispan  surma  I  193,  II  104, 

164,  249. 
Hevosen  1.  II  130. 
Hiiden  hirven  hiihdäntä  I  123,  214, 

218,  224,  II  44,  81. 
Hiiden  sepän  kahlinta  II  115. 
Humala  ja  ohra  I  103,  138,  150—8, 

180—1,    II  248. 
Humalan  synty  I   159,  II  248. 


250 


Runoaiheitten  luettelo. 


XXXVI.  1 


Hylkeen  synty   II   63. 

Hämeen  ihmeet  II  98. 

Hämähäkin  r.  II  79,  81—3,  243—4. 

Häämenot  I  147,  180. 

Häärunot  I  103,  113,  123,  125—6, 
134—50,  166,  178,  185—7,  II  49, 
136,    185,  209,  249. 

Ihmeitten  teko  II  38,  60. 

Ihmissilmän  1.  I  17. 

Iivana  Kojosen  poika  I  98,  103, 
114,  121—2,  II  47,  109,  144,  185. 

Iivana  kuningas  I  33,  115,124,220, 
226,  II  46,  55,  129. 

Ilman  immen  kosinta  I  12,  193. 

Ilmarisen  syntyminen  I  18 — 9,  II  78, 
214. 

Inkeri  ja  Lalmanti  I  102,  122,  II  73. 

Iro  neidon  r.  II  219. 

Iso  härkä  I  114,  II  220—1. 

Iso  sika  I  188,  II  220—2. 

Iso  tammi  I  57—8,  104,  113,  II  51, 
153,  162,  175,  186,  200,  206. 

Itkun  tiedustelu  I  122. 

Joiut   I   162. 

Kadonnut  hanhi   II   170. 

Kalastajan  1.  I  24. 

Kaarle  herttuan  r.  II  73". 

Kaarlen  sota  I  124,  II  46. 

Kanteleen  synty  I  10,  13,  16 — 17, 
21—3,  58,  100,  128,  167,  193,  II  51, 
70,  86,  95,  116,-131—2,  140,  148, 
152,  160,171—8,186,205,235—6, 
2  41—5. 

Karhunpeijais-r.  l  11,  125,  190,  II 
71—3,  229. 

Karjan  1.   Il  12,  106. 

Katrina  kotikananen  II  211. 

Kaukamoisen  r.  I  24,  65,  98,  122, 
206—7,  209,  214,  218—23,  225, 
230,  II  33,  56,  77,  113,  149,  170, 
178—9,   194,  209,  230. 

Kilpakosinta  I  66,  114,  123,  127—31, 
166—8,  194,  II  11,  34,  72—4, 
82,  98,  100—1,  109,  111—3,  115, 
119—20,  123—4,  135,  143,  146, 
149,  154,  162,  167—8,  175,  185, 
189,    197,    200,    202,    241—2,  244. 

Kilpalaulanta    I    11,   14,   33,   57,   61, 


64,  71,  95,  111—3,  121,  130—1, 
166,  188,  193,  214,  221—2,  II  22, 
26—63,  66,  69,  79,  91,  97,  99,  102, 
105,  109,  115,  119,  131,  135,  181. 
189—90,  215,  237,  240—1,  243— V 
247. 

Kirkon  ainespuun  etsintä  I   128. 

Kiven  1.    II   22. 

Koiran  1.  II  66,  80,  125,  143,  228. 

Koivun  itku   I  10. 

Koivun  synty  I  24. 

Kolmen  kokon  1.   I  78. 

Konnulta  kosinta  I  114,  18G,   11  ö3. 

Korhosen  runot   I    10,   26,    75,    109. 

Korpin  1.  I  17. 

Kulku  pojan  r.  II  103—4. 

Kullervon  sisar  ks.  Sisaren  turmelus. 

Kullervorunot  I  101,  113— 4,  122, 
141,  166—7,  185,  193,  206—208, 
218,  226,  II  169,  178,  185,  2!.")  f.. 
225—8,   246. 

Kultaneidon  taonta  I  18 — 9,  58,  66, 

128,  132,  174,  206,  217—8,  221. 
II  51,  122,  206,  212,  217— H. 

Kyynelten  vierintä  I  65. 

Käkien  kukunta  I  103. 

Käärmeen  1..I  17,  25,  119,  i::..  11  :,'.), 

93,96,111,219. 
Laivaretki  I  25,  54,  58,  65,  80,  123, 

129,  137,  193,  228,  II  14,  64,  66. 
88,  114,  116,  129—34,  136—8, 
148—9,  160,  162,  166—7,  171—3, 
175,  181,  186,  200,  203,  205,  219, 
241—2. 

Laivassa  surmattu  veli  II  18 — 9. 
Lasten  lorut  I  103,  141,  168,  176-7. 

208—9,  217,  220,  224,   II  221. 
Laulajan  runot  II  12,  32,  67,  107,  15(). 
Leino  leski  I  117,  183. 
Lemmen  1.  II  51. 
Lemminkäisen    eli    Pätöisen     jt<»jaii 

surma  I  95,  103,  123,  127,  129,  18i. 

II    64,    66,    77—8,    84,    86—7,    89. 

90,   100,   106,   114,   125,   156,    159. 

175,   228,  241—5,  247. 
Lemminkäisen  Luotolan  retki  I  122, 

126,  207,  214,  \\  78.  15:1.  1.-<i,    iC/,. 

182,  243—4. 


XXXVI,  1 


Eunoaiheitten  luettelo. 


251 


I.cinminkäisjakso  I  13 — 4,  60,  106, 
123,  166,  185—7,  194,  208,  II  40, 
t".9,  70,  77—8,  109,  120,  136,  146, 
152,  164,  168,  172,  174,  236,  244. 

Lintujen  pitoihinluitsiit  II  109,  156. 

Ix)ilsijan  kerskaus  II  40,  155,  214. 

Loitsut  I  22,  102—4,  118,  123,  125, 
166,  168,  176,  189,  191,  214,  228, 
Il    8,  35,  40,  49,  62,  69,  95,  123, 

146,  155,   162,   169—70,   186,  204, 
:214,  217,  221,  235. 

Lunastettava  neito  I  64 — 5,  96 — 7, 
114,  128,  170—1.  177,  II  47,  55, 
K!  9. 

Luojan  ylosnousenta  II  123,  139—42, 

147,  240. 

Luomisruno  I  27,60,115,121,  127—9, 

166—7,  182,  II  5—26,  63,  65,  82, 

s:,    91—2,    95,    97,    99,    106,    170, 

179,     186,     189,     191—2,    241—3, 

2 '.7,  249. 
Luomistani    I    167,    181—2,    II    20. 

23—4. 
Luonnontarut    I  187—8,  205,   II  60. 
Maarian    lapsenetsintft  I   97,    II  89. 
iMaarian    marjavirsi.  II    79,    80,    97, 

123,  210,  219,  239. 
Maarian  saunanhaku  II  99,  100,  161. 
Maien  runot  I  58. 
Manaus).  I  60.  65.  II  41—2,  104,  119, 

235. 
Marketta  ja   Hannus   I   129,    II   144, 
.    164,    210—1,    214,    217,    219—20, 

222,  224,  226,  228,  239. 
Mataleenan  r.  I  79,  102.  186—7. 
Meren  kosijat  I  114. 
Merenpohjan  muodostaniinon   1    110, 

II  6,  24—5,  91,  186—92. 
Metsän  1.  1  24,  217,  II  75,  178,  231—2. 
Myöty  neito  I  65,  128,  168—71,  II  47. 
Neidon  ja  miniän  nimitykset  II  218. 
Neito  ja  lohikäärme   I    60,    72,    99, 

131,  183. 
Niukahdusl.    I    119,    168,    II    79,    81, 

84—6,    243—4. 
Ogoi  ja  Hovatitsan  poika  I  100,  103, 

123. 
Oljaniissa  käynti   II    ll'.i. 


Oluen  synty   I   24,   59,   65—6,    159, 

II   109,   118,    168. 
Onni  pojan  ajelu  I  54. 
Oravan  1.  II  75. 
Pahasulhollisen    immen   itku    1    124. 

II    153. 
Paimenen  r.  II  157,  246. 
Pakkasen  1.  II  181,  216. 
Pellavan  valmistus  I  179. 
Petri  kuningas  I  124,  220,  II  129. 
Pilvelle  toivotus  I  172—4. 
Pistoksen   1.    II    16,    69,    70,    75—6. 

84,  86,  125,  234. 
Poikako    vai    tyttö    I    141—2,    149, 

II  224. 
Pontuksen  Kuolanretki  II  236. 
Pontuksen   Riianretki   I   58,   115,    II 

13,   129. 
Praasnikkavirsi  I  144. 
Purren   valitus   I   10,   113,  206,  223, 

II  47,  80,  98,  102,  129,  132,  186. 
Puun  1.  1  16,  24,  184,  II  14,  46,  200. 
Pyssyn  l.  I  125,  183. 
Päivän  päästö  I  10,  13,  58,  65,  123, 

129,  184,  188,  193,  II  64,  113,  118, 
.131,    139,    142,    144,    148,    151—2, 

166,  173,  186,  194,  200,  203. 
Rajasota   I   124,  II   178. 
Raudan  l.  .1   9,    114,   181,   184,  224, 

II  96,  111,  121—2,  191,  216,  22'.. 
Rekryytti-r.  I  122,  II  192. 
Ristitty  metsä  II  222. 
Rituaalitaru    I    188. 
Runolainat:       baltilaiset    I    103 — ^4, 

148—9,     151—63.      171.     178—81. 

II  21. 
Runolainat:        gerinaniJaiset     1     93, 

96—103,  119,  175—7,  182,   194—6, 

202,  206—8,  228. 
Runolainat:    slaavilaiset    1    98,  100, 

103,    163,    175,    182,    vr.    226—8 

II  20—1,  23,  62. 
Runomitta   I   67—82,   159—64,    166, 

168,    171,   II   249. 
Saaren  synty  ja  neidon  kosin l:i   I  .38, 

217,  220,  II  19,  191. 
Saarenmrian  palo  I  58. 
Saarvan  L   II  202. 


252 


Eunoaiheitten  luettelo. 


XXXVI. 


Sadut  I  101,  129,  131—2,  175,  182, 
II  29,  40,  79,  109,  115,  134—5, 
140,    144,    162,    166,    194—6,    235. 

Salainniuksen   Ilolaulu   II   157,   163. 

Sammon  ryöstö  125,57,  61,  67,  76—8, 
112—3,  123,  127,  129,  193,  218, 
222,  224,  229,  II  9,  40,  62—5,  73, 
91—2,  108,  114,  121,  123—86, 
189,  190,  192—5,  199—207,  209, 
240—2. 

Sammon  taonta  I  12 — 3,  56 — 7, 
60—1,  63,  66—7,  69,  110,  112—3, 
121,  127,  129,  214,  218,  228,  II  6, 

53,  63—6,  73—4,  92—128,  130, 
140,  148,  158,  185,  192,  200—2, 
205—7,  209,  230,241—2,244,249. 

Sampojakso  I  53,  129,  166—7,  196, 
219,11  6, 23, £3— 5,  73,  173,191—2, 
241—5. 

Sananlaskut  I  58,  124,  133,  II  32, 
35,  90,  96,  103,  107,  164,  192. 

Sisaren  turmelus  I  102,  113,  II  30, 

54,  77,  81,  83,  229. 
Sisiliskon  1.  II  229. 
Soikkolan  tappelu  I   122. 
Sotaloitsu  I  25,  II  47. 
Sotasanomat  II  170. 
Suden  ].    I   129. 
Suomeen  pako  II  88. 
Suomettaren  kosijat  I  23. 
Syntyloitsut    1   123,    125,   166,    189, 

195. 
Sampsan  noudanta  1  24,157,184,188, 

216—7,    II    186,    199,   200,    229. 
Taikatemput   I    189 — 90. 
Taivaan    taonta    II    110^ — 1. 
Taivaanvalojen    kosinta    I    23,    59, 

114,   133—4. 
Tapanin  r.  I  79,  102,  122,  II  15. 
Tautien  parantaminen  I  124. 
Tautien  synty   II  219,  231,  243. 
Tulen  1.  I  14—5,  182,  223,  II  96,  114, 

131,    165,    181-2,    204,    212,    214, 

218,  236. 
Tunnelmarunot  I  103,  123,  125,  179, 

228,  II  78,  96,  107,  191. 
Tuomaan   r.    I    \i'<'.K 


Tuonelan  tupa   II   109. 

Tuonelassa  käynti  I  124,  129,  184.  II 
100,   104,  144,  164,   167.  247. 

Tytärten  surmaaja  äiti  I  98.  TT  56. 

Ukon  ja  akan  kana  II  14. 

Uuden  miekan  taonta  T  i::.  li  isii. 
204. 

Vaassilei  kuningas  I  124. 

Veden  luku  II  129. 

Veljen  haudalle  meno   I  142' — 3. 

Veljeään  itkevä  neito  I  113. 

Vellamon  neidon  onginta  1  12.  18, 
29,  56,  95,  124,  II  55,  71,  93,  96, 
105,  115,  124,  128,  135,  147.  164. 
178,  189,  212. 

Veneeseen  pyrkivä  ntit"  1  i::;  II 
136,  161. 

Venepuun   etsintä  1   128. 

Veren  1.  II  35—6,  60,  208. 

Vetrikka  ja  Katri  I  189.  li  I '.o. 
143—4,   165. 

Viisastuneen  r.  I  23. 

Vipusessa  käynti  I  9,  187,  193,  11  31, 
44,  109,  125,  129,  147,  202,  205. 

Viron  orja  1  170—1,  II  41,    88,  113. 

Virsien  reellä  vetäjä  I  98,  II  222, 

Voiteen  1.  I  144,  II  8,  9,  13o 

Vornan  tarina  I   '!^4. 

Väinämöisen  anui.  .  i  !  1  li.  Us  '.). 
44—50,  53,  57,  60—4,  68—9,  71, 
95,  111,  123,  127—9,  214,  II  6, 
10—1,  19,  21,  24,  27,  30,  52,  61—92, 
97,  111,  113,  124—5,  148—», 
156,  165,  170,  172,  181—2,  186, 
189,    191—2,    241—4,    24r.     7. 

Väinämöisen   kiellot    II    154. 

Väinämöisen  veneenveisto  ja  polven- 
haava  I  70,  121, 123, 125,  184,  193, 
II  22,  52,  80,  109,  113,  122,  125, 
163. 

Väinämöisen  syntymiiiin  I  l.s  -',i. 
193,  II  24—5. 

Väinämöisen  tuomio  ja  pui-siaiito  I 
10,  23,  53,  63, 124,129,  166,  190—1, 
216,  II  40,  104,  171,  210— 40. 

Yksiöisen  pojan  ajelu  II  29,  32.  .{9, 
60. 


XXXVI,  1 


Huomautuksia  nimista  ja  sanoista. 


253 


Huomautuksia  nimistä  ja 
sanoista. 

Saiiojou    luetteloita,    ks.    I    74 — 8, 

108—9,    115. 
Ahti  124,87,211—2,216—7,222—3, 

225. 
Akka  II  220—1. 
Annikki  I  217. 
Arvio  II  157. 

Atsarlainen  I  147,  174,212,11218—9. 
Harppu  I  13,  109,  245. 
Hing.;sti    I    139. 
Hubertu.s  I  72,  II  141. 
Humala   I    126,  158. 
Hyljn  I  12,  II  43,  63,  vr.  172. 
Hyväntöläinen   II   151. 
Ihalmoin  liima  I  117. 
Iku  tiera  II    130. 
Ilniarinoii    I     14—5,    18—9,    25,    86, 

192—5,     197,     203—5,    208,    UO, 

221—2,    228,    II    217. 
Imatra  I  114,  124. 
Ismaro  I  147,  174,  210,  212,  II  217. 
Istervo  I  212,  vr.  25. 
Joukahainen    I    11,   212—4,   221—2, 

II  28,  59,  60,  62,  66,  129—30,  217. 
Joulu  I  158,  170,  II  249. 
Jumala  I  13,  II  155. 
Kahja  I  60,  225. 
Kainulaiset  I  196—202. 
Kaleva   I   147—8,  174,  184.   192—3, 

208—10,  216—7,  219—21,  224—5, 

II    61—2,    225—6. 
Kalevald    I   85—6. 
Kankäri  I  140. 
Kansi  I   180. 
Karjala(inen)  I  97,  114,  207,  II  222, 

227,  240. 
Karju  I  66. 
Karsina  I  125. 
Kasislieka  II  161. 
Kaukamoinen  I  212—3,215,  219—21, 

225—6. 
Kauppi  I  224. 
Kemi  I  113—4. 
Kian  kieli  II  235. 
Kiijoki  II  135. 


Kiikari  II  160. 

Kirjokansi    I    225,    II    152—3,    198, 

204—5,    209. 
Koirankien  I  149. 
Kolkka   II  36. 
Kontu  I  114. 
Kota  II  71,  75—6. 
Kuippana  I  72. 
Kullervo  I  205,  212—3,  216—7,  220, 

II  61,  77. 
Kurimus  II  235. 
Kuulla  II  10. 
Kuutti   II  235. 
Kyyttösilmä   II   67—8,   193. 
Kärehetär  I  28. 
Laatuisa  I  138. 
Lainata  II  51. 
Lakana   I   140. 
Laki  I  109,  115,  II  227. 
Lapaluu    II   10,   18,   20. 
Lappalainen  I  11,  63—4,  181,  194 — 8, 

202,  206,  214,  219,  II  62,  66—7,  71, 

76,  79,   115,   137,  244. 
Lause  II  45. 
Lemminkäinen    I    86,    174,    205—6, 

209,  213,  226,   II   131. 
Likatti  I  117,  183. 
Linda  I  90—1. 
Luikku  II  245—6. 
Luote  II  45. 

Luotola   I  207,  214,  216—7. 
Luulla  II  13. 
Luvata  II  51. 
Lämmin ten    II    85 — 6. 
Maaria  I  107,  144—5,  170,  177,  188. 
Markka  I  207,  223—4. 
Nenänniemi  I  215. 
Nevanniemi  I  115. 
Nisäliha  II  42. 
Olkinen  ori  I  79,  82. 
Orasa  I  66. 
Osata  II  84. 

Osmo  I  148,  210—3,  215—6,  224—5. 
Ota  >  ora  >  oras  I  119. 
Otava   I   13. 
Päivänen  II  94,  221.  ' 
Pauanne  II  93 — 4. 
Pellervotar    I    24. 


254 


Huomautuksia  nimistä  ja  sanoista. 


XXXVI,  i 


Penninki  I  109,  207,  223—4. 

Pietari  I  107,  170. 

Pihlaja  I  16,  190,  II  221. 

Pisanmäki  I  113,  II  35. 

Pohjola    I    56,    65,    187—8,    194—6, 

202,  204—6,  214—5,  218—9,  222, 

224,  II  66,  96,  123,  138—40,  153, 

182,  194—6,  244. 
Poimari  II  215,  232. 
Puhantolainen     II    148. 
Pursi  I  193. 

Pyhimysten  nimet  I  183. 
Pyhä  maa  116. 
Päivän  poika  I  188,  232. 
Rahasaari,  -vaara  II  231 — 2. 
Rakkavuori  I  117. 
Ratsaat  >  rattaat    I    119. 
Regu  I  208,  217,  220. 
Riiko  II  231. 

Risti  I  143,  145—6,  172,  174,  II  239. 
Rongoteus  I  59,  90. 
Rotu    II   56. 
Runo  I  192. 
Ruotsi,    Ruotsalainen     I     33,     113, 

209,  213,  II  47,  88. 
Saari  I  214—6. 
Sampo  II  149,  196—210. 
Sarajas  II  8,  35—6,  44. 
Satula  II  44. 
Saviharju  I  215,  Il  179. 
Seiloa  II   88,  193. 
Sepon  neito  I  188. 
Sika    I    107,    125. 
Siunata  II  191. 
Sopia  II   84. 
Suolasalmi   I   11,  114. 
Suolivyö  II  41—2. 
Suomi   I  25,   113—4,   124,  207,  214, 

II  178. 
Susi  I  106,  121. 
Suvantolainen  I  211,  II  72,  101. 
Sampsa  II  190. 
Säteri  I  109,  125. 
Taara  I  88,  90. 
Tallinna  I  114. 
Tammi  I  107. 
Tanimarkki  I  60. 
Tapio  I  87. 


Tasku  I  109,  II  158,  164. 

Tarsilainen  I  223,  236. 

Tervulainen  I  212. 

Teuri  I  212,  223. 

Teutamoinen  I  212—3. 

Toivoa  I  109,  113,  II  56. 

Tukulmi  I  107,  125,  II  144,   162. 

Tuliniemi  II  70,  136. 

Tuoppi  I  109,  126,  187. 

Turisas  I  87—8. 

Turja  I  60,  II  8,  69. 

Turku    I   114—5. 

Tursas  II  146. 

Tyrjän  koski  I  60. 

Tärpyläinen    I    212. 

Ukko    I    11,    14,    24—5,    88—9,    183, 

190,  216,  II  93—4,  220—2. 
Ulappa(la)      I     214,     II     9,     22—3, 

30,  82,  243. 
Uljamoinen  II  227. 
Umpipursi  II  235 — 6. 
Umpirauta  1  99,  183. 
Untamola    I    207. 
Untamoinen   II  227. 
Utra  II  104,  226—7. 
Uusi  kylä  II  218. 
Uusilinna  I  124. 
Uvantolainen   I   211,    II   64,   72,    83, 

100—2,  148,  151. 
Vaimo — vaino  I  106. 
Vanemuine   I   86 — 7. 
Vanka  I  219,  Il  193. 
Vattalo  I  110. 
Vento  II  217—8. 

Venäjä,  Venäläinen   1   97,    HV    r  i. 
Vesiliito  II  129—31,  135. 
Veri  >  vesi  >  vesa  II  31,  44. 
Vetra,  Vetrikka  I  147,  209,  219-20, 

225,    II    217,    227. 
Viena  I  11,"  113—4. 
Vipunen  I  86,  226. 
Virelemas  I  226,  II  222. 
Viro  I  114,  125,  207. 
Virokannas    I    188,    226,    II   220-2. 
Volmari   I   115. 
Vuojola(inen)  I  115,  213—4,  218—9. 

224—5,     II  94,  96,  110,  11'..    IJ8. 

141,  153—4,  157,  159,  193. 


XXXVI, 1  Käsiteltyjä  Uuden  Kalevalan  runoja  ja  säkeitä.  255 

Vuoksi  1   li'i.   ]-'i.  öi,  'J7,  ioG,  2 'li. 

Väinä  I  113-  '».  Väinölä  I  25,  214,  II  136. 

Väinämöinen    1    14—5,    «sfi,  1^2-5,       Ylenkatse  II  68,  193. 

197.  203—5,  208,  210—1,  215—6,       Ylkä,  yrkä  I  60,  72,  99,  193. 

■2-j  JJfV     228.     II     2!  2.     2:,. 


Käsiteltyjä  Uuden  Kalevalan  runoja  ja  säkeitä. 

1:   45—50   (II  205);  105—7   (II  8—9);  177—89   (II  8,  9);  190—4   (II  11); 

195— 6  (U   25,  22);  197—212  (II  18—12, 16—8,  23);  213—28  (II  12—4); 

229—44   (II  15,  17—9,  22);  263—82   (II  187—92,6,  24—5,  91);  283—4 

(II  190,  188). 
3:  1—84    (II  28,  41—2;  1  11);  85—128    (II  28—33,  80,  I  57);  129-34 

(II  39);  135—214    (II  34—5,  I  113);  215—54   (II  35-8,  1  14,  111); 

255—70   (Il  34,  33);271—3  (I  219— 20);  274— 5ÖÖ  (II  39—40);  301—40 

(II  40—4,  I  71);  341—58   (II  44-6,  I  57—8);  359—442   (II  46—50); 

443—56   (II  42,  45—6);  457—82   (II  50—1,  I  61);  483—98   (II  52,  32); 

499—580  (II  52—7). 
5:  43-4   (I  34),  55—6   (I  29). 
6:  1—22   (II  78—83,  I  L12);  23—8   (II  66—9,  I  11,50,  57,  63—4,  68);  29-SS 

(II   69—74);    89—94   (II    79-80);     95—162   (II  74—8);     163-82  (II 

83—7,    I    53);  183—8    (II    86—8,  I  44—8,  62—3,  69,  71);  189—94(11 

95,  93);  195—234   (II  87— 9.) 
7:  1—8   (II  88—9,  I  111,  115);  9—42   (II  96—7,  100-3,  I  228);  43—116 

(II  95);  117—32    (II  96,  103—4,  I  57);  133—84   (II  97—100,  95); 

185—202   (II  100,  104,  102);  203—18    (II  101,  120);  219—38   (II 

105—6);  239—88   (II  101—4,  107,  I  69,  110,  112);  289—348  (Il   107 

—12,  I  66,  63—4);  349—68   (II  112—5). 
8:  1—16   (I  12).  —  9:  33-6   (I  9). 
10:   1—30   (II  113,  115);  31—42    (II  115—6,  118,  I  13);  43—74   (II  115), 

75—112    (II  119);  113—82   (II  116—9);  183—216   (II  120);  217—50 

(II  99);  251—82    (II  119—21);  283—413   (II  122,  206);  414-32   (II 

122—3,  147);  433—510   (II  124). 
12:    33   (I  14).  —  15:   82    (II  206);  352-3     (I  13).  —  17:  541—8   (1    9); 

572  (I  13).  —  18:  647—8   (II  203).  —  19:  38   (II  206).  —  20:  143— 

52   (I  159);  160—6   (I  150—8,  II  249);  301—2   (I  65—6).  —  23:  135—8 

(II  165).  —  26:  31   (I  14). 
38:  293—314   (II  128—9,  I  67).  —  39:   1—32   (II  129;  33—126   (II  186); 

127—274   (II  131-2.  186);  275—310   (II  186);  311—28   (II  131,  133, 

138);  329—426   (II  134—6,  163,  I  25). 
40:   1—16   (II  138,  137);  78   (I  12);  300—25   (I  22).  —  41:  77—94  (1   22); 

255—66   (I  16—7,  58). 
42.-  i— 3Ö  (II  129-33,  136,  96,  I  111);  31—64   (II  186,  206);  65—94  (II  138 

—42);  95—106    (II  145,  154);  107—70   (II  143—7,  180);  171—88   (II 

186);  189-224   (II  149,  186,  131);  225—92   (II  150—5.  186,  I  112); 


256  SelitettJiviä  lyhennyksiä.  XX  XVI.  i 

293—336  (II   156—8);  337—66  (II   186);  367—74(11  \8l— 2);  375-460 

(I  228);  461—562  (II   93—4,  186,  I   13). 
43:   1—74   (II    158-62,  I   77—8);  75—98  (II  131,  138);  99—142  (II  163-8, 

190);   143—86   (II    167—71);    187—206   (II   186);  207—18  (II  175—8); 

219—58  (II  171—4,  186);  259—322  (II   174—9,  206);  323—68  (II  186, 

176);  369—432  (II  157,  180,  174,  186). 
44:   77—168   (I    10);   323—33  (I  22).   -  46.-  311—3  (I  11).  —  <7.-  67—8  (I 

14).  —  4S;  356  (1  12).   -  49:  25—68  (I  10,  13,  II  203—4). 
60:   423—30  (II   213—9);    431—54  (II  219—24);  455—78  (II  225—32.  240); 

479—512  (II  233—40). 


/"' 


Selitettäviä  lyhennyksiä. 


tl 
Roomalaisia  numeroita,  ks.  I  s.  40—2.  m 


Pieniä  kirjaimia,  ks.  I  s.  40 — 2,  46,  II  s.  5. 

Iso  ynnä  pieni  kirjain,  ks.  I  s.  42. 
Ant(ero)  Vip(unen)  I— II  (1908—9). 

Brummer  (O.  J.,  Die  Bannungsorte  der  finnischen  Zauberlieder). 
Franssila  (K.  A.,  Kansanrunoudentutkimuksia  I.     Iso  tammi). 
FFG  (Folklore  Fellows  Communications). 
FUF  (Finnisch-ugrische  Forschungen). 
Ganander  (Chr.,  Mythologia  Fennica). 

Hist(oriallinen)  Aik(akauskirja).  —  Hist(oriallinen  Ark(isto). 
JSFOu  (Journal  de  la  Socleffe  Finno-Ougrienne). 
Juvelius  (J.  W.,  Länsi-Suomen  käärmeen  loitsut). 
Kallas  (O.,  Die  Wiederholungslieder  der  estnischen  Volkspoesie). 
Kant(elettaren)  Tutk(imuksia,  Julius  ja  Kaarle  Krohn). 
KRH  (Kaarle  Krohn,  Kalevalan  runojen  historia). 
KT  (Kalevalan  toisinnot). 

Levon  (K.,  Tutkimuksia  loitsujen  alalla.    Verensulkusanat  ja  Raudan  sanat). 
MSFOu  (Memoires  de  la  Societe  Finno-Ougrienne). 
Niemi  (A.  R.)  KK  (Kalevalan  kokoonpano). 
Porthan  (H.  G.)  Tutk(imuksia,  suom.  Edv.-Rein). 
RV  (Runokokous  Väinämöisestä). 
SKH  (J.  Krohn,  Suomalaisen  kirjallisuuden  historia). 
SMYA  (Suomen  muinaismuistoyhdistyksen  aikakauskirja). 
SRU  (Kaarle  Krohn,  Suomalaisten  runojen  uskonto). 
SSL  (Kaarle  Krohn,  Suomalaiset  syntyloitsut). 
Top(elius,  Z.,  Suomen  kansan  vanhoja  runoja). 
UK  (Uusi  Kalevala), 
Valv(oja).  —  Vir(ittäjä). 
VK  (Vanha  Kalevala). 
VKA  (A.  R.  Niemi,  Vanhan  Kalevalan  ainekset,  Suomi  111    !•' 


\ 


PH 
325 
K76 
V.2 


Krohn,  Kaarle  Leopold 
Kalevalankysymyksiä 


PLEASE  DO  NOT  REMOVE 
CARDS  OR  SLIPS  FROM  THIS  POCKET 

UNIVERSITY  OF  TORONTO  LIBRARY 


i'^r'-P: 


MMM 


'Tn¥' 


^^0i 


■>  P  T^^^  : 


>^^4'.^^  -\  \  .^  •' 


^■.^■^. 


^f^M"^'' 


:-  A^^•;:^i-^• 

^^^    -il  . 

i'¥' 

'>  :'  i 

■  .:-f